Moni pettäjä ei ajattele, että hän satuttaa teollaan koko perhettä, myös lapsiaan. Mikäli perheen lapset ovat aikuisempia tai teini-iässä on teon hyväksyminen todella vaikeaa. Se tekee kuilun pettäjän ja lasten välille pakosta. Petturuus tulee ilmi, varsinkin pienillä paikkakunnilla ja voi sitä häpeän tunnetta, mitä lapset/nuoret tuntevat asian tullessa heidän tietoonsa. Näistä tapauksista on itsellä monen ihmisen kommentit tiedossa. Murrosikäisellä voi jopa negatiivinen käytös lisääntyä. Meillä poika (20v.) tuumasi, että hänen isäkuvansa romahti täysin...ja yksi otti selkeän välimatkan harventaen vierailuja täällä lapsuuden kodissaan.Toipuminen vie aikaa myös heillä. Kipeitä asioita ja tekoja nämä ovat ja usein ihan harkitsemattomia, hetken tunnetilassa tehtyjä/jatkettuja. Missä on ihmisen järki silloin, kun toimitaan muista piittaamatta tai teon seurauksia ajattelematta??
pettäjä satuttaa
lohduttaja1
15243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pettäjä on mielialahäiriöinen ihminen, joka ei pysty ajattelemaan edes itselleen tulevia seuraamuksia.
Kaikkein parasta olisi, että kukaan ei lähde pettäjän mukaan, kukaan ei anna hänelle yhtään mitään, ehkä hän silloin joutuisi niin kovan eteen, että hakisi apua itselleen ihan lääketieteestä.
Viinahan kuuluu melekin aina pettämisen alkuun mukaan, viinahöyryissä puhutaan täyttä potaskaa, selvin päin yksikään juttu ei pidä paikkaansa.
Tällaisia tilaisuuksia ei työnantijen pitäisi missään nimessä järjestää työntekijöilleen, suorastaan yllyttää pettämiseen, sitä kaikki yhteishengen puhaltimistilaisuudet ovat. Samoin virkistysmäärärahojen käyttä viinajuhliin, tuskin se on siihen tarkoitettu, vaan todella virkystymiseen, joita voivat olla retket ilman viinaa, johonkin tustuminen urheilajiin tai peliin. Mutta selvin päin.
Tunnetusti pettäjä on itsekäs ja kakkonen sielunelämältään häiriintynyt yksilö. Hyvin he tuntuvat täydentävän toisiaan ja satuttavat yhdessä läheisiään uskomattoman kylmästi.
Kaikki kakkosen läheiset eivät hyväksy hänen toimintaansa, vaikka nämä pettäjän apurit kuvittelevat asian kuuluvan vain heille.
Tuntuu pahalta seurata vierestä kuinka toisten elämää tuhotaan systemaattisesti!
No petetty olen, ja kyllä se on perheen molempien vanhempien vastuulla kantaa oma parisuhde niin hyvässä kuin pahassa eikä laittaa lapsia siitä kärsimään tarpeettomasti.
Vaikka petettyä kuinka sattuisi, niin vanhemmuus menee mielestäni siinä kohdin edelle. Lapsille kerrotaan parisuhteesta vain keskeiset sisällöt, eikä aleta syyttämään toista vanhempaa perheen rikkomisesta, huorailusta jne. Ihan sama, vaikka niin itse ajattelisi, lapsille sitä ei tarvitse kertoa.
Saman asian voi kertoa niin monella eri tavalla. Ei ole lapsen etu missään nimessä, että hän menettää toisen vanhempansa.
Tätäkään ei voi kaataa kokonaan petetyn harteille, vaan pettäjän on itse toimittava sillä tavoin, että petetty pystyy ja kykenee asettamaan perheen lapset oman tuskan ja surun edelle. Sillä on kohtuutonta vaatia ja edellyttää petetyltä sellaista kestokykyä, johon kukaan ei pysty. Jos joka suunnalta lyödään ja hutkitaan, ei paraskaan vanhempi kestä.
Pettäjä asettaa pettäessään lähtökohtaisesti myös lapsensa siihen asemaan, että näitä sattuu. Puoliso on aikuinen ihminen, jonka tehtävä ja vastuu on kantaa itsensä, mutta jonka jaksaminen heijastuu suoraan lapsiin. On lapsellista väittää, että pettäjän teko koskettaisi vain puolisoa.
Jos ei osaa ajatella pettäessä lapsiaan, niin kyllä jokaisen, joka kutsuu itseään vanhemmaksi, täytyy jossain vaiheessa kantaa vastuu teoistaan myös suhteessa lapsiinsa. Lapsiaan auttaa parhaiten kunnioittamalla petettyä ja tukemalla tätä olemaan kriisissään yhä hyvä vanhempi.
Vaikka petetty itse olisi hiirenhiljaa, uskottomuus tulee usein lasten tietoon. Ympäristössä tiedetään ja puhutaan, ja pahimmillaan lapsi kuulee vanhempansa uskottomuudesta toisten lasten pilkan kautta. Avioparin on vaikea hoitaa ero niin että lapsi ei näkisi, kuulisi tai ymmärtäisi, sillä seksi on niin jo lastenkin elämässä median, netin yms kautta mukana, että yhä nuoremmat sen näkevät. Pahimmat pettävät tutustuttavat lapsen itse salakumppaneihinsa ennen eroa. Petetty puoliso ei kykene suojaamaan lasta, vaikka yrittäisi. Hirveää on syyttää häntä lasten kärsimyksistä sen päälle.
En minä tarkoittanut suinkaan syyttää petettyä. Sellainen olen itsekin. Mutta halusin herättää keskustelua siitä ajatuksesta, että vanhempien jouduttua kriisiin, on molemmilla vanhemmilla vastuu lapsista ja lasten hyvinvoinnista, vaikka pettäjä on yksin vastuussa syntyneestä tilanteesta.
paljon on valitettavasti sitä, että petetty hakee omaan kipuunsa "liittolaisia" lapsista ja kertoo näille asioita, jotka eivät kuulu lapsille. Pettämisestä täytyy kertoa rehellisesti, mutta ei toista haukkuen ja syyttäen, jolloin lapsi joutuu vielä pahemman paikan eteen. Pahimmillaan jopa valitsemaan kahdesta vanhemmasta. Lähipiirissäni olen valitettavasti joutunut sitä todistamaan, ja jälki oli todella rumaa kaikille.
Yritinkin kirjoituksessa herätää myös pettäjiä näkemään, että tapa, jolla he kohtelevat petettyä, vaikuttaa suoraan myös lapsiin. Eli pettäminen ei ole siinä mielessä vain perheen aikuisten välinen asia.
Eri asia ovat sitten ne käsittämättömät ja paatuneet pettäjät, jotka huutelevat kylillä ja toreilla pettämistään täysin häpeilemättömästi ja laittavat "juorut" liikkeelle kulkemalla avoimesti yhdessä ja tuomalla uuden kumppanin samantien lasten elämään. Heille minulla ei ole mitään neuvoa. Käsittämättömiä ihmisiä. Minusta sellaiset ihmiset eivät ansaitse vanhemmuutta.
Puhut täyttä asiaa. Petetty vanhempi ei saa purkaa katkeruuttaan ja haukkua lapselle pettäjävanhempaa. Vaikka kuinka veettäisi niin on se pettäjä vieläkin lapsen vanhempi. Vaikka lapsi olisi jo aikuinenkin. Vanhemmat raivotkoon ja haukkukoot keskenään vaikka millä nimillä. Siihen sanasotaan ei lasta sotketa mukaan. Vaikea tälläisen kriisin keskellä on tietysti lapsen silmiä täysin peittää tai korvia sulkea. Lapsen pitää silti tuntea olonsa turvalliseksi ja ennen kaikkea rakastetuksi, molempien vanhempien taholta.
Tarkoitat varmaan kirjoituksellasi tapauksia, kun lapset ovat pieniä. Teiniltä tai nuorelta aikuiselta et pysty pettämistä loppuviimein salaamaan.
Salata ei pienillä kylillä näitä asioita todellakaan voi. Tulevat lasten tietoon, jopa ala-asteikäiset osaavat olla julmia toisia kohtaan. Petettyä ei tarvitse edes syyttää, vaan meillä ainakin hän romahti itse täysin ja kertoi lapsille tai oikeastaan nuorille ja aikuisille perheessämme (15-28v) sen, mitä oli tehnyt. Itse en häntä mustamaalannut. Sitä ei todellakaan saa mennä missään tapauksess tekemään.
Mies oli jopa käyttänyt hyväkseen vanhinta lastamme; kuskin rooli rilluttelureissuilla. Vanhin ei aavistanut mitään, koska kakkonen oli yhteinen (minä ja aviomies) tuttumme...Miltä mahtoi tuntua se tilanteen paljastuttua??? Mies toki toimi maanisena, joten sairaus heikenti hänen arviointikykyään. Ei hän ikinä normaalisti tekisi noin. Samoin, kuin sitäkään, että suhteen vielä ollessa ns. päällä, mies pyysi minua naisen työpaikalle kahville (töissä huoltamolla)...
Ei tarvitse olla minkäänlaista psyykeen sairautta kyetäkseen toimimaan todella törkeästi puolisoaan kohtaan. Minun mieheni on tuonut kakkosen kotiimme poissa ollessani ja esitellyt lapsillemme (työkaverinaan), tavannut kakkosen lapsia ja sukua, vienyt naisen ravintolaan syömään ja törmättyään siellä veljeeni, selittänyt ties mitä kukkua. Paras ystäväni on nähnyt hänet elokuvissa sen naisen kanssa, suutelivat yms., eli ei ole kyllä mies yhtään vaivautunut peittelemään tätä suhdetta.
Niinhän ne satuttavat, eivätkä todellakaan ajattele etukäteen, tai usein edes matkan varrella, miten paljon ja monia he todella satuttavat. Minut ukkomies sai "koukkuun" kertomalla tutustuttuamme, että on eroamassa. No, sitten se muuttui että on laittamassa eroa vireille jne.... Mutta oli jo myöhäistä. Olin totaalisen rakastunut ja hän sanoi samaa minulle. Ja että eroaisi kyllä, että mun pitää vaan uskoa ja luottaa.
Luotin kauan. Liian kauan. Nyt olen saanut tarpeekseni, ja sanoin kaksi päiväää sitten miehelle, etten halua tavata häntä enää. Olen aivan palasina! En tiedä, miten pystyn koskaan enää luottamaan kehenkään. En tiedä miten päästä tästä yli. Suhdettamme kesti kaksi ja puoli vuotta. Mies jäi kerran kiinni, mutta sen jälkeen on vedättänyt vaimoaan yli kaksi vuotta, että suhde on muka ohi.
Minusta on tullut vainoharhainen. En tiedä mihin uskoa. Rakastiko mies oikeasti minua? Oliko totta, että suhde kotona oli oikeasti kylmä? Olen aina ollut sitä mieltä, etten koskaan ole yhteydessä vaimoon, mutta nyt minusta tuntuu, että se on ainoa tapa päästä eteenpäin. Soittaa vaimolle ja kysyä, miten heillä oikeasti menee? Miten mies on minusta aikanaan puhunut? Onko heillä ollut tiukkausta mahdollisesta suhteesta ja miten mies on siihen reagoinut. Haluan vain tietää totuuden, jotta en syytä loppuelämääni itseäni niin huonosta ihmistuntemuksesta.
Ns. ykkösenä haluan vastata sinulle, että mitä ihmettä sinä kuvittelet saavasi itsellesi siitä, että soittaisit vaimolle ja kysyisit, mitä siellä on itsestäsi puhuttu?
Vaimon näkemys on kuitenkin hänen omansa, ihan niinkuin sinun näkemyksesi sinun ja miehen suhteesta on omasi. Ja miehen mielikuva myös. Jos kakkonen soittaisi minulle, voisin sanoa, että meillä oli ihan hyvä suhde, paljon parempi ensimmäisen kärähdyksen jälkeen kuin oli vuosiin ollut, kun asioita alettiin selvittää ja keskusteluja oli tuntikausia iltaisin. Pohdimme asioita, mitkä johtivat tähän, mitä olisimme halunneet ja mitä emme. Vaikeuksissa lähennyimme todella paljon. Se aika oli oikeasti aika upeaa, mutta nyt tajuan, että ei se silti ollut rehellistä, sillä siellähän se kakkonen taustalla kummitteli.
Mies ei puhunut kakkosesta paljoakaan, kuten ei kuulemma ole minusta puhunut kakkoselle. Mitä niitä retostelemaan toiselle. Itse olen jotain kysynyt ja oman mielikuvani muodostanut. Onko se oikea, tuskin kokonaan. Jotain faktoja tiedän ja ne riittivät minulle.
Toisen kärähdyksen jälkeen asiat olivatkin sitten ihan toista maata. Suhde oli tekohengitystä puoleltani, mies edelleenkään ei halunnut erota. Hän sanoi, että ei halua toisen naisen luo, hän haluaa pitää sen, mitä nyt on. Niin kai se aika monissa tapauksissa on. Vaimo alkaa olemaan totaalisen loppu ja mies alkaa vähitellen tajuamaan, mitä on menettämässä.
Mietin näitä juttuja, mitä pohdit. Tottakai tiukkasin suhteesta ja onko se loppu, millainen se oli jne. Mies ei aluksi kunnolla vastannutkaan, mutta jossain vaiheessa alkoi puhumaan. Jotenkin tuntuu, että miehelle suhde ei ollut samanlainen kuin kakkoselle, joka toivoi yhteistä tulevaisuutta. Mies ei ajatellut asiaa niin, vaan kakkonen oli jotenkin kai sitten kakkonen kokoajan. Toki ymmärrän, että en minä ole ollut "ykkönen" hänen ajatuksissaan, tottakai tuo kakkonen on ollut se halujen ja rakkauden kohde, siinä on ollut jotain erityistä, eihän se suhde muuten olisi jatkunut. Mutta aika myös tekee tehtävänsä ja asiat muuttuvat, niin avioliitossa kuin salasuhteissa. Mitä näille sitten oikeasti tapahtui, mitkä asiat saivat oikeasti suhteen siihen pisteeseen, että se näki lopun, sitä minä en todellakaan tiedä. Enkä halua tietääkään.
Mitä niitä enää miettimään.
Mies on nyt yksin, ei jatkanut kakkosenkaan kanssa. Se olin kuitenkin minä, joka tein erosta ratkaisun. Mies olisi viimeiseen asti halunnut, että selvitämme asiat ja saamme liittomme toimimaan. Hän vannoi rakkauttaan, mutta liian myöhään minulle.
Kyllä se on kauheaa pitää itsensä tunteet kurissa etteivät lapset huomaa. Vaan luulenpa että vanhin jotain tietää. Odotan kauhulla että milloin tämä kaikki leviää käsiin ja kakkonen onnellisena pikku kotosessaan äpäränsä kanssa voi hyvin. Tuntuu että tästä ei pääse mihinkään kun en halua lapsia satuttaa. Minulle kun ei ole tätä opetettu että miten tästä selvitään ja miten saan särkyneen sydämmeni ehjäksi.Itse jo joudun kulkemaan terapiassa. Lapset rakastavat isää suunnattomasti. Miksi hän teki tämän meille???
Kakkonen, älä koskaan mene tapaamaan miehen lapsia millään verukkeella ennenkuin avioero on selvä. Jos mies tällaista ehdottaisi voit perustellusti kyseenalaistaa hänen vastuunkantokykynsä isänä ja lasten kasvattajana. Silloin hänen kykynsä ymmärtää ja asettautua toisen ihmisen tai lapsen asemaan on vajavainen. Suoraan sanottuna, hänellä lienee silloin jokin sosiaalisia taitoja heikentävä persoonallisuushäiriö.
Juoruille ei voi mitään. Hienoa jos poika on erilainen, eikä muutu isona samanlaiseksi. Pettäjä satuttaa usein pahasti kakkosta. Murtaa ja hajottaa toisen ihmisen.
Pettäjä satuttaa koko ympäristönsä, jossa valehtelee.