Olen liki 20-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut. Välillä kun mietin sitä, alkaa ahdistamaan. Moni on tähän ikään mennessä seurustellut jo monet kerrat. Pidän itseäni kauniina laitettuna ja ihan söpönä laittamattomana. Olen siis nätti ja ihan sinut itseni kanssa. Kropaltani olen aika hoikka (169 cm, 55 kg). Pidän itsestäni huolta käymällä salilla ja syömällä suht terveellisesti. Olen huumorintajuinen, mukava ja ihan kiltti ihminen. Olen itsevarma ja omistan hyvän itsetunnon, mutten silti ole itserakas.
En tiedä, miksi minun on todella vaikea kuitenkin alkaa seurustelusuhteeseen. Myönnän olevani aika kriittinen miesten suhteen. En ole koskaan halunnut seurustella pelkästään seurustelun takia vaan haluan oikean kumppanin. Olisihan tuossa ottajia ollut, mutta koskaan en ole ollut näistä kiinnostunut muuta kuin kaverillisesti. Sitten toisaalta ne, joista olen ollut kiinnostunut, juttu on jotenkin loppunut kuin seinään. Luulen, että nämä miehet ovat hakeneet enemmänkin sänkyyn seuraa.
En haluaisi olla näin kranttu (onko se edes sana..), mutta sytyn todella harvalle miehelle. Haluan miehisen itsevarman miehen. Liian kiltit ja "harmaat" miehet eivät kiinnosta. Olen varmaan koko loppuelämäni yksin, koska kriteerini ovat korkealla. Kaipaan läheisyyttä, mutta muuten seurustelu ei tunnu mitenkään välttämättömältä. Moni ihmettelee, miksen seurustele, koska olen mukava ja kaunis. Tulen toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja koen olevani muutenkin ihan hyvä tyyppi.
En tiedä, miksi minun on todella vaikea kuitenkin alkaa seurustelusuhteeseen. Myönnän olevani aika kriittinen miesten suhteen. En ole koskaan halunnut seurustella pelkästään seurustelun takia vaan haluan oikean kumppanin. Olisihan tuossa ottajia ollut, mutta koskaan en ole ollut näistä kiinnostunut muuta kuin kaverillisesti. Sitten toisaalta ne, joista olen ollut kiinnostunut, juttu on jotenkin loppunut kuin seinään. Luulen, että nämä miehet ovat hakeneet enemmänkin sänkyyn seuraa.
En haluaisi olla näin kranttu (onko se edes sana..), mutta sytyn todella harvalle miehelle. Haluan miehisen itsevarman miehen. Liian kiltit ja "harmaat" miehet eivät kiinnosta. Olen varmaan koko loppuelämäni yksin, koska kriteerini ovat korkealla. Kaipaan läheisyyttä, mutta muuten seurustelu ei tunnu mitenkään välttämättömältä. Moni ihmettelee, miksen seurustele, koska olen mukava ja kaunis. Tulen toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja koen olevani muutenkin ihan hyvä tyyppi.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Et varmasti ole yksin. Sun pitää vaan pyöriä enemmän sellaisissa porukoissa, missä on miehekkäitä miehiä. Kyllä niitä myös baarista löytyy, kyllähän niissä käy ihan kaikenlaiset miehet lukuunottamatta uskovaisia ja sosiaalisesti syrjäytyneitä, mutta älä vaan lähde mihinkään yhden yön juttuihin, vaan anna anna miesten vähän odottaa. Tossun alle menevää epämiehekästä miestä ei todellakaan kannata ottaa. Sellaisen kanssa suhde tulee olemaan täynnä ongelmia, koska naiset vähintäänkin alitajuisesti halveksivat epämiehekästä käytöstä ja kadottavat halunsa tällaiseen mieheen (jos niitä haluja nyt oli alunperinkään?).
Toki voit yrittää ottaa selvää ulkonäöstäsi kysymällä jostain että oletko riittävän hyvännäköinen kelvataksesi miehekkäille miehille. Sun viestistäs sitä ei voi päätellä, mutta on toki mahdollista että sulla on epärealistinen kuva ja se on syynä. Jos kyse olisikin siitä, ettet ole riittävän hyvännäköinen, suosittelen että etsit edelleen miehekästä miestä, mutta alennat ulkonäköstandardeja miehen suhteen.
Oot tyypillinen nirso nainen jolle kelpaa ainoastaan rikas unelmien poikamies. 99% naisista on just sunlaisia suvaitsemattomia. Tavis ei kelpaa ikinä.
99%? Ja hah! Älä jaksa liioitella!
Miehen varakkuus ei todellakaan ole minulle mikään kriteeri. Se, että tulee toimeen, riittää minulle. Ärsyttävää tuollainen yleistäminen. Miehen koulutuksella ei sinänsä ole väliä vaan enemmänkin sillä, että tekee sitä mistä tykkää.
Eli sulle kelpaa myös työtön joka tulee toimeen omillaan?
Ei ihan noinkaan. Lähtökohtaisesti sellainen ihminen, joka käy töissä ja pärjää _tienaamillaan_ rahoillaan. "Tavis ei kelpaa ikinä." Miten määritellään tavis?
Itse menetin neitsyyteni vasta 21 vuotiaana ja sen jälkeen olen kerran seurustellut ja seksikumppaneita minulla on ollut ihan liikaa. Nyt olen 35 v. Eli pointti oli se että olet todella nuori ja elämääsi tulee mahtumaan vaikka mitä seikkailuja. Älä nyt laske mitään rimaa sen takia että pitäisi vain saada kokemuksia, tee mikä tuntuu oikealta. Ja kun saat ikää lisää, niin miesmakusi tulee muuttumaan ja kypsempänä osaat antaa enemmän arvoa henkisille ominaisuuksille. Itse olin parikymppisenä tosi hyvän näköinen mies (jokseenkin vieläkin) ja kiinnitin vain naisten ulkonäköön huomiota. Kyllä sen ulkonäön vieläkin pitää olla tunteita herättävä, mutta henkinen puoli on tullut paljon tärkeämmäksi. Eli oma rimani on vain noussut entisestään :)
Eli huolet pois ja elää elämääsi. Ihan sama vaikka 100 vuotiaana olisit vielä neitsyt nirsoutesi tähden, kyllä se oma taso (mitkä kriteerit sen ikinä määritteleekään) pitää säilyttää. Pidä hauskaa, sivistä itseäsi, kohtele ihmisiä oikeudenmukaisesti ja elä terveellisesti. Näin sinusta kehittyy upea nainen, ja upeat naiset saavat juuri sen minkä haluavatkin :)
Tekstisi perusteella vaikutat fiksulta tyypiltä, jatka siis samaan malliin!
mikä ihme se ongelma/pointti nyt oli?
Kirjoittajaa alkaa ahdistamaan se ettei ole seurustellut. Se käy ilmi kahdesta ensimmäisestä lauseesta.
kovinkaan moni 20 ei ole vielä seurustellut
Niin ei varmaan sun kaveripiirissäsi, mutta kyllä suurin osa on seurustellut tuohon ikään mennessä.
parin viikon-kk:n teinisuhteita nyt voi kunnon seurusteluksi edes laskea!
Selvästi tykkäät kertoa itsestäsi ja kehua kuinka mainio persoona olet. Kuitenkin olet täällä arkiaamuna kirjoittamassa pitkähköä tekstiä siinä missä tasokkaat miehet ovat tuossa iässä yliopistolla opiskelemassa (tai armeijassa).
Vaadit paljon, todella paljon, mutta mitä sinulla itselläsi on tarjota? Muista, ettei se loputon vaatiminen todellisuudessa tee sinusta parempaa. S-marketin denakin voi vaatia itselleen missiä eikä se silti nosta tätä denaa missin sulhaskandidaatiksi.
Pari kysymystä. Oletko oikeasti älykäs, vähintään eximian paperit lukiosta ja opiskeletko jotain kunnollista akateemista tutkintoa kuten lääkäri, OTK tai DI? Vai vietätkö välivuotta? Itse en arvosta välivuoden viettäjiä, kertoo laiskasta persoonallisuudesta, enkä haluaisi sellaista tulevaksi puolisokseni.
Kaikki ihmisest vaativat toisilta enemmän kuin haluavat edes myöntää. Haluaisitko olla minun ystäväni? Haittaako se että en hoida hygieniaani ja minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa? Jos et huoli minua, niin olet egoisti, jolla ei itsellä ole mitään tarjottavaa, eikä varsinkaan varaa vaatia mitään.
En tiedä onko minulla loppupeleissä mitään ihmeellistä tarjottavaa. Toisaalta, jos parisuhde toimii ja kaksi ihmistä välittää toisistaan sekä viihtyy keskenään hyvin - ehkä siinä tarjotaan toisen elämään jonkinlaista sisältöä. Ajattelen asian näin.
En pidä itseäni mitenkään erityisen älykkäänä. Ihminen, joka on kirjaviisas ei välttämättä ole elämässä viisas. Arvostan älykköjä, mutta henkinen älykkyys menee kaiken edelle. Opiskelen ammattikorkeakoulussa liiketaloutta ja käyn töissä. Joku saattaa pitää minua välillä laiskanakin, mutta saatan olla hyvinkin ahkera riippuen siitä, mitä teen.
En vaadi mieheltä kunnollista akateemista tutkintoa. Se on isosti plussaa, muttei todellakaan niin olennaista. Minussa ihmisessä merkitsee niin moni muu asia enemmän.
Välivuosi ei mielestäni automaattisesti kerro laiskasta persoonasta. Toiset eivät tiedä, mitä tekisivät lukion jälkeen tai toiset haluavat kokemusta ulkomailta. Tiedän myös monta kaveria, jotka pitivät välivuoden ja hakevat nyt yliopistoon erinomaisin lukiopaperein. Yksi parhaista ystävistäni oli aupairina ulkomailla, opiskeli kieltä ja kulttuuria. Kyseinen henkilö on erittäin fiksu ihminen ja hänellä on erittäin kunnianhimoiset suunnitelmat tulevaisuudelle. Häntä ei kukaan voisi ikinä sanoa laiskaksi. Ihan vain esimerkkinä.
sä et ole kauhean avoin ja avarakatseinen tyyppi. sellaisten on vaikea löytää kumppania kun etsitään PERIAATTEESSA jotain "hyvää", mutta kun ei vaan tiedetä mitä se on.
kannattaisi vähän selkiyttää noita "vaatimuksia" ja tutustua ihmisiin ennakkoluulottomasti. tai no silleen "ennakkoluulottomasti", että ei se ensivaikutelma sitä totuutta kerro, mutta ei nyt tietenkään kannata kehenkään suoraan luottaa!
jos pidät jumalattomia kriteerejä itselläsi ja olet jo valmiiksi päättänyt "ettei tuo ainakaan minulle kelpaa", ennenkuin olet kunnolla edes tutustunut niin onnellista loppuelämää vain yksinäsi!
Ehkä sinullekin tekee hyvää saada sitä ikää hieman lisää, mielipiteesi on välillä niin lapsellisia. Aloittaja on vasta parikymppinen, sen ikäinen hakee vielä niitä omia mieltymyksiään ja niin kuuluukin tehdä. Tässä maailmassa ei ole yhtään parikymppistä, jonka vaatimukset tulevat säilymään sellaisenaan. Aloittaja on ikäisekseen jopa kypsän oloinen. Välillä tuntuu että taidat kännissä kirjoitella noita mielipiteitäsi...
ei ole mun ongelma jos SÄ et tajua maailman realiteeteista yhtään mitään
Varaa aika parturiin.
varaa aika lobotomiaan
Minulle on se tehty jo. Sen takia kykenemme tasavertaiseen keskusteluun.
nice try, not gonna work ;)
No tämän vastauksesi perusteella kuullostat järkevämmältä kuin aloitusviestisi perusteella. Olet oikeassa ettei välivuosi aina tarkoita laiskuutta. On paljolti kiinni siitä miten sen käyttää. Au pairina kieltä opiskellen on varmasti fiksu tapa ja jossei aidosti tiedä, mitä haluaa tehdä, silloinkin se voi toimia jos välivuoden aikana laittaa effortia omien halujen selvittämiseen eikä pelkästään bilettämiseen.
AMK:ssa liiketaloutta on ihan hyvä. Minäkään en vaadi tulevalta vaimoltani välttämättä yliopistokoulutusta jos muuten olisi ihana tapaus. Kannattaa panostaa noihin liiketalouden opintoihin kunnolla niin että kuulut sanotaan parhaaseen neljännekseen. Siten erotut joukosta riittävästi. AMK liiketaloudesta valmistuneilla on nimittäin jonkin verran työttömyyttä koska niitä koulutetaan sen verran paljon. Siksi on olennaista erottua joukosta.
Tsemppiä elämässä.
Oma mieheni näyttää varmasti monen silmissä harmaalta ja kiltiltä. Kiltti ja huomaavainen hän onkin ja huomattavasti miehekkäämpi ja itsevarmempi kuin moni ulkoisesti paremman näköinen.
Miehisyys ja itsevarmuus eivät ole harmauden ja kilttiyden vastakohtia.
Tämmöistä järkeä kun löytyisi useamman naisen päästä. Olen varma että parisuhteenne toimii paremmin kuin valtaosa. Etenkin paremmin kuin ne teennäiset parisuhteet joissa mies on semmoinen säälittävä uhoilija, jota naiset kuitenkin erehtyvät pitämään merkkinä itseluottamuksesta.
PS. nimimerkkini ei koske sinua.
Ap; sinä olet minun inkarnaationi! :-D
Just saamanlaisia ollaan! Olen vaan tuplasti vanhempi. Menin "vasta" 24-vuotiaana naimisiin ja nyt meillä on 2 lasta, tyttö ja poika.
Odotin kunnes löysin sen, jonka tunsin oikeaksi enkä erehtynyt. Ulkomaille tosin piti mennä ennenkuin se "sydämen toinen puolikas" löytyi!
Älä suotta hosu, anna asioitten mennä omalla painollaan. Tunnut olevan harvinaisen fiksu nuori nainen, pysy sellaisena! tuo on korvaamaton ominaisuus!
Älä ala juosta lammaslauman mukana; kun nuo toisetkin niin munki n pitää...
Ei pidä!
Hienoa, tyttö! :-)