Anoppi sisusti meidän asunnon

Aviparin oamisuus ei ole yhteisä vaan pitkän liiton aikana varakkaampi maksaa tasikoa köyhemmälle ja jos avioliitto alle 5v niin ei paljon tasinkoja maksella. Jos naimisissa niin silla anopin hallintaoikeudella ei ole mitään lain suojaa ja lesken suoja on paljon varmenpi jos naimisissa. Itse miehnä en koskaan menisi kovin lähelle omia vanhempia tai naiseni vanhempia asumaan koska kaksi sukupolvea ei sovi keskenään asumaan kun elämän rutmi oan ihan erilainen.

Omaisuus ei ole aviopareilla yhteinen, vaan kummallakin on oma omaisuus. Voi olla tietenki nyhteitäkin omaisuutta, jos molemmat ovat jotain hankkineet molempien nimiin puoliksi. Esim. asunnon. Jos tulee ero tai toinen kuolee, silloin rikkaampi antaa tasinkoa toiselle, mutta omailla nimillään olevan omaisuuden omistaa vain se, kenenkä nimellä se on. tasinko ei tarvi antaa sitä talonpuoliskoa, vaan jos se tasingoksi riittää, voi antaa vaikak vanhat sukknsa.

Ei aviolitossa yhtäkkiä muutu omistussuhde mitenkään. Oman omaisuutensa saa myös myydä miten tahtoo. Paitsi yhteisenä pidetyn asunnon myymiseen pitää olla toisenkin lupa, mutta rahat siitä saa omistaja omalle tililleen.

Monet, varsinkin naiset, luulevat että aviopareilla on omaisuus yhteistä. Mikä panee näin luulemaan?

elä luule - tiedä kirjoitti:

Omaisuus ei ole aviopareilla yhteinen, vaan kummallakin on oma omaisuus. Voi olla tietenki nyhteitäkin omaisuutta, jos molemmat ovat jotain hankkineet molempien nimiin puoliksi. Esim. asunnon. Jos tulee ero tai toinen kuolee, silloin rikkaampi antaa tasinkoa toiselle, mutta omailla nimillään olevan omaisuuden omistaa vain se, kenenkä nimellä se on. tasinko ei tarvi antaa sitä talonpuoliskoa, vaan jos se tasingoksi riittää, voi antaa vaikak vanhat sukknsa.

Ei aviolitossa yhtäkkiä muutu omistussuhde mitenkään. Oman omaisuutensa saa myös myydä miten tahtoo. Paitsi yhteisenä pidetyn asunnon myymiseen pitää olla toisenkin lupa, mutta rahat siitä saa omistaja omalle tililleen.

Monet, varsinkin naiset, luulevat että aviopareilla on omaisuus yhteistä. Mikä panee näin luulemaan?

Lue lisää

Jep ja juuri tästä syystä naisten kannattaa pitää puolensa ettei joudu vain maksamaan juoksevia kuluja miehen ovelasti kartuttaessa samalla pysyvää kiinteää omaisuutta. kanssa homma oikeudenmukaista.

mek kirjoitti:

Aviparin oamisuus ei ole yhteisä vaan pitkän liiton aikana varakkaampi maksaa tasikoa köyhemmälle ja jos avioliitto alle 5v niin ei paljon tasinkoja maksella. Jos naimisissa niin silla anopin hallintaoikeudella ei ole mitään lain suojaa ja lesken suoja on paljon varmenpi jos naimisissa. Itse miehnä en koskaan menisi kovin lähelle omia vanhempia tai naiseni vanhempia asumaan koska kaksi sukupolvea ei sovi keskenään asumaan kun elämän rutmi oan ihan erilainen.

Lue lisää

Sanoin epäselvästi: Omaisuuden TULISI OLLA avioparilla yhteinen. Sen vuoksi kauppakirjoihin ja muihin sopimuksiin pitää ehdottomasti myös vaimon kirjoittaa nimensä. Kun tehdään kauaskantoisia päätöksiä ja sitoudutaan vuosikausiksi eteenpäin, niin kyllä paperissa pitää olla molempien nimet ja käyttöoikeus tasan.

Vuosikymmenet sitten ystäväni sanoi minulle, että mies osti asunnon - vaimon perintörahoilla - omiin nimiinsä sen vuoksi, että on muuten niin hankalaa tehdä veroilmoitukset ja aina kirjoittaa valtakirjoja ja silleen, että mieshän nämä tietenkin kuitenkin kaikki hoitaa.
No erohan heille sitten myöhemmin tuli. Voi ihan arvata kaksi kertaa, miten kävi asunnon.

Pää pystyyn kirjoitti:

Sanoin epäselvästi: Omaisuuden TULISI OLLA avioparilla yhteinen. Sen vuoksi kauppakirjoihin ja muihin sopimuksiin pitää ehdottomasti myös vaimon kirjoittaa nimensä. Kun tehdään kauaskantoisia päätöksiä ja sitoudutaan vuosikausiksi eteenpäin, niin kyllä paperissa pitää olla molempien nimet ja käyttöoikeus tasan.

Vuosikymmenet sitten ystäväni sanoi minulle, että mies osti asunnon - vaimon perintörahoilla - omiin nimiinsä sen vuoksi, että on muuten niin hankalaa tehdä veroilmoitukset ja aina kirjoittaa valtakirjoja ja silleen, että mieshän nämä tietenkin kuitenkin kaikki hoitaa.
No erohan heille sitten myöhemmin tuli. Voi ihan arvata kaksi kertaa, miten kävi asunnon.

Lue lisää

Yksi asia unohtui että miten se mies sai ne vaimonsa perintörähät asunnon ostoon ja siitä pitää maksaa lahjavero ja vaimon olisi pitänyt tehdä paperit että han on antanut asunnon ostoon tämän summan rahaa ja vaatia myös omistuspapereihin nimet ja varsinkin lainapepereihin jos sellasita tarvittiin. Tämän kaltainen homma oli aikoinaan ihan ykeista kun naiset eivät viitsineet perehtyä kaupantekoon ja siihen liityyvään juridiikkaan niin meni omat säästöt tai perintörahat toiselle mutta erossa saa tasinkoa rikkaammaltanja jos veöaton omaisuus niin melkein tasan menee.

mek kirjoitti:

Yksi asia unohtui että miten se mies sai ne vaimonsa perintörähät asunnon ostoon ja siitä pitää maksaa lahjavero ja vaimon olisi pitänyt tehdä paperit että han on antanut asunnon ostoon tämän summan rahaa ja vaatia myös omistuspapereihin nimet ja varsinkin lainapepereihin jos sellasita tarvittiin. Tämän kaltainen homma oli aikoinaan ihan ykeista kun naiset eivät viitsineet perehtyä kaupantekoon ja siihen liityyvään juridiikkaan niin meni omat säästöt tai perintörahat toiselle mutta erossa saa tasinkoa rikkaammaltanja jos veöaton omaisuus niin melkein tasan menee.

Lue lisää

Olisi- olisi! - Sitähän minä yritin vakuuttaa ystävälleni, että hänen pitää huolehtia omasta puolestaan asiasta, mutta rakastunut vaimo oli vain niin miehen manipuloinnin alistama, että ällisteli minulle, kuinka voin edes kuvitella, että mies ei hoitaisi asioita, yhteisiä asioita, parhain päin!
Miehellä oli hyvä virka ja hän oli akateemisesti koulutettu, niin että hän oli niin niin luotettava aviomies.

Tuon kaiken selitin ystävälleni, mutta ymmärrän kyllä, että hän luotti enemmän mieheensä kuin minuun, jolla ei ollut perusteluina muuta kuin maalaisjärki.

Pää pystyyn kirjoitti:

Sanoin epäselvästi: Omaisuuden TULISI OLLA avioparilla yhteinen. Sen vuoksi kauppakirjoihin ja muihin sopimuksiin pitää ehdottomasti myös vaimon kirjoittaa nimensä. Kun tehdään kauaskantoisia päätöksiä ja sitoudutaan vuosikausiksi eteenpäin, niin kyllä paperissa pitää olla molempien nimet ja käyttöoikeus tasan.

Vuosikymmenet sitten ystäväni sanoi minulle, että mies osti asunnon - vaimon perintörahoilla - omiin nimiinsä sen vuoksi, että on muuten niin hankalaa tehdä veroilmoitukset ja aina kirjoittaa valtakirjoja ja silleen, että mieshän nämä tietenkin kuitenkin kaikki hoitaa.
No erohan heille sitten myöhemmin tuli. Voi ihan arvata kaksi kertaa, miten kävi asunnon.

Lue lisää

Tuohan oli miehen perintöomaisuutta, ja vaimo on kirjoituksesta päätellen lähtökuopissa kohta. Ei tuohon kaivata yhteistä omistusta, kun ei vaimo siitä mitään maksanutkaan.

Mutta muuten tottakai, jos kolmannelta ostetaan.

Jos ei ole avioehtoa, niin molemmat omistajia vaikka kaupat tehtykin vain miehen nimellä.

mek kirjoitti:

Aviparin oamisuus ei ole yhteisä vaan pitkän liiton aikana varakkaampi maksaa tasikoa köyhemmälle ja jos avioliitto alle 5v niin ei paljon tasinkoja maksella. Jos naimisissa niin silla anopin hallintaoikeudella ei ole mitään lain suojaa ja lesken suoja on paljon varmenpi jos naimisissa. Itse miehnä en koskaan menisi kovin lähelle omia vanhempia tai naiseni vanhempia asumaan koska kaksi sukupolvea ei sovi keskenään asumaan kun elämän rutmi oan ihan erilainen.

Lue lisää

Mitä tarkoittaa, että mies osti rintaperillisenä talon puoliksi? Siis perikö hän osan talosta ja osti anopilta tämän osuuden, jolloin koko talo on miehesi nimissä? Vai perikö hän pienemmän osuuden ja osti sisaruksensa ulos niin, että omistaa nyt talon puoliksi äitinsä kanssa?

Kauppakirjaan tulee aina ostajan nimi. Jos mies osti omilla rahoillaan/lainallaan, silloin kauppakirjaan tuli vain hänen nimensä. Jos kaksi maksaa, tulee molempien nimet.

Jos anopille jäi hallintaoikeus, kauppasumma on voitu sopia alhaisemmaksi kun muussa tapauksessa. (Liittyy verotukseen.) Tällöin koti on saatu tavallista edullisemmin.
Mutta kuka siis omistaa talon ja ketkä kaikki siinä asuvat? Kuka maksoi remontin?

"Talo ei ole virallisestii sinun". Anteeeksi nyt, mutta jokaisella on hallintaoikeus omaan kotiinsa, on sen omistussuhde mikä tahansa. Ei muuta mitään, että omistaja on sukulainen tai vieras.

Moniko vuokranantaja marssii vuokralaisensa huusholliin ja määrää sisustuksen?
No, tietysti, jos tekee vuokrakämpästä vaikka tallin tai puusepänverstaan, mutta normaali perheasunto on vuokralaisen oman maun ja resurssien mukaan.
Kenelläkään toisella ei ole oikeutta määrätä kodissasi. Jäkättäjät ovat erikseen, niitä on monissa perheissä liiankin kanssa, mutta eihän ole pakko kuunnella.

Alunperin jo virhe tuli siinä, että asetuitte samaan taloon anopin kanssa. Läheisten omaisten kanssa ei KOSKAAN saa asua liian lähellä, sillä hajurako on hyvä olla aina.

Oma tupa (kki) kirjoitti:

"Talo ei ole virallisestii sinun". Anteeeksi nyt, mutta jokaisella on hallintaoikeus omaan kotiinsa, on sen omistussuhde mikä tahansa. Ei muuta mitään, että omistaja on sukulainen tai vieras.

Moniko vuokranantaja marssii vuokralaisensa huusholliin ja määrää sisustuksen?
No, tietysti, jos tekee vuokrakämpästä vaikka tallin tai puusepänverstaan, mutta normaali perheasunto on vuokralaisen oman maun ja resurssien mukaan.
Kenelläkään toisella ei ole oikeutta määrätä kodissasi. Jäkättäjät ovat erikseen, niitä on monissa perheissä liiankin kanssa, mutta eihän ole pakko kuunnella.

Alunperin jo virhe tuli siinä, että asetuitte samaan taloon anopin kanssa. Läheisten omaisten kanssa ei KOSKAAN saa asua liian lähellä, sillä hajurako on hyvä olla aina.

Lue lisää

asunnon omistaja niin ei ole mitään lupaa esim. alkaa laatoittamaan pesuhuonetta uudelleen, vaikka haluaisikin. Älkää siis kukaan uskoko "Oma tupa"a sillä ilman omistajan lupaa ei kiinteisiin sisustuksiin saa tehdä muutoksia.
Irtaimisto on eri asia, mutta ne ovatkin helppoja kantaa vaikka varastoon.

Jos ei ole kirjoitti:

asunnon omistaja niin ei ole mitään lupaa esim. alkaa laatoittamaan pesuhuonetta uudelleen, vaikka haluaisikin. Älkää siis kukaan uskoko "Oma tupa"a sillä ilman omistajan lupaa ei kiinteisiin sisustuksiin saa tehdä muutoksia.
Irtaimisto on eri asia, mutta ne ovatkin helppoja kantaa vaikka varastoon.

Lue lisää

Eikö tässä tapauksessa poika omistakaan talonpuolikasta, vaikka on sen äidiltään ostanut?
Miten se on mahdollista?
Onko avioliitossakin niin, että jos jompikumpii omistaa asunnon, ei puoliso saa vaihtaa kylpyhuoneen laatoituksia, jos toisen äiti ei hyväksy?

Kauppoja ei pidä mennä tekemään ilman ulkopuolista asiantuntijaa. Sopimukset pitää laatia niin, että omistus ja määräysvalta myös ovat uusilla omistajilla. Varsinkin äidin ja poikakullan väliset kaupat saattavat mennä ihan poskelleen, eikä niitä saa järjestykseen, vaan ikuiset riidat alkavat.
Omasta elämästäni muistan kesämökkitontin jaon perunkirjoituksen jälkeen. Rajat käytiin virallisesti ja tontit olivat uusien omistajien nimissä, mutta yksi veljeksistä piti tilannetta pelkkänä muodollisuutena ja halusi rakenta autotallinsa meidän rajan päälle. Hänelle ei kelvannut mitkään kiellot ja perustelut, koska palsta oli ikiaikaisesti ollut perheen yhteinen, ja tämä erotteluhan oli pelkästään viranomaisten lepyttelyksi laadittu.
Kun asia ei selvinnyt, riita jatkui vuosia, vaikka vaja rakennettiinkin sitten hänen omalle puolelleen. Hän mm. möi metsää ja kaatoi samaan syssyyn meidänkin männyt, koska eihän niitä kannattanut siihen jättää.

Ota ero.

Jos ei ole kirjoitti:

asunnon omistaja niin ei ole mitään lupaa esim. alkaa laatoittamaan pesuhuonetta uudelleen, vaikka haluaisikin. Älkää siis kukaan uskoko "Oma tupa"a sillä ilman omistajan lupaa ei kiinteisiin sisustuksiin saa tehdä muutoksia.
Irtaimisto on eri asia, mutta ne ovatkin helppoja kantaa vaikka varastoon.

Lue lisää

Jos ei ole itse asunnon omistaja, mutta aviomies on, niin onko aivan totta, että et saa tehdä kylpyhuoneeseen remonttia.
Perustele.

Voihan sukulasilla olla vaikka mitä sisustusideoita mutta teet aina oman pääsi ja makusi mukaan niin ne muiden neuvota jäävät omaan arvoonsa.

Kun asuntoja ja autoja ostetaan, on vaimon syytä saada nimensä kauppakirjaan, sillä vain sillä tavoin hän on myös esim. asunnon omistaja.
Lainaan hän kuitenkin joutuu osallistumaan, sillä vaikka mies itse maksaisi joka erän, venyttää vaimo sillä aikaa taloudessa pennejä, että eläminen onnistuisi velanmaksunkin aikana.
Useinhan lainoihin vaaditaan molempien puolisoiden nimet.

Tietenkään eivät puolisot omista toistensa omaisuutta, mutta yhteisessä elämässä hankinnat ovat yhteiset. Harvoin jälkikäteen muistetaan, kumpi maksoi tietokoneen tai jääkaapin. Aikojen kuluessa sellaiset asiat unohtuvat ja tavara muuttuu yhteiseksi. Sama kalliimpienkin hankintojen kanssa.

Koti on aina oma. Sinne ei muut tule määräämään, on sopimukset sitten laadittu miten tahansa.

Eipähän eukko voi siten olla teillä yötä. Voi tulla sade koska tahansa.

joo ja aina ei tarvii olla "kolhoosi" asumistakaan... Mun ex hankki meille vanhuuden varalle kaupunki asunnon kun äitinsä sekaantui ja sisusti joka asunnon... Ja juoksi jo AAMUSTA pahimillaan omil avaiillaan sisälle.

Asunto oli mulle yllätys... Anoppi oli katkera kun mieheni oli suunnitellut asunnon multa kysyi laattoihin neuvoa mutta ei ottanu toivomian vaan ihan muut.

Mutta ei toi viel mitään!! Asunto esiteltiin mulle ja ostin sinne hiljalleen astioita ja mietin mielessäni verho yms juttuja kunnes!! Anoppi hörhelsi OMILLA avaimilla asuntoon, sisusti koko asunnon mieleisekseen, osti sinne jopa ITSELLEEN suurikokoisen nojatuolin jonka huonekaluliikkeen kantajat toi sisälle.. Mun ostamat tavarat piiloitettiin anopin toimesta.. niin joo mua aiemman emännän ostamat koristeet tietty raahattiin näkyville!! Enpä ton jälkeen enää asunnossa yöpynytkään... Siel oli kaameet 80-luvun muhvi verhot makarissa ja koristeiden kans tuli mieleen bordelli. Olohuone niin täys tavaraa ettei sinne mahtunut...

Pahiten mua loukkas se et mun punainen pitsinen babydoll asu ja siihen kuuluvat pikkuhousut oli jäänyt tuolille sängyn viereen niin akka oli heittäny pesukoneeseen ja pilas mun seksikkään asuni. Itse en naisena ikinä koskis toisen naisen seksihepeniin!!

paulukka1 kirjoitti:

joo ja aina ei tarvii olla "kolhoosi" asumistakaan... Mun ex hankki meille vanhuuden varalle kaupunki asunnon kun äitinsä sekaantui ja sisusti joka asunnon... Ja juoksi jo AAMUSTA pahimillaan omil avaiillaan sisälle.

Asunto oli mulle yllätys... Anoppi oli katkera kun mieheni oli suunnitellut asunnon multa kysyi laattoihin neuvoa mutta ei ottanu toivomian vaan ihan muut.

Mutta ei toi viel mitään!! Asunto esiteltiin mulle ja ostin sinne hiljalleen astioita ja mietin mielessäni verho yms juttuja kunnes!! Anoppi hörhelsi OMILLA avaimilla asuntoon, sisusti koko asunnon mieleisekseen, osti sinne jopa ITSELLEEN suurikokoisen nojatuolin jonka huonekaluliikkeen kantajat toi sisälle.. Mun ostamat tavarat piiloitettiin anopin toimesta.. niin joo mua aiemman emännän ostamat koristeet tietty raahattiin näkyville!! Enpä ton jälkeen enää asunnossa yöpynytkään... Siel oli kaameet 80-luvun muhvi verhot makarissa ja koristeiden kans tuli mieleen bordelli. Olohuone niin täys tavaraa ettei sinne mahtunut...

Pahiten mua loukkas se et mun punainen pitsinen babydoll asu ja siihen kuuluvat pikkuhousut oli jäänyt tuolille sängyn viereen niin akka oli heittäny pesukoneeseen ja pilas mun seksikkään asuni. Itse en naisena ikinä koskis toisen naisen seksihepeniin!!

Lue lisää

Olet oikeassa! Kantapään kautta olen kokenut saman asian! Anoppi osti verhot asuntoomme, tosi kaameat! Sitten hän osti ruokakaluston poikansa (mieheni kanssa). Kesti ja kesti se pinna. Mutta minun vaihdevuosi-iässä oli kuppi täynnä. - Lähdin menemään! Olen ollut vuosikaudet yksin.
Ohje muille kaltaisilleni: Nössö mies, joka on äitinsä helmoissa, ei tarvitse vaimoa, vaan sen dominoivan äitinsä! Sitä hän kuitenkin arvostaa!
Meillä tarvitseisi olla joku avioliittokoulutus ennen naimisiin menoa. Ja ennen kaikkea tarvitseisi tutustua puolison äitiin Ja selvittää mitkä sen perheen arvot ja arvostukset ovat!
Olisi hyvä, että vaikka tulevassa kymppiluokassa otettaisiin kissa pöydälle ja annettaisiin suhdekoulutusta..

Potuttaa se katsoa oman kotinsa sisustusta minijän näkövinkkelistä.
Se hajottaa välejä. Se on kivi kengässä!

Miten niin alun nainen joutuu mitään asumiskuluja maksamaan? Onko hänen nimensä missään (vuokra)sopimuksessa? Onko hän tehnyt sähkösopimuksen omiin nimiinsä tai puoliksi miehen kanssa, onko anoppi siinä mukana? Jos anoppi on, niin sitten maksaa 50% sähköstä, ja mies toisen 50%.

Vieras hän anopin ja miehensä mielestä vain on, niin kohdelkoon sitten taloudellisesti samalla periaatteella joka ainoassa tilanteessa.

afaffafa kirjoitti:

Miten niin alun nainen joutuu mitään asumiskuluja maksamaan? Onko hänen nimensä missään (vuokra)sopimuksessa? Onko hän tehnyt sähkösopimuksen omiin nimiinsä tai puoliksi miehen kanssa, onko anoppi siinä mukana? Jos anoppi on, niin sitten maksaa 50% sähköstä, ja mies toisen 50%.

Vieras hän anopin ja miehensä mielestä vain on, niin kohdelkoon sitten taloudellisesti samalla periaatteella joka ainoassa tilanteessa.

Lue lisää

Tässä tapauksessa on jokin asia jäänyt kertomatta.
Pojan ja äidin sopimus sisältää muutakin kuin puoliksi omistuksen.
Jos äidillä on oikeus määrätä pojan kylpyhuoneen kaakelit, niin sopimuksessa on pykälä, jota miniä ei tiedä.

Jos mies omistaa asunnon, jossa perhe asuu, on asunto yhteisessä käytössä. Perheellä pitää olla oikeus sanoa mielipiteensä remontista ja muusta. Emme enää elä ajassa, jossa mies määräsi kaapin paikan ja muu perhe oli hiljaa.
Tuhannet asunnot ovat virallisesti vain toisen puolison nimissä, mutta yhteisesti maksetaan, asutaan ja eletään.

Avoliitot voivat olla erikseen, ehkäpä niissä onkin hyvä pitää kaikki omaisuus erillään ja tarkka kirjanpito kaikista maksuista ja veloista.
Ehkä aloittaja ei olekaan virallisessa suhteessa?
Ehkäpä tulevaisuudessa siintää erotilanne?

afaffafa kirjoitti:

Miten niin alun nainen joutuu mitään asumiskuluja maksamaan? Onko hänen nimensä missään (vuokra)sopimuksessa? Onko hän tehnyt sähkösopimuksen omiin nimiinsä tai puoliksi miehen kanssa, onko anoppi siinä mukana? Jos anoppi on, niin sitten maksaa 50% sähköstä, ja mies toisen 50%.

Vieras hän anopin ja miehensä mielestä vain on, niin kohdelkoon sitten taloudellisesti samalla periaatteella joka ainoassa tilanteessa.

Lue lisää

En sanonut, että aloittaja joutuu maksamaan asumisensa kuluja, sanoin, että se on kohtuullista.
Olen sitä mieltä, että jokainen aikuinen kansalainen maksaa aiheuttamansa kulut itse. Taitaa nykypäivänä kuitenkin tämä olla vähän vanhanaikainen tapa ajatella. :D

Itse en voisi kuvitellakaan eleleväni kenenkään toisen kustannuksella, mutta en myöskään katsoisi olevani velvollinen osallistumaan toisen omaisuuden kartuttamiseen / parantamiseen / omistuksen perusteella määräytyvien kuljen maksamiseen. Kulut, jotka aiheutuvat minun toiminnastani (tässä esimerkissä asumisesta) maksaisin mukisematta.

Raha-asiat ovat kuitenkin aika yksinkertaisia ratkottavia. Tunteet ja imissuhteet ovatkin sitten jo ihan toinen asia. Aloittaja saattaa joutua miettimään tosissaan, voiko tuollaisen nollaamisen ja henkisen lyttäämisen jälkeen jatkaa nykyistä suhdettaan puolisoonsa - saati anoppiinsa.

Kaikkea sitä kuulee kirjoitti:

En sanonut, että aloittaja joutuu maksamaan asumisensa kuluja, sanoin, että se on kohtuullista.
Olen sitä mieltä, että jokainen aikuinen kansalainen maksaa aiheuttamansa kulut itse. Taitaa nykypäivänä kuitenkin tämä olla vähän vanhanaikainen tapa ajatella. :D

Itse en voisi kuvitellakaan eleleväni kenenkään toisen kustannuksella, mutta en myöskään katsoisi olevani velvollinen osallistumaan toisen omaisuuden kartuttamiseen / parantamiseen / omistuksen perusteella määräytyvien kuljen maksamiseen. Kulut, jotka aiheutuvat minun toiminnastani (tässä esimerkissä asumisesta) maksaisin mukisematta.

Raha-asiat ovat kuitenkin aika yksinkertaisia ratkottavia. Tunteet ja imissuhteet ovatkin sitten jo ihan toinen asia. Aloittaja saattaa joutua miettimään tosissaan, voiko tuollaisen nollaamisen ja henkisen lyttäämisen jälkeen jatkaa nykyistä suhdettaan puolisoonsa - saati anoppiinsa.

Lue lisää

Jos aviopuolisolla on oma asunto, joka on hankittu ennen avioliiton solmimista, niin oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että että vastavihityllä puolisolla ei olisi syytä osallistua asunnon kunnostamiseen millään tavoin, koska se kartuttaisi puolison omaisuutta?
Oletko siis sitä mieltä, että avioliitot eivät enää kestä hautaan asti, vaan omaisuus jaetaan muutaman vuoden kuluttua, joten on omasta pussista pois, jos "kartuttaa" omaisuutta remontilla ja kylpyhuoneen kaakeleilla?

Olet kyllä oikeassa, että tuollaisessa kuviossa ihmissuhteet todella ovat koetuksella.
Kun asunnon hankkineelle puolisolle selviää, että hän joutuu maksamaan yksin asunnon rempan, niin kyllä siinä henkilökemiat ovat helposti kiejhumispisteessä.

Useinhan vanhemmat avustavat tytärtään takauksella ja muulla tavoin hankkimaan oman kaksion, kun tytär lähtee maailmalle ja joutuu elämään kalliissa kaupungissa pätkätöissä.
Ei omistusasunto välttämättä ole miehen rikkaiden vanhempien ostama. Se voi olla nuorikon velkainen asunto, jonka maksaminen on tytölle raskasta.

Olen kyllä kuullut, että on miehiä, jotka eivät halua osallistua talousmenoihin ja varsinkaan velan maksuun, mutta en olisi ikinä uskonut, että se perustellaan noin määrätietoisesti.

Tarkempi tieto! kirjoitti:

Jos aviopuolisolla on oma asunto, joka on hankittu ennen avioliiton solmimista, niin oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että että vastavihityllä puolisolla ei olisi syytä osallistua asunnon kunnostamiseen millään tavoin, koska se kartuttaisi puolison omaisuutta?
Oletko siis sitä mieltä, että avioliitot eivät enää kestä hautaan asti, vaan omaisuus jaetaan muutaman vuoden kuluttua, joten on omasta pussista pois, jos "kartuttaa" omaisuutta remontilla ja kylpyhuoneen kaakeleilla?

Olet kyllä oikeassa, että tuollaisessa kuviossa ihmissuhteet todella ovat koetuksella.
Kun asunnon hankkineelle puolisolle selviää, että hän joutuu maksamaan yksin asunnon rempan, niin kyllä siinä henkilökemiat ovat helposti kiejhumispisteessä.

Useinhan vanhemmat avustavat tytärtään takauksella ja muulla tavoin hankkimaan oman kaksion, kun tytär lähtee maailmalle ja joutuu elämään kalliissa kaupungissa pätkätöissä.
Ei omistusasunto välttämättä ole miehen rikkaiden vanhempien ostama. Se voi olla nuorikon velkainen asunto, jonka maksaminen on tytölle raskasta.

Olen kyllä kuullut, että on miehiä, jotka eivät halua osallistua talousmenoihin ja varsinkaan velan maksuun, mutta en olisi ikinä uskonut, että se perustellaan noin määrätietoisesti.

Lue lisää

Heippa vaan "tarkempi tieto!"

Jos aviopuolisolla on ennen avioliittoa hankittu asunto (oletetaan, että puolisoilla on avioehto, eikä toisella puolisolla siis ole avio-oikeutta em. asuntoon) niin vastavihityn puolison ei todellakaan tule osallistua asunnon omistavan puolison omaisuuden kartuttamiseen. Eipä tulisi mieleenikään edes sellaista puolisoltani pyytää.
Aloittajan tapauksessa puolet talosta on anopin eikä aloittajan missään tapauksessa minun mielestäni tule osallistua anopin omaisuuden kartuttamiseen.

Se, että avioliitot eivät kestä hautaan asti ei ole mielipidekysymys. Karkeasti puolet avioliitoista päättyy eroon. Tämä on tosiasia.
Monissa eroissa riidellään rankasti omaisuuden jaosta ja siitä kuka mitäkin on esim. toisen omistaman rakennuksen remonttiin sijoittanut. Tämän näen työssäni jatkuvasti. Kun kukin pitää huolen omasta omaisuudestaan, ei tarvitse edes erossa riidellä. Rahaa ja rakkautta ei tarvitse eikä kannata sekoittaa.

Minäkin olen kuullut ja ihan itsekin havainnut, että on miehiä ja sinulle tiedoksi, että myös naisia, jotka eivät halua osallistua taloudellisesti juuri muuhun kuin itsensä huvittamiseen. Tällaiseen ei kuitenkaan kenenkään kannata suostua.

Sain tekstistäsi käsityksen, että virheellisesti oletat minun olevan mies.
Olen kylläkin nainen, elän hyvässä avioliitossa, jossa ei riidellä edes rahasta.

Kaikkea sitä kuulee kirjoitti:

Heippa vaan "tarkempi tieto!"

Jos aviopuolisolla on ennen avioliittoa hankittu asunto (oletetaan, että puolisoilla on avioehto, eikä toisella puolisolla siis ole avio-oikeutta em. asuntoon) niin vastavihityn puolison ei todellakaan tule osallistua asunnon omistavan puolison omaisuuden kartuttamiseen. Eipä tulisi mieleenikään edes sellaista puolisoltani pyytää.
Aloittajan tapauksessa puolet talosta on anopin eikä aloittajan missään tapauksessa minun mielestäni tule osallistua anopin omaisuuden kartuttamiseen.

Se, että avioliitot eivät kestä hautaan asti ei ole mielipidekysymys. Karkeasti puolet avioliitoista päättyy eroon. Tämä on tosiasia.
Monissa eroissa riidellään rankasti omaisuuden jaosta ja siitä kuka mitäkin on esim. toisen omistaman rakennuksen remonttiin sijoittanut. Tämän näen työssäni jatkuvasti. Kun kukin pitää huolen omasta omaisuudestaan, ei tarvitse edes erossa riidellä. Rahaa ja rakkautta ei tarvitse eikä kannata sekoittaa.

Minäkin olen kuullut ja ihan itsekin havainnut, että on miehiä ja sinulle tiedoksi, että myös naisia, jotka eivät halua osallistua taloudellisesti juuri muuhun kuin itsensä huvittamiseen. Tällaiseen ei kuitenkaan kenenkään kannata suostua.

Sain tekstistäsi käsityksen, että virheellisesti oletat minun olevan mies.
Olen kylläkin nainen, elän hyvässä avioliitossa, jossa ei riidellä edes rahasta.

Lue lisää

Jos pariskunta asuu kerrostalossa, jonne on tulossa putkiremontti, niin ehdotatko aivan tosissasi, että putkiremontin kulut maksaa pienipalkkainen, ehkä pätkötöitä tekevä vaimo, joka on perinyt asunnon isänsä kuoltua? Hyväpalkkaisen miehen ei tarvitse kukkaroaan avata?
Remontin maksuun vaimo hakee yksin lainan ja maksaa lyhennykset? Sekö on mielestäsi oikein?
Pitäisikö harkita, että vaimo laskee asumiskulut ja alkaa periä mieheltään vuokraa kulujen peittämiseksi, vai miten vaimon pitäisi menetellä saadakseen miehen osallistumaan yhteisen asunnon ylläpitämiseen?

Harvalla parilla on avioehto, ja jos onkin, niin eikö yhteiselämä kuitenkin mene niin, että asiat hoiudetaan parhain päin, eikä tutkita paragrafeista, kummalle mikäkin kustannus kuuluu. Aika tyly avioliitto.

Epäilenpä, että jos niin natku ukko on jossakin perheessä, niin on ilmiselvää, että vaimo heittää siipeilijän pihalle.

Kaikkea sitä kuulee kirjoitti:

Heippa vaan "tarkempi tieto!"

Jos aviopuolisolla on ennen avioliittoa hankittu asunto (oletetaan, että puolisoilla on avioehto, eikä toisella puolisolla siis ole avio-oikeutta em. asuntoon) niin vastavihityn puolison ei todellakaan tule osallistua asunnon omistavan puolison omaisuuden kartuttamiseen. Eipä tulisi mieleenikään edes sellaista puolisoltani pyytää.
Aloittajan tapauksessa puolet talosta on anopin eikä aloittajan missään tapauksessa minun mielestäni tule osallistua anopin omaisuuden kartuttamiseen.

Se, että avioliitot eivät kestä hautaan asti ei ole mielipidekysymys. Karkeasti puolet avioliitoista päättyy eroon. Tämä on tosiasia.
Monissa eroissa riidellään rankasti omaisuuden jaosta ja siitä kuka mitäkin on esim. toisen omistaman rakennuksen remonttiin sijoittanut. Tämän näen työssäni jatkuvasti. Kun kukin pitää huolen omasta omaisuudestaan, ei tarvitse edes erossa riidellä. Rahaa ja rakkautta ei tarvitse eikä kannata sekoittaa.

Minäkin olen kuullut ja ihan itsekin havainnut, että on miehiä ja sinulle tiedoksi, että myös naisia, jotka eivät halua osallistua taloudellisesti juuri muuhun kuin itsensä huvittamiseen. Tällaiseen ei kuitenkaan kenenkään kannata suostua.

Sain tekstistäsi käsityksen, että virheellisesti oletat minun olevan mies.
Olen kylläkin nainen, elän hyvässä avioliitossa, jossa ei riidellä edes rahasta.

Lue lisää

Omistaako talon puolikkaan myynyt anoppi siis edelleen myymänsä asunnon? Miksi kauppaa sitten on edes tehty? Rahat ovat kuitenkin vaihtaneet omistajaa.
Anoppi on todella bisnesnainen, myy asunnon pojalleen ja määrää sitten mitä asunnossa saa korjata, mitä ei.

Onko teillä se kuvitelma, että omainen ohittaa lait ja pargrafit, ja hänellä on määräysvalta myymäänsä kiinteistöön edelleen, vaikka kauppakirjalla omistus on vaihtunut.
Jos uusi omistaja myy asunnon eteenpäin, säilyykö määräysvalta anopilla edelleen? Mihin lakiin tämä perustuu?

Onko vanhempien ja lasten keskinäisissä kaupoissa jotain sellaista, mitä emme tiedä?

afaffafa kirjoitti:

Miten niin alun nainen joutuu mitään asumiskuluja maksamaan? Onko hänen nimensä missään (vuokra)sopimuksessa? Onko hän tehnyt sähkösopimuksen omiin nimiinsä tai puoliksi miehen kanssa, onko anoppi siinä mukana? Jos anoppi on, niin sitten maksaa 50% sähköstä, ja mies toisen 50%.

Vieras hän anopin ja miehensä mielestä vain on, niin kohdelkoon sitten taloudellisesti samalla periaatteella joka ainoassa tilanteessa.

Lue lisää

No kyllähän vieraskin jos asuu toisen ihmisen asunnossa (omistamatta asuntoa) joutuu vuokraa maksamaan ja siihen yleensä sisältyy veden ja sähkön käyttö. Missään ei voi ilmatteeksi asua. Mielestäni aloittajan kuuluu maksaa puolet asumiseen liittyvistä kustannuksista, mutta ei todellakaan sitten osallistua mihinkään korjauskuluihin tms jos sellasia joskus alkaa tulla.

Oikeus ja kohtuus.

Omistus on omistus, on kauppa sitten tehty halvalla tai saatu lahjoituksena. Ei asia siitä muutu.
Jokainen omistaa kiinteistönsä/asuntonsa kiistattomasti, kun lainhuudot on tehty.
Maksakoon kulutkin.

Siinä on se huono juttu että nykyään halutaan laatua asumiseen eikä asuta missään vanhassa talossa ja se nykyaikaistetaan. Ainoa viahtoehto on että myyppä se toinen puoli miniälle ja muutat itse kirkonkylälle niin saa se nuoripari asua niinkuin haluaa ja muttaa asuntonsa semmoiseksi kun haluttaan. Miniä ei tykkää eikä kukaa muukaa että puolivon vanhempi määreilee mitä tehdään ja miten. Itse miehenä en halua asua edes samalla paikkakunnalla missä vanhempani asuvat ja pysyy välitkin paremmassa kunnossa kun nähdään harvoin niin hyvä tulee.

mek kirjoitti:

Siinä on se huono juttu että nykyään halutaan laatua asumiseen eikä asuta missään vanhassa talossa ja se nykyaikaistetaan. Ainoa viahtoehto on että myyppä se toinen puoli miniälle ja muutat itse kirkonkylälle niin saa se nuoripari asua niinkuin haluaa ja muttaa asuntonsa semmoiseksi kun haluttaan. Miniä ei tykkää eikä kukaa muukaa että puolivon vanhempi määreilee mitä tehdään ja miten. Itse miehenä en halua asua edes samalla paikkakunnalla missä vanhempani asuvat ja pysyy välitkin paremmassa kunnossa kun nähdään harvoin niin hyvä tulee.

Lue lisää

Ei ole kuule täälläpäin tapana, että vanhempi polvi muuttaa kotoansa ja jättää vanhan asumisensa heidän käsiinsä. Luulisivat kylällä, että välit on huonot.

Miniä se haluaa ne laadut ja laatat, poika on kyllä valmis asumaan entisissä huoneissa. Kyllähän se rupiaa pojallekin selviämään, millaisen naisen otti vaivoiksensa. Miniän häpeä se on jos kirkolle muuttaa kerrostaloon.
Kaakeleiden perässä!

Asumisen vaivaa kirjoitti:

Ei ole kuule täälläpäin tapana, että vanhempi polvi muuttaa kotoansa ja jättää vanhan asumisensa heidän käsiinsä. Luulisivat kylällä, että välit on huonot.

Miniä se haluaa ne laadut ja laatat, poika on kyllä valmis asumaan entisissä huoneissa. Kyllähän se rupiaa pojallekin selviämään, millaisen naisen otti vaivoiksensa. Miniän häpeä se on jos kirkolle muuttaa kerrostaloon.
Kaakeleiden perässä!

Lue lisää

Kyllä se on tässä tapauksessa anopin häpeä, jos ei poikansa vaimoa hyväksy!
Sinä et omista poikaasi, joten anna hänen elää omaa elämäänsä vaimonsa kanssa.'

Parhain ratkaisu on, että sinä muuta sinne kirkonkylälle ja jätät nuuoren parin rauhaan.

Koetahan hankkia itsellesi ihan oma elämä, äläkä sekaannu poikasi elämään.
Riippumatta missä päin hyvänsä asut.

Katso peiliin! kirjoitti:

Kyllä se on tässä tapauksessa anopin häpeä, jos ei poikansa vaimoa hyväksy!
Sinä et omista poikaasi, joten anna hänen elää omaa elämäänsä vaimonsa kanssa.'

Parhain ratkaisu on, että sinä muuta sinne kirkonkylälle ja jätät nuuoren parin rauhaan.

Koetahan hankkia itsellesi ihan oma elämä, äläkä sekaannu poikasi elämään.
Riippumatta missä päin hyvänsä asut.

Lue lisää

Luulen että tää asumisen vaiva on provo...haluaa vähän kiihkoa tähän keskusteluun lisää ;)

No ei tietenkään!
Vuodatuksissa on aina vain sen toisen (viattoman ja syrjityn) osapuolen näkemys.
Asiasta kannattaa aina jättää pois tärkein, eli tosiasiat, ja kertoa liioitellen ja suuriäänisesti koettu vääryys.

Anoppi on aina se pahan alku ja juuri. Paitsi miniä, niin kaikki lukijatkin näkevät anopissa vastarinnan kiisken, joka ei ymmärrä eikä opi.
Kuitenkin anoppi on aviomiehen äiti. Miniälle aviomies on tärkeä ja rakas. Niin hän on aidilleenkin.
On typerää kuvitella, että miehen äiti haluaisi vain pelkkää pahaa poikansa parisuhteeseen ja kotiin.

Mutta niin se vain menee.
Mutta vanha totuus on, ettei kaksi naista sovi samaan kyökkiin. Sukulaisten välimatka pitäisi kyllä olla pitempi kuin yläkerran portaat.

Asumisen vaivaa kirjoitti:

No ei tietenkään!
Vuodatuksissa on aina vain sen toisen (viattoman ja syrjityn) osapuolen näkemys.
Asiasta kannattaa aina jättää pois tärkein, eli tosiasiat, ja kertoa liioitellen ja suuriäänisesti koettu vääryys.

Anoppi on aina se pahan alku ja juuri. Paitsi miniä, niin kaikki lukijatkin näkevät anopissa vastarinnan kiisken, joka ei ymmärrä eikä opi.
Kuitenkin anoppi on aviomiehen äiti. Miniälle aviomies on tärkeä ja rakas. Niin hän on aidilleenkin.
On typerää kuvitella, että miehen äiti haluaisi vain pelkkää pahaa poikansa parisuhteeseen ja kotiin.

Mutta niin se vain menee.
Mutta vanha totuus on, ettei kaksi naista sovi samaan kyökkiin. Sukulaisten välimatka pitäisi kyllä olla pitempi kuin yläkerran portaat.

Lue lisää

Kyllä jokaisen pitäisi saada sisustaa kotinsa kuten itse haluaa, en saisi nukuttua, jos joku muu määräilisi.
Viisas ei anna laittaa itseään tossun alle, vaikkei anoppi pahaa tarkoittaisi, silti sekaantuu.
En vihannut miehen vanhempia, mutta he olivat keskenään sopineet etteivät käy meillä jo ennen kun olimme naimisissa koska anopin oli vaikea hillitä itseään..
Orjuus opetettiin lapsillekin, kuinka tarpeellisia me olemmekaan ja viisaampia kaikessa, vähällä oli ettei pojalla nyrkki heilahtanut.

ontuva, vaikka olisi tottakin.
Siitä ei mm selviä asuuko anoppi samassa huushollissa "katkeran miniän" kanssa.
Jos asuu, miniä on sitä mieltä, että hänellä on oikeus sisustaa kämppä ja anoppin pitäisi tyytyä hänen päätöksiinsä.

Miniä ei myöskään kerro, kenen rahoittamana pytingin sisäpinnat tuunattiin.
Ilmeiseti ei ainakaan hänen kustannuksellaan.

jooopajoooo.... Onhan tuossa syytä kerrakseen katkeroitua. :))))))

Siis tarkoitin että AVIOEHTO OLI. ajatusvirhe tuli.
tämä nimimerkiltä mikätasinko.

Vaikuttaa siltä, että kirjoittajat sekoittavat avo- ja avioliiton.
Avoliitossa kumpikin omistaa yksin omaisuutensa ja eron hetkellä voi myydä kaiken ja jättää avokkinsa kivelle istumaan.
Avioliitto on puolisoiden keskinäinen turva. Toinen ei voi yksin päättää yhteisesti käytettävästä asunnosta tai muusta. Aviopari on nimenomaan pari. Avioliitto solmitaan juuri yhteisen tulevaisuuden ja vakauden nimissä. Se antaa suojan perheelle ja lapsille. Avioliittoon ei anopit ja muu suku pääse sekaantumaan.

Avioliittoa suojaa laki. Avoliittolaiset ovat kriisitilanteessa turvattomat.
Avioehto ei ole ase, jolla toinen aviopuolisoista pidetään hiljaisena ja alistuvaisena.

Miniän asemassa moni lakkaisi asumasta ja maksamasta lainanlyhennyksiä.
Tuollaiset machoilijat ovat valintansa tehneet, turha yrittää vaimonkaan rahapussille.
Kova itku ja parku oli meilläkin, ensin nujerrettiin, me määräämme, myöhemmin mies tahtoi itse osingoille, vastasin: olisit alusta asti tiennyt mitä tahdot.
Ei millään tahtonut mennä perille, appivanhempien tahtohan se oli enemmän.

,,,,,, kirjoitti:

Miniän asemassa moni lakkaisi asumasta ja maksamasta lainanlyhennyksiä.
Tuollaiset machoilijat ovat valintansa tehneet, turha yrittää vaimonkaan rahapussille.
Kova itku ja parku oli meilläkin, ensin nujerrettiin, me määräämme, myöhemmin mies tahtoi itse osingoille, vastasin: olisit alusta asti tiennyt mitä tahdot.
Ei millään tahtonut mennä perille, appivanhempien tahtohan se oli enemmän.

Lue lisää

Kun puolisot ovat laillisessa avioliitossa, niin menot menevät noin puoliksi. Mies voi tietenkin maksaa yksin lainaa, mutta hyvin usein vaimonkin nimi on velkapaperiin vaadittu.
On myös niin, että kun mies maksaa ison summan kuukausittain pankille, vaimo maksaa jokapäiväiset menot, ruuat ja puhtauden.
Ei avioliitossa monikaan pidä kirjaa joka maksusta. Onhan heitäkin, tarkan markan perheitä, mutta enpä usko, että se on kovin yleistä.

Aloittajan ongelmaan ei täällä oikein ole puututtu, vaan yritetään todistaa, että anopilla on määräysvalta edelleenkin poikansa kotiin.

Asia ei voi olla niin, sillä jokainen asunto on ostettu ja maksettu. Velka on erikseen, eikä myyjä sen varjolla voi sekaantua uusien omistajien päätöksiin.
Ei rakennuttajakaan tule enää ostajan kotiin määräämään kaakeleista, kun kauppa on tehty ja nimet paperissa.

Ihan sama kuka asunnon myy. Hänen oikeutensa asuntoon loppuu siinä yhteydessä.

Toinen ajattelemisen aihe on avioliitto, jossa asunnon omistaja kirjoittajien mukaan päättää kaikesta. Millainen on avioliitto, jossa puolisolla ei ole sananvaltaa yhtään missään asiassa, koska toinen puoliso omistaa asunnon?
Millainen ihminen voi elää sellaisen tyrannian alaisena?
Onko se juuri niitä tarkan markan avioliittoja, joissa kirjanpito on ensimäisellä sijalla keskinäisessä kanssakäymisessä?

On myös unohdettu lapset kokonaan tästä keskustelusta. Jos aviopuolisoilla on se kuuluisa avioehto, kumman on maksettava lasten elatus? Yhteisiä maksujahan ei ole, asunto on toisen, ruuat toisen. Mikä on lasten asema tarkan markan perheessä, missä anoppikin vielä sisustaa?

Ennemmin näin että mies lähtee sutta pakoon ja tulee karhu vastaan.
Jos mies tosiaan vaatii naista sopeutumaan naisen omassa kodissa, huomioi että siellä on todennäköisesti asuttava pitkä aika.
Nainen käy töissä ja hoitaa vielä pieniä lapsiakin, miehen kannattaa huomioida alusta asti, onko kohtuullista "rasittaa" häntä.
Miehen kanssa on menty rakkauden johdattamina alttarille, rakkauteen liittyy kunnioitus.
Mies joka vaatii kärsimään tyhjän takia, ei mitenkään voi rakastaa vaimoaan.
Tämä ei ole demokratia, vaan minun kotini.
Ajatteles ed. nimimerkki, jos inhoat vaikka kirkkaita värejä ja joka kerta kun tulet kotiin, näet sohvan iloisissa väreissä. Sitten puoliso selittää joudut elämään sen kanssa.
Pilaa se olikin?

Hyviä neuvoja, mutta liiallinen myöntyväisyys ei johda hyvään lopputulokseen, sillä määrääjälle kehittyy vähitellen se vakaumus, että hän on aina oikeassa, ja toisen on aina alistuttava.
Vastalauseet ovat määrääjän mielestä loukkaus.

Jos vain toinen osapuoli joustaa ja sovittelee, tulee lopulta se tilanne eteen, että kaikki räjähtää. Se on yllätys, koska määrääjätkään eivät enää edes huomaa sortavansa alistuvaa kanssaeläjäänsä. He tuntevat olevansa oikeassa kaiken aikaa.

Alistetun osapuolen malja täyttyy jostakin pikkuasiasta, ja yllätys on järkyttävä kaikille.

"Viisas väistyy" ja "Parempi laiha sopu kuin lihava riita" ovat niitä sortajien keksimiä elämänviisauksia, joita latelemalla on nöyryytetty miniöitä ja naimattomia vanhojapiikoja kautta aikojen.
Ne neuvot pitäisi jo unohtaa.

Lähdetkö siitä olettamuksesta, että anopilla on aina määräysvalta poikansa kodissa?
Miksi pidät itsestään selvänä, että anopin on hyväksyttävä poikansa ja hänen vaimonsa päätökset? Kuinka pitkälle määräysvallan katsotaan ylettyvän, jos perheet asuvat samassa kiinteistössä?

Kun itse olet joutunut tilanteeseen, jossa olet joutunut elämään rasittavan ihmisen kanssa, onko kysymyksessä ollut anoppi vai miniä?
Miten johdat ajatuskulkuasi, kun pidät ilman muuta selvänä, että viha anoppia kohtaan johtaa avioeroon ja kiistoihin lapsista elämän loppuun asti?

Ennustat lopuksi, että aloittaja vaihtaa mieheen, jolla on myöskin on äiti. Tuleva aviomies osoittautuu piruksi.

Kaikki tämä siis on edessä, jos aloittaja haluaa valita kylppärin kaakelit?

Miten kiltistä ja rakastavasta miniästä kasvaa aina hirviöäiti, tyrannisoiva anoppi!
Käsittämätön luonnonoikku.

minä olen j.k kuka sinä olet olen siis juha gallo

Jotain mielitautia, seksipuheita käytetään vallankäytön välineenä.
Inhottavaa imeytyä toisen elämään noin.

Kyllä se vastenmielisyys voi olla molemmin puolista.
Naurattaa vieläkin, kun muistan, kuinka ystävättäreni kertoi anopistaan, joka oli kotimiehenä ystävättäreni matkan ajan.
Oli siivonnut talon ja pessyt pyykit, mm. lakanat.

"Kyllä niin suututti, kun keskellä yötä tulin kotiin ja pitii ruveta petaamaan", hän huusi.
Ihmettelin, eikö anoppi ollut pedannut sänkyjä, jos kerran oli ottanut lakanat pesuun.
"Oli oli, mutta se oli pedannut sänkyihin ne itse ompelemansa lakanat, jotka oli antanut meille häälahjaksi 10 v. sitten. Oli ottanut ne pois lahjapakkauksista ja pedannut niillä. Kyllä niin suututti kun piti ruveta vaihtamaan, vaikka olin niin väsynyt!"
Kysyin, eikö hän siis ollut ikinä käyttänyt niitä lakanoita, ja hän sanoi ihan vilpittömänä: "No en tietenkään! Anopin tekemät lakanat!"

PItäs sitä kuitenkin kysyä sopiiko talon väelle eikä tuppautua toisten kotiin tekemään mitä tahansa. Se one nemmänkin itsekästä kuin auttamista.