Onko onnellisuus valinta?

"Hän joka ei mitään halua, hänellä on kaikki."

Tuo on hieno (ja aivan tosi) toteamus. Mutta...

Sanoit olevasi vielä nuori ja elämäsi alkuvaiheessa, joten unohda tuollaiset viisaudet muutamaksi vuodeksi ja ryhdy HALUAMAAN.

Halua niitä asioita ja sellaista ammatillista elämänuraa, jotka parhaiten vastaavat sinun luontaisia taipumuksiasi. Tutki mieltymyksiäsi ja kiinnostuksesi kohteita. Jos(ja kun) tunnet johonkin asiaan suurta intohimoa tai peräti kutsumusta, tee siitä ammattisi tai ainakin syvä harrastuksesi.

Halu on energiaa. Ja ilman energiaa olet vain tyhjä kuori, useimmiten vieläpä _masentunut_ tyhjä kuori.
Ohjaile siis halun suuntaa haaveilemalla ja uneksimalla, koska osaat haaveilla vain asioista, joita jollakin tasolla haluat. Halusta syntyy motivaatio pyrkiä sinulle tärkeään tavoitteseeen ja ilman motivaatiota jäät aina puolitiehen. Maailma on täynnä motivoitumattomia, onnettomia, ihmisiä.

Pidä aina jonkinasteinen innostuksen kipinä hehkumassa mielessäsi. AINA. Ilman innostusta ja siitä pulppuavaa energiaa elämä ei maistu riittävän hyvälle. Kokeile elämää, testaa sitä. Älä väheksy hedonistisia nautintoja tai rahaa, niitäkin kuuluu kokea. Nautinnot ovat kosmoksen lahja ihmiselle.

On hyvä, että jo nuorena pohdit elämän luonnetta, sen mahdollista turhuuttakin ja omaa paikkaasi olevaisuudessa, mutta muista:
Vasta keski-iässä, kun elämää on tarpeeksi koettu, alkaa varsinainen "syvemmän" onnen etsiminen. Siis TULOKSEKAS etsiminen. Nuorella sellainen on poikkeuksetta vain ideologista haahuilua, joka saa aikaan vain sen, että: ELÄMÄ JÄÄ ELÄMÄTTÄ JA KOKEMATTA.

Hyvää matkaa sinulle!

"Hän joka ei mitään halua, hänellä on kaikki."

Edellä kaksi hienoa viestiä liittyen tähän lausahdukseen. Laitan oman viestini kolmanneksi, joka toiminee sidosviestinä.

Toimin nuorena todella intohimoisesti. Toisin sanoen kaikki, mitä ryhdyin tekemään, tein täysillä itseäni säästelemättä. En oikeasti pohtinut tarkemmin, että mitä tästä seuraa, vaan tärkeintä oli itsensä kehittäminen ja jonkin tason sellainen järjellinen toiminta, josta tuli hyvä olo.

Nyt vajaa kolmikymppisenä minusta tuntuu, että olen saavuttanut tuon lausahduksen. En oikeasti halua enää mitään, koska elämä on antanut minulle yhtä paljon kuin olen antanut elämälle. Olen kokenut elämässä niin paljon erilaisia asioita, että keskityn vain olemiseen. Toki joskus on hauska vaihteeksi kiirehtiä ja tehdä intohimoisesti jotakin, mutta toisin kuin nuoremapana, teen asioita vain niiden itsensä takia. Nuorempana sitä halusi tavoitella kaikkea: rahaa, valtaa jne. Sitten jossain vaiheessa tajusin, kuin turhaa sellainen on ja kaikkein tärkeintä on olla sujut itsensä ja ympäristön kanssa.

Luulen tällaisen tilan olevan jotain, jota kutsutaan onnellisuudeksi. Olen se nainen, joka on suurimman osan ajasta hyvällä tuulella.

"Hän joka ei mitään halua, hänellä on kaikki."


Viisaita sanoja.

Elämässä ei voi tehdä minkäänlaisia valintoja, koska aivojen sähkökemia tekee kaikki päätökset.

"Onnellisuus on oma valinta" tai "onnellisuus on asenne" on etuoikeutetun eliitin viljelemä aivopesulause vailla todellisuuspohjaa. Vähän niin kuin keskitysleirin vartija toteaisi "teemme teille vain palveluksen".

Lyhyt vastaus: ei ole. Se on rikkaiden ja muuten etuoikeutettujen tila.

Tämä on hieno ketju!

Valinnat voivat alkaa jo kovin nuorella iällä, jos ihmisellä on intohimoa. Aina ei tee viisainta valintaa, mutta jos on tunteikas ihminen, saa senhetkisestä valinnastaan kuitenkin tyydytyksen.
Kun mietin omaa elämääni, mikä on ollut kirjavaa ja olen elänyt "vahvasti", olen sitä mieltä, että kaikista valinnoista täytyy myös maksaa oppirahat, eli siinä tulee mukana myös niitä asioita, mitä ei itselleen toivoisi.

Valinnathan tehdään aina sillä hetkellä, siinä ja siinä iässä, mikä silloin tuntuu parhaalta. Siksi ei kannata katsoa liikoja taaksepäin, vaan eteenpäin. Voisin hypätä järveen monien vikavalintojeni puolesta, jos niitä nyt miettisin (kyllä niitä yön hiljaisina hetkinä kuitenkin välillä muistelee).
Mutta tulos on se, että en olisi saavuttanut sitä ja tätä, jos en olisi SILLOIN tehnyt juuri sitä valintaa.

Onnellinen on se ihminen, joka uskaltaa tehdä valintoja ja lähteä onnensa perään juoksemaan. Minä aion vanhana istua keinutuolissa ja muistella niitä asioita, sellaisia mitkä ovat äärettömän rohkeita ja hauskoja, ONNEKSI SAIN KOKEA NE!

Olen tehnyt kovasti töitä, edelleenkin, nyt lähdin vielä työn ohella vanhalla iällä opiskelemaan. Se onni kun jäi muussa kiireessä, sen olen vielä itselleni velkaa.
Sen jälkeen saldoni on täynnä, aika ottaa rennommin ja sanoa: että elämälläni oli tosiaankin tarkoitus. Siitä olen kiitollinen.

Annan sinulle aloittaja elämänohjeeksi sen, että muista aina kuka olet, ole hellä itseäsi kohtaan (ainakin ajoittain!) ja älä tee sitä virhettä, että vertaisit itseäsi armotta muihin ihmisiin. He ovat erilaisia, sinulla on sinun oma onnellinen elämäsi.
Vielä kerron sen, että unelmoin nuorena mukavasta työstä, perheestä, ja siitä että pääsisin käymään jokaisessa maanosassa. Se kaikki on toteutunut, toki panokseni on välillä ollut tosi raskas - mutta en ole koskaan luovuttanut.
Haaveista kannattaa tehdä totta pienin askelin, se on resepti onnellisuuteen.

Se on monesti kuin sattuma, joka kulkee minne tuuli kuljettaa.

Onnellisuus ei ole valinta, se on seuraus, oieanlaatuisesta elämästä, ja silloin onnellisuus on ikuista.

Me voimme kyllä nautinnon kautta etsiä onnellisuutta, mutta, se on vain hetkellistä, ja sitä seuraa masennus

Onnellisuus jolla on syy tai aiheuttaja, on aina hetkellistä,
mutta onnellisuus jolla ei ole syytä eikä aiheuttajaa on ikuista.
Joten jos on jotakin niin ei ole mitään, mutta jos ei ole mitään on kaikki

Onnellisuuskin on tieteen tasolla jo 1990-luvulla paikannettu serotoniiniksi, jota saa suklaata syömällä. Onnellisuus ei siis olekaan mikään elämäntaitolaji, vaan aivojen kemiallisten molekyylien aiheuttama tunne tieteen mukaan tänä päivänä.

Ei toisen puolesta voi sanoa kuinka tärkeää kunnianhimo ja motivaatio on.
Minulle ne ei ole tärkeitä. En ole ollut kunnianhimoinen koskaan. Motivaatiota on tehdä työtä joka elättää. Pienipalkkaista työtä joka riittää normaaliin peruselämään. Siihen ei kuulu monet ulkomaan matkat vuosittain tai vastaavat. Asun vuokralla enkä ole halunnut koskaan ostaa asuntoa vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.

ONNELLINEN olen ollut aina. Perusonnellisuus kuuluu varmaan persoonaani enkä ole valinnut sitä millään lailla. Muutenkin tuo onnellisuus on persoonakysymys.
Jokaisella on vastoinkäymisiä ja murheita elämässä. Ne ei kuitenkaan muuta lopullisesti esim. minun suhtautumista elämään ja siihen kuuluvaan onneen.

ON.

Onnellisuus ja rakkaus . Mitä se on ?

Jos ei tunne ja ole kokenut epäonnea/surua ei mitenkään voi tietää mitä oikea "onni" tai ilo oikein on koska
ilman vertailukohtaa sellaisen ymmärtäminen on mahdotonta.
Mitä vaan mikä ei pidä paikkansa voi tietysti väittää vailla kokemusta eli jopa olevansa onnellinen olematta (joskus) onneton.
Se on varma ettei pelkkä raha tuo onnea kun ei mikään muukaan takaa sitä.
paitsi ehkä se että, iloitsee vähästä enempi kun paljosta turhaan

Onni yksillä kesä kaikilla

Ei onnea löydy täältä sairaasta maailmasta. Niin julma maailma tämä oikeasti on. Mitää onnea ei ole olemassa, joten lopeta se onnesta puhuminen. Ihan täyttä paskaa on elämä.

Ei onnea löydy täältä sairaasta maailmasta. Niin julma maailma tämä oikeasti on. Mitää onnea ei ole olemassa, joten lopeta se onnesta puhuminen. Ihan täyttä paskaa on elämä.

Ihan sama kenen keksimä termi onnellisuus on. Minulla oli äärimmäisen vaikea viimevuosi ja tämän (ja tulevienkin) vuoden teemaksi nostin itselleni onnelisuuden - lopetan yksinkertaisesti olemasta onneton. En odota, että olisin jotenkin yhtäkkiä kuin taikaiskusta onnellinen huomenna, viiden viikon päästä tai puolenkaan vuoden tai kahden vuoden päästä, mutta pyrin tähän päämäärään vääjäämättä. Joskus sen vielä saavutan!

Pyrin tähän onnellisuuteen niin, että teen itselleni mieluisia asioita joista nautin ja saan iloa elämääni. Uskon niiden pitkällä tähtäimellä tekevän minut onnelliseksi. Tietenkin elämään kuuluu ei niin kivoja- juttujakin, mutta niiden kohdalla aion ottaa erilaisen asenteen kuin aikaisemmin enkä anna niiden kääntyä elämääni haittaaviksi negatiivisiksi ajatuksiksi.

Itse olen sitä mieltä, että onnellisuus on asenne - ja tämän teorian aion siis testata. Jonkun mielestä ihan varmaan täyttä huuhaata, mutta mun valinta. Jatkakaa te negatiivisuuden kierteessänne.

Onnellisuus on tunne. Minulla on onnellinen tai ehkäpä paremmin sanottuna tyytyväinen tunne, kun olen nukkunut riittävästi ja syönyt niin, että veren sokeritasapaino on hyvä. Myös joku superkiinnostava asia kuuluu tämän tunteen saamiseksi.

Minulla on myös vahva usko Jumalaan ja tiedän hänen hyväksyvän minut puutteineni. Minusta on superihanaa, että Raamatun kehoitus on, että ihmisen tulee olla rohkea ja pelkäämätön. Kehoitetaan myös katsomaan kohden Jumalan kirkkautta epämiellyttävinä hetkinä. Ja myös, että kaikki taakkani saan viedä Jeesuksen jalkojen juureen ja saan pyytää Häntä auttamaan.

Jotenkin minulle jäi Aloittajan kirjoituksesta käsitys, että hän vähäksyisi arkista hyvää. Älä hyvä ihminen vähäksy, sillä esim. oman älykkyystason mukainen ammatti on hyvin tärkeä, jotta et sitten turhaudu työhösi. Tosi tärkeää on, että vaikka vuoden tutustut aiheeseen ja sitten teet päätöksen. Sinun omat lahjasi kertovat mikä ammatti sinulle käy.

"Hän, joka ei mitään halua, hänellä on kaikki." Järkyttävä ilmaus. Voisin vaikka epäillä, että on joku itämaisen uskonnon mietelmä. Tervettä on haluta ja elää. Toivon sinulle superhyvää elämää ja terveellä arvopohjalla TÄYSILLÄ itseäsi kunnioittain!

Minulla on vahva usko Mustanaamioon ja tiedän hänen hyväksyvän minut puutteineni. Kaikki taakkani saan viedä Mustiksen jalkojen juureen ja saan pyytää Häntä auttamaan.

Voit valita onnellisuuden asteen mm. säätelemällä serotoniinin määrää.

Elämme skitsofreenisessä maailmassa, jossa ihmisiä samaan aikaan vaaditaan olemaan sekä apaattisia robotteja jotka eivät halua mitään että itsenäisiä, aktiivisia ja energisiä toimijoita. Näistä pitää sitten osata valita oikein, että kumpaa olla missäkin tilanteessa. Missään ei ole ohjeita siihen, mitä sinulta missäkin asiassa edellytetään. Se pitää vain arvata. Ja jos arvaat väärin, sinua voidaan syyllistää "itse asioidesi huonosti hoitaimsesta" ja rangaista kaikenlaisin tavoin. Samoin voidaan syyllistää siitä, jos et vain kertakaikkiaan kykene olemaan molempia samaan aikaan: jos vapaus elää itsesi näköistä elämää omilla ehdoillasi sekä oikeus tulla rakastetuksi ja kunnioitetuksi ovat sinulle ehdottomia ennakkoehtoja, ennen kuin voit tulla ihmiseksi joka on motivoitunut paljon mihinkään muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen.

Onnellinen voi olla vain jos hallitsee orwellilaisen kaksoisajattelun jossa ristiriitainen asennoituminen kaikkiin asioihin ei haittaa omaa toimintaa mitenkään - itse olen asperger enkä osaa - SEKÄ tuurilla saa valittua aina oikein (koska päättelemällä sitä ei voi saada oikein, kuten todettua).

Onhan se valinta, että tyytyykö siihen mitä on? Vaikkei ole maailman kauneimmat kasvot tai vartalo, voi silti olla tyytyväinen itseensä koska se on valinta. Elät vain omaa elämääsi ja jokainen on ainutlaatuinen yksilö.
On valinta, että tyytyykö siihen materiaan mitä on. Ihmiset jotka jatkuvasti remppaa tai kalustaa omaa kämppää, ovat levottomia ja rasittavia. Luulen että materian mainostaminen tekee ihmisistä onnettomia.

On ja ei ole. Olosuhteet tietenkin vaikuttavat siihen, mutta oman asenteen voi valita. Tuskin kukaan olisi onnellinen jos joutuisi kymmeneksi vuodeksi terroristien kiduttamaksi leirille, vaikka miten meditoisi ja yrittäisi viljellä positiivisia ajatuksia.