Ihmistuntemus on asia mitä pitäisi opettaa jo ala-asteella, näin vältyttäisiin monelta sydänsurulta. Omassa tuttavapiirissäni on muutamia pelimiehiä. He onnistuvat helposti saamaan naisia yökerhoista, juhlista tai mistä vain missä on ihmisiä. Nämä samat pelimiehet ovat yhtä epäluotettavia elämän muillakin osa-alueilla, kun he ovat parisuhteissaankin. He käyttävät hyväkseen myös ystäviään ja muita sinisilmäisiä keitä vastaan sattuu kulkemaan. Itse olen oppinut tunnistamaan tämän kaltaiset miehet jo kilometrien päähän. Yhteistä heille on loistavat sosiaaliset taidot. He hymyilevät samalla kun tervehtivät, puristavat reippaasti kädestä ja katsovat suoraan silmiin. He saavat muut ihmiset tuntemaan itsensä erityisiksi ja siten heihin ihastuu helposti.
Todella älykkäitä naisia nämä tyypit eivät onnistu höynäyttämään. Heidän kohteensa on enemmän sellaiset vahvasti meikkaavat ja tarkasti pukeutuvat pinnalliset naiset. Tosin nämä naiset ovatkin vastaavanlaisia tapauksia, mutta eri sukupuolta. On huvittavaa sitten seurata sivusta heidän "parisuhteitaan", jotka ovat täynnä pettämisiä ja kriisejä. Menee vähän aikaa ja tulee ero. Sitten taas uusia kierros ja seuraavat tyttöystävät ovat melkein edellisten klooneja. Nämä pelimiehet ja -naiset ovat kyllä maailman koomisinta seurattavaa. He voivat olla ihan menestyneitäkin ihmisiä, mutta päässä ei liiku silti mitään. No, ehkä kalliit autot, vaatteet ja kiiltävä imago.
Miten ihmiset jaksavat katsella näitä valokeilassa pyöriviä idiootteja? Miten naiset eivät onnistu välttämään näitä täysin onttoja miehiä? Itse en ulkonäössä edes häviä näille mainitsemilleni miehille, mutta olen paljon epävarmempi uusien ihmisten parissa. Tämä ei johdu siitä että tuntisin itseni huonoksi, vaan siitä että olen enemmän tarkkailijaluonne ja lähestyn uusia tilanteita varovammin. Naisia minulla ei ole murto-osaakaan, mitä nämä kaverit pyörittävät. Enpä silti valita, elämäno on paljon vakaampaa ja se sopii minun öuoteelleni paljon paremmin.
Mikä eniten minua ärsyttää tässä maailmassa on se, että ensivaikutelmalla on liian suuri merkitys. Niin monesti olen itsekin joutunut pettymään niihin ihmisiin, jotka ovat aluksi olleet todella ystävällisiä. Hieman ujommat ihmiset eivät uskalla ehkä hymyillä niin avoimesti aluksi, mutta heistäkin on paljon enemmän iloa pitkällä tähtäimellä. Tosin kuka heitä edes huomaa, kun kaikilla on niin kiiire?
Todella älykkäitä naisia nämä tyypit eivät onnistu höynäyttämään. Heidän kohteensa on enemmän sellaiset vahvasti meikkaavat ja tarkasti pukeutuvat pinnalliset naiset. Tosin nämä naiset ovatkin vastaavanlaisia tapauksia, mutta eri sukupuolta. On huvittavaa sitten seurata sivusta heidän "parisuhteitaan", jotka ovat täynnä pettämisiä ja kriisejä. Menee vähän aikaa ja tulee ero. Sitten taas uusia kierros ja seuraavat tyttöystävät ovat melkein edellisten klooneja. Nämä pelimiehet ja -naiset ovat kyllä maailman koomisinta seurattavaa. He voivat olla ihan menestyneitäkin ihmisiä, mutta päässä ei liiku silti mitään. No, ehkä kalliit autot, vaatteet ja kiiltävä imago.
Miten ihmiset jaksavat katsella näitä valokeilassa pyöriviä idiootteja? Miten naiset eivät onnistu välttämään näitä täysin onttoja miehiä? Itse en ulkonäössä edes häviä näille mainitsemilleni miehille, mutta olen paljon epävarmempi uusien ihmisten parissa. Tämä ei johdu siitä että tuntisin itseni huonoksi, vaan siitä että olen enemmän tarkkailijaluonne ja lähestyn uusia tilanteita varovammin. Naisia minulla ei ole murto-osaakaan, mitä nämä kaverit pyörittävät. Enpä silti valita, elämäno on paljon vakaampaa ja se sopii minun öuoteelleni paljon paremmin.
Mikä eniten minua ärsyttää tässä maailmassa on se, että ensivaikutelmalla on liian suuri merkitys. Niin monesti olen itsekin joutunut pettymään niihin ihmisiin, jotka ovat aluksi olleet todella ystävällisiä. Hieman ujommat ihmiset eivät uskalla ehkä hymyillä niin avoimesti aluksi, mutta heistäkin on paljon enemmän iloa pitkällä tähtäimellä. Tosin kuka heitä edes huomaa, kun kaikilla on niin kiiire?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Näin karismaattinen oli Ted Bundy. Kuka vaan nainen noihin silmiin ja tuohon hymyyn lankeaisi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ted_Bundy
Pelimiehen menestyksen salaisuus on siinä, että hän tunnistaa ja valitsee naiset, jotka kaipaavat sänkyseuraa.
Naiset kyllä vähintäänkin aavistavat miten uskollinen pelimies on, mutta haluavat kokeilla kaikesta huolimatta. Yhtenä esimerkkinä pelimieskaverini pelistä oli kun hän eräänä kauniina päivänä halusi vaihtaa ravintolaa, koska oli jo ollut "kaikkien" kyseisen paikan naisten kanssa. Naiset kyllä tasan tarkkaan tiesivät hänen aiemmat iskunsa, mutta halusivat silti itsekin päästä osingoille.
Naisen ei ole kuitenkaan sopivaa myöntää halunneensa vain sänkyyn vaan he kertovat tuleensa huijatuksi, petetyksi jne.
kerrankin joku puhuu asiaa.
Mielenkiintoinen avaus ja paljon hyviä huomioita!
Hyvin samankaltaisia ovat omat huomioni pelimiehistä ja – naisista. Niin kauan kuin pelehtivät keskenään, niin minusta asiassa ei ole kauheasti problematiikkaa – silloin kun molemmat tietävät pelin hengen, peli on tavallaan reilua (he ansaitsevat toisensa), mutta jos/kun höynäyttävät hyväuskoisia, niin peli voi mennä rumaksi ja siinä saattaa olla hyväksikäytön ja manipuloinnin elementtejä mukana.
Osa ”uhreista” varmasti, ainakin alitajuisesti, tunnistaa pelurin - kuten pelimiehen kaveri tuossa totesikin. Yleensä nämä ihmiset sanovat jälkeenpäin ”se olikin liian hyvää ollakseen totta” tai jotain muuta tämän suuntaista; ts. heillä oli ainakin aavistus asiasta, mutta halusivat uskoa parasta ja siksi tukahduttivat oman alitajuntansa äänen.
Voi olla että on niitäkin jotka eivät myönnä olleensa itse vain yhden yön suhteen perään; mutta tiedän kyllä yhden pelinaisen joka pelaa tuota ihan avoimesti eikä todellakaan peittele omia motiivejaan (omalla tavallaan kunnioitettavaa). Toisaalta olen kyllä tavannut niitäkin, jotka ihan oikeasti tulevat höynäytetyiksi – tai sitten heidän defenssinsä ovat niin voimakkaat, että näyttelevät höynäytetyksi tullutta niin hyvin että uskovat siihen itsekin?
Hassu esimerkki tuli mieleen: yksi pelimies yritti pokata minua siinä onnistumatta. Tuttu nainen kysyi minulta jossain vaiheessa iltaa (kun oli tilanteen sivusta nähnyt) että pahastuisinko jos hän yrittäisi ko. miestä iskeä. Totesin tietysti etten pahastuisi, mutta sanoin myös etten sitä suosittelisi (ja kerroin miksi kun tiesin että ko. nainen etsi kumppania "tositarkoituksella"). Nainen ihmetteli näkemystäni (ja sitä että sen voisin muka täysin vieraasta niin nopeasti nähdä) ja meni miehen juttusille. He tapailivat jonkun aikaa ja huonostihan siinä kävi. Jälkeenpäin nainen vielä ihmetteli miksen ollut häntä varoittanut… ja kun sanoin varoittaneeni niin syytti minua valehtelijaksi...
Aloittaja kuvaat hyvin pelureita, heidän onttouttaan. Itse uskon kyllä että heidän päässään liikkuu paljonkin – he saattavat olla hyvinkin älykkäitä ja etenkin laskelmoivia kun miettivät mikä olisi seuraava kannattavin siirto – on se sitten työelämässä tai parisuhderintamalla. Mutta heidän ihmisyys, tai inhimillisyys, ja tunne-elämän kehittyminen ovat syystä taikka toisesta jääneet jotenkin vajaiksi. Heidän sisuksensa on kuin musta aukko, joka ei ehkä koskaan täyty, vaikka he saisivat kaikki kauneimmat naiset / komeimmat miehet, upeimmat autot jne – kaikki on heille hyödykkeitä ja kulutustavaraa. Kun joku asia on saavutettu tai ihminen valloitettu, se ei ole enää tavoittelemisen arvoinen. Siksi tarvitaan seuraava. Ja seuraava. Ehkä se aukko voi täyttyä ja kierre katketa sopivan henkilön kohdalle tullessa, en tiedä, mutta jotenkin surulliselta tuo touhu ainakin itselleni näyttäytyy.
Yksi pelurin tunnusmerkki on se, että asian kuin asian pitää toteutua nopeasti. Se sopii valitettavan hyvin tähän nykyiseen nopeaan elämänrytmiin. Siksi ne henkilöt jotka eniten seuraa kaipaavat ovat ehkä helpointa riistaa, koska he ehkä kipeiten haluavat uskoa löytäneensä vihdoin sen oikean. Kun kaikki tuntuu niin oikealta heti ensi hetkestä. Pelurit tunnistavat toisessa tämän tarpeen ja pystyvät sitä ruokkimalla manipuloimaan toista – niin kauan kuin sillä toisella on jotakin joka heitä kiinnostaa.
Surullista mutta totta. Siksi jarruttelu on hyvästä, hitaasti eteneminen ja tutustuminen, jäitä hattuun. Yleensä peluri siinä kohtaa katoaa taivaanrantaan ja etsii nopeamman uhrin.
Itse toivon, että myös parisuhdemarkkinoilla tulisi muotiin tietyn tyyppinen downshiftaaminen ja hitaammat / syvemmät arvot – niin kuin muilla elämänalueilla jo jossain määrin on tapahtunutkin. Jäisi tämäntyyppiset ilmiöt ehkä marginaaliin jossa ihmiset ovat hyödykkeitä toinen toisilleen. Voisi jokainen sen verran omassa hektisessä elämässään pysähtyä että ehtisi kuunnella mitä sillä kanssaihmisellä on sanottavana. Ja edes yrittää kurkata sen pinnan ja ensivaikutelman taakse.
Noh, eipä niitä trendejä tai muoteja tarvitsee odotella, kun niitä voi jo nyt omassa elämässään toteuttaa, vaikka olisikin sitten auttamattoman vanhanaikainen :)
Kirjoituksestasi paistaa kateus.
Ihan varmasti itsekin haluaisit viettää edes yhden yön hyvännäköisen misukan kanssa!
Kaikki eivät halua matti ja maija meikäläisittäin tylsää parisuhde-elämää. Vaihtelu pitää eloisana ja säpinää pitää olla elämässä.
Meikkaus ja tietynlainen pukeutuminen ei ole pinnallisuutta, vaan oman vahvan sisäisen persoonan esiintuomista.
Et selvästikään tiedä mistä puhut, elät eri maailmassa. Turha huudella puskista tuomioita, kun ei mistään mitään tiedä :D
Pelimies??En ainakaan tunnustaudu siksi, vaikka tykkäänkin iskeä naisia sänkyyn...
Mitä eroa on naistenmiehellä ja pelimiehellä? vai ovatko ne sama asia..? mitäs tuumitte;)
Itse kelaan että naistenmies on enemmän passiivinen, tavallaan sellainen jonka luo naiset vain mystisesti löytävät tiensä. Koska tämä on niin tyytyväisen, ja onnellisen oloinen tai jotain.
Pelimies ehkä sitten itseään esille tuova, aggressivisempi, välinpitämättömänpi ja laskelmoivampi hyväksikäyttäjä. Aika pahasti sanottu pelimiehestä. Mutta haluan silti uskoa näin, ja niin että oikea naistenmies on aina kovempi jäbä kuin oikea pelimies.Naiset tulevat ja antautuvat,eli minä olen(En tee koskaan aloitetta jätän sen naiselle..
Mun mielestä näillä kahdella on vissi ero:
Pelimies vetää naista kuin pässiä narussa, kohottaa omaa itsetuntoaan naisen kustannuksella. Välillä nostaa taivaisiin kuitenkin lopulta pudottaen rajusti maanpinnalle. Tapaamiset ainoastaan miehen ehdoilla. Osaa puhua itsensä tilanteesta kuin tilanteesta ja vastailee kysymyksiin vastaamatta kuitenkaan yhtään mitään, eikä nainen tiedä yhtään missä mennään. Ts. kiero kuin korkkiruuvi.
Seurauksena roikkumista, josta mies nauttii kympillä. Loppujen lopuksi jos/kun nainen kyllästyy ja luovuttaa, mies kuitenkin edelleen säännöllisin välein muistuttaa olemassaolostaan. Ei voi sietää sitä tilannetta että nainen ei ole enää vietävissä.
Toimii toki myös niinpäin että nainen onkin se peluri.
Naistenmies ei anna naiselle suuria lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta, eikä anna missään vaiheessa naisen edes kuvitella olevansa miehelle se ainoa oikea. Jotenkin karun rehellinen tyyppi, vastaa tilannetta kysyttäessä suoraan: "tämä on vain huvittelua" tms.
Pelimies saa naiset ihastumaan, naistenmies rakastumaan.
Enkä väitä naisten olevan tahdotonta karjaa, mutta noin minä nämä kaksi miestyyppiä erotan.
Mikä pelimies se sellainen on, jonka naiset pelimieheksi tunnistavat ja osaavat kiertää kaukaa? No ei pelimies laisinkaan.
Noin muuten on ihan turhaa valittaa, ettei naisiin vetoa ujot ja arat miehet. Eivät ole vedonneet ennenkään eivätkä vetoa tulevaisuudessakaan. Ei ympäröivää maailmaa ja muita ihmisiä voi muuttaa. Voi vain muuttaa itseään, jos mielii jotain tässä maailmassa saada.
Se on surkea pelomies!!