Moro.Sellaista kysyisin,että onko mahdollista oppia piirtämään 17 vuotiaana niin hyvin,että joku päivä uskaltaisin jopa tatuoida työkseni? En ole pienen ikäni aikana koskaan ollut hyvä piirtämään,mutta nyt olen viimeiset pari viikkoa reenaillut aika ahkerasti.Joskus jopa ahdistaa alkaa piirtämään,koska pelkään että unelmani ei toteudu.Olen jo pari vuotta ihaillut tatuoijia suunnattomasti,joten kysymys kuuluu: mikä on paras tapa oppia?
Todennäköistä?
Followyourdreams
18213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
piirtäminen ja tatuoiminen ovat 2 ERI asiaa.
mutta jos et osaa piirtää 17 vuotiaana niin et kyllä osaa myöhemminkään. se kun on aikalailla verissä se taito tai sitten sitä ei ole
Mutta yleensä hyvistä piirtäjistä tulee parempia tatuoijia, flash-kuvilla ei varmaan monikaan enää saa elantoaan kun niin monet asiakkaat odottavat saavansa custom -kuvaa.
Ei kai se mikään mahdottomuus ole vasta 17-vuotiaana oppia piirtämään, jos siitä ei ole mitään käryä ennestään niin kannattaa aloittaa ihan alkeista ja piirtää kuvia mallista. Kun jotain aihetta piirtää riittävän paljon, alkaa sen muodot ja yksityiskohdat hiljalleen syöpyä alitajuntaan, jolloin luonnostelu ilman mallia helpottuu koko ajan enemmän. Tsemppiä harjoitteluun!
Täysin mahdollista oppia, kun löytää sen oman tyylin (esim. kaikkien ei tarvi osata piirtää valokuvaa mallista, hienoa piirtämistä on muutakin!) ja omaa oikeasti itsekritiikkiä. Reeniä reeniä! Ja voithan opiskella vaikka jonkun graafisen suunnittelun alaa tms, mistä on ihan VARMASTI hyötyä :) Kansalaisopistot järjestää myös kaikenlaisia kursseja. Mikään oppi ei varmasti ole haitaksi!
Tsemppiä!
Terv., Ammattitatuoija
Itsekkin joskus osasin piirtää vain tikku-ukkoja sun muuta vastaavaa:D
Kyllä nyt osaa jo jotain kuvia suunnitellakkin mutta suurimmaksi osaksi valmiista kuvista teen tatuointeja:)
Joskus värillisiä kuvia tehnyt mutta huomannut että ei ole minun juttuni...musta&harmaa on minun juttuni.
Varmasti olisin oppinut ties mitä jos olisin ollut aktiivinen mutta en ole ollut ja nyt vasta on ruvennut kiinnostamaan myöskin muitten tyylien oppiminen..
Piirustustaito edes vähän kohilleen,ei mikään maestro tarvii heti olla ja sitten kurssille ja siitä sitten hyvällä säkällä johonkin liikkeeseen harjoittelijaksi:)
Kaikki onnistuu kuhan teet ja olet aktiivinen!
T. Kotitatuoija jo monta vuotta
Kurssit voi unohtaa saman tien, ne ovat vain rahankeruukeino! Rahalla saa jonkun paskan salkun, jolla ei tee käytännössä yhtään mitään, ja joku tumpelo, joka ei itsekään osaa yhtään mitään, koittaa parissa päivässä opettaa jonkun alalle. Ei, ei, ei.
Piirtää TÄYTYY osata, se on pohja koko hommalle. Toki tatuoinnin ottajan vastuulla on ottaa selvää millaista jälkeä tatuoija tekee, mutta kyllä tekijälläkin joku etiikka pitää olla. Jos ei osaa piirtää, kannattaa jättää tatuointien teko muille. Mutta jo selkeällä esityksellä ja hyvillä viivoilla pääsee pitkälle; kuten sanottua, kakkien ei tarvi osata tehdä esim. realistista. Suttu on kuitenkin aina suttua, ja tekijän soisi tosiaankin omaavan jonkun itsekritiikin osaamisensa suhteen. Sitä, että ei tajua omaa osaamattomuuttaan, voisi varmaan kutsua Idols-syndroomaksi. Siellähän on läjäpäin laulajaksi haluavia, jotka luulevat laulavansa kuin joku esim. Alicia Keys, mutta todellisuudessa kuulostavat äänenmurroksessa olevalta hengenahdistuspotilaalta.
Kaikki kurssit eivät ole vain rahankeruuta. Suuremmalla summalla saa aitoa opastusta alkuun. Lähinnä oikean moodin luomiseen itselle. Piirtämisen siirtämisen tatuointeihin sopiviksi jne.
Mutta jokainenhan tajuaa, että itse tatuoimista oppii vasta vuosien treenamisella. Ei kursseilla tulla valmiiksi tatuoijiksi. Sieltä saadaan hyvä lähtösysäys alalle.
Itse tiedän kolme persoonaa, jotka ovat studioissa töissä käytyään tällaisen muutaman kuukauden kurssin. Ohittivat ns. puskista tulleet harjoittelijan pestiä etsineet.
Ai rahankeruuta? En rupea todellakaan tästä väittelemään kun en tiedä:)
Mutta ton kyllä lyttään etteikö muka kannattais liikkeeseen mennä oppiin!
Parissa päivässä opettaa alalle??!!! Ööö anteeksi kuinka?
Siellähän ollaan ja opitaan ja todennäköisesti jos opettaja on tyytyväinen niin myöskin jäädään töihin...nykypäivänä varmaan harvinaisempaa mutta silloin kun minä olin...
Tatuointikurssit on eriasia...sinne en suosittele menemään ja maksamaan turhasta.
Ei muuta ku reisi esille ja siihen harjotteleen:D Sillälailla oppii tatuoimisen.
Kaiken oppii ajan kanssa ja jos ei niin sitten kannattaa miettiä uudestaan uraa :)
Ja kyllä..on niin paljon sellaisia tatuointiliikkeitä missä ei osata juurikaan mitään ja liidellään omissa fantasioissaan että oltais jotain perkeleen ammattilaisia...jos oppiin haluaa niin kierrä nämä paikat kaukaa :
.muutamia ihmisiä olen tavannut jotka ovat melkein heti pystyneet tekemään hyvää jälkeä tatuointikoneella (alle 2 viikkoa).
Ja sitten on minullekkin kerran kuvaa tehnyt ihminen joka väitti tehneensä 15 vuotta kuvia ja jälki oli aivan karseata shittii...ja väitti olevansa ties minkälainen tattoomasteri :D
tee ja ole aktiivinen...vieläkin sama neuvo :)
Ottakaahan huomioon ettei piirtäminen ja taiteellisuus ole samoja asioita.
Piirtämään oppii kuka tahansa, kuten myös tatuointikoneen käytön. Tekniikkaahan se vain on ja treenaamalla oppii.
Mutta taiteellisuus lähtee syvemmältä selkärangasta, joillakin sitä on jo syntymästä ja joillakin ei.
Siksi kurssit taiteellisen hahmottamiskyvyn parantamiseen ovat hyviä. Millä,miten ja minne siellä suditaan on yks hailee. Ajatus paranee ja kykenee hahmottamaan valoja/varjoja jne jne...
Okei onhan sitten olemassa tumpeloita joilla ei ole laisinkaan taiteellisuutta. Sen voi parantaa vain ja ainoastaan hirvittävän kova draivi tulla paremmaksi.
Enhän mä missään kohtaan sanonut, ettei liikkeeseen kannata mennä oppiin :) Itsekin liikkeessä aloittanut.
Teette mitä teette, niin muistakaa kuitenkin käyttää AINA kertakäyttöisiä välineitä, hyvälaatuisia musteita (unohtakaa ne halpispaskat) ja tutustukaa oikeaan ja aseptiseen työtapaan; ei niin yksinkertaista kuin luulisi! Hygieniassa on monta asiaa, jotka täytyy ottaa huomioon. Esim. rikkinäiseen ihon koskeneilla hanskoilla ei kosketa mihinkään muuhun kuin sinne iholle. Vaikka ne hanskat ei näkyvästi oliskaan veriset, niillä ei silti lähmitä vaikkapa mustepulloja. Ja niin edelleen.
En ole koskaan tavannut ihmistä joka on ollut täysi käsi piirtämisessä ja sitten maagisesti oppinut tekemään ammatitatuoijan tasoisia piirrustuksia harjoittelusta huolimatta. Piirtäminen on synnynnäinen lahja ja jos sitä ei osaa nyt, sitä ei osaa myöhemminkään. Hieman voi ehkä kehittyä joissain yksinkertaisissa asioissa mutta se taso mitä vaaditaan ammatitatuoijalta tatuointistudiossa jää valitettavasti haaveeksi.
No en mä nyt "täysi käsi" ole koskaa ollut piirtämisessä, mutta onhan noi ekat flashit mitä on tullut sillon 14-17-vuotiaana tullut piirrettyä, aika hirveitä... Eipä sitä ilman treeniä olisi tähän pisteeseen tultu ja ilman kokeilemista ei voi tietää, mihin pystyy :)
Ja lisäksi olen parempi tatuoimaan kuin piirtämään. Menee nykyään jotenkin luonnollisemmin. Mutta kyllä; Jossain tuolla aivon perukoilla sen taidon täytyy olla ja osata vaan kaivaa se sieltä. Tiedän eräänkin tatuoijan, jolle vähän salaa naureskelin aikanaan että eipä tuosta jätkästä taida olla mihinkään, mutta apropoo mitä jälkeä nykyään tekee; ahkeran treenin jälkeen! Että eipä kannata ketään lytätä heti kättelyssä.
En muuten yleensäkkään tajua tätä suomalaisten lynkkaus-meininkiä, miksi ei voida vaan rehdisti kannustaa muita eteenpäin? Onko se nyt itseltä pois jos joku onnistuu ja on hyvä, tai edes yrittää? Myönnän että kadehdin välillä muita ihmisiä, mutta en silti puhu niistä pahaa tai ole ilkeä, vaan ajattelen että mun täytyy vaan keskittyä omaan hommaan ja löytää se juttu, jossa olen hyvä. Ja minä olen hyvä, mutta moni on parempi, ja so what? Mäkin pääsen tästä vielä lisää treenaamalla tosi pitkälle, vaikka nyt jo menee ihan kivasti. Ja jos joku epäonnistuu, eiköhän hän sen itsekkin tiedä ilman ivaa. Kivasti voi ohjeistaa (jos joku on kuullut "hampurilaispalautteesta"?) mutta "oot paska, ammu ittes"-tyyppinen palaute ei vie ketään varmasti kohti parempaa.
Ei ollut mitään lynkkausmeininkiä menossa, sanoin vaan että joku piirrustustaito täytyy olla että voi kehittyä. Tyhjästä paha nyhjästä tiedätkö? Ap:n viestistä sai käsityksen ettei hän osaa piirtää. Sama asia kun jos ei ole laulautaitoa ja sävelkorvaa niin sitä ei voi oppia.
Ja onhan se hienoa ku toista kannustetaan eteen päin, itse olen kuitenkin sellainen ihminen että arvostan realismia enkä haluaisi että ainakaan omalle kohdalle osuu sellasta toimintaa että silmät sumeena sanotaan "joo joo kyl susta ammattilainen tulee jatkat vaan ahkeraan niin kyl se sielt tulee" jos oikeasti on mahdollisuus että sitä taitoa ei löydy. Sit jos miettii sitäkin et ap haluaa työkseen tehdä tatuointeja, siellä studiossa vaaditaan tietty taso että voi päästä tikkaamaan mustetta asiakkaan ihoon. Onko uramahdollisuuksia jos tatuoija pystyy tekemään vaan yksinkertaisia tatuointeja kun ei osaa piirtää asiakkaalle malliksi yksityiskohtaista kuvaa toiveiden pohjalta jos asiakas sellaisen nyt sattuu haluamaan? Sanotaanko sit vaan et, sori mä teen tätä tähti ja tekstilinjaa ku ei luonnistu noi ihmishahmot ja maisemat. Paljoks on sillon töitä tarjolla? Ei oo mitään lynkkausmeininkiä mut mä nyt vaan oon realisti, toivottavasti ap:kin on miettinyt tota että mitä jos ei taidot riitäkään. Voihan ne riittää, en tiedä mikä on ap:n lähtökohta piirtämisessä, onko hän oikeasti huono vaiko vaan vaatimaton.
Otetaas osaa keskusteluun asiakkaan näkökulmasta.
Tiesin päässäni tasan tarkkaan, millaisen kuvan halusin. Istuin tatskastudiolla tunteja selaten mallikuvia, vielä useampia tunteja selaten googlesta kuvia ja koitin jopa itse piirtää hahmotelmaa kuvastani. Mistään ei löytynyt mitään. EI MITÄÄN! Kävelin sitten studiolle muutama pieni kuva mukana ja aloin latelemaan artistille, että haluaisin tästä kuvasta tuon osan ja tosta kuvasta ton osan ja täältä kuvasta taas tän osan ja tosta kuvasta ton kulman jne jne. Suurimman osan kuvasta jouduin selittämään sanallisesti, sillä mitään selvää mallikuvaa ei kerrassaan ollut olemassa. Artisti teki sitten luonnoksen käytännössä tyhjästä. Vähän ehkä ihmetteli/tarkisteli valintojani. Kyseli olenko ihan varma väreistä (tai oikeastaan värittömyydestä) ja ehdotti jotain muutoksiakin. Tiesin kuitenkin mitä halusin ja luotin siihen, että saan sen parhaalla mahdollisella tavalla toteutettuna. Kuvasta tuli juuri sellainen, minkä olin halunnutkin! Artistille ei siis riitä välttämättä se, että osaa piirtää omasta päästään, vaan pitää osata piirtää myös sieltä asiakkaan päästä.
Minä halusin pentuna palavasti opetella soittamaan kitaraa. Kun sitten opettelin, niin opinkin soittamaan. Nuoteista ja toisten perässä. Penskana halusin oppia myös piirtämään, koska kaverini on muksusta asti ollut erittäin lahjakas siinä hommassa. Opinhan minä senkin. Paljon tuli piirrusteltua malleista ja ihan hienoja ja näkösiä kuvia tuli. Kummastakin näistä kuitenkin puuttui se oma visio, oma luovuus. Toisten tekemiä on helppo matkia perässä, mutta jos itse pitää jotain luoda tyhjästä, onkin asia jo aivan toinen. Päätin jättää sekä piirtämisen että kitaransoiton niille, ketkä se homman luonnostaan osaavat.
Suhtautuisin siis hieman skeptisesti tulevaan tatuoijaan, joka jo alussa sanoo ettei osaa piirtää. Herääkin kysymys, että miten ihminen, joka ei ole sanojensa mukaan koskaan osannut piirtää, ylipäätään edes unelmoi tatuoijan ammatista? Vähän kun jos kasvissyöjä alkaisi kasvattaa lihakarjaa. Ei vaan jotenkaan ole looginen yhtälö? Eipä sillä, harjoitus voi toisinaan tehdä ihmeitäkin ja jokaisella pitää kai olla mahdollisuus. Siltikin... Minä haluan, että tatuointeja (minulle) työkseen tekevä osaa piirtää sen, mitä minä en osaa. Minä olen aina ajatellut tatuoimisen kutsumusammattina ja elämäntapana. En ole osannut yhdistää sitä vaikka kassatytön ammattiin, joka vaan mennään ja opetellaan. Mitenkään nyt kassatyttöjä halveksimatta, mutta eikö luova ja taiteellinen ala vaadi luovan ja taiteellisen ihmisen? Saatan olla väärässäkin, en tiedä. Tämä nyt oli tällainen asiakkaan ajatus.
Kommenttisi vastasi täysin sitä mitä pyrin sanomaan aiemmassa kirjoituksessani.
Piirrustustaito ei ole sama, kuin taiteellisuus.
Piirtämään voi oppia kovalla työllä, mutta taiteellisuutta ei. Hahmottamiskykyä kylläkin, mutta ei sitä sujuvaa taiteen sykkimistä.
Siksi moni huippunimi työstää muutakin taidetta. Se ruokkii mieltä.
Suurinosa asiakkaista tulee paikalle, kuin sinä. Pää täynnä ideoita, joista on otettava kiinni ja suoriuduttava hänenlaiseensa lopputulokseen.
Mutta kaikessa on silti kiinni tatuoijan oma tyyli, sehän ei muutu asiakkaan ideoinneista riippuen.
Kyllä tatuoijia on niitä, jotka rakastavat alaa ja itse tatuoimista ja niitä, jotka rakastavat tatuoimista ja sitä taiteensa ilmentämisenä. Kumpiakin tarvitaan ja heidän tyylejään.
Mutta jokaisessa hyvässä tatuoijassa on taiteellisuutta, ei pelkkä piirtämistaito riitä. Ainenkin itse kykenisin osoittamaan sormella gallerioita missä tatuoija menee. On niitä joilla on hienoa teknistä osaamista ja hyviä kuvia, mutta...niin "tuttuja" kuvia, kun taas ne selkeästi omasta päästä tehnyt ovat vailla sitä jotain. Sitten niitä, joilla tekninen osaaminen ei vielä rautaa, mutta ah niin paljon antavaa matskua. jne jne...Silti siis kaikkia niitä tarvitaan, että ala pysyy monipuolisena.
Siis itse tatuoiminen on teknistä suorittamista, kuten piirtäminenkin on. Siihen kouluttaudutaan. Taiteeseen syvennytään, sitä hengitetään ja eletään. Ja tuolla ainenkin itse eriytän hyvän ja ei niin mieleenpainuvan tatuoijan.
-joo kyllä tosta kahvi mainoksen sais aikaan. :))
Musta asiakkailla on välillä liiankin kovat odotukset tatuoijia kohtaan. Toki tää onkin ns."kutsumusammatti", mutta eipä tässä nyt itseä hirveästi toteutella koska asiakashan on se, joka määrää, mitä tehdään. Välillä työ suorastaan vituttaa ja moppaisin mieluummin vaikka kerrostalon rappuja kuin olen koko ajan ihmisten vaatimusten kohteena. Mistään glamourista ei ole kyse! Eikä kukaan niin toki väittänytkään, mutta mun pointti on se, että se kutsumuskin voi välillä korveta aika paljon.
Ja omaa stressiä ei ainakaan helpota se, että joka tuutista ihmisille kerrotaan mitä on hyvä asiakaspalvelu, ja että kun maksat jostain, muista vaatia vastinetta rahoille. Tietenkin siis hyvä asiakaspalvelu ja hinta-laatu-suhde joo, mutta joskus tuntuu että ihmiset ei muista että yrittäjäkin (oli ala mikä hyvänsä palveluammatti) on vain ihminen ja sitä jalkaa ollaan polkemassa lattiaan heti kun tämä asiakaspalvelija ei luekkaan ajatuksia. Ymmärrän hyvin niitä tatuoijia, keillä on töykeän kusipään maine heidän ilmoittaessa heti kättelyssä asiakkaalle että homma ei kiinnosta, heippa. Asiakaspalvelu ON raskasta työtä vaikka tietenkin 99,9% asikkaista onkin mitä mahtavimpia tyyppejä.
Tatuointi on, -joskus alajattelen että valitettavasti, - aika pitkälle asiakaspalvelua eikä taideala. Jo kuten edellisessä viestissä mainitsin, ainakin mun oma työ on aika paljon erilaisten tekstien yms tekemistä. Aika harva tatuointi on sellanen, jota oikein hekumoi päästä tekemään. Työ tämä on siinä missä vaikka se Siwan kassalla rahastaminen.
Lisäisin vielä että tämä ei oikein ole taideammatti siinäkään mielessä, että jos joku saa hirveän inspiksen toisinaan keskellä yötä ja maalaa kuin Salvador Dali siinä mielentilassa, niin tässä hommassa se inspis pitää repiä maanantaiaamuisinkin vaikka se sisäinen taiteilija haluaiskin vaan kuunnella kotona Jimi Henrixiä ja lausua haikuja komerossa. Ja sitä ei parane asiakkaalle näyttää, koska se on huonoa asiakaspalvelua ;)
Myöskin jos on sosiaalisesti lahjaton, tatuoijan työ ei välttis ole se oikea juttu. Aika hemmetin loistava ja lahjakas saa olla, että sisäänpäin lämpiävän ja oikukkaan luonteen saa anteeksi. Kyllä ne ihmiset hakee sen tatuointinsa sitten joltain saman tasoisia kuvia tekevältä jannulta jonka kanssa pystyy kommunikoida. Hyviä tatuoija alkaa olla jo paljon, loistaviakin jokunen, joten kilpailu kiristyy koko ajan. Harvalla on varaa olla vittumainen.
Heh, tuli ihan mieleen tuo oma luottotatskaajani. Kuulema etenkin naiset valittavat, kun on niin kovasti hiljainen kaveri. Ei juuri puhu eikä pukahda. Asiat saa kyllä selviteltyä, mutta vähäsanaisesti.
Minä taas tykkäsin, tai ainakaan en kokenut mitenkään häiritsevänä koko asiaa. En edes ajatellut koko juttua, ennen kun tuli tuttavapiirissä puhetta kyseisestä tyypistä. Kaksi tuntia kerran istuin "vastaanotolla" ja koko aikana ei juuri kymmentä sanaa enempiä vaihdettu :D Minä kyllä olen ihan tyytyväinen siihen, että kun nahkaani naputellaan ikuista kuvaa, tekijä keskittyy sen tekemiseen eikä mihinkään smaltalkkiin tai asiakaspalvelun kultaisiin sääntöihin. Tulen käymään kyseisellä artistilla jatkossakin!
Teekutsut ja ompeluseurat on rupattelua varten, ei tatskastudio. Näin kehtaisin ihan naisena väittää. Toki jos juttu luistaa niin antaa palaa, mutta turha sitä asiaa on tikusta tehdä, jos ei satu olemaan puhelias fiilis.
Juu, tarkoitinkin että me suomalaiset yleensäkkin ollaan toisten torailussa aika hakoja :) Ja realismista tykkään minäkin; täytyy ymmärtää jos johonkin ei itsestä ole, mutta suurempi mahdollisuus jäädä jossain asiassa alkioksi on olla yrittämättä kuin yrittää. Kannustankin siis kaikkia treenaaman, oli se oma harraste mikä tahansa. Ja ottamaan asiallisen kritiikin kiitollisuudella vastaan.
Tekstitatuoinnit on oikeasti hankalia. Minä itse näin vuosienkin jälkeen teen hyvin esittäviä kuvia, mutta tekstit tahtoo tuottaa hankaluutta vieläkin toisinaan. Joku pieni goottifontti monella rivillä hankalaan paikkaan on paljon hankalampi kuin realistinen kasvokuva (se tekstin siirtokuvan tekeminen ja laittaminen, ja pitää varoa ettei se sotkeennu pois samalla kun tekee, koska sitä ei sit saa enää prikulleen oikein toista kertaa vaikkapa kylkeen, kaikista kirjaimista pitää tulla TISMALLEEN yhtä paksuja, neulan pitää olla täydellinen, samoin paperi ei saa nukata liikaa, musteen täytyy olla just eikä melki, jne..). En tiedä mikä siinä tökkii niin lujaa, jotenkin se iholle tekstaaminen vaan on melkosen hankala jobi. Ja olen myös perfektionisti, ainoastaan täydellinen on kyllin hyvä, joten asiakkaat on tyytyväisiä, mä saatan ajatella että jotenkin ois voinu siltikin olla toisin. Että jos oikeasti on helvetin hyvä nypertään pikku tekstejä ja tähtösiä niin hommaa riittää muuten 100% varmasti. Ei siinä itseään juurikaan toteuta, mutta onhan se pienen, siron, äärettömän tarkan viivan tekeminen täydellisesti käyvällä koneella aika orgastista :)