Olen aika kauan jo saanut katsella tätä älytöntä tapaa hoitaa riitoja. Yleensä aina kun vanhemmillani on riitaa(yleensä mitättömistä asioista), niin isäpuoleni ratkaisu tähän on mököttäminen. Mököttämistä jatkuu siihen asti kunnes äiti antaa periksi, yleensä viikon tai kaksi sitä paskaa joutuu kestämään.
About kaksi viikkoa sitten äitini lähti viikonlopuksi työmatkalle ja isäpuolen kanssa syntyi sitten yhdestä mitättömästä vanhasta ongelmasta kunnon riita. Ensimmäistä kertaa elämässäni isäpuoleni uskalsi huutaa minulle ihan kunnolla, josta olen oikeastaan kiitollinen. No riidan jälkeen luulin, että asia oli loppuun käsitelty, mutta eikös se jääräpää aloittanut sitten mykkäkoulun. On hän minulle ennenkin mököttänyt ja olen sitten lopulta antanut periksi. Oikeastaan vain sen takia, ettei hän aloita uutta riitaa äitini kanssa.
Olen niin lopen kyllästynyt tähän valtaleikkiin, että pakkohan tälle joku ratkaisu on saatava. Ajattelin sanoa hänelle suoraan, että hyväksyisi ongelmansa ja puhuisi meille asiasta, eikä vain kieltäsi sitä(en kylläkään usko että onnistuu). Toinen vaihtoehto on ehdottaa, että muutan veljelleni asumaan(oma kämppä ei ole mahdollinen 9 euron opintotuen takia ja äitini joutuu elättämään veljeäni). Ongelma on vain se, että isäpuoli uhkasi muuttaa pois, jos en pyydä anteeksi ensin(sanoi äidilleni). En haluaisi ottaa niskoilleni heidän eroaan.
Joten mitä H E L V E T T I Ä tässä pitäisi tehdä? Jatkuva riiteleminen ja mökötys aiheuttaa stressiä ja mielipahaa koko perheelle ja koulussakin hankala keskittyä, kun nämä asiat pyörivät koko ajan mielessä. Jos pyydän anteeksi ja tuo jääräpää saa TAAS tahtonsa läpi, niin sama rumba jatkuu...
Muutto veljellekkin riippuu sitten siitä, että huoliiko hän minua sinne eli jos en pääse sinne, niin melkoisessa umpikujassa olen.
About kaksi viikkoa sitten äitini lähti viikonlopuksi työmatkalle ja isäpuolen kanssa syntyi sitten yhdestä mitättömästä vanhasta ongelmasta kunnon riita. Ensimmäistä kertaa elämässäni isäpuoleni uskalsi huutaa minulle ihan kunnolla, josta olen oikeastaan kiitollinen. No riidan jälkeen luulin, että asia oli loppuun käsitelty, mutta eikös se jääräpää aloittanut sitten mykkäkoulun. On hän minulle ennenkin mököttänyt ja olen sitten lopulta antanut periksi. Oikeastaan vain sen takia, ettei hän aloita uutta riitaa äitini kanssa.
Olen niin lopen kyllästynyt tähän valtaleikkiin, että pakkohan tälle joku ratkaisu on saatava. Ajattelin sanoa hänelle suoraan, että hyväksyisi ongelmansa ja puhuisi meille asiasta, eikä vain kieltäsi sitä(en kylläkään usko että onnistuu). Toinen vaihtoehto on ehdottaa, että muutan veljelleni asumaan(oma kämppä ei ole mahdollinen 9 euron opintotuen takia ja äitini joutuu elättämään veljeäni). Ongelma on vain se, että isäpuoli uhkasi muuttaa pois, jos en pyydä anteeksi ensin(sanoi äidilleni). En haluaisi ottaa niskoilleni heidän eroaan.
Joten mitä H E L V E T T I Ä tässä pitäisi tehdä? Jatkuva riiteleminen ja mökötys aiheuttaa stressiä ja mielipahaa koko perheelle ja koulussakin hankala keskittyä, kun nämä asiat pyörivät koko ajan mielessä. Jos pyydän anteeksi ja tuo jääräpää saa TAAS tahtonsa läpi, niin sama rumba jatkuu...
Muutto veljellekkin riippuu sitten siitä, että huoliiko hän minua sinne eli jos en pääse sinne, niin melkoisessa umpikujassa olen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mykkäkoulu on merkki siitä, että riitelemisen keinot ja taidot ovat rajalliset aina kun tunteet ottavat vallan. Riitahan syntyy aina kun ihminen provosoituu toisen ihmisen puheesta tai teoista. Jos ei kykene käsittelemään itsessään syntyneitä negatiivisia tunteita, vetäytyy helposti tilanteesta ja tekeytyy martyyriksi, jota on loukattu. Se on yritys herättää vastapuolen empatia, eli lopettaa riita.
Jos riidasta kolhiintunut heikko itsetunto ei kanna loppuun saakka, eli riidan oma-aloitteiseen sopimiseen, tunteet vievät voiton ja käytös on kuin pikkulapsella, joka mäköttää niin kauan, että joku tulee lohduttamaan (= pyytämään anteeksi tms.)
Kun on oppinut kokemuksesta, että tahtonsa saa aina läpi kun antaa tunteen viedä, tekeytyy mykäksi martyyriksi ja pitää pintansa tarpeeksi kauan, ei tietenkään ole tarvetta muuttaa käytöstään.
Jos sinun oma oikeuskäsityksesi ei anna aihetta pyytää isäpuoleltasi anteeksi, sinun tulee sanoa se hänellekin. Sillä tavalla (selittämällä oman kantasi asiasta) sinä voit kyseenalaistaa isäpuolesi asenteen ja osoittaa hänelle, ettei mököttäminen ja vaatiminen tuota haluttua tulosta kaikkien läheisten kanssa.
Sen sijaan, jos itsekin tunnet tehneesi jotain tietoisesti väärin, pyydä anteeksi käytöstäsi/sanojasi. Simple as that.
Sinä et voi muuttaa äitisi käytöstä, mutta omaa suhdettasi isäpuoleesi voit kehittää joka kerta kun hän provosoituu sinun teostasi/sanoistasi. Sinun ei tarvitse seurata äitisi esimerkkiä ja olla mököttäjän armoilla. Sinä voit haastaa mököttäjän ulos kuorestaan, keskustelemaan asioista järjellä, tunteilun sijaan.