"Ystävä"

Voisitteko tehdä jotakin muutakin kuin vain harrastustanne jos hänellä on tarve välillä päästä pois kotoa riitojen keskeltä? Suhteenne on taantunut harrastuskaveritasolle, eli voit yrittää nostaa sen takaisin ystävätasolle.

Tai sitten sanoa "kuule, hei... ei millään pahalla, mutta eikö nuo ole yksityisasioita, en minä halua kuulla perheriidoistanne. Menkää vaikka pariterapiaan jos haluat ruotia suhdettanne. Oltiinhan me joskus kavereita, mutta täällä on tarkoitus harrastaa, joten jätetään ne kotiasiat sinne kotiin minne kuuluvat".

Kolmas vaihtoehto on olla vastaamatta, eli jonkinlainen mykkäkoulu. Silloin et varsinaisesti loukkaa, muutuit vain omituiseksi.

Olen kuullut sanasta Energiasyöppö ystävä/tuttava. Jokaisella varmaan on tälläinen. Minusta energiasyöpön tyypin kanssa tulee olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Ihan oman itsensä takia.

Tunnen myös erään (jo vuosikausia). Hän on kovaääninen, ei kestä kritiikkiä, laukoo mielipiteensä liiankin suorasukaisesti ( sellainen usein loukkaa toista), hän tarvitsee kokoajan porukkaa (tuttuja, kavereita) ympärilleen. Ei kestä varmaan hetkeäkään yksinoloa. Täytyy mennä jatkuvasti johonkin päin. Aina kun kyläilemme hän haukkuu minulle jonkun "ystävistään". Kaikissa on jotain vikaa, varmasti siis haukkuu minutkin. Olen usein miettinyt että miksi ihmeessä otan yhteyttä edes häneen, mutta ehkä haluan olla kohtelia.
Sitten tämä tyyppi ihmettelee kun kavereita vähenee, mutta ei kuulemma väliä: Silti kuitenkin on.

Energiasyöppö ystävä/tuttu vie enemmän kuin antaa. Muutenkin on vastenmielistä kuunnella kovaäänistä totuudentorvea. Mutta he eivät tajua, miksi väki ympärillä vähenee..Miksi joku ei pidä yhteyttä ?

Minulla on energiasyöppö ystävä, joka haukkuu myös lähipiirinsä aina kun kohtaamme, joku on tehnyt niistä aina häntä kohtaan "väärin", hän on isossa seurassa hiljainen, mutta kahden jäädessään aloittaa tämän "minua on kohdeltu väärin" vuodatuksensa. :( Hän haukkuu minut myös varmasti ystävilleen, enkä halua häneen yhteydessä olla kuin pakottavissa tilanteissa joita valitettavasti välillämme on yhä.

Tähän täytyy sanoa, että itse taidan olla totuudentorvi. Minulle on käynyt samoin, että minun on helppo tutustua ihmisiin, mutta ehkä luonteeni on erilainen kuin esim. muilla tai en ole löytänyt hengenheimolaista.
Olen rehellinen ja minua on loukattu monta kertaa, en aio muuttaa perusluonnettani vaan pysyä ikuisena torvena.
Tietysti korrekti yritän olla ja noin. Tuntuu vaan että rehellisyyttä avoimuutta, suoruutta ei arvosteta Suomessa ollenkaan.
Ihmiset ovat erilaisia ja umpimieliset pysyköön umpimielisten kanssa ja totuudentorvet omissa porukoissaan.Pääasiahan on se, että pitäisi pystyä tulemaan toimeen kaikkien kanssa, mutta tietty kemiahan aina on, ei voi pelata kaikkien kanssa. Ja arvostaa ihmisiä ylipäätään.

Minusta oikea ystävä osaa kuunnella. Ja oikea ystävä tai sanotaanko ystävällinen ihminen ei hauku toisia ystäviään/kavereitaan esim. Minulle. On ikävää kuunnella kun koko kahvihetki menee siihen miten ystäväni mollaa jotain toista, mitä se oli sanonut, milloin käynyt tai kuinka vähän tai pahinta miten rumalta se oli näyttänyt jne. Mietin myös sitä miten paljon tämä ystävä mahtaa minua haukkua vuorostaan sitten niille muille. Ei ole kovin mukavaa kuunnella kokoajan negatiivista valitusta mistä milloinkin ja vain bilettäessä menee " lujaa ja on hauskaa". Sitten vielä ihmettelee miksi vanhat kaverit eivät käy tms.

Tosi ystävän tuntee siitä että se tuntuu heti tutulta. Itse arvostan rauhallista ja toki huumorintajuista ihmistä jonka keskustelun sisältö ei rajoitu muiden haukkumiseen. Itselläni on muutama oikea ystävä mutta tämä josta nyt kerroin taitaa olla kuitenkin vaan kaveri. En luota häneen enkä siksi kerrokaan kaikkea hänelle. Koska tiedän hänen myös rakastavan juoruilua.