Onko naisena olo kivaa?

Tykkään olla nainen. Olen kylläkin aika mukautuvaista sorttia, joten todennäköisesti tykkäisin olla mieskin, jos olisin sellaiseksi syntynyt (olen kylläkin naisena ihan hetero).

Pidän naisena olemisessa siitä, että saan olla tunteellinen hömppä eikä minun tarvitse esittää mitään tunteettoman machon roolia. Voin itkeä rauhassa, jos siltä tuntuu ja voin olla iloinen tai surullinen jne. Pidän myös siitä, että saan olla äiti ja että olen kyennyt synnyttämään ja ruokkimaan lapseni. Pidän myös seksistä, joskin naisena on turhauttavaa, miten yhdynnän kesto riippuu täysin miehestä.

En oikeastaan tiedä, että mitä etuoikeuksia naisella olisi. Olen hakenut opintoihin ihan normaalisti yhteishaun kautta ja ollut ihan normaalilla tavalla työhaastatteluissa. Edellisessä työhaastattelussa tuli valituksi minua 5 vuotta nuorempi mies ja jäin valitsematta. Nykyisessä työssä rasittaa juuri se tytöttely eli saan selkeästi huonompaa palkkaa verrattuna mieskollegoihini. Kuitenkin työmäärä on selvästi suurempi kuin muilla.

Treffeillä nainen maksaa omat kahvinsa jne. Ovia ei nykymiehet pidä sen enempää auki miehille kuin naisillekaan. Vanhanaikaisia käytöstapoja (esim. takin auttaminen) ei ole enää olemassakaan.

Naisena olemisessa on myös kuluja (gynekologi, rintaliivit, kuukautissuojat, ehkäisy). Esimerkiksi kierukka ehkäisynä on pienituloiselle kohtuullisen kallis ehkäisymuoto, kun se pitää maksaa kerralla eli n. 200 euroa gynekologimaksu reilun 100 euroa. Naiselta edellytetään myös ihan eri tavalla ulkonäköön panostamista kuin mieheltä (meikit, hiukset, vaatteet, kengät ja laukut), vaikkakin miehetkin käyvät leikkauttamassa usein hiuksiaan 4-6 viikon välein, niin miehen tukanleikkuu on kuitenkin edullisempaa kuin naisilla.

Huono käytös on huonoa käytöstä olipa sitten mies tai nainen. "Höykyttäminen" ei kuulu hyvään parisuhteeseen. Olen huomannut, että kilttinä naisena tulee hyvin helposti tallotuksi niin työssä kuin parisuhteessakin.

Naiset eivät voi tietää etuoikeuksistaan, koska eivät ole kokeneet niiden puutetta.

"En oikeastaan tiedä mitä etuoikeuksia naisella olisi"

Voi juma. Nainen saa parisuhteen halutessaan. Miehelle se on paljon vaikeampaa, eikä miehelle ole olemassa "sitä oikeaa", koska suurella osasta miehiä ei ole varaa valita mieleistään naista. Täytyy tyytyä sellaiseen, joka huolii ja edes pääpiirteiltään vastaa "ihan ok vaimoa". Tai on vaarassa jäädä yksin. Nainen taas voi jäädä odottelemaan "sitä oikeaa", eikä tarvitse kokea sitä painetta parin löytämisestä. Myös sinkkuna naisen olo on helpompaa, seksiä saa aina halutessaan, kunhan pitää huolen painostaan. Jos mies ehdottelee baarissa naiselle seksiä, nainen juoksee karkuun ja pahimmillaan saa syytteen seksuaalisestahäirinnästä.

Ja mitä tuohon muuhun shaiceen tulee, ainoille treffeille joille olen päässyt, avasin naiselle oven ja olisin tarjonnut kavit, mutta tämä kieltäytyi.

Lisäksi tohon vois vielä mainita, että naisille on ns. kirjoittamaton oikeus, ainakin omasta mielestään päästää suustaan, mitä sieltä vain tulee. Viime perjantaina tulin yökerhosta ja näin kun mies meni kysymään itkevältä naiselta, mikä hänellä on, pääsi naisen suusta huuto " Häivy, vitun kyrpänaama!!!" Mitä olikaan tapahtunut, jos mies olisi haukkunut naista tilanteessa huoraksi tms.

Naisiltahan tätä kysyttiin ja nyt tulee miehiltä vastauksia, mutta siitä huolimatta.

Naiset on se kulttuurimme hemmoteltu ihmispuolisko, joita pidetään jonain hentoina astioina, joita ei saa liian kovakouraisesti kohdella, kun taas miehet on niitä joiden täytyy vain kestää, koska ovat miehiä ja on nössöä jos mies menee rikki.

Tämä viestiketju osoittaa selvästi, että suurin osa täällä kirjoittelevista on katkeroituneita yksinäisiä miehiä, joilla ihan peruskäytöstavat ja sosiaalisen kanssakäymisen perusteet hukassa. Moni ihan kiinnostavakin aloitus muuttuu sen vuoksi tuollaiseksi tuherrukseksi. Kai se on netin keskustelupalstojen ongelma ihan yleisestikin.

Ihmisellä on sellainen ominaisuus että pettymyksen määrä on vakio riippumatta siitä mikä ja kuinka merkityksekäs on pettymyksen syy.

Kuvitellaampa seuraavanlaiset tapaukset.

1) Henkilö A on vakavasti sairas. Hän on joutunut viettämään elämästään 2 vuotta sängyssä, ja nyt paljastuukin että hänen saamansa hoito perustuu väärälle diagnoosille. Seuraus on pettymys ja ahdistus, jonka voimakkuus on X.

2) Hyvinvoiva onnellinen nainen tutustuu mieheen netissä. Nainen vetelee miehen piuhoista ja saa miehen huomion kiinnitettyä. Mies ja nainen tutustuvat aikansa, nainen kokee ihastuksentunteita ja he sopivat treffit. Treffeillä paljastuu että mies on tylsäkö eikä kovin hyvännäköinen. Seuraus on pettymys ja ahdistus, jonka voimakkuus on Y.

Koska pettymyksentunteet ovat subjektiivisia niin arvatkaas mitä - esimerkin 1 sairaan pettymys X on erittäin lähellä samaa tasoa mikä on esimerkin 2 naisen pettymyksen tasoa Y - vaikka aiheissa on valovuosien merkitysero. Tämä siksi että tunteet ovat jokseenkin absoluuttisia eivätkä riipu niiden aiheuttajista, emme pety "vähän" kun petymme, vaan petymme saman verran kuin jos petymme jos kuulemme kuolevamme.

Nykyajan hyvinvoivat naiset voivat niin hyvin että heillä on "varaa" kokea draamaa kun latte ei maistu täydelliseltä, siis näitä "first world problems" tyylisiä asioita joihin suhtaudutaan kaikella vakavuudella. Tunnetasoissa ongelmat ovat dramaattisia, vaikka järkitasolla ne ovat naurettavia.

Eli naisena oleminen ei ole kivaa, koska aina löytyy pieniäkin syitä olla vitusti vihainen tai ärtynyt, siis mitättömiä syitä. Naiset eivät koskaan ole tyytyväisiä, ja mitä vähemmän paskaa he kokevat - sitä tyytymättömämpiä he ovat merkityksettömistä asioista.

Onko naisena olo kivaa?
Kivaa? No miksei, ainakin välillä. AIka neutraalia ja ihan tyytyväinen olen elämääni. Enkä tietystikään voi verrata miehenä olemiseen, koska en ole mies koskaan ollut(en usko että yksikään mies voi verrata naisena olon helppouteen, ennen kuin on itse ollut nainen)

Ovatko naisen etuoikeudet mukavia, vai ovatko ne niin itsestäänselviä, ettei niitä tule edes huomattua?
Naisena olon etuoikeudet? Ei tule nyt muuta naisen etuoikeutta mieheen nähden mieleen kuin synnyttäminen, kaikki muut samat oikeudet on elämässä miehilläkin. En ole synnyttänyt, tuskin tulen synnyttämään koskaan, joten en tiedä tästä etuoikeudesta henkilökohtaisesti sen enempää. Moni synnyttänyt nainen jonka tunnen on ollut kovasti innoissaan asiasta ja silminnähden onnellinen.

Onko kivaa kun saa höykyttää miehiä huvikseen, jos siltä tuntuu?
En ymmärrä, kukaan ei saa höykyttää toista, ei mies naista eikä nainen miestä. En harrasta väkivaltaa kuin itsepuolustustarkoituksessa(onneksi näitä tilanteita ei ole elämän varrelle siunaantunut montaa) enkä suosittele väkivaltaa muillekaan muuta kuin itsepuolustustarkoitukseen.