Tää ei varmaan ratkee kuin miehen logiikalla, jos silläkään...
Mitä mä teen? kysykää jtn fiksua, että mä saan pääni selväksi tän asian kanssa...
Ihastun kerran kymmeneen vuoteen. Ei vaan kiinnosta kukaan. Tahtoisin niin pystyä rakastumaan naps vaa. Noh, 4 vuotta sitten tapasin lähes täydellisen miehen. Hän huomasi siis minut. Ei olla ees pussattu koskaan, mutta vietetty kavereina aikaa ja kaikki pitääkin meitä jonkin sortin parina. Olen tavannut kaverit, siskot, mutten vanhempia. Välistä tuntuu, että hänen kaverit pitää mua jonain roikkujana, mutta se on kyl hän joka kutsuu.
Hän muutti toiselle paikkakunnalle, mutta käy täällä pari kertaa kuussa ja aina ottaa yhteyttä. Hän ei kumminkaan tule koskaan minun luokseni, aina ollaan ulkona. Olen tiettävästi yksi kolmesta poikakaverista (joo olen nainen), joka on kutsuttu uuteen kotiin käymään, yökylään jopa kahdesti. Välillämme on välillä sähköä, vai kuvittelenko? Viimeaikoina, kun on nähty harvemmin, on mulle alkanu tulla hirvee ikävä...kuten nyt. Yhteyttä ei juurikaan pidetä kuin chattailemalla kerran pari viikossa.
Hän on sanonut "sivulauseessa", että jos seurustelisi, niin minun kanssani, mutta ei ole sen aika. Milloinkas on? En voi itteeni tyrkyttää ja tuo välimatkakin ja ja ja... yritin unohtaa, poistaa ystävistä, en ota yhteyttä, mutta sitten en voi kieltäytyäkkään jos toinen soittaa, että tulee hakemaan tms.
Kattokaa ny, perjantai-ilta ja mä mietin tällasta...
Mitä mä teen? kysykää jtn fiksua, että mä saan pääni selväksi tän asian kanssa...
Ihastun kerran kymmeneen vuoteen. Ei vaan kiinnosta kukaan. Tahtoisin niin pystyä rakastumaan naps vaa. Noh, 4 vuotta sitten tapasin lähes täydellisen miehen. Hän huomasi siis minut. Ei olla ees pussattu koskaan, mutta vietetty kavereina aikaa ja kaikki pitääkin meitä jonkin sortin parina. Olen tavannut kaverit, siskot, mutten vanhempia. Välistä tuntuu, että hänen kaverit pitää mua jonain roikkujana, mutta se on kyl hän joka kutsuu.
Hän muutti toiselle paikkakunnalle, mutta käy täällä pari kertaa kuussa ja aina ottaa yhteyttä. Hän ei kumminkaan tule koskaan minun luokseni, aina ollaan ulkona. Olen tiettävästi yksi kolmesta poikakaverista (joo olen nainen), joka on kutsuttu uuteen kotiin käymään, yökylään jopa kahdesti. Välillämme on välillä sähköä, vai kuvittelenko? Viimeaikoina, kun on nähty harvemmin, on mulle alkanu tulla hirvee ikävä...kuten nyt. Yhteyttä ei juurikaan pidetä kuin chattailemalla kerran pari viikossa.
Hän on sanonut "sivulauseessa", että jos seurustelisi, niin minun kanssani, mutta ei ole sen aika. Milloinkas on? En voi itteeni tyrkyttää ja tuo välimatkakin ja ja ja... yritin unohtaa, poistaa ystävistä, en ota yhteyttä, mutta sitten en voi kieltäytyäkkään jos toinen soittaa, että tulee hakemaan tms.
Kattokaa ny, perjantai-ilta ja mä mietin tällasta...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tilanteesi muistuttaa minua hiukan eräästä miehestä, jonka tunsin aikoinaan. Meidän välillämme tosin oli sitä sähköä enemmän kuin selvästi, mutta tuo "vielä ei ole sen aika" lause kuulosti tutulta...
Omassa tapauksessani mies asui myös toisessa kaupungissa, pidimme yhteyttä suhteellisen tiiviisti. Minä toivoin "suhteeltamme" enemmän ja mieskin antoi ymmärtää (tai ainakin naiiviudessani halusin niin ymmärtää), että meillä olisi mahdollisuuksia, mutta hänen mukaansa vielä ei ollut sen aika enkä painostanut asialla sen ihmeemmin.
Tilannetta jatkui muutaman vuoden, seurustelinkin välillä mutta mies jatkoi yhteydenpitoa. Vähintäänkin lauantai-iltaisin baarien sulkemisajan jälkeen tuli soittoa ja viestiä siitä kuinka ihana olen ja miten hän ikävöi jne jne. Joka kerta toivoni nousi vain läsähtääkseen takaisin maan tasalle. Kunnes sain tarpeekseni ja jätin yhteydenpidon tyystin. Vielä monen vuoden jälkeenkin hän otti yhteyttä, en tajua miksi.
Älä ota kommenttiani väärin, teillä voi olla mahdollisuuksia mutta jotenkin asiasta pitäisi pystyä keskustelemaan niin, että saat selvyyden. Tuollainen mietiskely on todella raskasta ja pahimmillaan rikot itsesi, jos odotat ikuisuuksia vain huomataksesi ettei toinen olekaan kiinnostunut syventämään suhdettanne.
Niin, kuinkas sen keskustelun saisi aikaiseksi? Pelkään menettäväni erittäin hyvän ystävän, mutta jos jatkan näin olen aina yksin.
Sekin painaa kupissa, että mies voi saada lapsia tulevaisuudessa, mutta minullahan aika on rajallinen. En ole koskaan halunnut lapsia, mutta en ole vastaankaan. Pelkään sitä päivää, jolloin löytyy joku jonka kanssa hän haluaakin perustaa perheen.
Mies ei ole koskaan soitellut ns. kännipuheluita. Päinvastoin, silloin ei juuri ota yhteyttä. Välillä mietin, olenko vain korvike, kun ei ole muita niin sitten on mun kans...mutta aika useasti näin käy. Matkusteltu on yhdessä myös. Eikä tiettävästi ole ollut kenenkään muun kanssa.
Miten miehelle osoitetaan kiinnostus? Naiselle voi aina viedä kukkapuskan, suklaata tai muuten vaan vaikka pääsiäismunan...
Tuo on kyllä hankala tilanne, ei ole helppoa kertoa omista tunteistaan kun pelkää ystävyyden menettämistä. Valitettavasti se taitaa kuitenkin olla ainoa keino päästä tilanteessa eteenpäin, mikäli tunteesi ovat niin vahvat ettet voi työntää niitä vain taka-alalle ja unohtaa...
Kerrottuasi saisit ainakin varmuuden tilanteeseen. Joko teillä on mahdollisuuksia tai sitten voit aloittaa miehestä irtaantumisen tunnetasolla, et voi ikuisesti vain haikailla.
Valitettavasti voi käydä niin, että ystävyytenne lakastuu. Sekin on tapahtunut minulle :( Minulla oli ylä-asteelta lähtien miespuolinen ystävä, jonka kanssa vietimme paljon aikaa yhdessä. Hän oli minusta romanttisessa mielessä kiinnostunut, minä en hänestä. Hiljalleen yhteydenpitomme hiipui, sillä se ettemme vastanneet toistemme tunteisiin oikealla tasolla tuntui jatkuvasti jotenkin "raastavan". Hän on kuitenkin edelleen mielestäni yksi hienoimmista tuntemistani miehistä ja vaikka joskus vieläkin on ikävä ystävyyttämme, tiedän ettei vaihtoehtoa ollut.
Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen, toivottavasti mies vastaa tunteisiisi!
"Hän on sanonut "sivulauseessa", että jos seurustelisi, niin minun kanssani, mutta ei ole sen aika. Milloinkas on?"
Päättelin tekstistäsi, että ette ole ihan teinejäkään ja sen perusteella sanoisin, että se oikea aika ei tule ikinä. Olet kiva kaveri, mukava ystävä, siltä se vaikuttaa kertomasi perusteella. Tietenkin sinun tulee varmistua asiasta ja ei kai siihen muuta keinoa ole kuin keskustelu ihan ilman rivienvälejä.
Jos ei ole rohkeutta puhua asioista, voi koko loppuelämä mennä jossitellessa ja pähkäillessä.
Jos tuntuu ettei voi tehdä mitään, niin ei pidä tehdä mitään. Noin muuten olen tuon Ratikkakuskin kanssa täysin samaa mieltä.
Ja minä olen samaa mieltä kanssasi siitä, että olet ratikkakuskin kanssa samaa mieltä, mutta kannattaako kahden köyhän yhdistää likapyykkejään. Kahdelle köyhälle syntyy köyhiä lapsia jotka joudumme kouluttamaan ja ruokkimaa, puhumattakaan asuntojen rakentamisesta. Sähkövalossa alulle laitetut lapset ovat terveempiä kuin kynttilänvalossa!
En nyt tiedä siitä köyhästä, onhan heillä sähköäkin.
Lainaan, "Välillämme on välillä sähköä." :)
Kannattaa viettää perjantai-iltaa muulla tavoin,kuin miettimällä näitä. Mies tuskin viettää samoin. Voithan sä ilmaista rakkautesi, ja jos vastakaikua ei tule, unohda ja jatka kaverina. Ja tosiaan mietiskele ja touhua sen jälkeen muita perjantai-iltaisin.
Miten miehelle osoitetaan kiinnostus? Naiselle voi aina viedä kukkapuskan, suklaata tai muuten vaan vaikka pääsiäismunan...
Eikö olis helpointa, että ihan näillä aloituksen sanoilla suurinpiirtein kertoisit,mitä ajattelet hänestä. Vai sanooko sulle naisenakaan oikeasti jotain, jos joku ostaa kukkasia tai suklaata? Parisuhteessa ehkä toimii,joidenkin kauniiden sanojen kera, mutta ei sellaisen kanssa, jonka kanssa ei vielä ole suhteessa.