kuka haluaisi viedä neitsyyteni?

19v ressukka ikisinkku oottaa jos joku veis poikuuden edes säälistä, voin maksaakin.

pitäydy vaan alkuperäises suuunnitelmas. Kyllä
se oikea kaveri löytyy, eikä asiasta kannata
stressata. Eikä se oo ihan sama asia että onko se vaan pois päiväjärjestyksestä vai teetkö sen sellaisen kanssa josta välität...
Nimim.Eka kerta tuntemattoman kanssa 3 promillen
humalas... Ps.Ei välttämättä positiivinen muisto

voi mikä ongelma sinulla tosiaan on,tule vaan tänne niin homma ratkeaa varmasti,minä haluan sen tehdä.

Soitto vaan niin sonni tulee.

Ensteks voit tosiaan heittää romukoppaan sen epärealistisen romanttisen haavekuvan että meille jokaiselle löytyy se yksi oikea. Siihen ei kannatta turvautua ainakaan ennen kuin jos on sattunu käymään kohdalles niin että olet todellakin kohdannut sen oikean jonka kanssa tiedät jakavas elämäs. Saattaa olla niinkin että jotkut onnekkaat kohtaavat toisensa ja jakavat loppuelämän keskenänsä, ja he tiesivät olleensa toisilleen oikeat, koska heidän asettamansa odotukset ja panokset olivat tarkoin harkittuja tarjoutuvien mahdollisuuksen puitteissa.

Mutta kaikella tällä en missään tapauksessa tarkoita etteikö kannattaisi omistautua sille yhdelle kumppanille kun se sitten löytyy. Ehdottomasti "oikean" voi löytää mutta missään tapauksessa se ei tarkoita että hän olisi ennen kohtaamista ollut ainoa oikea, vaan että ehkä hänestä "tuli" silloin kohtaamisen hetkellä tai sen jälkeen sinulle se oikea.

Vai haetko kenties vain sitä oikeaa jonka kanssa voit sitten elää määrittelemättömän ajan ja katsoa kuinka asiat etenevät? Siinä tapauksessa haet ihmistä joka riittävän hyvin täyttää sinun ajatuksesi täydellisestä kumppanista, tämän ihmisen täytyisi myös samalla tavoin ajatella sinusta. Siellähän on sitten vielä takana sen toisen osapuolen ajatukset ja suunnitelmat. Elämä saattaa olla arvaamatonta ja mitä tahansa saattaa tapahtua. Jotkut meistä saattavat löytää sen yhden ainoan oikean mutta toiset näyttävät löytävän niitä oikeita aina tarpeen mukaan. Minustakin olis mielettömän kaunis ajatus että löytyis se yks ainoa oikea jolle sitten vois omistautua, mutta enemmän tai vähemmän karua tosiasiaa että tässä elämässä eletään aika pitkälti ristiinrastiin ilman minkäänlaista
päätä ja häntää.

Tässä maailmassa on miljoonia potentiaalisia ehdokkaita, joista sitten on vain valittava osittain sattuman ja osittain mieltymysten ja tahdon mukaan sitten se kumppani. Myös elämän ja sinun itsesi sanelemat rajoitukset kohdistavat valintaa. Toisinaan tapahtuu niin että tiet vain kohtaavat ja siinä sitten molemmilla sattuu olemaan "paikka avoinna", ja sen jälkeen onkin vain ajan kysymys milloin lopullinen törmäys tapahtuu. Silloin kannattaa kuitenkin muistaa että kaikki muu saattakin olla vähemmän kohtalon sanelemaa, ja että sen jälkeen painavatkin omat sekä toisen valinnat ja ratkaisut. Mulla on kokemuksia sellaisestakin, että minulta vietiin kaikki mahdollisuudet vaikuttaa millään tavoin asioiden kulkuun ja sitten kuviteltiin että asiat jotenkin etenisivät itsestään... Ja olo tuli niin turhautuneeks kun vaan olla, ja kun en tiennyt kuinka asiat milloinki olivat ja mikä on niiden tila... Tosiasia on kuitenkin että elämässä on tehtävä valintoja ja ohjattava venettään kohti niiden osoittamaa suuntaa. Ei siitä mitään tulis jos lähtisit ilman karttaa ja kompassia purjehtimaan meren ylitse, saattaisit toki kohdata monia tilanteita ja paikkoja joita muuten et olisi, mutta mahdollista on myös ettet koskaan pääse perille.

Omasta kokemuksestani vielä tämänkin verran. Olen käynyt läpi monia sellaisia kokemuksia, joissa olen ollut kivenkovaan varma että hän on minulle se oikea mutta sitten lopulta todellisuus ei olekaan vastannut ajatuksiini kaiun laillla. Monet näistä ihmisistä ovat jääneet minulle täysin tuntemattomaksi ja sitten on sellaisiakin joiden kanssa olen jonkin verran jutellut ja sitten on ennalta tuttujakin. Yhteistä näille kaikille tapahtumille että niistä olisi oikeilla eväillä syntynyt mitä hienoimpia todistuksia että tosiaan jokaiselle löytyy se todellinen oikea mutta minkäs teet kun ei sitä vastakaikua löydy. Parissakin tapauksessa tapahtui niin uskomattomat yhteensattumat, jotka vaikuttivat niin yltiöromanttisilta että olis luullu niistä löytyvän eväät vuosisadan rakkaustarinallekin, mutta kun ei... Ja tästä opin että sitä oikeaa ei ole tai sitten se saattaa löytyä kamalan sekamelskan takaa, niiden erehdysten ja arvailujen jälkeen.

Ja tänä päivänä olenkin lähes varma ettei mitään onnekasta sykäystä tapahdu kuin elokuvissa ja sitten joidenkin onnellisten kohdalla, joten kenenkään ei kannata jäädä odottamaan sen oikean saapumista. Ja hakeminenkaan ei kaikissa tapauksissa tuota tulosta, joten kaikkein parhainta olisi unohtaa koko asia jos vain suinkin siihen pystyy mutta se sitten onkin vaikeaa... kakskytäkuus vuotta on kulunu enkä ole vieläkään oppinu olemaan turhia haikailematta. Toisinaan se sitten unohtuu mutta jossain vaiheessa aina alkaa se tuli palaa persiin alla ja käryyttää sillä tavoin että pakko tehdä asialle jotain.


Mutta jos oot tuohon astikin säästäny itseäs niin älä ihmeessä sotke itseäs mihinkään turhaan. Olen aivan 100pros varma että tuo on asia, joka tarjoaa sellaisen luottamuskiven johon on helppo tukeutua. Kannattaa sitten miettiä sitäkin että jokainen yhdyntä luo teoreettisen riskin tulla raskaaksi. Ja vaikka riski olis mitätönkin niin sekin kannattaa ottaa huomioon. Oletko valmis tilanteeseen, jossa sinun täytyy pohtia mahdollisesti tulevan lapsesi kohtaloa? Onko mies valmis siihen että sinä synnytät hänelle mahdollisesti lapsen? Älä vaan ota turhia riskejä, koska sulle ei ainakaan kertomukses perusteella seuran saaminen tuota ongelmia, joten kyllä sellanen syvällisesti ajatteleva kaverikin vielä löytyy mutta ei sitten kannata toiselta odottaa mahdottomiakaan.
Ja vaikka tää saattaa kuullostaa nipotukselta niin musta tää pointti kannattaa ottaa huomioon. Eikä tilanteeseen kannata luoda liikaa paineita turhia ajattelemalla ja pohtimalla mielettömiä, onko hän se oikea vaiko väärä. Se vaan rasittaa vastapuoltakin turhaan. Jos sinun odotukset toista kohtaan ja toisen odotukset sinua kohtaan vastaavat ja pystytte näkemään yhteisen tulevaisuuden niin asian pitäsi olla sillä selvä. Mutta kannattaa myös tarkkailla molempien sen hetkisiä mahdollisuuksia asian suhteen.

Tulipa mieleen oma nuoruuteni. Minullakin on aina ollut tuollainen ajatus, että sänkyyn en mene, ennenkuin todella sitä haluan. Niin oli nuorenakin, poikakaverit vaihtuivat, kukaan ei onnistunut minua sänkyyn saamaan. Kahdeksantoistavuotiaana yhtäkkiä päätin, että minä olen liian vanha jo :) Eikun menoksi, iskin itseäni selvästi vanhemman, fiksun oloisten, kivan näköisen ja mikä parasta selvinpäin olevan miehen. Täysin itsekkäästi, enkä kertonut, mistä on kyse. Ja, kun se mies sen tajusi, aamu oli ihan kauhea ; paha olo itsellä ja toinen oli kuin kysymysmerkki, minä olin käyttäynyt sitä miestä hyväkseni tavallaan ja miehellä oli huono omatunto. En suostunut puhumaan asiasta, en suostunut tapaamaan, hän vei minut kotiin ja tein selväksi etten halua nähdä. Se taisi olla ilkeasti tehty sitä miestä kohtaan, hän luuli iskeneensä jonkun kokeneemman, yhdenillan jutun.
Hän asui kauempana, oli vain lomilla paikkakunnalla, näin häntä pari kertaa jälkikäteen ja hän yritti kyllä saada keskustelua aikaan, mutta minä olin ihan lukossa.

Joten, yritän sanoa vaan, että tee se asia tosiaan selväksi. Eivät taida miehetkään niin omatunnottomia olla, etteikö naisen neitsyyden vieminen ole heille tavallaan aika iso asia.
Luulen, että minä töppäsin aika pahasti.

Sitä paitsi kyllä se sittenkin on niin paljon mukavampaa sellaisen kanssa, josta todella pitää.
Rakasteleminen ei ole vain suoritus, vaan paljon muuta. Onnea matkaan!