ei kannata erota

Asiaa puhut, tehkää kaikkenne. Mutta jos oikeasti ette ole onnellisia liitossa niin olkaa ennen kaikkea rehellisiä itsellenne ja uskaltakaa etsiä onnea myös muualta.

Joskus kannattaa, joskus ei.
Itse en voi muuta kuin todeta että olin hölmö kun en lähtenyt aiemmin.

Tarvitaan myös vastarakkautta. Ei riitä, että vain itse rakastaa toista, jos toinen ei kumminkaan tunne samoin toista kohtaan.

Rakastaa voi etäältäkin, jos suhde ei toim ja se katkeaai. Rakkautta on myös antaa toisen mennä ja päästää irti, kun näkee suhteen toimimattomuuden.

Riippuu kuinka pahassa tilanteessa on. Kaikkea ei tarvitse kestää ikuisesti, jos on vaan tuskaa. Jos toinen tai molemmat korjaa asiaa ok, jos ei - jatkuuko vain samana.

Jos toinen aiheuttaa tahallaan vahinkoa ja kärsimystä, se ei ole rakkautta. Määrääminen, suhteessa hallitseminen, voimakas mustasukkaisuus eivät ole rakkautta. Jos homma pelaa tasa-arvossa, ilman uskottomuutta ok. Miten puoliso käyttäytyy muita naisia kohtaan.

Aina ei kysytä mielipidettä erotaanko vai ei? Mulle tuli salamana kirkkaalta taivaalta "tämä oli tässä" tilanne. Rakastimme, elimme, nautimme ja viihdyimme toistemme seurasta 12 vuotta. Sitten ex. vaihtoi työpaikkaa ja kohtasi sen joka vei jalat alta. Ihanan (varatun)Jukan joka suukotteli vielä ihanammin ja vei metsälle p-leikkeihin yms. Millään ei hänen mielestään ollut enää mitään väliä, kunhan hänen vanhempansa ei vain saisi tietää tyttärensä pettämis touhuja. Säälittävää toimintaa aikuiselta naiselta, jota pidin rehellisenä, tunteikkaana ja täysipäisenä ihmisenä joka erottaa oikean ja väärän tavan toimia.
Katselin vanhoja valokuvia ja muistelin onnellisia aikoja kyynel silmin. Voihan kakka minkä minulle teit,,,. Tuntui pahalta lähteä pois kodista ja katsoa puolisoa koiria viimeisen kerran. Olin liian kiltti mies. Olisi pitänyt kai ryypätä, pettää ja rällätä minunkin.