Olen miettinyt välillä tätä vastakohta täydentää yms. hommaa. Etenkin luonteen kannalta. Mitä mieltä te olette? Toivotteko kumppaninne olevan luonteeltaan samanlainen vai erilainen?
Vastaa seuraavasti (helpompi ihmisten selata vastauksia läpi):
-sukupuoli
-ikä
-luonteesi
-ideaalinen luonne kumppanilla ja miksi
Ja pidämmehän tämän edes jokseenkin asiallisena.
Vastaa seuraavasti (helpompi ihmisten selata vastauksia läpi):
-sukupuoli
-ikä
-luonteesi
-ideaalinen luonne kumppanilla ja miksi
Ja pidämmehän tämän edes jokseenkin asiallisena.
Vastaukset 10
Vanhimmat
-mies
-28
- Olen kiltti, huumorintajuinen, ehkä hitusen epäsosiaalinen, mutta avoin ja kaikesta kiinnostunut ihminen.
-En todellakaan etsi ilkeää, tylsää, super ekstroverttia, epäavointa ja kaikkeen välinpitämättömästi suhtautuvaa ihmistä. Toivon löytäväni jopa hyvinkin samankaltaisen ihmisen kuin miten itseäni kuvailin. Toki ihannekumppanini olisi vähän minua feminiinisempi kuitenkin. Eli ei haittaa jos kuuntelee vähän tyttömäisempää musiikkia ja on ehkä vähän kiinnostuneempi meikkaus jutuista ja muista feminiinisistä asioista.
Mies
27v
rauhallinen, ujo, kiltti, introvertti
etsin myös samanlaista naiselta, en viihtyisi hetkeäkään ilkeäluonteisen ekstrovertin kanssa.
Tuo onkin metka juttu, jonka jokainen voi kääntää mieleisekseen. Toisaata sanotaan, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja seuraavassa hengenvedossa, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten. Ehkäpä totuus on siellä jossain välimaastossa.
Ai niin, niitä taustatietoja:
Mies
41
Sosiaalinen
Pidän sosiaalisista naisista. Rouva Ratikkakin on sellainen, vaikka on aina väittänyt olevansa juurikin päinvastaista. En vain ole koskaan ymmärtänyt, että miksi ihmeessä. Ei senkään ystäväpiiri ole vahingossa syntynyt.
Mies, 25, rauhallinen, tasapainoinen, huumorintajuinen.
Olen elänyt ihmisen kanssa, joka on hyvin tunteellinen, epärationaalinen, ailahteleva, emootioidensa varassa toimiva, tuulella käyvä jne.
Voin sanoa täydellisenä vastakohtana, että ei ollut helppoa ei. En halua naisen olevan täysin kuten mies. Tunteellinen saa olla, mutta pitää pystyä erottamaan järki tunteista.
Liian samanlainen kumppani tai taysin erilainen kumppani ovat molemmat huonoja vaihtoehtoja. Parasta on kun nämä kaks ovat sopivassa tasapainossa, eli riittävän erilaisia mutta tarpeeksi yhteistäkin.
Mikäli kumppani on liian samanlainen niin parisuhde ei tuo kummallekaan mitään uutta. Molemmilla on samat vahvuudet ja heikkoudet eikä kumppani taydennä mitenkään toista. Suhde muuttuu hyvin pian intohimottomaksi ja tylsäksi.
Mikäli kumppani taas on taysin erilainen niin parisuhteesta puuttuu ymmärrys toinen tosiaan kohtaan, ei ole mitään yhdistäviä tekijöitä ja suhde on usein hyvin myrskyisä ja riitojen täyttämä eikä ole pitkäkestoinen.
Parasta on kumppani joka tasapainottaa omia ominaisuuksia, tuo elämääsi jotain uutta ja erilaista, täydentää omia heikkouksia erilaisella luonteellaan ja ajatuksillaan ja lujittaa kumppanuutta niin että molemmat ovat vahvempia ja tasapainoisempia yhdessä kuin erikseen. Esimerkiksi sosiaaliselle ja vilkkaammalle hiukan hiljaisempi ja rauhallisempi kumppani. Näin se rauhallisempi lyö hiukan jarruja sille vilkkaammalle hyvällä tavalla ja se sosiaalisempi taas antaa hiukan vetoapua hiljaisemmalle ja syrjäänvetäytyvämmälle ulos kuorestaan hyvällä tavalla. Molempien on kuitenkin kunnioitettava toisen erilaisuutta eikä yrittää pakolla vääntää toista muottiinsa jotta tämä toimisi. Räiskyvämpää ja tunneperäisempää ihmistä tasapainottaa kumppani joka on järkiperäisempi ja tasainen ja päinvastoin. Täysin päinvastaiset luonteet eivät sovi yhteen mutta eroja on kuitenkin oltava tai parisuhde on lähinnä kaverillista tai sisarellista yhdessä oloa. Yhdistäviäkin tekijöitä on oltava. Esimerkiksi huumorintajujen ja älykkyyden on hyvä olla suurin piirtein samalla aaltopituudella jotta kumppanin kanssa viihtyy muutakin kuin makuuhuoneen puolella.
Vaikeinta onkin löytää se oikea tasapaino ja yhdistelmä erilaisuutta / samankaltaisuutta kumppanissa missä toisen ominaisuudet todella täydentävät itseä ja lujittavat parisuhdetta. Mikäli ollaan liikaa kumpaakaan niin suhde ei toimi. On löydettävä se sopiva combo.
Ei ollut vaikea arvata että kyseessä oli naisen kirjoittama sepustus. Tuntuu että vain naiset puolustelevat tosissaan tuota erilaisuus täydentää ajatusta.
Ehkä siksi, koska miehet ovat tottuneet siihen että he eivät voi vaatia kumppaniltaan mitään sellaista mitä he eivät itse voisi tarjota.
Epäsosiaalinen mies ei voi vaatia itselleen sosiaalista naista.
Kukaan nainen ei etsi epäsosiaalista miestä. Sekä hiljaiset että sosiaaliset naiset etsivät sosiaalista miestä.
Se on kylmä fakta johon jokainen mies törmää.
Jotenkin veikkaisin että tuo ylempänäkin kirjoittava nainen on itse pikkaisen hiljaista tyyppiä ja sosiaalisten vähän menevämpien miesten kanssa hän kokee saavansa itsestään enemmän irti ja tuntee enemmän elävänsä. Hän tuntee itse olevansa sosiaalisempi sosiaalisen miehen seurassa, koska sillä miehellä riittää juttua eikä sellaisen miehen kanssa koskaan tule hiljaisia hetkiä, toisin kuin sellaisten miesten kanssa jotka ovat samankaltaisia kuin hän itse.
Kukaan mies ei odota että naisen pitäisi tuoda suhteeseen menoa ja meininkiä, niin kuin moni nainen odottaa että mies tulisi tekemään hänen elämästään jotenkin jännittävämpää. Kukaan mies ei odota että naisen pitäisi tuoda järkevyyttä hänen tunneperäiseen sekopäiseen ajatteluunsa. Miehet eivät yleensä vaadi naiselta kuin rakkautta.
Vain naiset elävät maailmassa jossa kumppanilta voidaan vaatia enemmän kuin mitä itse pystytään tarjoamaan.
Myös tämä kohta hämmentää minua:
"Täysin päinvastaiset luonteet eivät sovi yhteen mutta eroja on kuitenkin oltava tai parisuhde on lähinnä kaverillista tai sisarellista yhdessä oloa."
Omasta mielestäni ihannesuhde kumppaniin olisi kuin suhde parhaaseen ystävään/sisareen, mutta jonka kanssa voisi myös rakastella.
Miten tarkkaan ottaen sinun mielestäsi sen suhteen sitten pitäisi erota ystävä/sisarus suhteesta? Liittyykö tämä taas siihen että naisen on saatava katsoa miestään ylöspäin. Siksi tasa-arvoinen suhde ei koskaan riitä, vaan nainen kaipaa aina itseään tasokkaampaa miestä?
Oikeasti kiinnostaisi kenen tahansa naisen mielipide, joka on samaa mieltä ylempänä kirjoittavan kanssa, koska en vain tajua tätä.
Minä nimenomaan etsin itselleni parasta kaveria jonka kanssa voisi myös rakastella. Sellainen olisi ihanne parisuhde.
Itse olen sen verta erikoinen ihminen että mitä samanlaisempi ihannenaiseni olisi sitä parempi. Varsinkin alkoholin käyttö, tupakointi, perusluonne, moraali, ajatusmaailma ja se miten on aikaisempaa elämää elänyt ovat niitä kynnyskysymyksiä, ja jos noissa ei koe yhteenkuuluvuutta niin eipä minun kanssa parisuhde ole onnistunut yrityksestä huolimatta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11103194
Tietyt asiat on ehdottomia, joista en jousta kolmatta kertaa. Mielellään puoliskon tulisi olla samanikäinen tai max. 15 v. vanhempi. Luonteeltaan osittain samanlainen, osittain saa olla erilaisempikin. Tärkein, että hyväksyy mut juuri tällaisena, eikä hermoile turhista. Ihannemiehessä on vähän samanlainen kuin mullakin, niin huumori ja arvot.
- nainen
- 19 v.
- taiteilijamainen, innostun melko helposti uusista jutuista, joissain asioissa vanhanaikainen (kuten esiaviollinen seksi), kotihiiri, rauhallinen, lapsirakas (mut en halua omia), välittävä ja rakkautta kaipaava
- luotettava, rehellinen, ei polta eikä juo, osaa kuunnella, pystyy rauhoittelee mun taiteiljaluonnetta (esim. innostuessa), tukee ja auttaa