Aloitin noin neljä kuukautta sitten seksisuhteen miehen kanssa, itse olen siis nainen. Olemme siis molemmat parikymppisiä opiskelijoita.
Tänä aikana olemme ystävystyneet todella vahvasti. Vaikka suhteemme on periaatteessa seksisuhde, olemme yhteyksissä joka päivä, monta kertaa päivässä. Puhumme niitä näitä, vaikka varsinaisesti mitään asiaa ei olisikaan, aivan kuin parhaat kaverit. Mies sanoo minua välillä tyttöystäväkseen, kullakseen jne. Välillä tunnen olevani erittäin onnellinen, meillä on hauskaa ja vietämme muutaman päivän viikosta yhdessä.
Mutta puolet ajasta tunnen itseni myös todella surulliseksi, riittämättömäksi ja arvottomaksi, juuri tämän miehen/suhteen takia. Hän on erittäin huono pyytämään anteeksi. Jos mainitsen minua häiritsevästä asiasta, ilmaisen mielipiteeni, mies mielestäni siivuuttaa mielipiteeni sanomalla esim. "älä nyt" tms. Välillä tuntuu myös, että meillä ei ole muuta yhteistä kuin seksi. Olemme hyvin eri taustoista. Hän on rikkaasta perheestä, korkea koulutus ja toimeentulo ovat elinehtoja. Itse olen keskiluokkaisesta perheestä ja arvostan onnellisuutta, mitä kukakin sitten valitseekaan tehdä.
Saatan itkeä hänen takiaan viikoittain, mutta toisaalta olen myös onneni kukkuloilla hänen takiaan. Tuntuu ettei meillä välttämättä ole tulevaisuutta. Hänestä johtuvista syistä tuskin voimme koskaan muuttaa seurusteluaikanamme yhteen, jos tämä seurustelusuhteeksi muuttuu.
Tilannetta mutkistaa myös kiinnostukseni työkaveriini. Tiedän ihastuksemme olevan molemminpuoleista, ja tämä houkuttaa nykyisen suhteeni sijasta kokeilemaan mitä meillä voisi työkaverini kanssa olla. Hän on ihana ihminen, jonka kanssa tulen erittäin hyvin juttuun ja uskon että hänen kanssaan voisin olla aidosti onnellinen.
Silti tuntuu, että heittäisin nykyisen juttuni liian helposti menemään, enkä olisi yrittänyt tarpeeksi. Olen tullut pattitilanteeseen, jossa olen suhteessa, jonka tulevaisuudesta en tiedä, mutta en uskalla lähteä kokeilemaan voisinko löytää sen onnen.
Onko nyt aika erota vai mitä pitäisi tehdä?
Tänä aikana olemme ystävystyneet todella vahvasti. Vaikka suhteemme on periaatteessa seksisuhde, olemme yhteyksissä joka päivä, monta kertaa päivässä. Puhumme niitä näitä, vaikka varsinaisesti mitään asiaa ei olisikaan, aivan kuin parhaat kaverit. Mies sanoo minua välillä tyttöystäväkseen, kullakseen jne. Välillä tunnen olevani erittäin onnellinen, meillä on hauskaa ja vietämme muutaman päivän viikosta yhdessä.
Mutta puolet ajasta tunnen itseni myös todella surulliseksi, riittämättömäksi ja arvottomaksi, juuri tämän miehen/suhteen takia. Hän on erittäin huono pyytämään anteeksi. Jos mainitsen minua häiritsevästä asiasta, ilmaisen mielipiteeni, mies mielestäni siivuuttaa mielipiteeni sanomalla esim. "älä nyt" tms. Välillä tuntuu myös, että meillä ei ole muuta yhteistä kuin seksi. Olemme hyvin eri taustoista. Hän on rikkaasta perheestä, korkea koulutus ja toimeentulo ovat elinehtoja. Itse olen keskiluokkaisesta perheestä ja arvostan onnellisuutta, mitä kukakin sitten valitseekaan tehdä.
Saatan itkeä hänen takiaan viikoittain, mutta toisaalta olen myös onneni kukkuloilla hänen takiaan. Tuntuu ettei meillä välttämättä ole tulevaisuutta. Hänestä johtuvista syistä tuskin voimme koskaan muuttaa seurusteluaikanamme yhteen, jos tämä seurustelusuhteeksi muuttuu.
Tilannetta mutkistaa myös kiinnostukseni työkaveriini. Tiedän ihastuksemme olevan molemminpuoleista, ja tämä houkuttaa nykyisen suhteeni sijasta kokeilemaan mitä meillä voisi työkaverini kanssa olla. Hän on ihana ihminen, jonka kanssa tulen erittäin hyvin juttuun ja uskon että hänen kanssaan voisin olla aidosti onnellinen.
Silti tuntuu, että heittäisin nykyisen juttuni liian helposti menemään, enkä olisi yrittänyt tarpeeksi. Olen tullut pattitilanteeseen, jossa olen suhteessa, jonka tulevaisuudesta en tiedä, mutta en uskalla lähteä kokeilemaan voisinko löytää sen onnen.
Onko nyt aika erota vai mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisen meistä on tehtävä omat ratkaisut ite,mutta kehottaisin sinua harkitsemaan rauhassa tilannetta ennenkaikkea kuuntele itseäsi! Maltti on valttia liian helposti ei kannata antaa periksi. Voimia sulle!
Muista, että tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä ja että paistaa se päivä risukasaankin. Sinulla on kädessäsi elämän valttikortit, joten älä heitä niitä pesuveden mukana kankkulan kaivoon.
miksi teillä pitäisi olla seksisuhteessa muutakin yhteistä kuin seksi?