Miksi vedän puoleeni isättömiä naisia?

No parempi tuokin kuin se että minä vedän puoleensa hukassa olevia tapauksia, jotka toteavat jossain vaiheessa : "sori, olenkin lesbo"

Jos miehistä suurin osa juo, parisuhteista yli puolet päättyy eroon, mielenterves tai muut ongelmat on tässä maassa erittäin yleisiä, suurin osa miehiestä ei ole paljon kiinnostunut lapsistaan, ja ihmisistä sata prosenttia kohtaa loppunsa jossain vaiheessa, niin pikemminkin voi kysyä, mikä ihme tuo edes on?
Hyvät isät on harvinaisia. Kysymys ei ole sinun erikoisuudestasi, eikä tytön omituisuudesta, vaan hyvien isien vähyydestä.
Olet varmaan kasvanut niin tynnyrissä tai elänyt liian suojattua elämää, että kuvittelet herkästi että se olisi jotenkin norminmukaista.

No jaa... Ehkä olet sitten sellainen "turvallinen" mies, joka vetää puoleensa isättömiä? Kirjoituksestasi ei selvinnyt, haittaako em seikka jotenkin tahtia? Tekeekö isättömyys näistä nuorista naisista jotenkin vähemmän haluttavia kumppaneita..?

Nooh, "kevennyksenä": minunlaiseeni et olekaan törmännyt: isä elossa ja so far ikäisekseen hyvin terve, asuu vajaan parin kymmenen kilometrin päässä ja näemme pari-kolme kertaa kuukaudessa. MUTTA: isäsuhde on jäänyt hyvin etäiseksi, syytä en osaa sanoa. Näin oli ennen äitini kuolemaa 7 v sitten ja näin on ollut sen jälkeen. Isä on minulle... No ehkä vain yksi vanhempi sukulainen lisää?

Aivan sattumaa, ei tässä mitään taikauskoisia olla. Tai sitten haet aina samantyyppisestä paikasta naisia. Tuossa on ongelma ehkä siinä että luonnollinen kuolema (toki ei välttämättä) ja skitsofrenia voi olla sukurasitteisia - lapsentekoa ajatellen. Ja alkoholisti isä ei olisi hyvä varhaisvuosina, mutta näkee ulospäin kehen vaikuttaa ja kehen ei - ja miten. Silti adoptio tai sukusolujen geenien terveyden varmistaminen on nykyään mahdollisia, jos ihan kauheasti pelkää jotain. Ainakin ulkomailla on niin tehty.

Kuitenkin osa voi olla treffikelpoisia. Esimerkiksi oma isä kuoli ulkoisten tekijöiden vuoksi kun olin "vanhempi" lapsi. En koe että olen mitenkään huonompi tai olisi mitään kauheaa. Paitsi hänen itsensä kannalta ikävää kun liian aikaisin. Ei ole mitää draamaa. Aika monien vanhemmat eroavat, eikä nainen ole silti eroavaa sorttia itse. Miehillä se voi mennä niin ikävä kyllä.

Ehjä perhe ei ole normi välttämättä kaikilla (ollut vuosikymmeniin), silloin voi kokea sympatiaa. Ei nainen ole silti sen enempää vailla kuin muutkaan. Jos on itsellä ehjä perhe, kannattaa olla siitä kiitollinen ja ottaa nainen mukaan sukuun. :) Siinä on papan ja mamman mallia sitten yhdestä tai kahdesta suvusta. Nuorilla aikuisilla on kuitenkin oma elämä. Ja vanhemmista "irtauduttu" normaalisti. Toisaalta onko pakko tehdä lapsia, ei ole, ellei innostu.

Sukuriidatkin ovat yleisiä, jos kemiat eivät toimi vanhempien tai suvun kanssa. Ollaan samaa sukua, eri maata. Draama kuuluu parikymppisille todennäköisemmin kuin kolmekymppiselle, oli ehjä perhe tai ei takana. On mukava ajatus ehjästä perheestä, mutta te olette se ehjä perhe jo kaksin.

Ei se olekaan sattumaa. Suurimmalla osalla ikäryhmäsi naisista on isä, joka on loistanut lähinnä poissaolollaan, tai väkivallalla, tai viinalla (tai kaikilla näistä) ja puolet liitoista päättyy eroon. Mulla on lähikavereissa: nainen jonka isä oli umpijuoppo, nainen jonka isä oli väkivaltainen, nainen jonka vanhemmat ovat eronneet, nainen jonka isä on kuollut kun tämä on ollut nuori, nainen jonka isä erosi kun löysi uuden muijan ja petti ensin vuoden ja ero oli traumatisoiva ja äkillinen kun iskä vaan muutti pois... Nainen jonka isä oli juoppohullu, uhkasi jopa raiskata oman tyttärensä äidin hakkaamisen lisäksi tietenkin. Ja mielisairaitahan suomessa riittää.

Joten siis missä sun mielestä on se outo asia?
Ei millään pahalla, mutta miehet noin yleisesti ottaen eivät ole osallistuneet eivätkä välttämättä edes arvostaneet perhettä, ennen, eikä siitä ole kovinkaan monta vuotta, isolle osalle perhe oli pelkkä velvollisuus ja asia mikä piti tehdä, sitten valittaa siitä ja paeta töihin.
Lisäksi alkoholismi on suomalaisten kansallissairaus ja tappaa miehiä enemmän kuin mitkään sairaudet. Miehet tappavat toisiaankin sen takia niin yleisesti, että se on todellinen ongelma. Silti sitä oikein jumaloidaan, ja miehet ovat leuhkineet juomisellaan, juovat saunasta baariin, illasta aamuun ja jokaisella on hauskoja ryyppyreissuja, muttei muita.
Miehet eivät ole juurikaan ennen, noiden 3kymppisten naisten lapsuudessa, olleet kun siittäjiä ja satunnaisia kaveri-iskiä. Ei heillä ole ollut kun työt ja harrastukset ja muija on hoitanut muun, ihan heidän omista lähtökohdistaan, arvostuksistaan ja päätöksistään.
Siis, vaikka nykyään on edes jonkinsortin alkeellinen tasa-arvo, ei sitä ole ollut juuri ollenkaan 70-ja 80-luvuilla ja asiat muuttuu to-del-la-hi-taas-ti. Silloin jos on joku sanonutkin mitään siitä, on kuullut vertauksia sotamaihin, kehitysmaihin ja ties mihin ambomaahan, että kyllä siellä on vielä pahempaa, jos ei tämä kelpaa. 90-luvulla kelpasi nainen miesvaltaisille aloille liukuhihnalle eikä aina sinnekään, minnekään muualle ei juuri koskaan, ellei ollut noin 100 kertaa parempi, ahkerampi, halvempi ja huippuammattilainen. Ja ne samat miehet ovat arvostaneet tyttäriään ja pitäneet perhettään jne. eli jos naisten arvostus on ollut nolla, niin miten se tytärtä ja vaimmoa kohtaan olisi yhtään suurempi?

Siitä ei ole kauaa aikaa.

Nykyään miehet osallistuu kotitöihin: eivät osallistuneet -80-luvulla. Silloin miehistä isoin osa oli ihan oikeasti sovinistisen asenteen omaavia, iso osa juopotteli, kun töissäkin sai olla vielä kännissä, et ehkä muista sitä mutta iso osa tehtaista ja laitoksista on rakennettu kännissä. Isät eivät ole aina pitäneet tyttäriään yhtään minään, ovat pettäneet ja jättäneet ja nykyäänkin, joka 5.on kokenut väkivaltaa suhteessaan.
Alkoholistejakin suomessa on ihan kiitettävä määrä ja täällähän oikein kannustetaan siihen, eikä se ole mies eikä mikään jos ei hauskaa pidä. Ja hauskaa taas ei voi pitää edes kohtuullisella juomisella, vaan ainoastaan lärveillä.

Jokatapauksessa. Kun nyt olet realisti, huomaat että sinä vain olet harvinaisen onnekas, että sinulla on ehjä perhe ja olet törmännyt rikkinäisten perheitten naisiin siksi, että suomessa enemmistö perheistä on semmoisia. Haluttiin sitä nyt myöntää tai ei. Ja iskät eivät ole juuri kunnostautuneet.
Kuolemalle tietty ei mahda mitään, mutta se ei kuulu tuohon joukkoon, kyllä yhdellä viidestä 3kymppisestä varmaan voi hyvin toinen vanhempi olla kuollut.

mitä hemmetin väliä sillä on minkälaiset perhesuhteet sillä naisella on!?

Mikähän on sinusta isättömyyden määritelmä... Olenko minä isätön, kun asun parin sadan km päässä vanhemmistani ja olen tekemisissä n. kerran kuussa? Hän myös nauttii alkoholia, muttei ole juoppo, vaikka välillä kovasti läträäkin jos joku sattuu kylään. Nuorempana olin oikea isin tyttö, läheisempi isälle kuin muut sisarukset.

Jokaisella on oma historiansa. Nykyaikana hirmuisen monet liitot purkautuu ja erotaan herkästi. Sinä tunnut teilaavan ihmisiä heidän perhe-taustojensa perusteella. Hui hirveä, jos on orpo eikä perhettä ollenkaan...

Onneksi ei tarvitse olla tekemisissä laisesi kanssa. Noin monia lyhyitä suhteita, jotka kaatuneet mielestäsi isä-ongelmiin. Mitenköhän tuo on isän läsnäolon puute naisissa näkynyt? Tietynlaisilla ihmisillä tuntuu olevan taipumus vetää puoleensa tietynlaisia kumppaniehdokkaita, ehkä sitä tiedostamatta. Mutta kyllähän tuossa sinusta saa tietynlaisen häntäheikki-kuvan kun noin olet epäonnistunut pahasti aina kumppanin valinnassa. Tai jopa et edes halua sitoutua pidemmäksi aikaa.

Moro!
Olen 36v nainen ja ollut 3x pitemmässä suhteessa miesten kanssa (eri ikäisiä, 2 pari vuotta vanhempia ja 1 reilusti minua vanhempi). Kaikki olleet ns isäongelmaisia ja tämä asia käynyt ilmi vasta suhteiden kuluessa eteenpäin. Kaikilla näillä jonkin sortin mielenterveysongelmia, jokaisella jonkinasteista masennusta ilmeni ja kaksi mielestäni narsistisia ihmisiä. Olen joutunut kovasti analysoimaan näitä ihmisiä, koska parisuhteet olleet yhtä vuoristorataa. Miettinyt vaikka mitä, toki ensimmäisenä sitä itki mikä vika minussa kun nämä miehet syyllistivät ja haukkuivat minua ties mistä ja kaiken maailman omituisuuksia oli. En tosiaankaan ole itse täydellisyys, mutta kun aloin oikeasti avata silmiäni aloin tajuamaan, miten nämä ihmiset itse ovat henkisesti sairaita ja sitten huomasin yhteisen nimittäjän näille; isäongelmaisia. Niin, se on vielä täysin minulla pohdinnanalla, miksi minä aina rakastun tällaisiin ihmisiin. Teenkö sen jotenkin alitajuntaisesti ja miksi. Oikeesti ottaa päähän kun ei suksi luista, ois niin mielellään elänyt täysipainoista elämää yhden kanssa. Ja taas ollaan lähtökuopissa. Ketuttaa.

Olen nuori likka, ja pitemmän päälle minulla on hyvä isäsuhde. Pakko tunnustaa; ystäväpiirissäni on tasan yksi tyttö lisäkseni, jonka vanhemmat ovat vieläkin naimisissa.

Isälläni oli hankala alkoholiongelma kun synnyin, eikä ero ollut tuolloin kaukana. Kuitenkin muutto toiseen kaupunkiin ja uusi työpaikka sai isäni takaisin raiteilleen. Olen onnellinen siitä, että minulla on kummatkin vanhemmat. Olenko ollut joskus helvetillisenkin hankala tytär, oi kyllä. Nykyään sitä jo taas arvostaa.

Avokillani taas ei ole isänsä kanssa mitään ongelmaa, vaan häntä varjostaa toisinaan vieläkin äitinsä alkoholiongelmat. Näin ne asiat vain joskus menevät.

Monesta miehestä ei vain ole isäksi, ei se ole naisten syytä.