En tiiä mitä oon tehny että oon tämmöstä jotunut kestään.
Lapsena mulla oli selkeää pahoinpitelyä eihän sitä silloin 4- 12 vuotias tajunnut. (oon vasta myöhemmin miettinyt asioita ku ovat jääneet niin hyvin mieleen)
Vanhemmat kieltävät nykyään suuren osan asioista mutta siskoni kyllä muistavat hyvin.
6 vuotiaana siskoni juottivat minut ja 4v. veljeni humalaan eikä vanhempani reagoineet siihen mitenkään kun kerroin. Itse asiassa kerran kun kävin kertomassa isälle että siskoni oli tarjoneet minulle tupakkia isä oli ottanu vaan hiuksista kiinni ja kysynyt onko näin?! myöhemmin yks juhannus siskoni uhkasi huumepäissään minua puukolla kaatamalla minut nurmikolle.. onneksi ainoa tärkeä ihminen tätini auttoi minut pois tilanteesta.. muistan kun hän nukkutti minut kun itkin itseni uneen..
onneksi tilanteet alkoivat nuiden aikojen jälkeen vähän helpottua. mutta edelleen lievää väkivaltaa oli mm. nahkavyöllä lyötiin niin että koko vasen reisi oli mustana ja koulussa minun piti selittää kavereille jos kysyivät että olin kaatunut...
nykyään tämä on vain henkistä vakivaltaa.
toisella siskollani on tarve selittää/valehdella isälleni minusta asioita että olen mm.
alaikäsenä yrittäny mennä baariin ; ja että olen ollut pahempi nuori kun hän aikoinaan.
isällä taas kutsuu minua pelkästään erillaisilla halveksuvilla nimillä ja pilkata minua. Isän sukulaiset ovat ottaneet hänestä mallia. jos joku yrittää puolustaa minua niin siihen tokaistaan vain ''ei se suutu'' (ihanko mullla ei ois tunteita)
olen huomannut että tämä minun kokoajan huonontuva itsetuntoni alkaa jo kärsiä omissa parisuhteissa ku puran omaa huonoa oloon siihen rakkaimaan ihmiseen
Minusta tuntuu että nuista asioista olisi hyvä puhua jonkun kanssa. vaikka tapahtumista on aikaa niin ne pyörivät edelleen mielessäni... pelkästään siskoni ovat nykyään ainoat jotka haluavat puhua nuista ajoista kanssani.. mutta vain tietyistä asioista..
sori ku purkaan ****** oloani täällä.. onko kellään samanlaisia kokemuksia? ois kiva puhua kohtalotoverille...
Lapsena mulla oli selkeää pahoinpitelyä eihän sitä silloin 4- 12 vuotias tajunnut. (oon vasta myöhemmin miettinyt asioita ku ovat jääneet niin hyvin mieleen)
Vanhemmat kieltävät nykyään suuren osan asioista mutta siskoni kyllä muistavat hyvin.
6 vuotiaana siskoni juottivat minut ja 4v. veljeni humalaan eikä vanhempani reagoineet siihen mitenkään kun kerroin. Itse asiassa kerran kun kävin kertomassa isälle että siskoni oli tarjoneet minulle tupakkia isä oli ottanu vaan hiuksista kiinni ja kysynyt onko näin?! myöhemmin yks juhannus siskoni uhkasi huumepäissään minua puukolla kaatamalla minut nurmikolle.. onneksi ainoa tärkeä ihminen tätini auttoi minut pois tilanteesta.. muistan kun hän nukkutti minut kun itkin itseni uneen..
onneksi tilanteet alkoivat nuiden aikojen jälkeen vähän helpottua. mutta edelleen lievää väkivaltaa oli mm. nahkavyöllä lyötiin niin että koko vasen reisi oli mustana ja koulussa minun piti selittää kavereille jos kysyivät että olin kaatunut...
nykyään tämä on vain henkistä vakivaltaa.
toisella siskollani on tarve selittää/valehdella isälleni minusta asioita että olen mm.
alaikäsenä yrittäny mennä baariin ; ja että olen ollut pahempi nuori kun hän aikoinaan.
isällä taas kutsuu minua pelkästään erillaisilla halveksuvilla nimillä ja pilkata minua. Isän sukulaiset ovat ottaneet hänestä mallia. jos joku yrittää puolustaa minua niin siihen tokaistaan vain ''ei se suutu'' (ihanko mullla ei ois tunteita)
olen huomannut että tämä minun kokoajan huonontuva itsetuntoni alkaa jo kärsiä omissa parisuhteissa ku puran omaa huonoa oloon siihen rakkaimaan ihmiseen
Minusta tuntuu että nuista asioista olisi hyvä puhua jonkun kanssa. vaikka tapahtumista on aikaa niin ne pyörivät edelleen mielessäni... pelkästään siskoni ovat nykyään ainoat jotka haluavat puhua nuista ajoista kanssani.. mutta vain tietyistä asioista..
sori ku purkaan ****** oloani täällä.. onko kellään samanlaisia kokemuksia? ois kiva puhua kohtalotoverille...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota etäisyyttä tai katkaise välit jos koet henkistä väkivaltaa. Mikään muu ei auta niihin ihmisiin. Saat tukea muualta.
joo niin olenkin tehnyt. mutta olisikin vain niin helppoa. tulevat silti kyläilemään luonani ja vaikka olisi muitakin ihmisiä läsnä niin kyllä viitsitään pistää suusta vaikka millaista sontaa. ehkä se on jo niin normaalia heillä että eivät edes tajua mitä menevät puhumaan.. :) ja onko se nyt helppoa pistää niin monen ihmisen kanssa välit poikki? vaikka kuinka tulehtuneet välit olisi oman suvun kanssa niin ei se niin helppoa ole.. muutamaan otteeseen olen yrittänyt sitäkin..