kiukkuinen parisuhde

ainut vaan, ettei taida tämä nainen rakastaa ja arvostaa miestä kun kaikki paskat tämän niskaan kippaa!

lifemocker kirjoitti:

ainut vaan, ettei taida tämä nainen rakastaa ja arvostaa miestä kun kaikki paskat tämän niskaan kippaa!

Pakko kyllä sanoa sinulle, etten ole sellainen vaimo kuka kippaa paskat mieheni niskaan. Teen todella paljon töitä ja hoidan lapsia, kotiaskareet myös viikonloppuisin etten tukea saa häneltä. JA KYLLÄ MINÄ HÄNTÄ RAKASTAN. välillä voi olla ajatuksia että toimiiko ja ne on hetkellisiä, plus tässähän minä kyselin onko muilla tässä kokemusta :) Eli lifemocker... en kaivannut sinulta tuota että tulet väittämään jotain sairasta asiaa.

kippaaja kirjoitti:

Pakko kyllä sanoa sinulle, etten ole sellainen vaimo kuka kippaa paskat mieheni niskaan. Teen todella paljon töitä ja hoidan lapsia, kotiaskareet myös viikonloppuisin etten tukea saa häneltä. JA KYLLÄ MINÄ HÄNTÄ RAKASTAN. välillä voi olla ajatuksia että toimiiko ja ne on hetkellisiä, plus tässähän minä kyselin onko muilla tässä kokemusta :) Eli lifemocker... en kaivannut sinulta tuota että tulet väittämään jotain sairasta asiaa.

Lue lisää

minäpä en välitä siitä kuka mitäkin kaipaa.

vaan parisuhteet toimivat molempiin suuntiin ja sun tekosi vaikuttavat miehesi tekoihin jne

jos suhteessa ei mene asiat hyvin niin siihen vaikuttaa MOLEMMAT suhteen osapuolet, eikä niin, että toisessa on aina vika! naisilta kun tämä tuppaa unohtumaan aika usein, että heidänkin teoillaan on vaikutusta suhteen kulkuun, se suhde kun EI OLE olemassa vain sen naisen viihtyvyyttä varten!

Eikö sulla ole muuta elämää?Olet jokaises keskustelus kommentoimassa. matafaka

Kun palaillaan sitten ihan tähän päivään niin huomataan että yhteiset tavoitteet eivät ole missään suuressa huudossa nykyään. Ei myöskään pienikään vihjaus asioista jotka mitenkään estäisi toista toteuttamasta itseään esimerkiksi juuri uran, opiskelun tai minkä tahansa elämänkokemuksen saralla poislukien pettämiset. Siinä on vaan purtava hammasta ja kärsittävä ettei toiselta mene elämänsä tilaisuus ohi, itseltä toki voi omat tilaisuudet ja elämät mennä jos sattuu olemaan sitä sorttia että ainoa mitä todella haluaisi olisi kaveri vierelle ja sitä ei nyt vaan ole tarjolla. Ja ne kokemukset, opit, ammattitaidot, sosiaaliset verkostot, ylenemismahdollisuudet sekä lopulta usein myös rahat avioehtojen myötä menee tasan tarkkaan sen pussiin joka siellä maailmalla itseään on toteuttamassa kun puoliso odottaa ja toivoo kotosalla että ehkä jonain päivänä on yhteistä aikaa.... vaikka eläkkeellä sitten.

Mietinpähän tässä sitäkin että olisikohan mieskin hämmästyttävän itsekäs, itsekeskeinen ja herkkä jos ei innostusi vaimon työtilaisuudesta toisella paikkakunnalla. Vai olisikohan siinäkin tapauksessa taas se vaimo itsekäs, kylmä uraohjus jolle taas povattaisiin ja ehdoteltaisiin eroa jos ei aseta suhdetta työelämän edelle.

Alkuperäiselle sanoisin kumminkin että asioihin pitää tottua ihan joka tapauksessa, ei se käy niin äkkiä. Mies on poissa etkä ole tottunut siihen vielä, siksi harmittaa. Nyt kun tulee takaisin niin voi olla että harmittaa vielä enemmän kun hän onkin taas yhtäkkiä kokoajan jaloissa. Jos pari vuotta ketuttaa putkeen kokoajan niin ehkä sitten kannattaa erota.

2013 kirjoitti:

Kun palaillaan sitten ihan tähän päivään niin huomataan että yhteiset tavoitteet eivät ole missään suuressa huudossa nykyään. Ei myöskään pienikään vihjaus asioista jotka mitenkään estäisi toista toteuttamasta itseään esimerkiksi juuri uran, opiskelun tai minkä tahansa elämänkokemuksen saralla poislukien pettämiset. Siinä on vaan purtava hammasta ja kärsittävä ettei toiselta mene elämänsä tilaisuus ohi, itseltä toki voi omat tilaisuudet ja elämät mennä jos sattuu olemaan sitä sorttia että ainoa mitä todella haluaisi olisi kaveri vierelle ja sitä ei nyt vaan ole tarjolla. Ja ne kokemukset, opit, ammattitaidot, sosiaaliset verkostot, ylenemismahdollisuudet sekä lopulta usein myös rahat avioehtojen myötä menee tasan tarkkaan sen pussiin joka siellä maailmalla itseään on toteuttamassa kun puoliso odottaa ja toivoo kotosalla että ehkä jonain päivänä on yhteistä aikaa.... vaikka eläkkeellä sitten.

Mietinpähän tässä sitäkin että olisikohan mieskin hämmästyttävän itsekäs, itsekeskeinen ja herkkä jos ei innostusi vaimon työtilaisuudesta toisella paikkakunnalla. Vai olisikohan siinäkin tapauksessa taas se vaimo itsekäs, kylmä uraohjus jolle taas povattaisiin ja ehdoteltaisiin eroa jos ei aseta suhdetta työelämän edelle.

Alkuperäiselle sanoisin kumminkin että asioihin pitää tottua ihan joka tapauksessa, ei se käy niin äkkiä. Mies on poissa etkä ole tottunut siihen vielä, siksi harmittaa. Nyt kun tulee takaisin niin voi olla että harmittaa vielä enemmän kun hän onkin taas yhtäkkiä kokoajan jaloissa. Jos pari vuotta ketuttaa putkeen kokoajan niin ehkä sitten kannattaa erota.

Lue lisää

Ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut muutamaan kymmeneen tuhanteen vuoteen.
Ainoastaan itsekkyys ja joukkosieluisuus on saattanut tehdä asioista noin vaikeita.

Aloittajan kuvaama tilanne on meille hyvin tuttu.
Heti avioitumisen jälkeen oli parin vuoden aikana yhteensä noin 6kk viikon mittaisilla kursseilla eri kurssikeskuksissa ja hotelleissa.

Työuran loppupäässä olin "arkievakkona" yhtäjaksoisesti 12-vuotta.

Alun pitäen olimme suunnitellet raamit perheen lisäykselle.
Sen jälkeen tuli kuvaan mukaan yhteisen elämisen puitteiden rakentaminen.
Lopulta, v40:n tienoissa aloimme suunnitella yhteisiä joutovuosia mileluummin 50 vaiheessa.

Tuo vaati työntekoa ja täytyi saada palkkaakin. Tavoitteet olivat yhteisiä ja edellytysten luominen vaati minulta markkojen metsästystä sieltä missä niitä oli tarjolla.
Ei mitään vaikeuksia.
Tietenkin vaimo joutui kantamaan aikamoisen vastuun käytännön asioissa mutta eipä tuo ole jälkeenkään päin purnannut!
Nyt olemme eläneet niissä yhteisten tavoitteiden puitteissa reilusti yli 10-vuotta.

Tuota taustaamme vasten en oikein ymmärrä matkatöiden valittamista.
Se on kuitenkin kohtalaisen yleistä eikä tuttavapiirissämme se ole johtanut ainakaan näkyviin ongelmiin.

2013 kirjoitti:

Kun palaillaan sitten ihan tähän päivään niin huomataan että yhteiset tavoitteet eivät ole missään suuressa huudossa nykyään. Ei myöskään pienikään vihjaus asioista jotka mitenkään estäisi toista toteuttamasta itseään esimerkiksi juuri uran, opiskelun tai minkä tahansa elämänkokemuksen saralla poislukien pettämiset. Siinä on vaan purtava hammasta ja kärsittävä ettei toiselta mene elämänsä tilaisuus ohi, itseltä toki voi omat tilaisuudet ja elämät mennä jos sattuu olemaan sitä sorttia että ainoa mitä todella haluaisi olisi kaveri vierelle ja sitä ei nyt vaan ole tarjolla. Ja ne kokemukset, opit, ammattitaidot, sosiaaliset verkostot, ylenemismahdollisuudet sekä lopulta usein myös rahat avioehtojen myötä menee tasan tarkkaan sen pussiin joka siellä maailmalla itseään on toteuttamassa kun puoliso odottaa ja toivoo kotosalla että ehkä jonain päivänä on yhteistä aikaa.... vaikka eläkkeellä sitten.

Mietinpähän tässä sitäkin että olisikohan mieskin hämmästyttävän itsekäs, itsekeskeinen ja herkkä jos ei innostusi vaimon työtilaisuudesta toisella paikkakunnalla. Vai olisikohan siinäkin tapauksessa taas se vaimo itsekäs, kylmä uraohjus jolle taas povattaisiin ja ehdoteltaisiin eroa jos ei aseta suhdetta työelämän edelle.

Alkuperäiselle sanoisin kumminkin että asioihin pitää tottua ihan joka tapauksessa, ei se käy niin äkkiä. Mies on poissa etkä ole tottunut siihen vielä, siksi harmittaa. Nyt kun tulee takaisin niin voi olla että harmittaa vielä enemmän kun hän onkin taas yhtäkkiä kokoajan jaloissa. Jos pari vuotta ketuttaa putkeen kokoajan niin ehkä sitten kannattaa erota.

Lue lisää

aivan, olemme tänään keskustelleet miten jatkossa toimitaan ja pahin kiukku saatu pois. kohti uusia haasteita :) Hänen uusi työ on kotipaikkakunnallemme ja väillä keikkaa muualla joka on mahtava asia! harmittaa että heti käydään täällä syyttämään naista että hän on pilannut suhteen. Naurettavaa. Luulin että suhteessa kumpikin on vastuussa ja valmis hoitamaan asioita ! myös kotiaskareet eikä niin että nainen on töissä pitkät päivät ja hoitaa lapset plus kotityöt.

kippaaja kirjoitti:

aivan, olemme tänään keskustelleet miten jatkossa toimitaan ja pahin kiukku saatu pois. kohti uusia haasteita :) Hänen uusi työ on kotipaikkakunnallemme ja väillä keikkaa muualla joka on mahtava asia! harmittaa että heti käydään täällä syyttämään naista että hän on pilannut suhteen. Naurettavaa. Luulin että suhteessa kumpikin on vastuussa ja valmis hoitamaan asioita ! myös kotiaskareet eikä niin että nainen on töissä pitkät päivät ja hoitaa lapset plus kotityöt.

Lue lisää

yleensä kun tänne tulee joku avautumaan niin miestä syytetään heti, vaikka ei kerrota sitä omaa osuutta tilanteen kulkuun

69 / 65 kirjoitti:

Ihminen ei ole pohjimmiltaan muuttunut muutamaan kymmeneen tuhanteen vuoteen.
Ainoastaan itsekkyys ja joukkosieluisuus on saattanut tehdä asioista noin vaikeita.

Aloittajan kuvaama tilanne on meille hyvin tuttu.
Heti avioitumisen jälkeen oli parin vuoden aikana yhteensä noin 6kk viikon mittaisilla kursseilla eri kurssikeskuksissa ja hotelleissa.

Työuran loppupäässä olin "arkievakkona" yhtäjaksoisesti 12-vuotta.

Alun pitäen olimme suunnitellet raamit perheen lisäykselle.
Sen jälkeen tuli kuvaan mukaan yhteisen elämisen puitteiden rakentaminen.
Lopulta, v40:n tienoissa aloimme suunnitella yhteisiä joutovuosia mileluummin 50 vaiheessa.

Tuo vaati työntekoa ja täytyi saada palkkaakin. Tavoitteet olivat yhteisiä ja edellytysten luominen vaati minulta markkojen metsästystä sieltä missä niitä oli tarjolla.
Ei mitään vaikeuksia.
Tietenkin vaimo joutui kantamaan aikamoisen vastuun käytännön asioissa mutta eipä tuo ole jälkeenkään päin purnannut!
Nyt olemme eläneet niissä yhteisten tavoitteiden puitteissa reilusti yli 10-vuotta.

Tuota taustaamme vasten en oikein ymmärrä matkatöiden valittamista.
Se on kuitenkin kohtalaisen yleistä eikä tuttavapiirissämme se ole johtanut ainakaan näkyviin ongelmiin.

Lue lisää

Näin olen ollut ymmärtävinäni jo aikaisemminkin kymmenistä viesteistäsi että teidän perheessä on kaikki mennyt aivan mahtavasti, mutta kertaushan on opintojen äiti eli jatka toki. Tämä päivän haasteisiin ja kysymyksiinhän ja suoranaisiin ristiriitaisuuksiinhan tuo nyt ei kuitenkaan varsinaisesti vastannut ollenkaan. Edes kuvailtu tilanne ei ollut sama jos kerran työtä on aloittajan miehelle tarjolla lähempänäkin, sinulle ilmeisesti ei ollut.

Mutta samapa tuo, vaikuttaa että saivat asiansa sovittua...

2013 kirjoitti:

Näin olen ollut ymmärtävinäni jo aikaisemminkin kymmenistä viesteistäsi että teidän perheessä on kaikki mennyt aivan mahtavasti, mutta kertaushan on opintojen äiti eli jatka toki. Tämä päivän haasteisiin ja kysymyksiinhän ja suoranaisiin ristiriitaisuuksiinhan tuo nyt ei kuitenkaan varsinaisesti vastannut ollenkaan. Edes kuvailtu tilanne ei ollut sama jos kerran työtä on aloittajan miehelle tarjolla lähempänäkin, sinulle ilmeisesti ei ollut.

Mutta samapa tuo, vaikuttaa että saivat asiansa sovittua...

Lue lisää

Kaluttu luu. Naisia ärsyttää kun mies ei ole koko ajan näkö, tai ainakin huutomatkan päässä.

Kymmenissä aloituksissa ja kommenteissa on ko. asia tullut vastaan enkä näe sen ärsyttävyyteen montaakaan vaihtoehtoa.

Haasteet itsessään eivät ole muuttuneet. Ihmisten asenteet ovat!
Pieni taka-askel aikaisempaan, vähemmän itsekkääseen ja enemmän parisuhdekeskeiseen elämään, olisi ratkaisu tai ainakin lieventäisi ikäviä tuntemuksia.

Läheisen tuttavani etäsuhde kesti naisen vaihtarivuoden jenkeissä ja muutaman avoliittovuoden jälkeisen stipendiaattivuoden Ranskassa.
Mies kävi siellä kerran.

Pari jatkoi yhteiseloa ja muutaman vuoden jälkeen virallisti suhteensa kirkkohäillä.
Olen vakuuttunut, että mies eli selibaatissa välivuodet.
Kumpikaan ei ole uskis eikä muutenkaan omituinen paitsi tuossa sitoumisessaan?

Ei kannattaisi yleistää omia kokemuksia koskemaan kaikkia!