Näin Pyhän Patrickin päivän siivittämänä menin ja hävisin tikkakisan punapäälle. Syitä etsiskellessäni tulin siihen johtopäätökseen, että punapäät ovat elämän ytmessä sen tuli, ja minä vain darrassa.
Voihan räkä.
(pyhittynyttä naurua)
http://img.izismile.com/img/img5/20120503/640/drop_dead_gorgeous_redheads_640_03.jpg
Voihan räkä.
(pyhittynyttä naurua)
http://img.izismile.com/img/img5/20120503/640/drop_dead_gorgeous_redheads_640_03.jpg
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyseisen naisen kuvaa katsellessani minut valtaa outo vihreä rauha. On kuin sydämeni täyttyisi äärilleen ja vuotaisi yli. Näen tammilehtoja, unen keijuja ja kevyiden huilujen ääniä.
Ooh.
Huilujen ääniä tiettävästi kuullaan. Mutta tunnetaan toki tarinoita, joissa ääniä on nähty kimpoilevan oksistoissa ja katoavan kaukaisiin latvustoihin.
Olemme suurten asioiden äärellä.
Olemme rakkauden äärellä.
Unenomaisessa tilassa näen hänen maalaavan ikkunaseinää vihreäksi. Lime nyt ei ihan ole se täsmällisin väri, mutta energisempi - ja sukua perheyrityksen alkuperäisvärille, vaikkakin jollain tapaa syötävämpi.
Aurinko säteilee hänen tulenpunaisissa hiuksissaan. Hän hymyilee telatessaan seinää uuteen uskoon.
Hän, uusi uskoni.
(ooh)
- Entäs tämä patteri? hän kysyy.
- Mjaa. Tuo maali ei käy siihen. Pitää vaihtaa maali.
- Tarkoitin, että se käy liian kuumana.
- Aha. Onko termostaatti jumissa?
- Minulla on kädet aivan maalissa.
- Niin niin.
Näin leppoisasti se yhteiselo sujuu.
Telan litinä on tauonnut. Hän istuu jakkaralla ja katselee työnsä jälkeä herpaantumatta. Porraskäytävässä akkalauma kalkattaa kilpaa. En saa mitään selvää, koska äänet kaikuvat kivisessä käytävässä sekoittaen itse itsensä kaoottiseksi puuroksi. Hänen silmiensä vihreys on kuin köynnös sydämeni ympärillä, kuristava, ahdistava ja vastustamaton.
Tunnen tämän hetken läsnäolon vahvana. Ja tiedän, että tulisin muistamaan tämä ikuisesti ja aina.
- Pitääkö tämä maalata toiseen kertaan?
- Yleensä kai pitää.
- Se kuulostaa itsensä toistamiselta.
- Sitä se kai onkin.
- Otin jo teipit pois. Oliko se virhe?
- En usko. Uskon sinuun.
Hän kääntyy katsomaan minua. Hän e hymyile. Hänen kasvoillaan on kummallinen ilme. Hän vain katsoo minua kuin minua ei olisikaan.
Pysähtynyt heti murtuu liikkeelle hänen jäisistä sanoistaan.
- Croissantit palavat.
(naurua)
Kun hän oli hakemassa torttuja uunista, niin minä kurkistin nettiin ottaakseni selvää mitä kaikkea punapäihin ollaan aikojen saatossa liitetty.
No olihan sitä kaikenlaista.
http://www.avatv.fi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/ovatko-punatukkaiset-noitia-lue-uskomattomat-myytit/2013/01/1696414
osaako kukaan kuvitella miltä näyttää vapaana liehuvat punaiset hiukset meressä. NÄky on niin käsittämätön, että on siinä ja siinä, että ei kiskaise itseään pysyvästi Ahdin (Tritonin) valtakuntaan.
(suolaista naurua)
Se on lehmuksen vihreä.
Sopii hyvin keväiseen, ikkunasta näkyvän maisemaan.
Saaren ympärillä vihreä meri. Tai sellaiseksi sitä kutsuttiin.
Katson sitä korkealta, pilvien yläpuolelta. Ja ihankuin muistaisin
Ja se köynnös tammien rungoilla on muratti.
Se näkijä tässä olet sinä itse.
Käyn hakemassa lammasta huomiseksi.
Tuli mieleen sana Lahore, luulin sitä tunniksi tai sitten kuulin väärin. Se on kaupunki Pakistanissa.