Hyväksikäyttöäkö? vai ystävyyttä?

Tuon kuvauksen mukaan se ei ole ystävyyttä. Olet vain joku jolle purkaa asiansa, etenkin ellet saa puhenvuoroa edes kommentointia varten. Tuota varten on ammattilaisia tai vapaaehtoisia, mutta kaverisuhteessa liika on liikaa.

Kokeile joskus ohjata puheenaihe ihan johonkin muuhun, jollet muutoin aja alas tuota yhteyttä. Joko vastaamatta puheluun, tai sitten lopeta keskustelua lyhyeen tyyliiin "ei taida kuulua minulle nuo riitanne".

kiitos kirjoituksesta, miulta ei kysytä mittään, pien tauko tullee, sanon että olpas ikävästi tehty tai muun samanlaisen johonka hän jatkaa valittamista riidoistaan, olen puhetta yrittännä välissä kääntöö muualle vaan hän kääntää heti sen takaisin omaan riitaansa tai asiaansa. Pahalta tuntuu olla yhteyvessä, mutta oon yrittännä ajatella että hän kun on niin yksinäinen varmaannii ettei oo ystäviä montaa ympärillä.

juu noita riittää jotka ei osaa kuin puhua ittestään!! todellä ärsyttäviä ihmisiä ovat kun ei muuta puhu kun minä minä minä!!!!! en ees enää ala tollasten kans jutteleen ku tiiän ettei se oo ku ittiään täynnä tai ykskin vaan kännissä soittaa,ei iknä ole selevinpäin soittanu. enkä todellakaan joka kerta ees vastaa ku tiiän et saa monta tuntia kuunnella kuinka hyvin meillä nyt menee ja meijän maailman ihanimmilla lapsilla!!!! argh!!!! =((

Tunnet itsesi vain yksinäisemmäksi tuollaisen kaiken energian imevän tapauksen kanssa. Tiedän tunteen. Hän saa mielensä kevyeksi ja sinä taas et. Se ei ole oikein ja äläkä sinä sääli häntä siitä ettei hänellä ole muita kenelle puhua. SINÄ ET ole ilmainen psykologi voit sanoa niin ihan rauhallisesti ja ystävällisesti. Teet hänelle vain suuren palveluksen huomauttamalla missä piilee vika ettei hänellä ole muita ystäviä. Muut ovat tod. näk. liuenneet ja hän ei tiedä missä vika on.
Jos hän alkaa itkemään tai raivoamaan niin ole rauhallinen ja sano että halusit vain purkaa oman murheesi koska haluat olla rehellinen. Jos hän loukkaantuu verisesti olet tekemisissä narsistin kanssa. Et voi voittaa mitään väittelyä hänren kanssaan.

Tuttu tunne myös täällä.

Kuuntelin, olin empaattinen, autoin, tuin vuosia. Kunnes tuli päivä päivien joukossa, että olisinkin itse tarvinnut kuuntelijaa. Eipä ollut halukkuutta eikä aikaa kuunnella.

Ehkä empaattisten "vika" on se että he kuuntelevat olettaen että kuuntelemisen taito on kaikilla samanlainen. Vähän kuten jos vaikkapa juristi auttaessaan sairaanhoitajaa toivoisi saavansa apua lakiasioissa silloin kun toimistolla on ruuhkaa.

Jokainen auttakoon sillä tavoin kuin osaa, ja jos ei halua tehdä pyyteettömästi sitä niin olisi hyvä opetella sanomaan ei.

Jos taas toisen kuuntelu on vaikeaa olisi reilua sanoa että "kuule, en minä tiedä mitä sanoa" sen sijaan että alkaa välttelemään toista.

Kyllä ystävyyteen kuuluu, että voi kertoa riidoistaan, yms. Sinun, ap, ystäväsi ei ole sinulle hyvä ystävä, ja itse kerroit jo syytkin. Ansaitset saada tuntevasi olla ystävällesi tärkeä, ja että hän on kiinnostunut sinusta ja elämästäsi.

Minusta kannattaa olla rehellinen. On epätodennäköistä, että ystäväsi muuttuu hetkessä, mutta sinun rehellisyytesi voi auttaa häntä muuttumaan. Soita sinä hänelle, tee aloite, ja sano että sinulla on asiaa. Kerro hänelle, että haluat lopettaa ystävyytenne. Sano, ettet enää halua tuntea olevasi mitätön, kun ystäväsi ei viitsi kuunnella sinua. Toivota hänelle hyvää jatkoa.

Tämän tekeminen voimaannuttaa sinua. Olet reilu, kerrot syyn, miksi et halua jatkaa ystävyyttänne, ja käyttäydyt asiallisesti. Asetat myös omat rajasi, miten sinua ei saa kohdella.

Voihan olla, että sinulla on joitain kokemuksia, esim lapsuuden perheessäsi, joissa sinua ei ole kuunneltu. Ehkä vanhempasi eivät osanneet. Ehkä otat suhteissasi roolin, jossa sinua ei tarvitse kuunnella? (Myös se on valinta, että ajaudut suhteisiin ihmisten kanssa, jotka eivät ole oppineet asettumaan toisen asemaan ja huomiomaan toisen tarpeita, kuten esim ystäväsi.)

Voit aloittaa nyt.