Tää on aika nolo aihe ja kuuluisi ehkä jonnekin itsetunto-ongelmaisten palstalle. En sellaista kuitenkaan löytänyt joten vuodatan siis tänne. olen kohta 4-kymppinen mies ja viimeisestä naissuhteesta aikaa. Koen ulkomuotoni niin kuvottavaksi etten enää oikein halua lähestyä kaunimpaa sukupuolta. Mielestäni minulla on aivan liian pitkät jalat. Muistutan lähinnä Conan O`briania, suurin piirtein saman pituinenkin olen. Voiko tuollainen/tällainen olla naisen mielestä viehättävä. Itseäni ei peilikuva imartele. Ei tässä iässä enää luulisi ulkonäköpaineita olevan mutta onpahan vaan.
mittasuhdeongelma
ääääääähhhhhhhhhhhhh
4168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Conan o brien on muistaakseni 192 cm pitkä. Eli aika hujoppi. itse tahtoisin olla 180cm mut olen ainoastaan 166cm. suurin osa naisista haluaa yli 170cm miehen ainakin mitä naisten profiileja olen kattellut. Joten tälläisellä ei ole kovin hyvät saumat päästä treffeille. Oon ihan tavis kans. kyllä joku sut nappaa kun naiset tykkää pitkistä miehistä.
Aloittaja, oletpa hauska provo heko heko!
Ja nimimerkki "Tavis mies" valitat jatkuvasti täällä palstalla pituudestasi, vaikka monet naiset vakuuttelee kyllästymiseen asti, että kyllä pituuden puolesta kelpaisit. Niin et kuitenkaan usko sitä, vaan jatkat jankkaamista. Mutta mihin pyrit sillä? Ja mitä hyötyä on jankata samaa asiaa jatkuvasti?
Lyhyt ei ikinä kelpaa naisille. Suomi treffit on pullollaan naisia jotka haluu 170 cm miehen vähintään. Ja muut deitti palvelut kans. Lyhyt kelpaa jos on raha paljon-
Seurustelu-historiastani sanon että on ollut yksi 166cm ja kaksi 168cm miesystävää joskus, eikä ole mitään haitannut vaikka itse olen 169cm, niin miehet olivat muuten "isompia" ja huomattavasti harteikkaampia.
Eli vaikka en mitenkään tarkoituksella etsikään itseäni lyhyempää miestä, mutta ei sillä ole oikeasti väliä, kunhan kemiat muuten kohtaa.
Uskoisin että on paljonkin naisia jotka ajattelevat samoin.
Mutta toisaalta, ihan sama vaikka kuinka vakuuttelisi, kun ei se puhe mene kuitenkaan perille.