Minulla on se periaate etten ikinä alennu pyytämään keltään anteeksi. Anteeksipyytely osoittaa heikkoutta. Annan mielummin vaikka suhteiden kaatua kuin pyydän anteeksi. Minulla kun riittää ylpeyttä vaikka muille jaettavaksi.
En ikinä pyydä anteeksi
Kutta
12134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minustakin se että jos jatkuvaan pitää anteeksi pyydellä on se heikkouden merkki, ei niinkään anteeksipyytelyn vuoksi vaan siihen johtaneiden syiden vuoksi, siksipä pyrin kohtelemaan muita niin ettei ole mitään syytä pyytää anteeksi, sitten jos on niin kyllä pyydän mutta se on hyvin harvinaista.
Olette idiootteja! Ylpeys on ihmisessä kaikkein selkein merkki heikkoudesta. Anteeksi pyytäminen on vain kohteliasta ja vahvuuden merkki, koska ei pelkää vaikuttavansa heikolta.
Yleensä sellaiset jotka ajautuvat jatkuvasti ongelmiin huonon itsetuntonsa ja heikkojen älynlahjojensa vuoksi ovat sellaisia jotka paljon pyytelee anteeksi töppäyksiään, ei se anteeksipyytely niistä luusereista yhtään vahvempia tee. Kuten sanoin minulle ei ole ongelma pyytää anteeksi jos syytä on mutta sitä vaan on harvemmin kun riittävässä määrin osaa arvostaa itseään ja muita.
Kyllä anteeksi voi pyytää vaikka ei olisi mitään väärää tehnytkään. Itse harrastan paljon sitä että kun toinen loukkaantuu jostain mitä teen, niin selitän oman näkulmani ja teen selväksi etten tehnyt yhtään mitään väärää, sitten sen päätteeksi sanon "mutta anteeksi kuitenkin jos tuotin pahaa mieltä"
Anteeksi pyytäminen on tapa tehdä toiselle parempi mieli. Se on kohteliasta ja merkki siitä että ei halua turhaan riidellä.
En näe siinä pienintäkään merkkiä heikkoudesta.
Niin no silloin toki jos toinen oikein loukkaantuu vaikka olisi väärässäkin niin voi mieliksi pyytää anteeksi hyvälle mielelle saadakseen mutta siinä on vaaransa jos aina joutuu sitten pyytelemään anteeksi oikeassa oloaan. No samoilla linjoilla me periaatteessa ollaan koska minäkin tuolla jo ekassa mainitsin että pyrin elämään niin ettei tule mitään anteeksipyydeltävää, sitä huomioonottamista, kohteliaisuutta ja loukkaamattomuutta siis jo etukäteen niin ettei tarvitse riidellä.
Minä pyytäisin anteeksi jos olisi jotain anteeksipyydettävää.
Ei oo mikään ihme, että oot sinkku. Kuka haluaa sellaista kumppania, joka ei osaa pyytää anteeksi silloin kun on anteeksi pyydettävää.
Mää en ainakaan olisi sellaisen miehen kanssa, jolla anteeksi ei kuulu sanavarastoon tarvittaessa.
Joillekin silti on tärkeää, että toinen pyytää anteeksi silloin, kun esim kääntyessään sängyssä pudottaa toisen lattialle, eikä sano vaan "oho, sattuks" ja vetää peiton korvilleen ja alkaa kuorsata. Iso mies voi näin nimittäin kääntyessään tehdä ja pieni nainen voi kaaressa lentää seinän kautta lattialle, niin että mätkähtää ;)
kyllä siinä on kuulkaa anteeksi pyynnön paikka.
Pyydän anteeksi omaa pienimunaisuuttani.
Sietääkin pyytää.
:`(
Pyysin yhtä naista treffeille, mutta hän antoi pakit. Jouduin sitten pyytämään anteeksi, että olin pyytänyt häntä ulos, koska nainen stressaantui siitä, että oli pyytänyt häntä ulos.
Kyllä naiset ovat vaikeita!