Olen usein miettinyt omaa elämääni. Että jos minulla olisi tyttöystävä ja parisuhde. Olisko se kovin erilaista kuin nyt. Minulla ei ole ystäviä, ei vanhempia, ei kavereita eikä siis tyttöystävää. ei siis mitään sosiaalista elämää. En puhu kenenkään kanssa yleensä ja vietän pitkiä aikoja yksin. Minusta ei kukaan ole ollut kiinnostunut ei kaverimielessä eikä muuten.
Todella outoa kuvitella edes että minula olis kavereita, tyttöystävä, vanhemmat koska olen ollut jo yksin todella kauan. En varmaan osaa edes puhua enään kenenkään kanssa. Olen tosi hiljainen ja epäsosiaalinen. Vähän outoa edes miettiä sellasta et minista joku tykkäis. En osaisi olla kenenkään kanssa, en tiedä mitä toisen kanssa edes tehdään ja puhutaan.
Todella outoa kuvitella edes että minula olis kavereita, tyttöystävä, vanhemmat koska olen ollut jo yksin todella kauan. En varmaan osaa edes puhua enään kenenkään kanssa. Olen tosi hiljainen ja epäsosiaalinen. Vähän outoa edes miettiä sellasta et minista joku tykkäis. En osaisi olla kenenkään kanssa, en tiedä mitä toisen kanssa edes tehdään ja puhutaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voisit mennä paikkakuntasi terveyskeskukseen puhumaan asiastasi, he ohjaavat sinut psykologin juttusille, ja saat siten tarvitsemaasi apua.
Käytkö edes töissä tai opiskeletko, että edes jossakin näkisit muita ihmisiä? Jos vain kyhjötät kotona kaiket päivät syrjäytyneenä, niin suosittelen hakemaan apua jostakin. Tuolla menolla vaan masennut kokoajan entisestään ja vaivut syvemmälle epätoivoon, mitä enemmän aikaa kuluu. Hakemalla apua, saat myös toivoa ja pääset luomaan itsellesi uudenlaista tulevaisuutta...
jos et ole sinut itsesi kanssa, yrittelijäs olosuhteidesi parantamiseen ja edes jokseenkin elämääsi tyytyväinen ja onnellinen, ei parisuhdekaan kummoista onnea voi tuoda.. saatat asettaa parisuhteelle jotain odotuksia, että silloin automaattisesti on kaikki hyvin, kun on edes joku lähellä. Onnellinen parisuhde vaatii työtä.
Mulla herää kysymus, sanot että olet ollut yksin jo todella kauan... Kuitenkaan et siis aina. Sinulla on ollut vanhemmat, sinä olet pakostikin peruskoulun käynyt, kai sinulla joskus on ollut harrastuksia, elämää muutakin kuin hiljainen yksinolo..?
Miksi siis olet unohtanut miten muiden kanssa jutellaan, miten kysytään kuulumisia, miten vastataan, miten kerrotaan itsestä, miten joskus voidaan vaan olla..? Miksi et halua sosiaalista elämää? On harrastuksia pilvin pimein ja opiskeluja ja edelleen on ammatteja missä ei tarvitse olla dynaaminen pärpättäjä ja teeskennellä tykkäävänsä kaikista.
Miten kukaan voisi olla sinusta kiinnostunut, jos olet noin eristyksissä? Et voi väittää oikeastaan realistisesti että sinusta ei muka kukaan olisi kiinnostunut, koska et anna kenellekään mahdollisuutta, etkä itsekään tutustu muihin. Prosentuaalisesti se menee aina niin että puolet tykkää, puolet puolesta ei välitä kummemmin ja puolet puolesta ei tykkää, noin karrikoidusti. Turha sitä siis on pelätä: kaikki ei koskaan tykkää ja puolet tykkää aina.
Haluatko siis olla edelleen yksin? Oletko itse valinnut tuon, haluatko olla itseksesi? Jos haluat, niin eihän siinä mitään. Jos et, niin sosiaaliset taidot täytyy opetella, ensin voi vaikka puhua puhelimessa, ja suosittelisin kyllä pitkään yksin olleelle hakeutumaan psykologin juttusille: siellä voi purkaa yksinäisyyttään ja opetella ymmärtävässä ympäristössä keskustelemaan ja puhumaan.
Mutta jos aiot tutustua muihin, sinun täytyy lopettaa haaveilu ja siiryä toimintaan. Eli, ala harrastaa jotain, opiskele ensin että pääset opiskelemaan: laita pitkän tähäimen tavoitteita. Sitten ala etsimään töitä. Siinä on jo aika paljon toimintaa. Ala osallistumaan, mene vaikka kuoroon, siellä on sosiaalista, ihmisiä, saa osallistua. Liity johonkin toiseen harrastukseen aktiivisesti, järjestämään ja puuhaamaan.
Olisiko sosiaalinen elämä erilaista kun yksinolo? On, se on tosi erilaista. Muista ihmisistä on tukea, jos vääristä pitää osata luopua, koska niistä on vaan haittaa. Muista saa seuraa, saa kuunnella ja jutella. Seurustelussa on oikeassa suhteessa hyviä puolia rakkaus, voiman saanti, ja se että hyvä parisuhde auttaa ja kantaa. Huonoissa suhteissa taas toiset vie voimia, aina on negatiivisuutta, huonossa parisuhteessa saa olla koko ajan setvimässä, selittämässä, selvttämässä ja ties mitä, kuunnella syytöksiä jne. huono parisuhde vie voimia enemmän kuin yksinolo. Eri harrastuksista löytyy myös vanhempia ihmisiä, he eivät voi olla vanhempasi, mutta he voivat olla "vanhempia ja viisaampia" kavereita, jotka on tosi hyvä juttu. Kannattaa olla siinä kohtaa ennakkoluuloton.
Jos haluat, muuta elämäsi, mutta muista ottaa askel kerrallaan.
Ei seurustelu edes kannata. Tulee riitoja ja kaikkia erimielisyyksiä ja ikinä ei vo miellyttää kumppania niin että se olisi tyytyväinen. Parempi on olla yksin ja elää sellaista elämää kuin haluaa. Eroja tulee kuitenkin ihan pienistä syistäkin kun toisen naama alkaa vi.tuttamaan ja ssitä paitsi naiset tykkää alkoholisteista. ei niiden kanssa voi kilpailla. Alkoholisti voittaa aina.
ei se parisuhde sun elämänlaatuasi paranna. joko sä oot tyytyväinen elämääsi tai sitten et!
Nyt on pakko kysyä, että sinäkö lifemocker olet sitten tyytyväinen itseesi ja etkä usko etkä toivo parisuhdetta? Vai onko sinulla jo suhde? Joskus voisit avata omaa elämääsi täällä, kun kärkkäästi aina neuvot muita..
Kyllä itsellä ainakin itsetunto laski, kun olin ilman parisuhdetta. Nyt, kun on, niin monikin asia on parantunut ja itsetuntoni ja positiivisuuteni siinä samalla kasvanut. Joskus olin yhtä kriittinen ja arvosteleva, kun luulin, että pärjään yksin ja tiedän asiat muita paremmin. Tsemppiä sulle kuiteski joka tapauksessa, jonain päivänä sinunkin elämäsi voi muuttua.
niin on elämä ja nainenkin jonka kanssa tapailen. ei ole valittamista, joten en myöskään valita.
Sinkkuna ei voi olla onnellinen. Kyllä sitä masentuu jos on vuosia yksin ilman rakkautta. Kaikki eivät vaan saa rakkautta.
Minut on torjuttu monta kertaa. Ei silloin oikein pysty taas enää menemään tuonne.. itsevarmana. Yksineloa se on.
En tiedä millaista elämä olisi, koska en varmaan koskaan seurustele naisen kanssa.
Hyvä "rumamies". Miksi olet asennoitunut ajatteluun, ettet varmaan koskaan seurustele naisen kanssa. Toivoisitko? Kirjoituksestasi paistaa metrien päähän negatiivinen ajattelutapasi, se ei vedä naisia puoleensa. Minua se ainakin ahdistaa! Oletatko, että olet niin ruma, ettet ole kiinnostava? Kerrompa oman kokemukseni! Minun henkilökohtaisesti syvin ja aidoin rakastuminen oli juuri sen "ruman" miehen kanssa. Ei hän minusta ruma ollut, mutta sain kummeksuvia kommentteja tyyliin "hei, älä aliarvioi itseäsi, etkö ole katsonut peiliin, saat paljon parempiakin....". Tyypillistä ihmisen esineellistämistä! Kun ihminen on sisältä kaunis, niin se on KAUNIS!
"Haaveita vain", uskalla luopua tuosta "vain" ajattelusta, niin haaveistakin tulee jonain päivänä totta! Epäilet aivan syyttä sitä, ettet keksisi mitään puhumista. Jos kirjoittamalla ilmaiset noin sujuvasti ajatuksiasi, niin ei ole mitään epäilystä, ettetkö osaisi ilmaista itseäsi muutenkin. Uskon, että olet hyvin älykäs ja kaipaisit syvällisempiä keskustelu kumppaneita, etkä mitään turhaa sanahelinää. Olenko oikeassa? Kun tapaat ihmisen, jonka kanssa ajatukset käyvät yksiin ja on samoja kiinnostuksen kohteita, niin kyllä juttu luistaa. Jokaisella on jokin intohimoinen kiinnostuken kohde, sitä kautta voisit löytää jonkun "hengenheimolaisen". Mietippäs! Olethan tietoinen, että ujoja tyttöjäkin/naisia löytyy! Tsemppiä sinulle!
Eioo vaikeuksia jutella naisille mut naiset vaan kattoo kuin hullua ja eivät halua tutustua. Ei siinä jaksa alkaa tyrkyttään itseään väkisin. Oon yrittänyt ja yrittänyt. En ole kiiinnostava. Ennen olin vilkas ja sosiaalinen mut en oo enään.
Mietin joskus samantapaisia kuin sä ja tiedätkös... myöhemmin selvisi ettei nainen ole ratkaisu ongelmiin vaan bonuspalkinto minkä saat kun olet ratkaissut ongelmasi.
Sun ongelmasi on aivan varmasti se, että olet liian kiltti. Luulet että kaikenlaiset negatiiviset asiat on sun syytäsi, luulet että jos joku sanoo susta pahasti niin sä olet automaattisesti tehnyt jotain väärin sen sijaan että miettisit "vitt* mikä m*lkku". Sä et uskalla sanoa mitä ajattelet etkä ajaa omaa etuasi. Sen sijaan annat aina toisten määrätä ja otat marttyyrin roolin. Sä yrität tehdä toisiin vaikutuksen jutuilla ja saavutuksilla, ihan niin kuin ne olis sua parempia jotenkin. Sä käytät liikaa energiaasi sellaisiin ihmisiin, jotka ei sitä ansaitse. Jos joku ihminen ei suhtaudu suhun kunnioittaen, ei sun tarvitse edes katsoa tai puhua sille mitään. K*sipäitä kuuluu kohdella kuin ilmaa. Tuhlaa jatkossa energiaasi vain niihin ihmisiin, jotka on sen arvoisia. Sano ihmisille suoraan mitä ajattelet. Jos se pelottaa, tee se siitä huolimatta.
Sun ongelmat on aivan varmasti tuossa mitä sanoin. Ala pistää itsesi etusijalle ja viittaa kintaalla sille mitä muut susta kelaa niin 90% sun ongelmista ratkeaa.
Dino Rex puhuu täyttäasiaa! Kaikki ihmiset ei tykkää kaikista, eikä sinunkaan tarvitse tykätä kaikista ihmisistä. Älä pidä itseäsi muiden alapuolella, vaan saman arvoisena. Ihmiset, jotka suhtautuvat kanssa ihmisiinsä törkeästi, voit jättää omaan arvoonsa, eivät ole päänvaivan arvoisia, niitä ei kannata murehtia. Tosi asia kuitenkin on, että täällä taapertaa meitä empaattisia ja sitten niitä, joilla ei ole minkäänlaista empatiakykyä! Opettele rakastamaan itseäsi juuri sellaisena, kuin olet, et tarvitse muuttua miksikään muuksi. Juttele juttelun vuoksi, älä sillä ajatuksella, että heti pitäisi jokin seurustelusuhde syntyä. Lopetathan myös tuon oman arvosi peilaamisen muiden ihmisten käytöksestä, se on aivan turhaa ja kaiken lisäksi sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, koska et voi tietää toisen sen hetkistä tilannetta.
rumalla miehellä ei tee mitään.
........tee mitään? .....TEE MITÄÄN??? Tavaroilla tehdään JOTAIN! Älä esineellistä ihmisiä!