Lopetin suhteen vai lopetinko?

Aina ei ole helppoa. Minulla vähän vastaavanlainen tilanne ollut. Tai lähinnä minut vain jätettiin hieman tunteettomasti ja ei mitään selityksiä. Elämä on.
Tästä viisastuneena en enää vähään aikaan aio sitoutua vaikka tässä jo yksin on porskutettu jonkin aikaa.
Jos sinua huolettaa asia niin ota ihmeessä yhteyttä. Se on ainut keino saada selvyys. Unohda jo nolaamis puoli... elämää tämä vain on.
Tietysti jos tunteita on vielä pelissä...niin, no eipähän jäisi asia kaivertmaan ja pääset elämässäsi eteenpäin. Ota vain yhteyttä rohkeasti :)

ne syyt eivät ole mihinkään kadonneet, miksi otat tähän ihmiseen etäisyyttä

Ota yhteyttä, yleensä toinen voi todella huonosti tommosen kohtelun jälkeen.
Ei se helppoa olekaan, mutta varsinkin kun on luvannut ettei häivytä sanomatta, silloin se vasta h........ satuttaakin.
Selkärankaa->yhteys.

Joo, minulle kävi näin että yhteydenpito vain loppui. Olen ollut ihan p.skana, haluan aina selvittää asiat ja sitten päästä eteenpäin. Mutta nyt tuntuu, etten enää kehtaa ottaa yhteyttä ja muutenkaan en halua vaivata häntä..hän ei minusta välitä, melko nopeasti muuttui lämpimästä ja kunnioittavasta ihmisestä kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Minä hölmö olin rakastunut haavekuvaan, mutta en tahdo saada tuota ihmistä pois mielestäni, "ihoni alta", vahva persoona on kyseessä. V.tuttaa kun toimintakyky on alentunut enkä saa tehtyä asioita. En myöskään halua katkeroitua, mutta kai toipuminen vaatii vähän vihaakin. Ja itseäni saan syyttää, melko alussa oli merkit siitä, ettei minun tyyppiä hän ole ja vakava suhde ei ole mahdollinen, mutta en halunnut sitä uskoa, vaan halusin uskoa, että olin vihdoin löytnyt ihmisen jonka kanssa on syvempi yhteys. Että pinnallisista eroista huolimatta välillämme on jotain erityistä. Olen tässä yrittänyt miettiä, että missä meni vikaan, miksi näin kävi että häneen rakastuin? Kun en ole näin vahvasti tuntenut ketään kohtaan kymmeneen vuoteen ja valitettavasti olen jo yli kolmekymppinen.

Mutta palatakseni aiheeseen: on aina hemmetin hyvä selvittää mieltä painavat asiat ja erota yhteisymmärryksessä, ahdistaa jo se, että joutuu ehkä joskus näkemään ja miten sitten suhtautuu.

Yleensä noin käy suhteissa jossa on ihan kiva, mutta ollaan erimieltä suurista asioista. Ensin sitä ihastuu toiseen että saa seuraa ja toisen läheisyys tuntuu hyvältä. Kun tämä on sitten koettu ja hetken aikaa seurusteltu, niin tuleekin järki päähän ja se kolahtaa kuin salama kirkkaalta taivaalta että EI NÄIN, ja sitä ei vaan edes pysty soittamaan toiselle ettei halua nähdä. Ensin jotkut tekee niin että eivät enää vastaa viesteihin ennenkuin tuntien päästä tai seuraavana päivänä, pahimmat keksii vielä tekosyitäkin.
Harmillista siinä tavassa päättää suhde on että se estää eteenpäin menon joksikin aikaa. Unohda se tyyppi mahdollisimman pian, poista hänen numero tai laita esto, ja huolehdi ettei jatkossakaan tule yhteyksiä. Yhtäpaljon se on hänenkin syynsä että yhteudenpito jäi, eli teet ihan oikein kun laitat pelin poikki mahdollisimman peruuttamattomalla tavalla. Eli hukkaat hänen yhteystiedot, jos olet oikein tuittu niin laita vaikka viesti perään että painuu helvettiin, niin ei varmaan koe sua enää houkuttelevana vaihtoehtona. Toisaalta sitä ei kannata välttämättä tehdä, nyt olet sentään voiton puolella jos et enää ruikuta hänen perään positiivista tai negatiivista.
Ja. Kannattaa ajatella että mikä olisi se kivoint apa ollut. Että hän olisi soittanut sinulle, ja ilmoittanut. Oletko sitä mieltä, että et olisi alkanu vänkäämään että ei nyyt vielä lopeteta..tai eikö se olisi sattunut yhtä paljon.
Jos olet nainen niin voin kertoa että tää on naisten yleinen vaiva, että halutaan mies joka haluaa meidät, huolimatta siitä että on perustavanlaatuisia eroja esimerkiksi toinen on ateisti ja toinen uskovainen, toinen työksentelee PETA-lle ja toinen on teurastaja..nää ei tunnu missään kun valmistellaan ekaa sänkyynmenoa, mutta kun järki tulee päähän niin silti yleensä mies on se joka sen tajuaa ensin ja sillä menee maku...nainen olisi kelpuuttanut miehen vain siksi että nainen ihastuu mieheen KOSKA mies ihastui minuun..siksi tuntee olonsa jymäytetyksi kun on väkisin aivopessyt itsensä että "Kyllä tästä jotain tulee ja onpa ihana mies", sitten se mies jättääkin kuin nallin kalliolle.
Eli itsepetoksesta seuraa morkkis, ja kaduttaa vain se ettei ehtinyt jättää ensin. Mutta jos oisi sen miehen kanssa päätynyt yhteen, niin olisi vuodenpäästä itse se jättäjä.

Aloittaja, kuinka kauan tuosta on aikaa? Onhan tuo huono tapa lopettaa suhde, jos teillä todella oli ihan todellinen suhde (eikä mikään nettisuhde tms.?). Olisi varmaan molemmille hyvää ja helpottavaa jutella asiat selviksi. Voihan olla, että yhteyttä ottaessasi toinen toteaa jotain esim. että ei ole enää tarvetta ruotia menneitä, jolloin tiedät laittaa mielessäsi pisteen asialle sinäkin.