Rakas! Oloni on tässä suhteessa yksinäinen ja voimaton! Et enää vuoteen ole viihtynyt luonani, menet joka ilta harrastuksesi pariin ja tulet ilta myöhään, viikonloppuisin nouset aikaisin ja menet harrastuksiisi ja olet iltamyöhään! Olen yksin lapseni kanssa, odotan vain sinua kotiin, et auta minua enää, joudun kaiken tekemään yksin, alan olemaan hyvin väsynyt! Haluaisin että tekisimme asioita yhdessä. Vetoat koska olet töissä ei sinun tarvitse, olen henkisesti ja taloudellisesti konkurssissa, en pysty elättämään sinua ja perhettämme tuloillani. Yritän parhaani jotta meillä olisi kaikki hyvin, et tule yhtään vastaan, olen aivan neuvoton! Sanot rakastavasi minua, sanot ettet muita haluakkaan! Mutta tätäkö tä suhde tulee aina olemaan, olenko tosiaan tuomittu suhteeseen jossa olen yksin! En halua puhua sinulle enää ongelmistani, kun et auta edes kuuntelemalla enää, huomauttelet jos en ole ehtinyt tai jaksanut hoitaa jotain asioita, se lannistaa minut täysin, et kuuntele mitä sanon! En haluaisi erota sinusta, mutta alkaa olemaan vaihtoehdot vähissä! Miksi se voikin tehdä niin kipeää ajatus ero sinusta,mutta kun sekin tekee kipeää kun et osallistu elämääni, haluat että elän sinun elämääsi, tekisin lapsia kanssasi ja hoitaisin kotia yksinäni! lupaat ettei niin käy, silti tähänkin asti olen tehnyt kaiken yksin! Tähänkö ollaan tultu ja tälläistäkö se suhde sitten on, en vaan haluaisi enää olla yksin, mutta että olisin tässä suhteessa jossa tunnen olevani yksin!
Kun ei sanotuksi saa...
Jaksanko vielä
12402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä valitat? Haluaisin kaltaisesi ripustautuja naisen mutta ei. Aina tulen jätetyksi vaikka haluankin todella yhteistä parisuhdetta, aikaa toisillemme, yhteistä tekemistä jne jne ja ilman väkivaltaa, narsismia yms niin ei. Aina jätetään ja useinmiten ilman syytä. Missä kaltaisiasi ripustautuja naisia elelee kun tarjolla olisi kunnon naista arvostava mies loppuelämän parisuhteeseen???
Totta, minusta on tainut tulla se ripustautuja, taitaa olla aika ryhdistäytyä ja alkaa elämään sitä omaa elämää taas! Ei se yksinään olo ole sen huonompaa kuin huonossa suhteessa! Ehkä vaati tähänkin taas se toisen sanoma, ripustautuja... kiitos!
Nostapa kissa pöydälle ja kerro sille miehellesi faktat, että nyt sitten tapahtuu muutos, saa olla mukana jos harrastus saa kohtuuden, mutta muutoin, sekä reunaehdot, että perhe pitää muuttua asia ykköseksi, yhdessä vietetään illat ja lomat ja syhdessä tehdään suunnitelmat siitä, milloin ja missä ollaan.
Lasta täytyy isänkin hoitaa vuorostaan.
Mutta ennen tätä järjestele kaikki teidän oamisuus ja raha-asiat, että ukko ei pääse niitä mitenkään piilottamaan yhtäkään senttiä, tämä siltä varalta, että ero tulee.
Julmaa sanoa, mutta jos voit siirrä varat omalle tilillesi mahdollisuuksien mukaan, ja katso miten on mitkit omistussuhteet, autoon, asuntoon.
Valokuvaa kaikki mitä ovat mihen harrastevälineet , samoin auto , huonekalaut ym. Todisteet pitää koota ennen kuin sanoo sanaakaan aiheesta, senjälkeen ne monesti ihmeellisti alkavat kadota.
Oikso noin suurella määrällä aikaa jo taaksekätkeytyvä salasuhde, vähän sellainenkin haiskahtaa.
Miten kähtee harrastukseen, käykö suihkussa, ja miten vaatetus ym, seurailepa.
Kun sitten olet tehnyt tatrvittavat alustustyöt, nosta se kissa pöydälle ja sanele ehdot huutamatta ja selkeästi ja että niissä ei ole minkäänlaista joustoa.
Jos ei käy, sano, että sitten maksaa siitä, vaadi korvausta turhista lupauksista ja hänen piikanaan olosta vähintäänkin kymmpitonni /vuosi, ja lisäksi vielä ositus ja lapsen elättäminen, luultavasti on tuloja, joten älä tyydy johonkin 140,00 euroon.
Lisäksi voit vaatia yksinhuoltajuuden, sillä eihän ukko ole nytkään joutanut lapsensa kanssa oelmaan, miksi kiusata lasta olemaan tuon turhakkeen isän kanssa.
Voi, mulla olisi aikaa naiselle.
Vaan eipä naiset minusta kiinnostu, kun en ole mikään siloposkinen lippisjantteri taikka tatuoitu wannabe-rokkistara. Partaakin on aivan liikaa useimpien makuun ja se etten juo viinaa on varmasti viimeinen niitti.
Onko tuollaisia aloittajan kuvaamia miehiä vielä nykypäivänä? Sellaisia vanhan kansan äijiä, joiden mielestä vaimon rooli on hoitaa lapsia ja taloutta? Omien töittensä ohella tietenkin, niin ettei vaimolle omiin harrastuksiin enää jää aikaa?
Narsistinen kusipää, joka ajattelee vain itseään ja omia tarpeitaan! Mihin on jäänyt rakkaus ja toisesta huolehtiminen? Kotitöiden jakaminen on tällaisille idiooteille varmaan vierasta, tyyliin "eihän siivoaminen ja kodin hoito kuulu miehelle"!
Jos asioista ei voida keskustella tai jos toinen ei ole edes kuuluvilla kuin nukkumaan mentäessä, taitaa keinot olla vähissä! Luulen ettei keskustelu auta jos iditiomismi on jäämähtänyt korvien väliin tai on jopa peritty omalta isältä.
Kiva kun olen saanut näin paljon vastauksia mietteisiini! Mitä omaisuuteen tulee niin meillä on omat omaisuudet ja emme ole naimisissa ja itse en ole materialisti, haluan vain että olisimme onnellisia! Salasuhde: no, en ole ollut koskaan kovinkaan mustasukkainen mutta käynyt kyllä mielessä, tiedän vaan että menee suoraan töistä harrastuksensa pariin ja hänen harrastukseensa liittyy myös hänen isänsä, joten salasuhde on pakko laskea pois laskuista! Varmasti kuuluu ajatuksiltaa vanhan kansan mieheksi, yrittänyt monta kertaa keskustella asiasta ja joka kerta myöntää että tarvisi osallistua enemmän ja toisella lauseella toteaa että jos en sinusta tykkää niin en luoksesi joka ilta tulisi! Haluaisin vaan että tehdään asioita yhdessä, ne arkisetkin ja olisi aikaa olla yhdessä! Joustan kyllä harrastuksiin menemisistä, en siitä kiukuttele, mutta haluaisin niin että olisi myös perheen kanssa! En tiedä, toiselta kantilta olen valmis nostamaan tavarat oven ulkopuolelle ja toiselta kantilta olen toiveikas jos se tästä helpottuisi, tiedän ettei, mutta haluaisin! En vaan taida jaksaa enää odottaa sitä hetkeä!
ei ainakaan kannata puhua sen suhteen toisen osapuolen kanssa suhteen tilasta?
Usko pois, pitkiä keskuteluja käyty, joskus vain lyhkäsiä! Valitettavasti asia on niin että minä keskustelen ja kyselen, harvemmin saan vastausta! Kun olen jonkun aikaa keskustellut päättyy se useimmiten siihen että eiköhän tä riitä tehdään jotain mukavempaa! Tai tuu tänne kainaloon! Asia ei selviä koskaan loppuun asti ja pari päivää voi olla kaikki niinkuin alussa, sitten se arki palautuu ja mikään ei ole muuttunut!
Itse tunnen hyvin samankaltaisessa tilanteessa olevan pariskunnan. Miehen mielestä tietty kaikki on ok, kun saa viilettää omia menojaan ja nainen on kotona lasten kanssa. Pariskunnan nainen on siis ystäväni pitkän ajan takaa ja täytyy sanoa, että ei käy kateeksi! Toisaalta tämä ystäväni kyllä tiesi mikä hänen tuleva puolisonsa on miehiään. Mies tekee töissä pitkää päivää (suvun firma) ja käy piipahtamassa kotona, jonka jälkeen lähtee harrastuksensa pariin loppupäiväksi. Viikonloputkin menevät aikalailla harrastuksen parissa ja erilaisilla pelireissuilla. Ystäväni siis hoitaa kodin ja lapset käytännössä yksin. Mies siis tuo leivän pöytään ja sillä verukkeella hän sitten harrastaa omia juttujaan vapaa-ajan ja ystäväni ei uskalla pyytää miestä olemaan enemmän kotona, ettei mies jättäisi häntä ja lapsia. Uskomatonta, että joku vielä jaksaa katsella tällaista kivikautista menoa! Minä ainakin vietän paljon aikaa puolisoni kanssa töistä ja harrastuksista huolimatta. Parisuhteellekin pitää varata aikaa, jotta se kestää vuodesta toiseen!
Lasten huoltaminen kuuluu myös miehelle. Eli miehen pitää ottaa lapset mukaan omalla vuorollaan (ei viedä aina mummolaan tai kaverille) tai olla sen ajan kotona. Naisen pitää saada myös toteuttaa itseään harrastuksissa ja elämässä.
Ihailen niitä lähimmäisiäni jotka jaksavat lukea tuollaisen, jaksottamattoman, yhteen sullotun mössön!
Älä elätä kuin itsesi ja lapset. Mies maksaa kai jatkossa elatusapua. Ei suhdetta ole jos toinen on aina poissa. Hänen pitää kertoa totuus, onko joku toinen tai haluaako eron. Jos ei halua eroa, niin sitten hänen pitäisi panostaa yhteiseen aikaan myös. Ja selvittää välit kuntoon.
Jos hän on liian pakenevaa sorttia, ei ehkä rakasta ja on toinen nainen muualla? Jos on työnarkomaani kai hän saa ne hommat kotiin tai harrastuksia. Toki hän voi mennä, mutta koska se yhteinen aika on??