Olen seurustellut poikaystäväni kanssa n 4 vuotta. Aloimme seurustella hyvin nuorina, ylästeikäisinä. Poikaystäväni on paras ystäväni ja hänen kanssaan pystyn olemaan 100% oma itseni ja tiedän, että hän rakastaa minua todella paljon. Suhteemme aikana pidimme kuitenki reilun vuoden tauon, sillä minusta tuntui että tunteeni häntä kohtaan ollvat kaverilliset. Taukovuoden aikana pidimme yhteyttä ja vietimme aikaa yhdessä ystävinä. Ihastuin tuona vuonna toiseen poikaan, joka ei kuitenkaan osoittanut kiinnostusta minua kohtaan. Sitten kaikki muuttui kun entinen poikaystäväni kertoi minulle, että hän on puhunut seurustelusta erään ystävä-tytön kanssa. Tämä uutinen sai minut pois tolaltani, sillä tämä kyseinen tyttö varjosti suhdettamme yhdessäolo aikanamme ja poikaystäväni aina vakuutteli että hän ei voisi koskaan olla tämän tytön kanssa muuta kuin ystävä. Tunsin itseni petetyksi ja sanoin että ystävyytemme ei voi jatkua, jos hän päättää alkaa seurustella tämän tytön kanssa. Poikaystäväni valitsi tässä tilanteessa minut ja tunnusti rakastavansa minua yhä. Koska olin niin vihainen ajatellessani poikaystävääni tämän toisen kanssa, päättelin että on minullakin yhä tunteita häntä kohtaan. En halunnut menettää häntä, parasta ystävääni joten otin hänet takaisin. Kuitenkin vaadin ensin tietää kuinka pitkälle tämän toisen kanssa hän oli mennyt, sillä poikaystäväni on ainoa mies jonka kanssa olen ollut tai edes suudellut. Hän vannotti minulle että olen yhä hänenkin ainoans kaikessa ja palasimme yhteen. Yritin unohtaa ihastukseni ja se onnistukin hetkeksi. Viimeaikoina kuitenkin tämä toinen poika on alkanut jutella kanssani netissä. Keskustellaan ihan tavallisista asioista eikä mitään flirttiä ole, mutta nautin keskustelusta hänen kanssaan todella paljon. Oma poikaystäväni ei jaksa juurikaan ylläpitää keskustelua kanssani joka ärsyttää. Hän ei myöskään halua matkustella, käydä ulkona ja on muutenkin arka ja väliinpitämätön tekemään mitään, haluaa vain olla kanssani kotona. Seksi on myös ongelma suhteessamme minun puoleltani tulevan haluttomuuden takia. Poikaystäväni tunnusti myös myöhemmin suudelleensa tämän toisen tytön kanssa useaan kertaan, vaikka väitti kysyessäni toisin. Jos olisin tiennyt tämän en olisi palannut hänen kanssaan yhteen vaan yrittänyt ihastustani. Vaikka poikaystäväni on kiltti ja ihana mies, haluaisin kokeilla suhdetta toisen kanssa. Poikaystäväni on ainoa mies jonka kanssa olen ollut, ja pelkään että tietynlainen katkeryys siitä ei katoa koskaan. Vaikka olemme olleet jo kauan yhdessä en haluaisi mennä hänen kanssaan kihloihin tai edes muuttaa yhteen. Haluan myös elämässäni matkustella ja elää täysillä ja en usko sen olevan nykyisen mieheni kanssa mahdollista... En kuitenkaan haluaisi erota, koska minun on vaikea uskoa että löydän koskaan ketään joka rakastaa minua yhtä paljon. Poikaystäväni on myös sanonut että jos vaihdan hänet tähän toiseen mieheen en tule ikinä kuulemaan hänestä enää ja hän on paras ystäväni... en tiedä mitä tehdä
Ihastunut toiseen
laura890
6194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Jos olisin tiennyt tämän en olisi palannut hänen kanssaan yhteen vaan yrittänyt ihastustani." Päätä itse, millainen ihminen haluat olla äläkä anna poikaystäväsi vaikuttaa siihen. Haluat kokeilla toista, mutta pitää poikaystäväsi takaporttina? Se, minkä päätöksen teet poikaystäväsi suhteen, ei pitäisi liittyä ihastukseen.
Aikuisissakin ihmisissä ihmettelen usein järjen (logiikan?) köyhyyttä. Se, että toinen tekee ensin jotain tyhmää, ei oikeuta toimimaan itse yhtä tyhmästi. Ihmisen pitää miettiä itse, mitkä hänelle ovat tärkeitä arvoja ja toimia niiden mukaan.
Yksinkertaista: et näytä olevan valmis sitoutumaan poikaystävääsi. Et voi katsoa kahteen suuntaan yhtä aikaa. Voit jäädä poikaystäväsi luo, mutta se vaatii sulta selkeän päätöksen: että todella haluat yrittää. Tai voit lähteä ja kantaa seuraukset. Sulla on vielä paljon elämää edessäsi, mutta sun pitää itse ottaa vastuu, mitä tahansa päätätkin.
Kappalejako helpottaisi lukemista.
Vaikka poikaystäväni on kiltti ja ihana mies, haluaisin kokeilla suhdetta toisen kanssa.
En kuitenkaan haluaisi erota, koska minun on vaikea uskoa että löydän koskaan ketään joka rakastaa minua yhtä paljon.
Minä minä minä....
Elämä on naiset riskinottoa ja täynnä valintoja.
Joko jäätte vanhoihin suhteisiinne, hyvän, kiltin ja rakastavan miehen kanssa, taikka teette selkeän pesäjaon ja lähdette kokeilemaan onneanne muualle, löytyykö ne vieläkin isommat rakkaudentunteet MOLEMMIN puolin jostain muualta ja jonkun toisen kanssa. Ikinä ei voi olla varma, mutta voi aina miettiä kumpaa enemmän katuu "kuolinvuoteellaan" , sitä että eli, koki, näki ja teki, vai sitä, että hissuksiin hiipui rakkaan kainalossa, itse sen enempiä tunteita tuntematta, muuta kuin parasta ystävyyttä...!??
ääh lasten hiekkalaatikkoleikkejä
Ihmissuhteet ovat aina vaiketa ja aina... Kyllä päätöksiä, tunteita, tunteiden syvyyttä ja laimenemista ja pitkissä suhteissa tulee myös aina muita ihastuksia tai ainakin yleensä jne. aikuiset esittävät usein tietävänsä paremmin, mutta ihan tuota samaa se on 4kymppissellä: ollako vai eikö ja onko tämä oikea vai eikö. Sitä siis ei voi kukaan puolestasi tietää, kukaan ei voi sanoa sinulle eikä neuvoa sinulle sinänsä suoraan mitään. Sinun pitää ottaa riskit elämässä itse ja hyväksyä se, että aina joutuu valitsemaan. Sekin on valinta ettei valitse mitään. Aina voi voittaa ja hävitä, mutta elää pitää. Nousta jaloilleen, valita, uskaltaa päättää. Koska vain siten voi elää. Voi tehdä päätöksen elää aina vaan siten miten kuvittelee olevan turvallisinta mutta niin, ei se ole riskitöntä sekään... Kuten olet jo havainnut.
Pitääkö teidän erota? Sitoutua enemmän? Uusi ihastus, vai kaveri? Mustasukkaisuutta vai rakkautta?
No... Mieti vaikka näitä: Sinulla ja poikaystävällä on ollut suhde, missä tunteet muuttuivat jo kaveruudeksi: vai tylsistymiseksi? Siis, kasvoitteko erilleen vai etsitkö sinä satuja? Eroaisitko vain uuden takia? Uuden ihmisen kanssa tulee suhde arkistumaan, hän muuttuu tavikseksi ja jos sinä et halua erota joka tapauksessa, vaikka jäisit yksinkin, onko sinulla realistista syytä erota?
Odotatko uudelta suhteelta jotain huikeaa rakkaustarinaa ja tunnetko häntä oikeasti? Tunnetko itsestäsi mitään? Pärjäätkö vaikka jäisit yksin pariksi vuodeksikin?
Poikasystäväsi kanssa ette ainakaan tee mitään, omaa tulevaisuuden suunnitelmia etkä halua seksiä etkä sitoutua... Valitsetko siis pelon vai rakkauden takia? Onko sinun mielestäsi parempi roikkua suhteessa että olisi "joku" ettei vaan joutuisi olemaan yksin? Sinulla on tässä kohtaa itsenäistyymisen ja kasvun paikka: SINUN pitää pystyä tekemään myös suhteessa, yksinkin, asioita mitä haluat, ja elää täysillä eikä niin että odotat miehesi tuovan ne sinulle.
Usein erossa menettää myös sen ystävän. Mutta sitä eroaminen on: vakava paikka, menetyksiä, surua ja pettymys. Onko se hyvä käydä läpi ensin vai ottaa siihen putkeen toinen, peittääkseen koko asia?
Puhut mustasukkaisuudesta, mutta sinähän itsekin ihastuit toiseen, miksi poikaystäväsi ei olisi saanut? Haluat omistaa itsekkäästi, muttet rakastaa? Haluatko rakastaa, haluatko haluta sitä suhdetta, haluatko oikeasti sydämessäsi poikaystäväsi kanssa elämää, että voikun saisin kaiken korjattua, ja nyt alan panostaa seksiin ja saan nämä asiat muuttumaan...??
Jos et halua etkä koe sitä, mitä on muka tehtävissä?
Sinulla varmasti aina tuleekin olemaan tunteita, niitä ketä rakastaa rakastaa. Mutta miten on toinen juttu. Tai se voiko aina silti olla suhdetta. Rakkaus EI aina vaan riitä. Se on fakta ja opi se äkkiä. Moni on hakattavana vuosia kun ei usko, että rakkaus ei aina voita, poista kaikkia ongelmia, tee paskasta kultaa. Ero tulee sattumaan sinuun, mutta kysymys kuuluu sattuisiko se enemmän kun suhde nyt?
Parhaan ystäväsi sinä menetät jokatapauksessa. Te kuolette huonoon suhteeseen ja jos et päätä sitoutua ja alkaa panostaa, kidut epätyydyttävässä suhteessa kunnes inhoat häntä (vaikka syy on sinun).
Erossa et saa häntä pitää. Se siitä.
Suhteen menetät tuollatavoin jokatapauksessa. Jos et päätä ja ala tehdä rakkauden, seksin ja suhteen eteen asioita nyt ja unohda mustasukkaisuuttasi, teidän suhteenne kuolee ja te jäätte zombieina tyytymään siihen koska pelkäätte enemmän kun haluatte myöntää tosiasioita.
Tuo ei tule toimimaan se on varmaa, sen voin sanoa.
Mutta pitääkö sinun ruveta nyt heti panostamaan omaan suhteeseesi ja voitko sen tehdä... Tiedät sen ilman ihastustasikin. Ihastuksesi on tekosyy. Kun kysyt rehellisesti itseltäsi ja vastaan, tiedät heti. Pelko on toinen juttu, mutta vastauksen tiedät jo.
Vai pitääkö erota. Tiedät. Mieti se siltä kannalta oletko yksin ja kasvat itsenäisenä ennemmin, älä sotke ihastusta tähän: hän on satua. Pelko on taas eri asia. MMieti mikä on pelkoa, ja mikä totta.
Mieti myös tosiaan suhteen arkistumista: etsitkö seikkailua vai haluatko elää. Siinä on vissi ero, ja lopultakin, vain sinä olet vastuussa sinun jännästä, yhdelläkään miehellä sitä ei ole vastuuta sinulle tehdä. Jos sinä et tajua valita elämässäsi, niin se on voi, voi. Siinä ei suhde auta.
Nyt kun mietit noita asioita, tiedät vastaukset oikeasti ihan koko ajan.
Helpoksi se ei muutu, eikä sen kuulukaan. Erot ei ole kuin elokuvissa, se unohdetaan mainita kun hoetaan ettei suhteet ole. Ei ole mikään, ja niin sen kuuluu ollakin. Mutta silti pitää uskaltaa päättää. Ja olla sen jälkeen tyytyväinen eikä syyttää toista.