Katsoin muutaman jakson paljon palstallakin kohua nostattanutta Sinkkulaiva-sarjaa, joka näyttäisi esittelevän hieman painottuneen poikkileikkauksen suomalaisesta sinkkukannasta. En oikein tiedä, pitäisikö masentua, ettei minua komeampia ja supliikempia miehiäkään onnista ennen kuin kuuskymppisenä ja naisetkaan eivät ihan minun makuun (tosin Iida-jakso on tätä kirjoittaessa katsomatta - siitä näin lyhyen pätkän ja hän vaikuttaisi olevan toista maata kuin nämä jaanat ja juuliat), vai pitäisikö tuntea toivonkipinää sen vuoksi, että on itse kovin erilainen suhteessa näihin epäonnisiin poikamiehiin. Sattumoisin olen itse menossa vajaan parin viikon päästä laivalle - jos vaikka tänäkin vuosina pääsisi umpikännissä suutelemaan yhtä umpikännisen naisen kanssa (tulin kylläkin vahingossa koskeneeksi taannoin kassatyttöä käsiin kuittia ottaessani - pyysin tietysti anteeksi - joten ehkä tämän vuoden erotiikka on jo koettu).
Aloin siis miettiä, millaista olisi itse olla yhdessä Sinkkulaiva-sarjan jaksossa pääosissa. Pirteä naisjuontaja lirkuttaa: "siis millä fiiliksil' sä oot niinku matkas?". Vastaan enimmäkseen kirjakielellä: "Tyhjän saa pyytämättä, että oikeastaan minä tulin vain ostamaan ne kaksi pulloa konjakkia ja viskiä, ja katselemaan sitten vaan menoa. Jos kävisi syömässä jotain". Sitten kuvattaisiin kun istun laivan yökerhon reunalla ja joisin kaljaa. Käsikirjoittaja palkkaa jonkun tytön juttelemaan minulle, ja jaksossa on pieni pätkä vaivaannuttavaa keskustelua. Kerron vaikka mitä teen työkseni, nainen miettii hetken ja sanoo: "jaa". Sitten leikkaus hyttiini, jossa istun yksin ja katson televisiosta kutoskanavalta MacGyveriä ja Star Trek: The Next Generationia, ja toteaisin että kellohan on jo yli puolen yön että on aikakin mennä nukkumaan. Seuraavaksi kuvausryhmä rynnistäisi aamiaisbuffettiin, jonne olen ehtinyt krapulossanikin jo paljon ennen kuin kuvausryhmäkään olisi herännyt. Lopuksi kannan viskipullojani ja heittäisin letkeästi: "Tämä oli tällainen déjà vu -risteily. Olisi nyt edes ollut kotiseudunt tyypit kyselemässä" katseen mittailessa lattiaa ja juontajan ihmetellessä, mikä juttu tuokin nyt muka oli samalla kun hän yrittää keksiä edes jotain puolipositiivista sanottavaa tästä tapauksesta.
Aloin siis miettiä, millaista olisi itse olla yhdessä Sinkkulaiva-sarjan jaksossa pääosissa. Pirteä naisjuontaja lirkuttaa: "siis millä fiiliksil' sä oot niinku matkas?". Vastaan enimmäkseen kirjakielellä: "Tyhjän saa pyytämättä, että oikeastaan minä tulin vain ostamaan ne kaksi pulloa konjakkia ja viskiä, ja katselemaan sitten vaan menoa. Jos kävisi syömässä jotain". Sitten kuvattaisiin kun istun laivan yökerhon reunalla ja joisin kaljaa. Käsikirjoittaja palkkaa jonkun tytön juttelemaan minulle, ja jaksossa on pieni pätkä vaivaannuttavaa keskustelua. Kerron vaikka mitä teen työkseni, nainen miettii hetken ja sanoo: "jaa". Sitten leikkaus hyttiini, jossa istun yksin ja katson televisiosta kutoskanavalta MacGyveriä ja Star Trek: The Next Generationia, ja toteaisin että kellohan on jo yli puolen yön että on aikakin mennä nukkumaan. Seuraavaksi kuvausryhmä rynnistäisi aamiaisbuffettiin, jonne olen ehtinyt krapulossanikin jo paljon ennen kuin kuvausryhmäkään olisi herännyt. Lopuksi kannan viskipullojani ja heittäisin letkeästi: "Tämä oli tällainen déjà vu -risteily. Olisi nyt edes ollut kotiseudunt tyypit kyselemässä" katseen mittailessa lattiaa ja juontajan ihmetellessä, mikä juttu tuokin nyt muka oli samalla kun hän yrittää keksiä edes jotain puolipositiivista sanottavaa tästä tapauksesta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Miksi pyysit anteeksi kassaneidiltä? Olipa nössö veto.
Minähän kirjoitin, että koskin häneen vahingossa.
Sitä vähemmän syytä pyydellä anteeksi. Vai ajattelitko, että tarkoituksellisella kourimisella olisi päässyt vähemmällä?
Olisit puristanut tissistä seuraavaksi vahingossa, ja sitten pyytänyt anteeksi. Näin olisit ensinnäkin saanut kosketuksen kassaneidin tissiin, ja lisäksi kassaneitikin olisi ajatellut, että ihan aiheesta pyysit anteeksi. Olisit luultavasti jäänyt kassaneidin mieleen paljon seksikäämpänä kuin nyt.
Ette ymmärrä nyt. Kun naisen silmät leiskuvat ahdistelusyytteistä vahinkokontaktin vuoksi, ei auta kuin pahoitella tilannetta ja poistua paikalta ennen järjestysmiesten saapumista.
Tuo sun itseironian taakse piilotettu itseinho on ihan sairasta. Ajattelet, että sinun kosketus on automaattisesti loukkaus jos sormet vähän hipaiseekin kassakuittia ottaessa. Tuossa ei ole enää mitään hauskaa.
Ei se olekaan hauskaa, onpahan vain meidän ätmien jokapäiväinen tunnetila. Kosketuksemme ON vastenmielinen.
No jo on. Minä olen sitten kai kamala lääppijä, kosken usein ihmisten sormia kuitteja ym. vastaanottoaessani...en ole tajunnut edes kähmiväni.
Eilen näytetyssä Girlsin päätösjaksossa oli muuten itseironinen pullukka joka sai naista, jopa kaunista sellaista. Tuli Lordi mieleen siitä, vaikka fiktiotahan tuollainen itseironisten pullukoiden naisensaanti on.
Onhan kaikenlaisissa teinielokuvissa aina tuollaisia ihmekuvioita, jotka viimeistään pilaa koko leffan pöyristyttävällä epärealistisuudella.
Minä yritän koskettaa vähän tahallani kassatyttöjen käsiä, kun saan kuitin. Se on, ja tulee olemaan ainoa kosketukseni naisiin ikinä ja varmasti noin joka kolmannen asiakkaan sormet osuvat kassatytön sormiin. Siitä ei voi saada mitään paheksuntaa. Kerran minulla oli paljon irtokolikoita ja annoin kassatytölle rahat niin, että kaadoin ne nyrkistä varovasti hänen kämmeniinsä ja ihokosketus oli aktiivisena koko prosessin ajan. Tyttö hymyili ja päiväni olikin yhtäkkiä vähän parempi.
Missä on kassoja sormikkaitta?
On niitä vielä muutamia, mutta kyllä suurimmalla osalla alkaa olla hanskat kädessä. En tiedä, onko nikkelialtistuksen vai pöpöjen varalta.
Katsoin pätkiä noista jaksoista, ja omat tuntemukset olivat hyvin ristiriitaiset. Välillä tunsin itseni eläkeläiseksi, joka katselee nuorison menoa, että tuollainenko se maailma on nykyään. Tämä fiilis pysyi päällä oikeastaan silloinkin, kun haastatellut olivat minun ikäisiäni (30 ) tai vanhempia, ja myös silloin, kun he vaikuttivat sympaattisilta ja miellyttäviltä. Siis tämähän ei suinkaan ollut kaikilta osiltaan pelkkää sosiaalipornoa; paljon pahempaakin on nähty ja tullaan näkemään.
Onhan tuo ohjelma tietenkin painottunut poikkileikkaus, kuten Lordi sanoo. Mutta jotkut haastatelluista tyypeistä tuottivat tunteen, että onkohan tämä nyt parodiahahmo (mm. Jaanan intiimiosien tatuoinnit ja niiden taustoitukset). Parodiavaikutelmaa vielä täydentää se, että juontaja puhuu koko ajan tutusti naistenlehtikieltä riippumatta siitä, mitä ruudussa tapahtuu. "Puhaltaako rakkauden tuuli esteet nurin Örden ja Jannan väliltä?" -> kamera näyttää, miten mies kaljatuoppi kädessä yrittää tanssilattialla hivuttautua puristeluetäisyydelle ja nainen koettaa tungoksessa vetäytyä kauemmas ja tähyillä, löytyisikö jostain uusi mies tanssittajaksi. "Saako yhteinen ateria Samin ja Marzin näkemään toisensa uusin silmin?" - > krapulaiset tyypit mättävät lautaselle lihapullia ja kanankoipia buffetissa, näyttävät täydellisen kypsyneiltä toisiinsa ja koko risteilyyn.
Sosiologinen havaintoni ohjelmasta on, että eri ihmisryhmien todellisuudet etääntyvät vauhdilla toisistaan. Mikä ei sinänsä ole kenellekään uutinen. Mutta silti se vauhti jaksaa hämmästyttää. Minusta tuntuu, että realityohjelmien alkuaikoina olin vielä jotenkin kartalla siitä, mitä niissä tapahtui ja miksi. Esimerkiksi Big Brotherin ensimmäistä kautta - olikohan se 2004 tai 2005 - katselin silloin tällöin, ja talossa olevat tyypit vaikuttivat minusta enimmäkseen taviksilta, joiden sielunmaisemaa saattoi ymmärtää. Nyt tuntuu niin kuin katselisi jotain amerikkalaista ohjelmaa, näistä jää samanlainen vierauden ja absurdiuden tuntu.
Markkina-arvoanalyysiahän tuosta laivameiningistä ja eri päähenkilöistä olisi kiintoisaa tehdä, mutta olkoon. Eiköhän tässä nyt ollut avautumista tarpeeksi.
Kiitos kun jätit markkina-arvoanalyysin tekemättä. Nyt analyysisi oli oikein hyvä.
Pariutuminen on miehelle numeropeliä ennen kaikkea. Sinun pitää oppia ensinnäkin päästämään irti "tällainen minä vain olen" -egostasi ja alkaa kehittää itseä. Aloittaa vaikka siitä, ettei pyytele anteeksi sitä että koskettaa ihmisiä.
Numeropeliä kehiin eli järkyttävät määrät lähestymisiä useiden kuukausien ajan joka viikko, useana päivänä. Jos olet pienellä paikkakunnalla, muuta isompaan.
Kaljaa juoden baarissa istuen ei koskaan saa mitään. Se on ihan varma miehenä!
Suurin osa miehistä on sellaisia, että pitää vaan ampua sarjatulella ja jossain vaiheessa osuu vitoseen.
Tuossa lähestymistavassa on yksi paha vika. Jos saat naisten keskuudessa maineen, että olet mies, joka yrittää iskeä jokaista eteen osuvaa naista, niin et saa ketään. Kukaan nainen ei halua sarjaiskijää.
Mikä vitun vika tuo muka on? Vaikka joku saattaisi paheksuakin, niin naisethan nimenomaan haluaa niitä sarjanussijoita, joita aluksi kauhistellaan mutta lopulta ollaan haarat avoinna. Sitä paitsi Lordi asuu tietääkseni Helsingissä, jossa riittää kyllä naisia iskettäväksi, ettei nyt ihan kaikkien kaupungin naisten keskuudessa maine voi mennä.
Lordin aika-avaruus sai minut takaumaan. Jatkuva itseironiointi upottaa usein. Mutta jos se on Lordin specialiteetti kuten vaikkapa, öhöm, tämän valkeatukkaisen techno-germaanin Scootterin tyyli huutaa musiikin päälle? Faster, Harder- Lordi?
Pointtini oli että kun sitä jatkaa ja yleisö diggaa niin siitä tulee suosittua. Ehkä. Vähän show'ta, vähän kipinää ja kyllä se siitä lähtee liitoon!
Ja käänteinen psykologia on aina parempi Suomessa kuin "mä oon universumin paras mies siinä sulle muija faktat"- iskeminen.
Ps. Jos lähtisin millekkään botskille, joisin niin paljon että luulisin että olen apina.
Olisi kyllä tosi hienoa nähdä taltiointi siitä, kun kotiseutuyhdistyksen tiimi kohtaa yksinäisen kaljan juojan lavan reunalla.
toisesta ketjusta bongattua:
"Minusta tästä olisi voitu tehdä ihan kiva sarja, seuraa etsivät ovat ainakin tähän asti olleet elämänmakuisia tavallisia tallaajia, jotka tosissaan etsivät elämäänsä seuraa.
Jotenkin ohjelman pilaa kyyninen ja ikävä kommentointi, tästä saa tosiaan sen käsityksen ettei tavallisen näköisen normaalia arkea elävän kannattaisi mitään yrittääkään kun kommentaattorin mielestä kaiken pitäisi sujua sulavasti kuten pelimiehillä/naisilla ja tärkein udeltava on että mitäs hyttiin saatiin mukaan ja mitä siellä tapahtui.
En nyt tarkoita että maajussille morsian tyylistä "ihqutusta" kaipaisin, vaan lähinnä pientä kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan. Nämäkin hakijat aika avoimesti kertovat yksinäisyydestään ja haaveistaan. "
Olen aika samaa mieltä, vaikka sarjaan melkoisia ressukoitakin on eksynyt.
Katselinpa tuossa joutessani viimiesimmän jakson, siinä oli semmoinen viisikymppinen muodokas täti-ihminen, lapsia taisi olla kolme jos en väärin muista. hänpä siinä lateli ehtoinaan muunmuassa ettei saa olla mikään tavallinen taavi kun ei ne kestä hänen kyydissä, jossain välissä haukkui suunnilleen koko miessukukunnan kun ne on niin ylimielisiä, epäluotettavia, reppanoita ym. ja toisessa välissä muistutti että nainen pitää nostaa jalustalle kun he naiset tekee niin paljon miesten eteen mm. muistuttaa kokouksista ja käskee laittamaan puhtaan paidan päälle etz.
Eipä hän sieltä laivalta prinssiä sitten löytänyt, kehui kyllä että monet miehet oli käyneet juttelemassa ja viimeksi n. kuukausi sitten olisi kosinutkin joku häntä, tuli vaan siinä sitten mieleen että aika helppoa on naisilla jos noilla panostuksilla, vaatimuksilla ja ominaisuuksilla vientiä piisaa noinkin paljon, jos joku vastaavanlaisilla ominaisuuksilla oleva mies samallatavoin naiset haukkuen siellä olisi hiimaillut ja muistuttanut kuinka mies on luomakunnan herra niin jotenkin vaan tuntuu ettei sillä niitä kosijoita olisi tosielämässä.