Hei. Ajattelin kirjoittaa tänne asiasta, joka on jo kauan minua vaivannut. En ole varma, sopiiko tämä tänne palstalle, mutta ajattelin joka tapauksessa kirjoittaa, josko jotkut ystävälliset ja viisaat ihmiset osaisivat neuvoa minua ja koska kaipaisin vain yksinkertaisesti myötätuntoa.
Seurustelin noin kolme vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa. (Mies oli 30, kun tapasimme, minä 18.) Nyt olemme eronneet, koska suhde oli todella tuhoisa.
Melkein joka kerta, kun kävimme exäni kanssa baarissa, muistan kuinka sain hirveitä mustasukkaisuuskohtauksia, kun huomasin hänen tuijottavan muita naisia, yleensä nämä naiset tanssivat. Ajattelin aina, että miksi sen pitää noita tuijottaa, enkö minä kelpaa? Tämä johti siihen, että aloin mököttämään ja joskus saatoin asiasta exälleni huomauttaakin, tyyliin: "Onko tuo hyvännäkönen?" tai että "Miks sä tuijotat noita?" Monesti hän vastasi: "Pitääkö mun sitten seiniä katella?" Ja loukkaannuin tästäkin, sillä olisin halunnut mieheni katsovan ja huomioivan minua.
Eikä tämä edes jää pelkkiin baareissa käynteihin, vaan muistan, kun olimme vaikkapa jossain ruokapaikassa ja huomasin esim. paikan työntekijän, joka oli kaunis ja nuori nainen, ja exäni aina vilkuili naista ja tämä loukkasi minua todella. Pidin kuitenkin pahan olon itselläni jakamatta sitä exäni kanssa, koska en halunnut alkaa riitelemään.
Toinen kerta, jonka muistan hyvin, oli kun olimme talvella hänen kanssaan pizzeriassa, ja sisään astui varmaan noin viisikymppinen tai nelikymppinen nainen, jolla oli lyhyt hame. Taas tarkkailin miestäni salaa, en tiedä huomasiko hän sitä. Hän vilkuili myös naista. "Onko tuo hyvännäkönen?" kysyin jotain tuontapaista mustasukkaisena ja loukkaantuneena, ja mieheni suuttui minulle totaalisesti, kun tajusi minun olevan mustasukkainen. Hän sanoi, että minulla on päässä vikaa kun luulen että hän olisi kiinnostunut sellaisesta naisesta.
Loppujen lopuksi sain aikaan niin kovan riidan, että ajaessamme pois pizzapaikasta, mieheni huusi minulle ja haukkui minua niin loukkaavasti, että itkin lohduttomana ja häpeissäni. Selitin, etten tarkoita enkä haluaisi olla mustasukkainen, mutta kun olen. Tämä ei miestäni kiinnostanut, vaikka olin pahoillani kohtauksesta, vaan hän vaan jatkoi haukkumistani ja sättimistäni raivoissaan, vaikka huomasikin, että itkin jo. Mitä enemmän mieheni minua haukkui, sitä pahempi olo minulle tuli ja sitä voimakkaammin itkin.
Varmaan tämä johtuu huonosta itsetunnosta ja ehkä myös osittain eksäni huonosta kohtelusta ja välinpitämättömyydesta minua kohtaan, kun esim. koulun ruokalassa ollessani katselen muita tyttöjä, jotka ovat minua nuorempia ja mielestäni kauniimpia ja silloin minulla tulee lähes joka kerta mieleen eksäni ja mustasukkaisuuskohtaukset, ja jotenkin vertaan itseäni näihin muihin tyttöihin ja ajattelen mielessäni: "Nuo ovat minua kauniimpia. Miksi minä olen näin ruma ja huono? Löytääköhän eksäni tuollaisen nuoren ja kauniin naisen itselleen ja unohtaa minut kokonaan?" Ja tämäkään itseni muihin vertaaminen ei jää pelkästään koulun ruokalaan, vaan kun näen esim. kaupassa ollessani kauniita, ikäisiäni tyttöjä, jotka nauravat ja ovat iloisia, ajattelen samalla tavalla kuin edellä kirjoitin ja samalla myös ajattelen eksääni ja sitä, kuinka en kelvannut hänelle, kun hän aina katseli muita tyttöjä, vaikka en ole itsekään mikään ruma mielestäni. Tämä aiheuttaa minulle hirveän pahan olon ja kelpaamattomuuden sekä riittämättömyyden tunteen.
Kirjoitin tämän tänne lähinnä siksi, että tämä asia tuottaa minulle todella pahaa mieltä. Toisaalta olen helpottunut, että en ole enää minkäänlaisissa väleissä eksäni kanssa, sillä niin huonosti ja tunteettomasti hän minua kohteli, varmaan jos hän olisi oikeasti minua rakastanut ja huomioinut, en olisi edes mitään kohtauksia saanutkaan, en ainakaan yhtä usein ja yhtä voimakkaita.
Niin, mikä auttaisi tässä asiassa? Toivoisin asiallisia kommentteja.
Seurustelin noin kolme vuotta itseäni vanhemman miehen kanssa. (Mies oli 30, kun tapasimme, minä 18.) Nyt olemme eronneet, koska suhde oli todella tuhoisa.
Melkein joka kerta, kun kävimme exäni kanssa baarissa, muistan kuinka sain hirveitä mustasukkaisuuskohtauksia, kun huomasin hänen tuijottavan muita naisia, yleensä nämä naiset tanssivat. Ajattelin aina, että miksi sen pitää noita tuijottaa, enkö minä kelpaa? Tämä johti siihen, että aloin mököttämään ja joskus saatoin asiasta exälleni huomauttaakin, tyyliin: "Onko tuo hyvännäkönen?" tai että "Miks sä tuijotat noita?" Monesti hän vastasi: "Pitääkö mun sitten seiniä katella?" Ja loukkaannuin tästäkin, sillä olisin halunnut mieheni katsovan ja huomioivan minua.
Eikä tämä edes jää pelkkiin baareissa käynteihin, vaan muistan, kun olimme vaikkapa jossain ruokapaikassa ja huomasin esim. paikan työntekijän, joka oli kaunis ja nuori nainen, ja exäni aina vilkuili naista ja tämä loukkasi minua todella. Pidin kuitenkin pahan olon itselläni jakamatta sitä exäni kanssa, koska en halunnut alkaa riitelemään.
Toinen kerta, jonka muistan hyvin, oli kun olimme talvella hänen kanssaan pizzeriassa, ja sisään astui varmaan noin viisikymppinen tai nelikymppinen nainen, jolla oli lyhyt hame. Taas tarkkailin miestäni salaa, en tiedä huomasiko hän sitä. Hän vilkuili myös naista. "Onko tuo hyvännäkönen?" kysyin jotain tuontapaista mustasukkaisena ja loukkaantuneena, ja mieheni suuttui minulle totaalisesti, kun tajusi minun olevan mustasukkainen. Hän sanoi, että minulla on päässä vikaa kun luulen että hän olisi kiinnostunut sellaisesta naisesta.
Loppujen lopuksi sain aikaan niin kovan riidan, että ajaessamme pois pizzapaikasta, mieheni huusi minulle ja haukkui minua niin loukkaavasti, että itkin lohduttomana ja häpeissäni. Selitin, etten tarkoita enkä haluaisi olla mustasukkainen, mutta kun olen. Tämä ei miestäni kiinnostanut, vaikka olin pahoillani kohtauksesta, vaan hän vaan jatkoi haukkumistani ja sättimistäni raivoissaan, vaikka huomasikin, että itkin jo. Mitä enemmän mieheni minua haukkui, sitä pahempi olo minulle tuli ja sitä voimakkaammin itkin.
Varmaan tämä johtuu huonosta itsetunnosta ja ehkä myös osittain eksäni huonosta kohtelusta ja välinpitämättömyydesta minua kohtaan, kun esim. koulun ruokalassa ollessani katselen muita tyttöjä, jotka ovat minua nuorempia ja mielestäni kauniimpia ja silloin minulla tulee lähes joka kerta mieleen eksäni ja mustasukkaisuuskohtaukset, ja jotenkin vertaan itseäni näihin muihin tyttöihin ja ajattelen mielessäni: "Nuo ovat minua kauniimpia. Miksi minä olen näin ruma ja huono? Löytääköhän eksäni tuollaisen nuoren ja kauniin naisen itselleen ja unohtaa minut kokonaan?" Ja tämäkään itseni muihin vertaaminen ei jää pelkästään koulun ruokalaan, vaan kun näen esim. kaupassa ollessani kauniita, ikäisiäni tyttöjä, jotka nauravat ja ovat iloisia, ajattelen samalla tavalla kuin edellä kirjoitin ja samalla myös ajattelen eksääni ja sitä, kuinka en kelvannut hänelle, kun hän aina katseli muita tyttöjä, vaikka en ole itsekään mikään ruma mielestäni. Tämä aiheuttaa minulle hirveän pahan olon ja kelpaamattomuuden sekä riittämättömyyden tunteen.
Kirjoitin tämän tänne lähinnä siksi, että tämä asia tuottaa minulle todella pahaa mieltä. Toisaalta olen helpottunut, että en ole enää minkäänlaisissa väleissä eksäni kanssa, sillä niin huonosti ja tunteettomasti hän minua kohteli, varmaan jos hän olisi oikeasti minua rakastanut ja huomioinut, en olisi edes mitään kohtauksia saanutkaan, en ainakaan yhtä usein ja yhtä voimakkaita.
Niin, mikä auttaisi tässä asiassa? Toivoisin asiallisia kommentteja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anteeksi nyt vaan jos tämä satuttaa mutta lue tekstisi uudestaan ja mieti kumpiko se satutti ja ketä. Se että toinen totaalisesti kyllästyy mustasukkaisuuteesi ja suuttuu ei se ole mikään puolustus vaikka itkisit kuinka kovaa tai hiljaa. Itsesi olet ajanut tuohon tilanteeseen ja ainoa mitä voit tehdä on muuttaa itseäsi tai tuhoat käyttäytymisellä seuraavatkin suhteesi.
Suomessa on paljon kauniita naisia ja heitä näkee niin ruokakaupassa kun baareissakin mutta jos minulla on se rakas silti kainalossa niin hän on se rakas. Ei ne muut kauniit naiset sille mitään voi että olen valintani tehnyt mutta emmehän silmät kiinnikään voi kadulla kulkea jos seurustelemme.
Yhtälailla voisin valittaa kumppanilleni että "miksi katsoit tuota miestä" sillä yhtälailla varmaan niitä komeita miehiäkin on maailma pullollaan mut se on vaan se luottamus toiseen ei muu. Miksi murehtia ennakolta sellaista mitä tuskin edes tapahtuu.
Olipa huono vastaus tuo edellinen. Kyllä sinulla on aihetta tuntea pahaa mieltä jos miesystävä käyttäytyy tuolla tavalla. Se on sinun kiusaamista katsoa muita naisia sinun nähden.
Mies, joka todella sinusta välittää, ei sitä tekisi. Ja on iso ero siinä, MITEN niitä naisia katsellaan. Joku voi nähdä kauniin naisen ja sillä selvä. Idiootit taas kuolaa ja pahoittaa sillä oman naisen mielen.
Positiivista tässä on se, että ihaniakin miehiä löytyy! Älä huoli äläkä anna noin idiootin pilata itsetuntoasi. Ja muista, pahinta mitä voit itsellesi tehdä, on vertailla itseäsi muihin. Nokka pystyyn ja ole oma ihana itsesi
Joko vastasit itsellesi tai olet narsistimainen ämmä!! Jos on noin sairaalloisen mustasukkainen ihminen niin hänellä ei suhteet tule kestämään jos ei muuta asennettaan. Maailmassa on todellakin komeita ja kauniita ihmisiä ja jos pitää silmät sidottuna liikkua suhteessa ollessaan niin kertoo kyllä vähemmän normaalista parisuhteesta silloin.
Höpö höpö. Taidat itse olla narsisti.
kokemuksesta tiedän että on olemassa ihania miehiä, jotka näkevät, mutteivät kuolaa toisten naisten perään ja näin suhteessa ei ole mustasukkaisuutta.
On myös olemassa -todennäköisesti sinunlaisiasi idiootteja- jotka kuolaa ja flirttaa muiden naisten kanssa oman rakkaan nähden, joko välittämättä siitä että loukkaa omaa rakastaan TAI jotta oma rakas tuntisi itsensä epäviehättäväksi ja vievät näin häneltä itsetunnon. Tällöin kuvioon tulee mustasukkaisuus.
Mustasukkaisuus myös tarttuu toisesta. On olemassa terveitä suhteita ja sitten ei.
"Selitin, etten tarkoita enkä haluaisi olla mustasukkainen, mutta kun olen. Tämä ei miestäni kiinnostanut, vaikka olin pahoillani kohtauksesta, vaan hän vaan jatkoi haukkumistani ja sättimistäni raivoissaan, vaikka huomasikin, että itkin jo."
Ylläolevakin todistaa sen, ettei mies välitä naisesta ja nainen vaistoaa sen. Siitä tulee "sairaalloinen" mustasukkaisuus. Mitä sairasta siinä on että loukkaantuu kun tuntee ettei oma rakas välitä? Ei yhtikäs mitään. Rakastava kumppani ei lyö lyötyä!
Sinulla oli vain huono mies, ap. Sinussa ei ole vikaa
Hah.. Jos aloituksen olisi kirjoittanut mies niin sinän itsekeskeinen narsisti narttu et tuntisi pätkääkään myötätuntoa vaan haukkuisit aloittajan. Samanlaisia katkeroituneita miesvihaajia palsta muutenkin täynnä.
Se että mutu tuntumalla oletat edellä kirjoittajista milloin mitäkin piirteitä kertoo sinusta paljon.
Ja hittoon tuollaiset vaisto puheet. Eläimillä on vaistoja mutta ihmisillä sellaisia taitoja ei ole. Aistit on asia erikseen.
Sinulla oli oikea saatanan maalaismulli. Etkö sitten aikaisemmin nähnyt miten
käyttäytyi. toisilla on oikein vittumaisen ällöttävä tapa alkaa vahtaamaan ympärilleen
mitenkä hyväperseisiä naisia siellä onkaan.
jos ei yhtään ole niin tämä mulli suvaitsee huomata sinutkin.
ja heti kun yksikin ilmestyy se katseilla nussitaan joka puolelta.
ja jos naisia on monta, niinsinua ei ole olemassakaan.
onko ihme jos räjähdit. Ei voi sanoa että olet mustasukkainen!!!!
Ja näitä tyypejä riittää
Mutta on meitä miehiä jotka osaavat arvostaa naista jonka kanssa olemme
Kirjoittele!
Itse olen ollut suhteessa, jossa mieheni oli sairaan mustasukkainen. Ja ihan syyttä mielestäni. Mies oli epäilemässä minua milloin mistäkin. minulla ei saanut olla esimerkiksi miespuolisia ystäviä, en olisi saanut lähteä baariin ystävieni kanssa ilman häntä, ja helvetti oli irti samantien jos satuin edes vilkaisemaan ketään miestä edes vahingossa. En tiedä mikä tämän mustasukkaisuuden laukaisi, en kokenut itseäni erityisen hyvännäköiseksi ja olin ollut aina uskollinen kumppanilleni, kun taas ex-mieheni oli minua pettänyt kahteen otteeseen.
Se ei tietenkään riittänyt että mies olisi ollut vain sairaalloisen mustasukkainen, tämä oli myös narsisti. Kaikki vika ihan missä tahansa asiassa oli aina minussa. 4 vuotta jaksoin olla siinä suhteessa, sen jälkeen tajusin että minulla on vain tämä yksi elämä ja se pitäisi elää itselleen, ei kenellekkään toiselle.
Minäkin olen kokenut mitä on olla tällaisen kanssa.
Ajoin Tukholmassa sveavägeniä pitkin, yhtäkkiä tuli nyrkki turpaani ja voimalla.
Ensin luulin että päässäni tapahtui jotakin vakavaa, verisuoni poikki tai jotakin,
otti varmaan 5 sekuntia ennekuin tajusin mitä tapahtui.
Runsaan viikon päästä hän alentui kertomaan.
"Miksi helvetissä ne pitkätukkaiset ovat niin puoleesavetäviä ettet muuta näe"
Tänäkään päivänä en tiedä nähneeni niitä.
Niillä kaduilla ajaessa ei kyllä paljoa ehdi löytämään "pitkätukkaisia,eikä
mitään -tukkaisia, siinä liikenteessä.
Joskus taas vain kuuli ulko oven pamahtavan kiinni, jonka jälkeen saattoi
olla 3 viikkoa poissa. Olin erittäin törkeästi katsellut pitkätukkaisia ikkunasta.
Ihmetteli myös mistä helvetistä löydän kakki nämä "pitkätukkaiset "
Näitä esimerkkejä on tuhansia ja niin sairaita ettei kukaan uskoisi jos
kertoisin
Olin psyykkisesti niin nollilla kuin vain voi.
Muutin Puolaan 1,5 vuotta, joka oli hyvä lääke.
2
Niin anteeksi. Suomen kielessä "hän" ei ilmoita onko mies vai nainen.
Olen siis mies. (ja onnellisesti eronnut)
Kannattaa katsoa vain peiliin. Minulla meni avioliitto oman läheisriippuvuuteni ja mustasukkaisuuteni vuoksi. Tajusin vikani vasta kun jäin yksin enkä voi sanoa muuta kuin että olen pahoillani että vein rakkaani elämästä 11vuotta ja todella ihmettelen miten hän kesti minua niin kauan.
Ota tuosta opiksesi ja ole iloinen ettei sitä kestänyt vuosia. Fiksu mies sinulla oli kun ymmärsi missä mennään. Kunhan aika alkaa parantaa haavojasi huomaat että hän teki palveluksen sinulle kun lähti.
Yritä olla jonkin aikaa yksin ja asetu siihen ex-miehesi asemaan yrittäen katsoa tilanteita hänen kannaltaan.
Käsitin kirjoituksestasi, että ongelmasi on se, että käyt vielä läpi mennyttä suhdetta ja se tuntuu yhä pahalta - vaikka oletkin tyytyväinen sinänsä, että huono suhde on ohi.
Minusta tuossa ei ole ongelmaa, joka pitäisi ratkaista. Käsittelet kokemusta niin kauan kuin se on mielellesi tarpeen. Tunnet surun, pettymyksen ja pahan olon uudelleen mutta kerta kerralta lievempänä, kunnes jonain päivänä et enää ajattele koko asiaa. Tuo on ihan normaalia suhteesta toipumista, jonka tarkoitus on suojella sinua - ettet ryntää liian pian suhteeseen, joka voi taas vahingoittaa sinua.
Oletko miettinyt muuten sitä, miksi tuonikäinen mies alkujaankin oli kiinnostunut sinun ikäisestä tytöstä? Sen ymmärtäminen voi selittää paljon myös miehen käytöksestä suhteessa.