Pannut!

Ensin näitä mitä normaalille pyöräilijälle voi sattua:
1. Pyöräilin kesällä kävelyvauhtia, ampiainen lensi sukkaan ja pisti. Yritin jotain?, ottaa sen pois. Kaaduin ja löin polveni asfalttiin. Farkut meni ja polvi verille.
2. Syksyn tullen käännyin kuivalla uudella mustalla asfaltilla risteykseen. Asfaltti oli yllättäen peilijäässä. Pyörä iskeytyi kiveyksen reunaan ja kaaduin asfaltille. Käsi mennä verille kun otin sillä asfaltin vastaan ja hieman muutenkin satutin itseni, mutta en kuitenkaan sen pahemmin. Tätä ei olisi voinut välttää juuri mitenkään. Kun missään muualla tiet ei olleet kosteita eikä lunta ollut maassa.

Sitten näitä muita:
1. Kesäisellä pellolla tuli ajettua maastopyörällä kuoppaan jota ei erottanut heinien seasta. Lensin tangon yli. En satuttanut itseäni.
2. Noin 30km oli vauhtia. Talvi, lämpötila puolella. Ajoin loivaan mutkaan joka oli peilijäässä yrittäen kääntää vasemmalle. Tiessä olleet urat vei renkaan mukanaan. Vaikka sain jalan maahan mitään ei ollut tehtävissä. Liuuin pyörän kanssa noin 5m jäällä kyljellään. En satuttanut itseäni. Tosin takki kastui ja huolestunut ohikulkija tuli tarkistamaan olenko kunnossa.
3. Ajoin vauhdilla risteykseen, oikaisin pyörällä kiveykseltä juuri auratulle tielle, johon pyörä tipahti vähän rajummin. Heti huomasin tien peilijääksi ja hyppäsin pöyrän kyydistä ja pyörä lensi sivummalle. Itse löin polven jäähän. Ei sattunut pahemmin. Polvi oli vähän kipeä pari päivää.

Nämä molemmat talviset kaatumiset olisi jääneet välistä jos pyörässä olisi ollut nastarenkaat alla pelkkien maastorenkaiden sijaan. Toisaalta jäällä paljon harvemmin satuttaa itseään (jos on hyvä kaatumaan ja ei aja autojen seassa ) niin en ole viitsinyt vaihtaa alle.

Viime vuoden puolella tuli ensimmäinen kaatuminen pariin vuoteen, mustaa jäätä, 90 asteen mutka, kävelyvauhti. Eturengas lipesi ja pyörä nurin ennen kuin ehdin tehdä mitään. Ei käynyt kuinkaan, vain pari naarmua tuli pyörään. Seuraavaksi aamuksi laitoin nastarenkaat alle.

Kerran kaaduin rakennustyömaalle vievään paksuun sähköjohtoon, kun ajoin sen päältä liian loivassa kulmassa. Kaapeli lähti pyörimään eturenkaan alla eikä rengas noussut sen yli, sillä seurauksella että menin nurin. Sähkökaapelit ja vesiletkut tulisi tästä syystä aina asettaa kohtisuoraan väylään nähden, rakennusmiehet huom!

Hei !

Minä kerron muutamasta kaatumisesta;

1.) Ajelin pohjanmaalla vesisateiden aikaan. Vettä ei juuri sillä hetkellä tullut, mutta lätäköt olivat sateen jäljiltä.
Ajoin vesilätäkköön ja siellä olikin syvä monttu ja korkea n. 15 cm asfaltin reuna edessä. Lensin pää edellä painavan pyörän kanssa (35 kg) ja pää edellä maahan.
En siitä heti noussut ylös, tälli oli mahtava, ja jos ei olisi ollut kypärää, en olisi ehkä koskaan noussut, tai ainakin sairaalassa.
Tositarin opetus; - Ei koskaan saa ajaa vesilätäkköön sillä tavalla jos ei tunne tiedä varmasti ja kypärä on pakko olla jos aikoo kaatua. Pää edellä usein lennetään.


2.) En ole yleensä jäällä kaatunut. Nyt kuitenkin kävi silläviisillä että oli satanut talvella vettä lumen päälle ja kun tulin risteykseen katselin muualle ja hups.
Lensin takapuoli edellä istualleen vauhdilla jäähän ja alaselkää vihlaisi rankasti. Jalkani kulki sekin jään päällä kamalassa asennossa ja kipeää otti, mutta ei rikkonut mitään, oli jonkun päivän hiukan turvoksissa ja meni ohi viikon levolla.
Tarinan opetus; - Pitää olla tarkkana risteyksissä jos on jäätä ja edessä on pakko olla nastarengas aina talvella ehdottomasti, niin oli minulla nytkin, mutta minun kävi hyvin;
- Minua oli pitkään vaivannut iskias joka on selkärangan välilevyn pullistuma ja voimisteluliikkeellä tein toisenkin samanlaisen. Aamulla herätessäni huomasin selkävaivojen olevan poissa ja taipuu kuin 20 vuotiaalla. Tapahtumasta on aikaa, ja asia on tosi että kaatuminen korjasi iskiaksen eli selkarangan välilevyt menivät paikoilleen.

3.) Minulta oli solisluu leikattu. En olisi saanut ajaa pyörällä, mutta taiteilin yhdellä kädellä. Menin markettiin. Laukun hihna meni etupyörän pinnojen väliin, mutta tällä kertaa kaatumisessani tiesin etten saa kaatua käteni päälle ja kaaduinkin siten sittn tietoisesti ehdin reagoida tarkkana että putosin jaloilleni kun pyörä luisti alta ja juoksin jään päällä. Käsi oli kantositeessä. Olisi käynyt tosi huonosti jos olisin kaatunut leikatun käteni päälle.
Tarinan opetus; -Pitää yrittää kaatua tarkkana kuin kissa, mutta aina se ei onnistu että tippuu jaloilleen lennosta.

4.) Tulin tuttua tietä ja ajoin vesilätäkköön keväällä. Vettä olikin 20-30 cm ja alla syviä railoja keväällä lumen sulaessa. Lento oli silmiä hivelevä ulkopuolisesta, mutta en loukannut.
Tarinan opetus; - Keväällä voi tuttu tie olla kelirikkoaikaan yllättävä.

5.) Ajelin kaupungilla liikenteen seassa talvella. Aura oli aurannut tietä. Lunta oli kuitenkin 1 cm jään päällä., Aura voi tehdä todellista peiliä tien päällä ja lensin mahtavasti, ja luistin pitkin autojen ajorataa peffallani 15 metriä ainakin, Oli onni ettei juuri sattunut autoja. Siitä hetkestä aloin käyttämään nastarengasta edessä.

Tässä kaikki elämäni kaatumiset.

Yst. t. Jari Laurila