Kunnioita - miten?

3. arvostat ja kunnioitat miehesi työtä, oli se mikä tahansa
4. kunnioitat miehesi mielipiteitä ja elämänarvoja, vaikka ne poikkeaisivat omistasi

Pitkällä kokemuksella:

3. arvostat ja kunnioitat miehesi työtä, oli se mikä tahansa
4. kunnioitat miehesi mielipiteitä ja elämänarvoja, vaikka ne poikkeaisivat omistasi

M37vee kirjoitti:

3. arvostat ja kunnioitat miehesi työtä, oli se mikä tahansa
4. kunnioitat miehesi mielipiteitä ja elämänarvoja, vaikka ne poikkeaisivat omistasi

Eli siis naisen pitää kunnioittaa miestä ja hänen mielipiteitään. Toimiiko tämä juttu myös toisin päin?

Miehet jaarittelevat loputtomasti työstään ja olettavat naisten olevan heistä ja heidän asioistaan aina kiinnostuneita. Ja tosiaan: naiset ainakin yrittävät!

Itse olen sairaanhoitaja. Kun kerroin miehelleni työpaikallani olevista epäkohdista, hän kuittasi ne akkojen kouhotuksena. Että se siitä kiinnostuksesta ja kunnioituksesta.

Nainen kirjoitti:

Eli siis naisen pitää kunnioittaa miestä ja hänen mielipiteitään. Toimiiko tämä juttu myös toisin päin?

Miehet jaarittelevat loputtomasti työstään ja olettavat naisten olevan heistä ja heidän asioistaan aina kiinnostuneita. Ja tosiaan: naiset ainakin yrittävät!

Itse olen sairaanhoitaja. Kun kerroin miehelleni työpaikallani olevista epäkohdista, hän kuittasi ne akkojen kouhotuksena. Että se siitä kiinnostuksesta ja kunnioituksesta.

olen mies ja mielelläni kuuntelen naiseni työpäivän kuvausta, koska nimenomaan kunnioitan ja rakastan häntä.

Nainen kirjoitti:

Eli siis naisen pitää kunnioittaa miestä ja hänen mielipiteitään. Toimiiko tämä juttu myös toisin päin?

Miehet jaarittelevat loputtomasti työstään ja olettavat naisten olevan heistä ja heidän asioistaan aina kiinnostuneita. Ja tosiaan: naiset ainakin yrittävät!

Itse olen sairaanhoitaja. Kun kerroin miehelleni työpaikallani olevista epäkohdista, hän kuittasi ne akkojen kouhotuksena. Että se siitä kiinnostuksesta ja kunnioituksesta.

Joo, tietty myös toiseen suuntaan. En muuten tarkoittanut sitä, että pitäisi kuunnella loputtomasti jaarittelua miehen/naisen työstä, vaan sitä, että ei alenna tai loukkaa kumppaniaan halveksimalla hänen työpaikkaansa, koulutustaan, tulojaan tai ammattiaan (oli ongelma ainakin meillä exän kanssa, sain välillä kuulla että olin "just vaan tuommoinen tyypillinen mitätön pikkupomo suuressa firmassa" - toisin kuin ystävättärien hienot lääkärimiehet ja asianajajat. Tämä mitätön pikkupomo tosin ansaitsi 2,5 kertaa sen minkä vaimonsa ja maksoi viulut).

M37 kirjoitti:

Joo, tietty myös toiseen suuntaan. En muuten tarkoittanut sitä, että pitäisi kuunnella loputtomasti jaarittelua miehen/naisen työstä, vaan sitä, että ei alenna tai loukkaa kumppaniaan halveksimalla hänen työpaikkaansa, koulutustaan, tulojaan tai ammattiaan (oli ongelma ainakin meillä exän kanssa, sain välillä kuulla että olin "just vaan tuommoinen tyypillinen mitätön pikkupomo suuressa firmassa" - toisin kuin ystävättärien hienot lääkärimiehet ja asianajajat. Tämä mitätön pikkupomo tosin ansaitsi 2,5 kertaa sen minkä vaimonsa ja maksoi viulut).

aina, miten enemmän ansaitseva mies kertoo maksaneensa viulut avioliitossaan. Itselläni pienempipalkkaisena meni kaikki rahat perheeseen, kun miehelle jäi rahaa kalliisiin harrastuksiin. Mutta hän puhui aina MINUN talostani ja MINUN autostani, vaikka rahani kelpasivat lainojen maksuun.

Eikö tuo ole myös epäkunnioittavaa huomautella toisen huonosta palkasta?

Nainen kirjoitti:

Eli siis naisen pitää kunnioittaa miestä ja hänen mielipiteitään. Toimiiko tämä juttu myös toisin päin?

Miehet jaarittelevat loputtomasti työstään ja olettavat naisten olevan heistä ja heidän asioistaan aina kiinnostuneita. Ja tosiaan: naiset ainakin yrittävät!

Itse olen sairaanhoitaja. Kun kerroin miehelleni työpaikallani olevista epäkohdista, hän kuittasi ne akkojen kouhotuksena. Että se siitä kiinnostuksesta ja kunnioituksesta.

mielestä heitä pitää aina kunnioittaa enemmän kuin heidän vaimojaan. Että se siitä tasa-arvosta.

Eronnut kirjoitti:

aina, miten enemmän ansaitseva mies kertoo maksaneensa viulut avioliitossaan. Itselläni pienempipalkkaisena meni kaikki rahat perheeseen, kun miehelle jäi rahaa kalliisiin harrastuksiin. Mutta hän puhui aina MINUN talostani ja MINUN autostani, vaikka rahani kelpasivat lainojen maksuun.

Eikö tuo ole myös epäkunnioittavaa huomautella toisen huonosta palkasta?

Kyse ei ollut tuloeroista vaan siitä, että työni statusarvo ei ollut exälleni riittävä. En myöskään kertaakaan liittomme aikana huomautellut exäni matalasta palkasta, saati että olisin kehoittanut häntä vaihtamaan paremmin palkattuun työhön. Jutun pointti oli se, että en itse saanut ansaitsemaani arvostusta työstäni perheen pääasiallisena elättäjänä, vaan työtäni itsessään pidettiin vähäarvoisena ja mitättömänä. Palkan määrällä ei siis ollut tuossakaan kohtaa merkitystä, se oli täysin toissijainen kysymys. Ansaitsin enemmän kuin tuttavaperheen lääkäri, ja pääsin samoille vuosiansioille kuin mainittu asianajaja, mutta työni oli exäni mielestä tylsää, mielenkiinnotonta ja merkityksetöntä.

Tämä ei enää tähän ketjuun oikeastaan kuulu, mutta en malta olla puuttumatta naisilta usein kuultuun katkeraan valitusvirteen siitä kuinka "miehelle jää/jäi rahaa kalliisiin harrastuksiin". Mitä sitten? Jos mies osallistuu tulojensa suhteessa (tai vieläpä vähän yli) yhteisiin kustannuksiin ja rahaa jää vielä käytettäväksi harrastuksiin - molemmille osapuolille - niin helvettiäkö se naiselle kuuluu mihin mies ne loput omalla työllään ansaitsemansa rahat tuhlaa - kunhan ei huoriin ja viinaan kaikkea työnnä. Tyypillisen ahne naisnäkökulma näyttää vaativan, että kaikki miehen rahat ovat perheen yhteisiä ja käytettävä perheen yhteisiin asioihin juuri niin kuin nainen haluaa ne käyttää. Mikähän se sinunkin miehesi kallis harrastus mahtoi olla ja laskitteko koskaan vuositasolla paljonko siihen harrastukseen ihan oikeasti kului rahaa, siis osuutena miehesi tuloista. Kyllä minunkin ansioistani varmasti paloi kuukausittain 80-90% perheen yhteisiin menoihin, työvaatteitakin piti jäljelle jääneellä rahalla joskus ostaa, ja silti sain kuunnella jatkuvaa kitinää omasta rahankäytöstäni, kuinka milloin milläkin summalla "olisi voitu tehdä jotain kivaa perheen kanssa yhdessä" - ja nainenhan sen paremmin aina tietää mikä on kivaa ja mikä ei, vai mitä.

M37 kirjoitti:

Kyse ei ollut tuloeroista vaan siitä, että työni statusarvo ei ollut exälleni riittävä. En myöskään kertaakaan liittomme aikana huomautellut exäni matalasta palkasta, saati että olisin kehoittanut häntä vaihtamaan paremmin palkattuun työhön. Jutun pointti oli se, että en itse saanut ansaitsemaani arvostusta työstäni perheen pääasiallisena elättäjänä, vaan työtäni itsessään pidettiin vähäarvoisena ja mitättömänä. Palkan määrällä ei siis ollut tuossakaan kohtaa merkitystä, se oli täysin toissijainen kysymys. Ansaitsin enemmän kuin tuttavaperheen lääkäri, ja pääsin samoille vuosiansioille kuin mainittu asianajaja, mutta työni oli exäni mielestä tylsää, mielenkiinnotonta ja merkityksetöntä.

Tämä ei enää tähän ketjuun oikeastaan kuulu, mutta en malta olla puuttumatta naisilta usein kuultuun katkeraan valitusvirteen siitä kuinka "miehelle jää/jäi rahaa kalliisiin harrastuksiin". Mitä sitten? Jos mies osallistuu tulojensa suhteessa (tai vieläpä vähän yli) yhteisiin kustannuksiin ja rahaa jää vielä käytettäväksi harrastuksiin - molemmille osapuolille - niin helvettiäkö se naiselle kuuluu mihin mies ne loput omalla työllään ansaitsemansa rahat tuhlaa - kunhan ei huoriin ja viinaan kaikkea työnnä. Tyypillisen ahne naisnäkökulma näyttää vaativan, että kaikki miehen rahat ovat perheen yhteisiä ja käytettävä perheen yhteisiin asioihin juuri niin kuin nainen haluaa ne käyttää. Mikähän se sinunkin miehesi kallis harrastus mahtoi olla ja laskitteko koskaan vuositasolla paljonko siihen harrastukseen ihan oikeasti kului rahaa, siis osuutena miehesi tuloista. Kyllä minunkin ansioistani varmasti paloi kuukausittain 80-90% perheen yhteisiin menoihin, työvaatteitakin piti jäljelle jääneellä rahalla joskus ostaa, ja silti sain kuunnella jatkuvaa kitinää omasta rahankäytöstäni, kuinka milloin milläkin summalla "olisi voitu tehdä jotain kivaa perheen kanssa yhdessä" - ja nainenhan sen paremmin aina tietää mikä on kivaa ja mikä ei, vai mitä.

Kumpikin osallistuu tulojensa mukaan perheen elatukseen. Jotenkin niin se avioliittolaissakin on. Todellisuudessa nainen pienempipalkkaisena pistää KAIKKI rahansa kotiin ja lapsiin.

Mieheni kallis (sikakallis!)harrastus oli lentäminen. Hän osti myös kaverinsa kanssa oman pienkoneen puoliksi. Arvaa, mitä maksoi????

P.S. Uusi vaimo oli niin topakka, että lentely loppui - monessa mielessä.

Eronnut kirjoitti:

Kumpikin osallistuu tulojensa mukaan perheen elatukseen. Jotenkin niin se avioliittolaissakin on. Todellisuudessa nainen pienempipalkkaisena pistää KAIKKI rahansa kotiin ja lapsiin.

Mieheni kallis (sikakallis!)harrastus oli lentäminen. Hän osti myös kaverinsa kanssa oman pienkoneen puoliksi. Arvaa, mitä maksoi????

P.S. Uusi vaimo oli niin topakka, että lentely loppui - monessa mielessä.

"Mieheni kallis (sikakallis!)harrastus oli lentäminen. Hän osti myös kaverinsa kanssa oman pienkoneen puoliksi. Arvaa, mitä maksoi???? "

Öh, tuota, jaa... varmaan aika paljon? Ehkäpä se on tällä kertaa parempi että mä olen tässä kohtaa nyt vaihteeksi ihan hiljaa :-)

M37 kirjoitti:

"Mieheni kallis (sikakallis!)harrastus oli lentäminen. Hän osti myös kaverinsa kanssa oman pienkoneen puoliksi. Arvaa, mitä maksoi???? "

Öh, tuota, jaa... varmaan aika paljon? Ehkäpä se on tällä kertaa parempi että mä olen tässä kohtaa nyt vaihteeksi ihan hiljaa :-)

Olen suhteuttanut tässä asiassa tuloni menoihin siten että omat rahani riitävät harrastuksiini ja jne, mutta tämä kyllä on merkinnyt käytänössä sitä että olen jättänyt lisääntymisen muiden harteille:). Siihen ei yksinkertaisesti olisi varaa kun pitäisi olla pois töistä ja hoivata suvun jatketta, koska haluan tehdä vähän muutakin..

M37 kirjoitti:

Kyse ei ollut tuloeroista vaan siitä, että työni statusarvo ei ollut exälleni riittävä. En myöskään kertaakaan liittomme aikana huomautellut exäni matalasta palkasta, saati että olisin kehoittanut häntä vaihtamaan paremmin palkattuun työhön. Jutun pointti oli se, että en itse saanut ansaitsemaani arvostusta työstäni perheen pääasiallisena elättäjänä, vaan työtäni itsessään pidettiin vähäarvoisena ja mitättömänä. Palkan määrällä ei siis ollut tuossakaan kohtaa merkitystä, se oli täysin toissijainen kysymys. Ansaitsin enemmän kuin tuttavaperheen lääkäri, ja pääsin samoille vuosiansioille kuin mainittu asianajaja, mutta työni oli exäni mielestä tylsää, mielenkiinnotonta ja merkityksetöntä.

Tämä ei enää tähän ketjuun oikeastaan kuulu, mutta en malta olla puuttumatta naisilta usein kuultuun katkeraan valitusvirteen siitä kuinka "miehelle jää/jäi rahaa kalliisiin harrastuksiin". Mitä sitten? Jos mies osallistuu tulojensa suhteessa (tai vieläpä vähän yli) yhteisiin kustannuksiin ja rahaa jää vielä käytettäväksi harrastuksiin - molemmille osapuolille - niin helvettiäkö se naiselle kuuluu mihin mies ne loput omalla työllään ansaitsemansa rahat tuhlaa - kunhan ei huoriin ja viinaan kaikkea työnnä. Tyypillisen ahne naisnäkökulma näyttää vaativan, että kaikki miehen rahat ovat perheen yhteisiä ja käytettävä perheen yhteisiin asioihin juuri niin kuin nainen haluaa ne käyttää. Mikähän se sinunkin miehesi kallis harrastus mahtoi olla ja laskitteko koskaan vuositasolla paljonko siihen harrastukseen ihan oikeasti kului rahaa, siis osuutena miehesi tuloista. Kyllä minunkin ansioistani varmasti paloi kuukausittain 80-90% perheen yhteisiin menoihin, työvaatteitakin piti jäljelle jääneellä rahalla joskus ostaa, ja silti sain kuunnella jatkuvaa kitinää omasta rahankäytöstäni, kuinka milloin milläkin summalla "olisi voitu tehdä jotain kivaa perheen kanssa yhdessä" - ja nainenhan sen paremmin aina tietää mikä on kivaa ja mikä ei, vai mitä.

Entäpä kun mies parempituloisena haluaa kalliimman autona ja nainen halvemman, että jäisi sitä rahaa omiinkin harrastuksiin vaan ei, pitää se kalliimpi ostaa ja vaaditaan tasan puolet, vaikka sillä halvemmallakin olisi päässyt yhtä lailla perille. kyllä se sitten on kiva ajella kallilla autolla omiin harrastuksiin.
Onko se nyt ihme jos naiset vaativat samaa palkkatasoa kun ovat korkeammin koulutettujakin.