Vanhemmat tuomitsevat liikunnan

Olen 19- vuotias tyttö ja asun vielä kotona. Olen aina harrastanut liikuntaa 6-7 kertaa viikossa ja nyt joukkuelajin lopettamisen jälkeen olen siirtynyt treenaamaan aktiivisesti kuntosalille. Käyn salilla treenaamassa noin 6 kertaa viikossa, johon yhdistän n. 1h punttitreenin ja 45-60 min spinning/ muu aerobinen ja joskus vielä esim body pump, venyttely, core, step tms. Kaksi kertaa viikossa treenaan myös cross fittiä (tällöin en mene puntille tietenkään). Syön proteiinipitoista ja terveellistä ruokaa, kuten kananmunia, puuroa, rahkaa, raejuustoa, marjoja, kanaa, lohta, ruisleipää ja välillä kokojyvä makaroonia, riisiä ja pastaa. Mitään ravinnelisiä tai muita proteiinishakeja yms en käytä ollenkaan.

Ongelmana onkin se, että vanhempani tuomitsevat urheilun ja oikeastaan suuttuvat minulle joka kerta kun lähden salille ja koko urheilusta on tullut negatiivinen asia elämässäni. Vanhempani ovat myös todella urheilullisia, mutta eivät koskaan ole olleet kuntosalilla kävijöitä. He valittavat joka ikinen päivä, että treenaan liikaa ja syön liian huonosti ja kohta sairastun anoreksiaan. Syön päivittäin todella runsaasti juuri oikein kulutuksen mukaan. Rakastan treenata joko aamuisin tai iltaisin tyhjällä kuntosalilla, joten yleensä menen kuntosalille 6.30 tai 20.30 maissa. Tämäkin on nykyään ongelma vanhemmilleni ja valittavat minulle että treenaan "yöllä" enkä normaaleiden ihmisten aikoihin. Ainakin omasta mielestäni kello 6 herääminen ei ole mitenkään "aamuyöstä" enään.. Pidän puhtaasta ja terveellisesti ruuasta, ja syön paljon mielummin itse valmistettua kanaa jonka sivussa parsakaalia, porkkanaa ja raejuusto ruisleivän kerä, kuin valmiiksi lämmitettyjä einesruokia. Tämäkin on ongelma nykyään, koska vanhempani valittavat, että olen liian tarkka ruuasta ja heidän tekemä ruoka ei kelpaa ja kohta olen mielenvikainen yliterveellinen ihminen..
Olen normaalipainoinen, painoindeksini on 22,8, eli en siis ole lähelläkään alipainoa. Kesäksi haluisin pudottaa painoa n. 4-5kg/ kiinteyttää, mutta tämä on taas "alkavaa anoreksiaa" vanhempieni mielestä.

Onko kellään kokomuksia vastaavista tilanteista tai neuvoja ylipäätänsä?
Kiitos paljon etukäteen :/ :)