ainoa tosiystävä, vaiko säälistä kaverina?

oon 21 vuotias kundi ja minulla on yksi lapsuudenystävä, joka on paras (ainoa) kaveri. noh, nähään kerran kahessaviikossa viikonloppuisin. kyselen kuulumisia yms, mutta vastaus on aina hyvin tyly: emt. ei kiinosta nyt, soita paremmalla aikaa, tai jättää vastaamatta. olen menettänyt niin monta kaveria kuoleman kautta, että haluaisin pitää edes yhden kaverin. mutta kun se on aina tätä samaa. silloi ku nähään, meillä on hetki hauskaa, katotaa leffoja, parannetaan maailmaa, ehkä.. mutta aina sille tulee joku meno muitten kamujen luokse (milloin on kuskina, millon kuskattavana) joten huomaan kuinka sillä on kavereita, joita tapaa usein. vaikka sanoo että olen tärkeä ja paras ystävä, silti aika ei riitä enää muitten kavereitten kanssa lisäksi mulle.
minä yritän pitää yhteyttä, mutta tuntuu nii turhauttavalta. jos kysyn että mitäs meinaat illalla, käydäänkö lenkillä, nii se vastaa "njaah, pittää kahtoo" ja kuitenkin on lähteny muitten kanssa jonnekki, eikä siitä sen koommin kuulu.

muutenkin poen pahaa masennusta, ja elämän ilo alkaa karkaamaan käsistä, vaikka kuuluukin sanottavan "miehen tulee kestää kaikki!" vittuilkaa jos haluatte, mutta asiallisia viestejä toivon.

olisiko tässä nyt sitten aika kuitenkin jättää pitämättä yhteyttä, ja keskittyä omaan hyvin vointiin?
5209
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

kannattaisi keskittyä omaan hyviin vointiin ja saada uusia kavereita. Ehkä kaverisi voi tuntea ystävyytesi hiukan taakkana, sillä hän tietää olevansa ainut ystäväsi ja sen takia vähä välttelee. Hän varmaan haluaa, että sulla olis myös muita ystäviä, joista voisit joskus kertoilla hänelle, kun sillon tällöin tapailette.
Aloita jokin harrastus, josta tykkäisit ja siitä lähtee hyvä keskustelun aihe sen saman harrastelijan kaa. Kun laajennat maailmaas, niin kyl uskoisin ystävyytenne paranevan.
Ei tässä niin järin viisas vastaus ole, mutta toivottavasti auttaa.

Äänestä

vaikka se pitääkin sua parhaana kaverina, ootko aatellut että se voi olla vain kaksinaamaisuutta?

Äänestä

olenn tutustunut ystävän pariin kaveriin, kun ottivat yhteyttä. mutta ystäväni käyttäytyy kummasti jos pidän niihin yhteyttä. ihmettelee miten ihmeessä niitten kanssa kulutan aikaani, ja miksi käyn lenkillä niitten kanssa joskus. voi kun oppis ymmärtämään ja auttamaan ystävää.

Äänestä

Minun kaverillani on vähän samankaltainen tilanne, eli taidan olla ainokainen ystävä hänelle. Nyt viime aikoina olen myös nähnyt muita ihmisiä ja hän ei tunnu pitävän siitä oikein. Häntä on myös pyydetty mukaan meidän seuraan, mutta ei ole tarttunut tilaisuuteen. Nykyisin hän suuttuu kamalasti, jos en aina pääse tai jaksa mennä kaupungille tapaamaan häntä ja hän syyllistää minua siitä kovin. Toivoisin että hän vaikka alkaisi netin välityksellä kirjoittelemaan muille ihmisille ja siten saamaan myös muita kavereita ajanviettoon. Joskus kun kyselin miksei hän tee niin, sain vastaukseksi "ei mun tarvitse etsiä muita kavereita kun mulla on sut".

Äänestä

tekstin perusteella hänellä on kavereita ja viihtyy porukassa paremmin.. ehkä hieman pitää seuraa säälistäkin sun kanssa, mutta niin. ehkä jos jätät yhteyden pitämisen ja testaat, onko hän sun kaverisi todella. jos hänestä ei mitään kuulu, ni se asia on selvä, thats it!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


reetu3 kirjoitti:

oon 21 vuotias kundi ja minulla on yksi lapsuudenystävä, joka on paras (ainoa) kaveri. noh, nähään kerran kahessaviikossa viikonloppuisin. kyselen kuulumisia yms, mutta vastaus on aina hyvin tyly: emt. ei kiinosta nyt, soita paremmalla aikaa, tai jättää vastaamatta. olen menettänyt niin monta kaveria kuoleman kautta, että haluaisin pitää edes yhden kaverin. mutta kun se on aina tätä samaa. silloi ku nähään, meillä on hetki hauskaa, katotaa leffoja, parannetaan maailmaa, ehkä.. mutta aina sille tulee joku meno muitten kamujen luokse (milloin on kuskina, millon kuskattavana) joten huomaan kuinka sillä on kavereita, joita tapaa usein. vaikka sanoo että olen tärkeä ja paras ystävä, silti aika ei riitä enää muitten kavereitten kanssa lisäksi mulle.
minä yritän pitää yhteyttä, mutta tuntuu nii turhauttavalta. jos kysyn että mitäs meinaat illalla, käydäänkö lenkillä, nii se vastaa "njaah, pittää kahtoo" ja kuitenkin on lähteny muitten kanssa jonnekki, eikä siitä sen koommin kuulu.

muutenkin poen pahaa masennusta, ja elämän ilo alkaa karkaamaan käsistä, vaikka kuuluukin sanottavan "miehen tulee kestää kaikki!" vittuilkaa jos haluatte, mutta asiallisia viestejä toivon.

olisiko tässä nyt sitten aika kuitenkin jättää pitämättä yhteyttä, ja keskittyä omaan hyvin vointiin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu