Haluan nyt purkaa sydäntäni tänne, kun muuallekaan en oikein voi. Olen niin rikki asian kanssa ja kaikki kommentit ovat tervetulleita. Tiedän myös saavani asiattomia kommentteja mutta olen ne varmasti ansainnut.
Olen perheellinen nainen ja mieheni kanssa arki sujuu hyvin paitsi seksi. En nauti siitä ollenkaan ja tätä on kestänyt jo useita vuosia. Hän on hyvä ja luotettava isä sekä mies. Intohimo ja rakkaus? puuttuu vain.
Tapasin reilu vuosi sitten yhden miehen, johon ihastuin samantien. Otin myöhemmin yhteyttä ja sovittiin ensimmäinen tapaaminen. Silloin asia tuntui jännittävältä ja ajattelin, että kokeilen yhden kerran. Seksiinhän se päätyi. Niinkuin joka kerta seuraavatkin tapaamisemme. Mies sanoi heti alkuun ettei jutusta voi tulla vakavaa, vain pelkkää seksiä. Perheellinen mies hänkin on.
Nyt vain on käynyt niin, että olen toivottoman rakastunut tähän mieheen mutta mies ei halua elämäänsä naista jos ero tulisi. Humalapäissään kyllä lirkuttelee olevansa minusta kiinnostunut ja haluavansa enemmän mutta selvinpäin on täysin tunteeton. On sanonut suoraan, ettei halua seurustella minun kanssa, välittää silti! Ei halua suhdettamme lopettaakaan ja häntä ahdistaa se, että aiheuttaa perheelleemme tuskaa tämän takia. On kuitenkin sanonut, että jos minä haluan lopettaa niin asia on täysin ok, haluaa silti pysyä kavereina ja edelleen välillä soitella.
Mieheni tietää,että olen ihastunut tähän mieheen ja että olemme pitäneet yhteyttä. Olemme käyneet parisuhdeterapiat sun muut mutta ei ne auta ennen kuin pääsen irti tästä miehestä.
Luonnollisesti hän ei luota minuun pätkääkään ja ero onkin ihan nurkan takana odottamassa. Mutta miten voin jatkaa parisuhdetta,kun sydän on murtunut ja haluaa toisaalle?
Itse tiedän, että olen toiminut väärin ja en ansaitse varmaan kumpaakaan miestä. Kaipaan vain niin paljon tätä toista miestä päivittäin mutta en kuitenkaan pidä yhteyttä, koska en halua ahdistaa. Kaikkein järkevintä minun olisi sanoa tämä asia suoraan tälle toiselle miehelle ( ja olen kyllä sanonutkin useaan kertaan mutta aina me vain päädytään ajan päästä yhteen). Oman itsekunnioitukseni vuoksi oikea ratkaisuhan olisi pistää välit poikki tähän mieheen kokonaan ja näyttää hänelle, etten ole mikään varallaolija.
Olisi helpompaa kuin ei olisi tunteita lainkaan.
Olen perheellinen nainen ja mieheni kanssa arki sujuu hyvin paitsi seksi. En nauti siitä ollenkaan ja tätä on kestänyt jo useita vuosia. Hän on hyvä ja luotettava isä sekä mies. Intohimo ja rakkaus? puuttuu vain.
Tapasin reilu vuosi sitten yhden miehen, johon ihastuin samantien. Otin myöhemmin yhteyttä ja sovittiin ensimmäinen tapaaminen. Silloin asia tuntui jännittävältä ja ajattelin, että kokeilen yhden kerran. Seksiinhän se päätyi. Niinkuin joka kerta seuraavatkin tapaamisemme. Mies sanoi heti alkuun ettei jutusta voi tulla vakavaa, vain pelkkää seksiä. Perheellinen mies hänkin on.
Nyt vain on käynyt niin, että olen toivottoman rakastunut tähän mieheen mutta mies ei halua elämäänsä naista jos ero tulisi. Humalapäissään kyllä lirkuttelee olevansa minusta kiinnostunut ja haluavansa enemmän mutta selvinpäin on täysin tunteeton. On sanonut suoraan, ettei halua seurustella minun kanssa, välittää silti! Ei halua suhdettamme lopettaakaan ja häntä ahdistaa se, että aiheuttaa perheelleemme tuskaa tämän takia. On kuitenkin sanonut, että jos minä haluan lopettaa niin asia on täysin ok, haluaa silti pysyä kavereina ja edelleen välillä soitella.
Mieheni tietää,että olen ihastunut tähän mieheen ja että olemme pitäneet yhteyttä. Olemme käyneet parisuhdeterapiat sun muut mutta ei ne auta ennen kuin pääsen irti tästä miehestä.
Luonnollisesti hän ei luota minuun pätkääkään ja ero onkin ihan nurkan takana odottamassa. Mutta miten voin jatkaa parisuhdetta,kun sydän on murtunut ja haluaa toisaalle?
Itse tiedän, että olen toiminut väärin ja en ansaitse varmaan kumpaakaan miestä. Kaipaan vain niin paljon tätä toista miestä päivittäin mutta en kuitenkaan pidä yhteyttä, koska en halua ahdistaa. Kaikkein järkevintä minun olisi sanoa tämä asia suoraan tälle toiselle miehelle ( ja olen kyllä sanonutkin useaan kertaan mutta aina me vain päädytään ajan päästä yhteen). Oman itsekunnioitukseni vuoksi oikea ratkaisuhan olisi pistää välit poikki tähän mieheen kokonaan ja näyttää hänelle, etten ole mikään varallaolija.
Olisi helpompaa kuin ei olisi tunteita lainkaan.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kyllä, olet "hölmö toinen nainen" ja sen lisäksi, olet myös julma, itsekäs vaimo.
Jotenkin osasin odottaa näitä kommentteja, ihmekös tuo. Antakaa tulla lisää vain...kirjoitukseni oli lähinnä omien ajatusten selvittelyä mutta mukava kuulla muiden ajatuksia tilanteesta. Kokemuksia jollain?
Itse tiedän mikä on oiken ja väärin, miten tilanteessa toimia mutta käytännössä se ei aina mene ihan niin kuin oli suunnitellut. Mutta niskasta kai tässä on itseä otettava ja kannettava vastuu tekemisistään, sanokoon sydän mitä haluaa. Lähinnä haluaisin tietoa tuosta, onko parisuhteen jatkuminen mahdollista ylipäätään vai olisiko ero/asumusero parempi vaihtoehto, jotta ajatukset selkenisi? Tiedän sen, että olen menettämässä hyvin kallisarvoisen asian..nimittäin perheen!
Kaiken kaikkiaan vaikka olen hölmö, itsekäs ja julma...olen myös paska äiti. Lapsethan tässä eniten kärsii jos ero tulee.
Ainoa keino päästä eteenpäin liitossasi on se että ihan ensiksi et ole yhteydessä mieheen. Haet apua omiin ongelmiisi ja opit muita onhelmienratkaisukeinoja. Sekä yhdessä käytte asian rehellisesti läpi. Tai mies ottaa eron tai sinä otat uuden kakkosen ja sekö sitten on ihmisarvoista elämää? Lapset on aika iso asia, jos keskittyisit vaikka heidän elämän turvaamiseen????
Kerää rohkeutesija tunnusta miehellesi tekosi mitään salaamatta, kunnolla ja avoimesti, oma-aloitteisesti puhuen. Ryhdy siis rehelliseksi. Liitolla on yhä mahdollisuus, jos parisuhdeterapia auttaa ja miehesi kärsivällisyys riittää. Tuli ero tai ei, avoimeksi ja rehelliseksi ryhtymällä lopputulos on että et enää ole hölmö kakkonen, itsekäs ja julma vaimoa, etkä enää p***a äitikään. Voit muuttaa tässä elämässä vain itsesi, et muuta. No, en usko, että sinussa on vahvuutta noudattaa neuvoani, joka on ainoa oikea neuvo sinulle.
on homma ihan jees mallilla. Jatka samaa rataa. Kyllä se siitä. Pöh mitään avioeroa tulossa. Muista antaa aviomiehellesi mahdollisuus toimia samoilla säännöillä millä itsekin pelaat. Eli pitäsköhän sun joskus ohimennen mainita touhuistas...
Sinä ap tiedät itse vastauksen ja kirjoititkin sen jo.
"Mutta niskasta kai tässä on itseä otettava ja kannettava vastuu tekemisistään ".
Mitä muuta tarvitset? Tieto siitä, että sinun on tehtävä jotain, sinulla siis on.
Elämässä joutuu aina välillä tekemään valintoja ja luopumaankin asioista. kaikkea ei voi aina saada. Kun sinulla on lapsia, niin kehoitan ottamaan heidät mukaan ajatuskuvioihin ja miettimään, että kuinka kauan voit pyöritellä ajatuksiasi vain sen asian ympärillä, mikä on sinulle kivaa, helpointa, mukavinta.
usein nimittäin käy niin, että itselle "kivoin" vaihtoehto onkin loppujen lopuksi se kaikkein huonoin.
Sinä et voi valita sitä toista miestä, koska hän ei sinua halua. Sinä voit valita haluatko nykyisen perheesi vai et. Ja todellisuudessa sinä et voi valita enää edes sitä, sillä miehelläsi on tällä hetkellä aika hyvät perusteet olla myöskään haluamatta sinua.
Riittävästi kun jahkailet, sinulla ei ole enää mitään jahkailtavaa. Olet tuolla tavoin hyvin pian tilanteessa, jossa ainoaksi vaihtoehdoksesi jää jäädä yksin. Mutta ei sekään ole maailmanloppu jos haluat sitä itse.
Ohjeeni on se, että nouse nyt ylös siitä illusiosta, että sinä viet tällä hetkellä tilannetta ja pystyt tekemään päätöksiä. Jos haluat pitää perheesi, niin ainoa vaihtoehto on nöyrtyä nyt otsa maahan asti ja katsoa aiheuttamaasi tilannetta ilman hölmöjä ajatuksia " en pääse irti" tai "sydän sanoo".
Olet aikuinen, sitoutunut toiseen ihmiseen ja äiti. Lopeta siis leikkiminen toisten ihmisten hyvinvoinnilla.
Ekassa viestissä sanottiin, että olet julma, hölmö ja itsekäs. Minä lisäisin siihen listaan vielä yhden sanan : keskenkasvuinen. Valitettavasti.
matalena, kerroit asian hyvin..juuri niinkuin itsekin ajattelen...tässä tunnekuohussa vain ei ole järki pysynyt mukana. Tuo sana keskenkasvuinen kuvaa tilannettani melko hyvin, koska minusta tuntuu, että olen elämässäni jättänyt useitakin vaiheita elämättä/saattamatta loppuun asti . Tästä puhuttiin terapiassakin.
Minun olisi pitänyt miettiä nämä asiat ennen perheen perustamista. Mutta oman "kriisin" aika tuli nyt enkä itse sille mitään voi. Olen aikuinen mutta en ole oppinut ottamaan vastuuta ihmissuhteissa.
Kiitos teille vastauksista, kyllä minä vielä pystyn tähän... pelastamaan perheeni!
Mikäli mieheni ei sitä enää halua, ymmärrän sen täysin ja siinä tapauksessakin itsenihän on vastuu kannettava.
Siis juurikin olen miehelleni kertonut asiasta...hän vain haluaa vielä yrittää vaikka luottamus on menetetty. Ainut mihin vahvuuteni ei vielä ole riittänyt on toiseen mieheen välien katkaiseminen lopullisesti, jota tässä nyt kuumeisesti mietin. Se on ainoa oikea ratkaisu mutta miten pystyä olemaan parisuhteessa jos mieli ja sydän haluaa silti toisaalle? Miten kerätä itseään, että jaksaa olla täysipainoinen äiti ja avovaimo...aikahan se tässäkin tieten auttaa.
Mieli ja sydän haluaa toisaalle? Siis minne? Miehen luokse joka ei sua halua. Et sä voi sinne mennä, etkö tajua. Kun se ei sua kerran halua niin missä se sun toisaalla oikein on? Kakkosnaisena odottamassa jos se miehen mieli sitten joskus muuttuisikin?
Ei hyvää päivää!
Ei sulla ole mitään hätää.Olin kerran samassa tilanteessa ja aika tarkkaan parin vuoden päästä tunteet viilenivät mun puolelta.Aloin vaan huomata, kuinka nimenomaan sokeasti olin rakastunut.Onneksi juttu ei edennyt.
En oikein ymmärrä sun ajatuksen juoksua. Toinen mies on sinulle sanonut, ettei halua seurustella sun kanssa. Mitä se sun mielestäsi tarkoittaa?
Mun mielestä sitä, että rakastaa puolisoaan, ei aio sun takiasi erota hänestä. Pitää sua hyvänä seksiseurana, ei minään vaimoehdokkaana.
Et kai sä oikeasti usko, että jos sä eroat, niin mies tekee saman ja ottaa sut uudeksi vaimokseen (ts. uudeksi kusetettavakseen)? Sulla on kyllä harvinaisen kärsivällinen mies. Lähtee sun kanssa parisuhdeterapiaan, vaikka tietää, ettei sun päähän mene mikään järkipuhe.
Sä et joka tapauksessa kunnioita, arvosta etkä rakasta omaa miestäsi. Sä et itse pysty päätöstä erosta tekemään, koska sua pelottaa jäädä yksin. Eikö vaan? Toivottavasti sun mies tekee sen sun puolesta. Sitten sulla on aikaa miettiä, onko parisuhde ylipäätään sulle sopiva elämänmuoto.
Miksi roikut miehessä joka ei ole sinusta kiinnostunut? Arvosta edes itseäsi hyvä ihminen. Hyvä mies sulla jos vielä haluaa edes jatkaa kanssasi. Sillä pahin tapa millä opit on se että miehesi eroaa sinusta ja löytää itselleen rehellisen kumppanin. Sitten on turha enää itkeä miestä takaisin. Miksi et itse eroa jos oma mies ei kiinnosta. Kuulostaa niin surullisen itsekkäältä. Aika tietysti haalistaa omat tunteesi ja tajuat mitä olisit voinut menettää jos siis miehelläsi riittää hermoja kestää tuta tilannetta. Rikki on varmasti myös miehesi. Totuus on se että sinä pidät väksisin kiinni illuusiosta, että se toinen mies olisi jotenkin avain omiin henk.koht ongelmiisi. Voin kertoa, ei ole.
Eli siis sorrut välillä antamaan miehelle sitä mitä hän hakee eli säälipillua. Sinä takerrut tunteittesi kanssa häneen hän ei. Hän käyttää sinua hyväkseen.
Tuommosia *uoria, perheitten rikkojia jokapaikka pullollaan! Mieti sen toiseen perheen elämään, vaimoa ja kenties lapsia. Haluatko todella viedä heidänkin elämänsä päin *ittua?? Pysy omassa perheessäsi, hajota se jos siltä tuntuu. Tarpeeksi väärin se on sekin! Tuommoset *erkeleen *utkat saa mut näkemään punasta! Niinkun elämä, perheet, asioliitot olis tuosta vaan rikottaviksi tehty kun joku ei osaa kantaa vastuuta teoistaa ja kuuntelee "sydämensä ääntä". Jätä yhteydenpito siihen ukkomieheen samantien ennenkun tilanne menee pahemmaksi molempien perheitten osalta!!!
"ja hän haluaa vielä yrittää"
Jos et pistä heti poikki ukkomiehesi kanssa, oma aviomiehesi ei kohta enää halua yrittää. Yleisimmin puoliso antaa anteeksi ensimmäisen käryn, mutta ei anna enää toista.
Päättämättömät ihmiset, jotka eivät itse päätä mitä tehdä. Ei tartte tehdä mitään, ei tartte päättää mitään eikä tartte valita mitään. Elämä päättää sitten teidän itsenne puolesta siitä, mitä teidän elämässänne tulee tapahtumaan. Usein toteutuu teille itsellenne se kaikkein pelottavin vaihtoehto.
Älä luule, että petetty olisi tyhmä. Kun on kerran kärynnyt, luottamus meni jo ja petetyn silmät aukesivat siihen, miten osaat valehdella. Miehet on vielä suoraviivaisempia toimimaan kuin petetyt naiset. Ukkos seuraa varmasti silmä tarkkana sun tekemisiä, ja saa hyviä neuvoja luottokavereiltaan, sillä miehet ne vasta tietää kaikki temput ja tekniikat, miten pettäviä akkoja narautetaan. Todnäk ukkos vaan odottaa, koska seuraavan kerran jäät kiinni, ja antaa sitten kunnon potkun persuuksillesi.
minä olen ollut naimisissa23v! Minullakin vaimo halusi yks kaks eron,sokki oli! Asiat puhuttiin ja sovittiin,viikon päästä selvisi että sillä oli nuori orhi! Valitettavast oma mettäkoira meni emänän luo paljasti hänet! On kuin rinta revittäisin auki, haava o sinunkin miehelläsi! Lopeta hyvä nainen hölmöilyt! Muistelkaa vihkivala miten se meni,vain kuolema meidät erottaa!
Kurjaa, kun meillä naisilla on niin erilainen tunne-elämä ja tulemme liian helposti halvalla ellemme peräti ilmaiseksi pantaviksi.
Hankkiudu eroon ukosta ja keskity olennaiseen eli mieheesi.Onnea elämään.
Näkemyksenne on ihan täsmälleen samoja kuin itselläni...tiedän kaikki nuo. Emme siis ole naimisssa mieheni kanssa ja tiedän ettei toinen mies ole tosiaankaan ratkaisu ongelmiin. Tiedän myös sen, että mieheni on syvästi loukattu minun taholtani.
Meillä on mieheni kanssa ollut jo vuosia parisuhteessa ongelmia ja ei, en tarkoita sitä että ne pitäisi näin korjata. EI TODELLAKAAN! Mutta olen tullut tässä pähkäillessäni tullut siihen lopptulemaan, että minusta itsestä ei ehkä ole vakaaseen parisuhteeseen, ennen kuin käsittelen asiat itseni ja ehkäpä ammattiauttajan kanssa. Olisi ehkä viisasta koettaa sitä asumuseroa tai ainakin se olisi yksi vaihtoehto asian selvittämiseksi. Minusta vain tuntuu, etten osaa/pysty rakastaa miestäni enää, varsinkaan tämän kaiken jälkeen. Sen verran minullakin omatuntoa löytyy.
Toisekseen en halua toisen miehen perheelle mitään pahaa, eikä he todellakaan ole mitään rakastavaisia keskenään. Kulissia kaikki, tämä mies varmaan pitää minua säälipanona ehkä mutta itse uskon taustalla olevan jotain muutakin, en vain osaa selittää mitä se on. Ei ole koskaan osannut pitää vain yhtä naista, eikä osaa varmasti koskaan. Miksi hän haluaisi sitten nähdä muissakin merkeissä kuin pelkän seksin? Alkuun ei mutta on puhunut, että haluaisi muutakin tehdä...mutta onko sekin vain sanahelinää, tiedä tuosta. En vain ymmärrä miten ihminen voi hullaantua tuollaisesta paskapäästä?Ihmettelen tässä itsekin...
kuvitellaampa näin, sinä eroat ukostasi! Menet sen toisenkans yhteen, jolla o vain perse mielessä ja haluaa pitää sinut koukussa lipevillään puheillaan ettet vain katoa hyvämallisen roppasi kans! Olet kaks kuukautta samankaton alla, sun lapset siinä sivussa! Välittääkö se mies sinun lapsista ja tuoko se ruuan pöytään, luuletko et kestät lopun elämän ku arkikoittaa aina!! ei elämä ole ruusuilla tansimista aina, mut sinun kohdalla asiat voit sopia ukkosi kans!! antakaa ajankulua ja keksikää uusia harrastuksia joita voi yhdessä tehdä!!
Voi olla näinkin, tiedän että arki koittaa aina...eipä se elämä muuta olekaan. Miehen kanssa elämä on suurelta osin ollut pelkkää vastoinkäymistä, vasta nyt kun asiat periaatteessa hyvin, on tämäkin alkanut.
Koet, että vakisuhteessasi ei toimi seksi, ehkä rakkauskin on vähissä. Silloin on ainekset sivusuhteeseen erittäin hyvät. Se toinen mies antaa sitä intohimoa, hyvää seksiä ja täyttää sitä tunne-elämän tyhjyyttä. Ei sellaisesta ole helppo luopua jos ja kun tuntee, että vakisuhde ei näitä tunteita voi antaa. Yleisen oikeustajun mukaan kotona pitäisi hoitaa asiat ensin kondikseen. Sitten otetaan ero, jos ei asiat korjaannu. Sen jälkeen on vapaa ihminen. Näinhän sen pitäisi mennä. Todellisuus vaan on toista. Paljon mahdollista, että kakkosesta et saa vakikumppania. Sinänsä reilua kakkoselta, että ei lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Satusetiä on maailma tulvillaan. Valintaahan tässä on tehtävä. Jatkaako terapiaa ja vakisuhdetta vai erota. Vaikea on rakkauttakaan suhteeseen luoda, jos sitä ei enää ole.
Näinpä, itse asiassa terapia on nyt loppuun käyty eli siitä ei meille apua enää ole. Totta on että, ensin pitäisi korjata asiat muulla tavalla kuin hyppäämällä vieraan mukaan. Valinnan edessähän tässä juurikin ollaan, senpä takia halusin tänne kirjoittaakin. Itse periaatteessa tiedän mitä haluan mutta en uskalla kuitenkaan tehdä sitä. Pelkään lasten ja itseni puolesta miten tulisimme pärjäämään. Tai itse pärjään aina mutta miten lapset. En haluaisi rikkoa heiltä hyvää perhettä, vaikka olen sen tainnutkin jo tehdä.
Mutta entäs jos se rakkaus nimenomaan puuttuu siitä parisuhteesta? En kai ole vielä yrittänyt tarpeeksi. Oma ajatukseni olisi vielä kerran yrittää mieheni kanssa, nyt täysillä unohtaen tämän toisen. Helvetin vaikeaa tulee olemaan mutta ei minulla taida olla vaihtoehtoa.
Toisaalta haluaisin kertoa kaiken tämän sille toiselle miehelle ja katsoa mikä on vastaus. Luultavasti tiedän sen kyllä jo. Totta sekin, ettei hän ainakaan ole luvannut minulle mitään, siinä mielessä reilu. Uskon hänen välittävän/tykkäävän minusta kyllä,koska niin sanoo mutta omien elämän vaikeuksien ja koettelemusten takia ei halua/pysty/uskalla ryhtyä enempään. Tai sitten tämä on toiveajatteluani...kun pystyisikin aina ajattelemaan pelkästään järjellä näitä asioita :(
Pakko vähän ravistella sua: Jos kerrot sille toiselle miehelle teidän parisuhteen ongelmista, niin mitä luulet hänen vastaavan? Hän sanoo sulle, ettei teidän asiat kuulu hänelle yhtään, selvitelkää keskenänne. Hän ei ole sulle mitään luvannut, seksiä vaan harrastaa sun kanssa. Luuletko olevasi hänelle ensimmäinen (tai viimeinen) vieras nainen? Et varmasti ole. Mitä luulet, miten kävisi, jos oikeasti yhteen päätyisitte? Aivan. Varmasti pettäisi suakin. Ja sitä sä et kestäisi.
Mikä erossa sua pelottaa? Sekö, ettet mahdollisesti koskaan löydä itsellesi uutta miestä? Tajuat kai, ettei se toinen mies sua huoli ihan aikuisten oikeasti? Mua säälittää sun mies. Hän tietää teidän suhteen realiteetit ja siltikin jaksaa toivoa ja rakastaa sua. Päästä hänet vapaaksi ja anna hänelle mahdollisuus löytää uusi onni. Ole kerrankin epäitsekäs. Ajattele muita, älä itseäsi.
Hänen taustallaan on seksi jota ei saa omasta liitostaan. Känniset soitot ja rakkaudentunnustukset eivät ole rakkautta. Eli liopeta haaveilu suurista tunteista. Tunteita ei ole hänen puoleletaan. Korkeintaan riippuvuus seksiin. Onko se niin vaikeaa tajuta? Seksiriippuvuus ja sinulta sitä saa. Ongelma on se että sinä toimit tunnepihjalta hän ei. Se ettei hän aio erota kertoo jo sen ettei hän muuta haluakaan. Nyt tunteet taka-alalle ja järkeä päähän. Vai haluatko olla pelkkä ukkomiehen patja että hän jaksaa omaa surkeaa liittoaan. Lopeta roikkuminen,sillä sinä roikut. Eikö se sano sinulle yhtään mitään kun mies sanoi ettei halua muuta? Itse en ottaisi enää yhteyttä enkä vastaisi viesteihin ym jo ihan pelkästään siksi että oma ylpeys säilyisi.
Kilttejä, heikkotahtoisia ja itsekunnioituksen puutteesta kärsiviä, kaiken mahdollisen hyväksyviä naisiahan nämä pettäjät juurikin käyttävät hyväkseen, vuosikausia. Manipuloivat heitä tunteitaan 'tunnustamalla' niin pysyy koukussa. Jos yrittää päästä eroon, kukkapuskat ja kaikki rakkauslöpinät saa ihan varmasti kuulla. Kun koukutus on taas kunnossa, sama meno jatkuu.
Kyllä tuo mies itse asiassa tietää ettei meillä ihan putkeen mieheni kanssa mene, olemme puhuneet paljonkin asioista. Tottahan se on että, minulta puuttuu rohkeus ja itsekunnioitus erota kummastakin miehestä, vaikka se juuri se oikea ratkaisu olisi. Miehelläni tosiaan on oikeus parempaan suhteeseen!
Joo, en ole ensimmäinen enkä varmasti viimeinen vieras nainen, tiedän sen, koska hän on sen sanonut. Ja varmasti tulisi minua pettämään yhdessäollessamme. Olen kai vain toivoton romantikko, joka jaksaa uskoa että, asiat menee niin kuin elokuvissa :(...eihän ne mene.
Muita tällä yritänkin ajatella ja siksi nyt yritän pohtia miten toimia kaikkien kannalta oikein. Vaikka itsestäänselväähän se on. Lapset tässä vaan huolettaa niin kovasti.
Pakko kai tässä on ottaa järki päähän ja kovettaa itsensä. Kärsiä nyt vain nahoissaan kaikki tämä syyllisyys, häpeä ja itsearvostuksen menetys. Sekä unohtaa tuo mies.
Erossa ei pelota se, että en löytäisi enää ketään miestä. Lähinnä lasten pärjääminen ja sopeutuminen. Ja ajattelen liikaa sitä ,mitä muut ajattelee siitä, että erottaisiin. Kummatkaan ei kuitenkaan ole onnellisia,ei ainakaan enää. Tottakai sekin pelottaa, kuinka suuri virhe tämä koko touhu on ollut. Mutta kaikella on toki seurauksensa, harmittaa vain niin oma tyhmyys!
Jos mies tutustuit mieheen. kun hän oli humalassa. Jos hän kertoo kiinnostuksestaan sinuun vain humalassa. Jos hän saapuu luoksesi usekimmiten humalassa. Niin avaa nainen silmäsi.
Mikä sun ongelma oikein on? En meinaa pysyä kärryillä.
A) Toinen mies, jonka haluat, mutta et saa, mutta silti haluat?
" Olen kai vain toivoton romantikko, joka jaksaa uskoa että, asiat menee niin kuin elokuvissa"
B) Ero miehestäsi
C) Huoli lapsistasi
D) Haluat pelastaa perheesi ja parisuhteesi ja lopettaa suhteen
E) Haluat kaiken, perheesi ja toisen miehesi
F) Kaikki edellämainittu
Kannattaa valita yksi tai korkeintaan kaksi yllämainituista vaihtoehdoista, niin puheeseesi tulee jonkin järjen hiven. Kehoitan lähtemään liikkeelle kohdasta C ja keskittymään nyt hetkeksi heihin.
Sinä et toimi kuten aikuinen ja äiti. Annat itsellesi oikeuden vatvoa ja velloa ongelmissa, jotak voisit sen vellomisen sijaan myös ratkaista.
Aika monta tutkimusta on siitä, että päättämättömät ihmiset eivät ole koskaan onnellisia. Onnellisempia ovat jopa ne ihmiset, jotka tekevät vääriä päätöksiä. Heilläkin on silloin suunta elämässä, aina voi yrittää edes korjata.
Sinä ap et edes yritä korjata. Et tee mitään muuta kuin kierit ja pyörit lapsellisissa ajatuksissasi. Jos kerran olet jo käynyt jo terapiat ja toinen mies on pitkään roikkunut mukana, niin joku raja sillä vellomisellakin täytyy olla.
Eiköhän ole aika ottaa seuraava askel ja kasvaa aikuiseksi.
Lapsiasi kyllä säälin.
On AP ainakin hyvä esimerkki pettäjien ajatusmaailmasta. Löytyy kyllä ymmärrys, että omat teot on väärin mutta silti niitä jatketaan. Omat rakkaus- ja seksinautinnot ajaa yli läheisten hyvinvoinnin. Sotku aiheuttaa sitten jatkuvan pahan mielen, johon syypää on toimimaton avioliitto ja se että 'ei rakasta omaa puolisoa'.
Siis juurikin tässä olen sitä pohtinut edellisissä viesteissä, että pitää kovettaa itsensä ja unohtaa se toinen mies. Ja minusta vain tuntuu, että tekisin myös oikein jos eroaisimme mieheni kanssa, koska emme ole onnellisia yhdessä sekä olen loukannut häntä syvästi. Ja edelleen minulla on huoli lapsistani, miten he kokevat eron.
Vaihtoehtona edellämainitulle on myös se, että yritämme vielä kerran mieheni kanssa. Pystymmekö elämään vielä kaiken jälkeen yhdessä. Unohtaen edelleen tuo toinen mies.
Eli eikö nämä ajatukset osoita juuri sitä seuraavan askeleen ottamista lapsellisissa ajatuksissa pyörimisen sijaan?
Olen siis lapsellisen sinisilmäisesti ajatellut, että löytäisin sen suuren rakkauden niin kuin elokuvissa aina käy. En tainnut löytää ja opetuksen olen siitä kyllä saanut. Silmäni alkavat pikkuhiljaa nyt avautumaan kaikelle tälle. Minun kohdalla kaikki käydään näköjään kantapään kautta läpi.
Ja olennaistahan tässä on myös mieheni kanta asiaan, mitä hän haluaa tulevaisuutemme vuoksi tehdä. Vai haluaako mitään. Mutta edelleen kiitokset vastauksista, nämä auttoivat selkiyttämään ajatuksiani, vaikka toki itsekin ne jollain tasolla olen tiennyt mutta en vain halunnut uskoa niitä.
Ja lapsiini juuri olen nyt keskittynyt, olen heille kaikesta huolimatta hyvä äiti, siitä voi jokainen olla varma!!! He ovat minulle tärkeimmät ihmiset maailmassa!!!
Vielä jos joku asia jäi epäselväksi niin kysykää ihmeessä?
Näin juuri, pettäjän peruskamaa. Olin rakastunut ukkomieheen ja uskoin että hänkin minuun. Olimme "yhdessä" yli kaksi vuotta. Mutta mies ei halunnut erota, syyksi sanoi lapset. Sanoi kyllä tekevänsä väärin sekä vaimoaan, lapsiaan että minua kohtaan. Kun kysyin miksi toimii näin, vastaus oli ettei tiedä.
Saako kysyä, että miten teillä tuo suhde sitten päättyi? Kumman toimesta? Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää...kyllästyitkö itse mieheen? Tuo vastaus ettei tiedä miksi tekee näin, kuulostaa hyvin tutulle.
Yhdessä teimme sitten päätöksen, joka ei pitänyt. Vasta muutaman yrityksen jälkeen, kun aloimme olla niin rikki kaikesta. Ajattelen häntä vieläkin paljon. Sanoi että tietää tekevänsä väärin, muttei tiedä miksi toimii niin. Sanoi myös ettei olisi tässä, jos kotona kaikki olisi hyvin. Haluan uskoa vieläkin, että rakasti minua oikeasti.
Avaaja = SAASTAINEN HUORA!
Minä tietäisin, miten korjata suhde omaan aviomieheesi.
Mutta: En ole ilmainen suhteenkorjauspalvelu. Minusta on todella kieroa, ettei minun hellyyttäni ja rakkauttani kukaan suominainen arvosta tarpeeksi, jotta tulisi vaimokseni.
Joten, voin kyllä tulla neuvomaan sinulle, miten saat korjattua oman nyt rikkinäisen avioliittosi.
Mutta, tästä palvelusta maksat hintana jomman kumman seuraavista vaihtoehdoista:
a) etsit ensin minulle lapsettoman naisen, joka haluaa vaimokseni, ja joka on luonteeltaan rakastava inua kohtaan, mutta joka ei halua lapsia.
TAI
b) satatuhatta euroa, heti käteisellä.
Sen lisäksi sähköpostitat minulle puhelinnumerosi, ja vastaat puhelimeesi kun se soi. Näppäimistöllä en ala sinua neuvomaan !
sähköpostiosoitteeni on mikanhki ät yahoo piste com
Ttässä taas nähdään, ettei mitään ihastumisia kannata sietää ollenkaan.