Riitoja koko ajan

Meillä on aivan sama tilanne, tapellaan koko ajan, mutta kun menee hyvin, niin menee tosi hyvin. Olemme molemmat tosi tulisia ja tunteellisia ja se näkyy räiskymisenä. Ero on ollut usein lähellä, mutta tosipaikan tullen kumpikaan ei ole sitä lopulta halunnut ja nyt kun meillä on muutaman päivän mennyt normaalisti, totesimme, että kun on todellisen rakkauden löytänyt, niin sen puolesta kannnattaa taistella!! Molempia väsyttää riitely ja voimme huonosti silloin, kaipa se on vaan yritettävä hillitä raivonsa kun rupee keittämään ja mennä vaikka pois ettei tule sanottua mitä sylki suuhun tuo!

No mistä sen riidan saatte aina aikaiseksi, stitä kannattaisi miettiä, miksi riitelen.
Mitkä ovat aiheet, mitkä tulevat esiin. On hyvä jos olette jo itse alkaneet ajatella riitojanne. Nyt vain tarvitsee ajatella, miksi minä suutun, oliko aihetta ja kummankin.

Kyllä minuakin joskus ketuttaa toisen tekemiset ja erilaiset ajatukset, mutta olen opetellut osan niistä suorastaan samantien laskemaan toisesta korvasta ulos.

Tässä kohtasin muutaman asian ihan viime viikolla, jäin miettimään syitä toisen sanomisiin ja touhuihin, eräs nousi esiin. Kun mietin millaista hänen kodissaan on touhu, sieltä löytyy syy hänen sanomisiinsa, meillä on erilaiset lähtökohdat esim. aiheesta siivous, naisten ja miesten työt.
Muistan hyvin kuinka hänen isänsä aina häipyi vaikka marjametsään kun olis siivouspäivä, samaa tekee poikansa, pois tieltä.
Samlla muistin monia muita heidän perheessä olleita erilaisia tapoja ja huomasin, että turhasta tässä asiassa lähden riitelemään.
Tietenkin asioista pitää puhau ja siitä kuinka saisimme hiottua ajatuksiamme samaan suuntaan, kumpikin yrittää päästä ainakin osaksi lapsuuden kuvioista ja mielellään ajatellaan järkevästi miten nykyisin olisi hyvä toimia.

Tässähän ei pitäisi syyttää ketään, sillä kyllä se olotila missä on elänyt on varmasti jokaiselle luonut ne mielikuvat ja tietenkin niitä pitää oikeina, mutta pitäisi mieluimmin keskustella miten teillä tehtiin ja miten meillä ja ymmärtää että riitään ei ole mitään aihetta.

Sympatiat sinulle ap. Riitaa on niin monenlaista.

Itse törmäsin siihen, että meillä oli miehen kanssa hyvin erilainen tapa kohdella puolisoa ja omaa perhettä. Minulle oma mies ja oma perhe on tärkein, kumppanini taas odotti, että minä päivästä toiseen venyn ja ymmärrän ja joustan perheen ulkopuolisten asioiden ja ihmisten vuoksi. Tykkäsin tosi paljon miehestä, mutta jatkuva jääminen 64 sijalle alkoi tuntua siltä, että minun tunteillani ja tarpeillani ei ole mitään väliä. Vain muiden tunteilla ja tarpeilla. Sovitutkin asiatkin jäivät "tilanteen muuuttumisen" jalkoihin, ja aina jonkun perheen ulkopuolisen eduksi. En tiedä, mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä - me emme löytäneet ratkaisua. Toivon sydämestäni, että teille käy paremmin!

kannattaa joskus miettiä siltä kantilta että jos suhde kuluttaa enempi mitä antaa niin pitäiskö luovuttaa hyvissä ajoin vai taistella väkiste ja katsoa tuleeko enää mitään vaikka liekki ois jo sammunu.. toki parisuhde vaatii aina työtä mutta liika on aina liikaa. joskus taas niinki yksinkertainen asia auttaa ku hetkittäinen välimatka, ei näe sitä toisen naamaa kokoajan.

eihän ne riidat riitelemällä ratkea, kannattaisiko puhua niistä ongelmista joista riitoja tulee ja koittaa niihin molempien hakea ratkaisuja, sillä ethän sä toista voi muuttaa, vain itseäsi

teillä on vaan joku kommunikointi katkos? puhuminen kannattaa aina (syyllistäminen ei ole puhumista)

masentunut...

Mulla on ikävä sua.

Jotkut ihmiset eivät vain jatkuvasta yrittämisestä huolimatta sovi yhteen. Piste.

Ette hyväksy toistenne mielipiteitä asioista vaan molemmilla omat mielipiteet ja oma mielipide on aina se oikea ja siitä ette luovu. Pitäis hyväksyä toisen mielipide eikä alakaa jankkaamaan.