lukekaa

Mitä mieltä..olimme mieheni kanssa yhdessä puoli vuotta...elimme kaukosuhteessa..näimme kerran vko.ssa.ennen eroa meillä oli reilun 2 vko.n tauko näkemisestä.sillä välillä oli miehen tunteet kadonnu...ei kaikki mutta ei rakastanu enää.meinas jättää mut puhelimen välityksellä mut sanoin et tulen käymään ja tuon kamat.se sopis hänelle..eka väitti itkien ettei vaan pysty näkee.meijän näkeminen oli aika kauheeta...mies oli aidosti pahoillaan ja surullinen..ja miettiä vielä mun edessä et tekeekö oikeen ratkasun.hän oli muo kohtaan kamalan kylmä...esim.kun halasin tai kosketin ni huomasin hänen olevan etäinen.oliko jotain itsesuojelu vaistoa ja et ei halunnu herätellä tunnteita muo kohtaan enää.ja ei halunnu et jään sinne vaan hänen piti sulatella asiaa ja halus olla yksin.tekstailtii jotai seuraavana päivänä.sen jälkeen ei enää mitään...sovittiin et ollaan kavereina mut ei pysty heti olemaan ku on tunteita.ymmärrän sen.en jaks kirjottaa kaikkea mutta mies oli aina rehellinen muo kohtaan ja tiedän et aidosti välitti...
Hän oli kauheen masentunu ja koki kaukosuhteen raskaana.olin hänen ensimmäinen parisuhde..sanos et ehkä katuu päätöstään ehkä ei.sais luvan kyllä!!uskotteko et pysytään ystävinä??koska oltiin tosi hyvää pataa keskenämme eikä erottu riidoissa.nyt haluisin jo kysyä et miten on pärjäilly..onks tä kaikki vaan toive ajattelua vai mitä???!!