Uskottomuudesta

Siis, en oikeesti ymmärrä näitä ihmisiä, jotka menee ja pettää kumppaniaan. Ensinnäkin, jos pettämiselle on tarve, täytyy sillä ihmisellä olla tarpeita, joita toinen ei voi täyttää, joten miksi olla yhdessä tässä tapauksessa ? Pettäminen on julmin teko mitä parisuhteessa voi tehdä (mun mukaan), sillä se jättää arvet iäksi. Ja se, että pettää selän takana, miten voit nukkua yösi, tietäen että salaat rakastamaltasi ihmiseltä jotain niin hirveää ? Pettäminen on itsekäs teko, eikä MIKÄÄN oikeuta siihen.

Toiseksi, nämä naiset/miehet jotka rupeavat salarakkaiksi varatuille, mitä päässänne liikkuu ? Tuleeko mieleenkään että tulette kahden rakastavaisen väliin ? Jopa tuhoatte suhteen (toki vika on siis myös tässä varatussa pettäjässä), mutta miksei hakea sinkkua jonka kanssa sitten paneskella, joka olisi siis "sallittua" ? Jos seksistä on kyse, ei kriteerit varmaankaan voi olla liian korkeat, etteikö sinkkuihmistä siihen löytäisi.

Mua petettiin, vaikkakin "vain" suudelmin, ja nytkin uudessa suhteessa kalvaa ajatus ja luottamuspula. Mulla on semmonen motto, jonka oon sanonu jokaselle miehelle kenen kanssa seurustellu, että mielummin jättää ku pettää. Ei todellakaan satu yhtä paljon jos toinen sanoo vaikka suoraan että "et riitä mulle" ku et pettää.

Ja nämä ketkä puolustelee sillä ettei suhteessa ole enää sitä kipinää ja on lapsia ja ei aikaa ym TEKOSYITÄ ! Erotkaa jos oman kullan naamataulu ei enää miellytä. Ajatelkaa aina asia omalta kannalta, että miten mitättömältä, loukatulta ja rikotulta tuntuu, ku ihminen jonka oletetaan rakastavan toista onki pettäny sua.