Minkälaista lasten keskinäistä väkivaltaa ja satuttamista voi pitää normaalina?
Onko sisarusten keskinäinen toisiaan satuttaminen normaalia, vai onko se väkivaltaa? Missä teidän mielestänne menee raja? Jos seitsemänvuotias esimerkiksi työntää kaksivuotiaan kumoon lumikasalta tarkoituksenaan satuttaa, onko tällainen toiminta vielä tervettä? Monet tuntuvat pitävän sisarusten keskinäistä rajuakin tappelemista asiaankuuluvana, mutta en ole enää ihan varma. Jos tarkoituksella satuttaa pienempäänsä, tulee itselleni sellainen olo, että kaikki ei ole ehkä kunnossa tuolla isommalla lapsella.
Onko sisarusten keskinäinen toisiaan satuttaminen normaalia, vai onko se väkivaltaa? Missä teidän mielestänne menee raja? Jos seitsemänvuotias esimerkiksi työntää kaksivuotiaan kumoon lumikasalta tarkoituksenaan satuttaa, onko tällainen toiminta vielä tervettä? Monet tuntuvat pitävän sisarusten keskinäistä rajuakin tappelemista asiaankuuluvana, mutta en ole enää ihan varma. Jos tarkoituksella satuttaa pienempäänsä, tulee itselleni sellainen olo, että kaikki ei ole ehkä kunnossa tuolla isommalla lapsella.
Vastaukset 15
Vanhimmat
7v ja 2v tappelee no en todellakaan olis siitä huolissani! Ne huolehdittavat tappelut tulee yleensä kun joku lapsista alkaa olla teini-iässä mutta sittenkään on harvinaista jos sisarukset todellakin haluaa toisiaan vahingoittaa..no ehkä väli-aikasesti. Sul ei ilmeisesti oo sisaruksia? Mulla on 3 siskoa ja veli. Tappelut kuuluu elämään valitettavasti ja on luonnollista. Kun tulee vanhemmaks niin huomaa kellä on siskoja ja kellä ei koska niillä joilla on osaa riidellä ja sopia ja niillä joilla ei, eivät osaa riidellä ilman että lopettavat puhumisen vuosiksi tai ottavat asioita liian tosissaan.
Jos olet noin epävarma äiti, hae neuvoja ja tukea asiantuntijataholta, älä täältä!!!
Suomessa on erittäin hyvin toimiva lastenneuvolasysteemi, on perheneuvolat ym. mitä kaikkea niitä onkaan mistä saa apua ja tukea vanhempana olemiseen.
2-vuotias ei siis tappele, mutta 7-vuotias kylläkin. En ole heidän äitinsä.
Näistä vastauksista voinen siis päätellä, että väkivalta on ok, mikäli alle teini-ikäisistä kyse ja mikäli sisarusten välillä.
Mielestäni taistelutilanteet ja - kohtaukset kertovat itse, koska asiaan on puututtava.
Olen itse seitsenlapsisen perheen, juuri se keskimmäinen.
Kun asia menee niin, että isompi vahvempi tai ovelampi käyttää heikompaa hyväksi tai siirtää vastuunsa "työnsä" on asiaan aina puututtava.
Lapset ovat kuin pieniyhteiskunta: se arvojärjestys on, vahvin määrää. Lapsuus on kuitenkin aika, jolloin kunkin on, oppia ohjattuna pärjäämään elämässä.
(Oli aika jolloin media rummutti; koulukiusaaja on itse moniongelmainen ja käyttää kiusaamista vain itsensä kasvamiseen. Häntä on ymmärrettävä, mitään uhreja ei ole.)
Itselläni lapsuus oli muiden juoksutyttönä ja piikana oloa, sekä nuorempien lasten hoidosta ja turvallisuus vastuussa oloa, vanhempiin nähden
Rehellisyys ei ollut kuin este, minua vanhemmille, kipata työnsä minulle vanhempiin nähden. Meillä oli yritys, joka oli kaikkien työpaikka ja yrityksen työt olivat lasten leikki...
Kun lopulta pääsin kotoa, irtauduin myös sisaruksista. Koko lapsi katras ei tapaa eikä pidä mitään yhteyttä toisiinsa tai edes vanhempiin.
Kasvoimme tavalla, johon ei ollut mitään "sanottavaa", se joka oli vahvin, teki mitä halusi tai etupäässä jätti tekemättä. Edes kaksi vanhempaa, jotka olivat ylivallassa, eivät ole tekemisissä toistensa kanssa.
Vanhinta siskoani olen nähnyt kerran 44 vuoden aikana. Isää en nähnyt lähes 4 vuoteen kuollessaan, olin silloin 35v. . Äiti en nähnyt 18 vuoteen kuollessaan, nykyisin elossa olevat sisarukset olen nähnyt kymmenen vuotta sitten, perunkirjoituksissa.
Lapset eivät ole toistensa kasvattajia he elävät ja oppivat yhdessä, mutta eivät kasvata toisiaan. (Vanha sanonta; joukossa tyhmyys tiivistyy.) Lasten kasvatus on vanhempien työ, aivan joka kannalta.
Netissä et oikeasti saa mitään vastauksia tai neuvoja, ei kukaan myönnä käyttäneensä heikompia hyväksi, edes vuosien jälkeen.
Elämässä asiat ja tilanteet jo iän vuoksi kohdataan eri lailla.
Rautalangasta en ala vääntämään, muta otetaan vaikka viihdealalta ikä suositukset, ne nojaavat siihen mitä missäkin iässä oletetaan voivan käsittää tai kohdata.
Jo kaksi vuotta, on alle kymmenvuotiailla suuri ikäero ja he tajuavat asiat aivan eri lailla.
Tuolla huomioita kasvatuksiin…
Supernanny
Kausi 5 Jakso 3 Kotinsa vangit 60 min 23.3.2013 klo 15:00 7 päivää jäljellä 1365252900
Clairen ja Paulin 2-vuotiaat kaksospojat kilpailevat herkeämättä äitinsä jakamattomasta huomiosta kirkumalla tai viime kädessä oksentamalla. Pojat eivät nuku huoneessaan ilman lukkoa, eikä heitä voi päästää ihmisten ilmoille.
http://www.ruutu.fi/ohjelmat/supernanny/kausi-5-jakso-3-kotinsa-vangit
Pidän sarjasta, koska se on hyvin totuuspohjainen, aikuisten osuus tulee hyvin jopa lasten välisissä kahinoissa.
.
Sitä rautalangasta vääntöä:
" Nälkiintynyt 4-vuotias vietti päiviä kuolleen äidin kanssa
Julkaistu: 30.3.2013 14:05
4-vuotias poika, joka löydettiin asunnosta päiväkausia kuolleena olleen äidin kanssa, on saanut aikaan adoptiotarjoustulvan Yhdysvalloissa.
Poliisi löysi tiistaina alastoman, 4-vuotiaan, vakavasti alipainoisen ja vain noin 12 kiloa painaneen pojan New Jerseyssä sijaitsevasta asunnosta yhdessä kuolleen äidin kanssa. Naapurit olivat ilmoittaneet asunnosta tulevasta hajusta.
- Ainoa tapa kuvata tilannetta oli toisen maailmansodan keskitysleiri. Poika oli niin laiha, kaikki hänen luunsa näkyivät, poliisin edustaja kertoi Fox Newsin mukaan.
Äidin uskotaan ehtineen olla kuolleena kahdesta viiteen päivää. Poika ei osannut kertoa.
Poika ei päässyt ulos asunnosta, koska turvaketju oli päällä. Hän ei myöskään jaksanut avata jääkaappia tai osannut avata ruokapurkkeja. Poika kertoikin poliisille syöneensä lähinnä sokeria pussista. Ensimmäinen ruokapyyntö oli lämmin voileipä ja mehua.
Poliisin mukaan on mahdollista, että pojan hoitoa oli laiminlyöty myös aiemmin. Hänet kuljetettiin asunnosta sairaalaan saamaan nesteytystä ja ravintoa.
New Jerseyn poliisi on saanut valtavasti yhteydenottoja ympäri maailman, joissa tarjoudutaan joko adoptoimaan poika tai lahjoittamaan tälle leluja ja rahaa.
- Toivon, että hänen asiansa järjestyvät. Etenemme askel kerrallaan ja teemme parhaamme hänen eteensä, poliisijohtaja Daniel Ziezer sanoi.
Lapsi ei todella osaa tai ymmärrä.
"Lähes viidennes alle 10-vuotiaista hyökkäyksen kohteeksi joutuneista lapsista oli toistuvasti joutunut veljensä tai sisarensa hyökkäyksen kohteeksi. Itse asiassa nämä hyökkäykset aiheuttivat kaikkein vakavimmat traumaattiset oireet.
Tutkijoiden mukaan turhan usein pidetään suhteellisen vähäpätöisenä asiana, jos lapset, erityisesti pienet lapset, lyövät ikäisiään tai hieman itseään nuorempia lapsia tai omia sisaruksiaan. Lasten on ajateltu selviävän paremmin, mikäli pahoinpitelijä on toinen lapsi. Tekoa, jota voitaisiin pitää pahoinpitelynä tapahtuessaan aikuisten välillä, saatetaan pitää vain nahisteluna tai tappelunujakkana, jolloin molempien osapuolten katsotaan olevan osaltaan vastuussa. Joidenkin mielestä tietty väkivallan omaksuminen kasvattaa vain luonnetta, erityisesti poikien, joiden pitäisi oppia puolustamaan itseään. Sisarusten välisestä väkivallasta vaietaan usein kokonaan."
Raja menee siinä, ettei MIKÄÄN kiusaaminen eikä satuttaminen käy. Kertaakaan.
On turha kuitenkaan syyttää lapsia, vaan pitää hakea kasvatusneuvoja, asiallisia. Saako iso lapsi rakkautta ja kohdellaanko häntä oikein. Aikuisten oma esimerkki? Ehkä hän haluaisi olla ainoa lapsi, pikkusisaruksen tulo on hämmentänyt pahasti? Pienempi itkenyt ja huutanut stressaavasti? Ymmärrettävää.
Minusta hän ei saa koskea pienempään lapseen. Raja. Pienempi voi ahdistua kovin, jos pelkää aina.
Vau onpa tää kansa menny pullan mässääjäksi kun täytyy käydä ammattiauttajalla keskustelemassa kun 7v ja 2 v tappelee! Hui hai ottakaa maalaisjärki käteen. Ei ole vakavaa ja jos on niin on vanhempien homma pitää niitten välit kunnossa eli jos näet tätä joka päivä koko päivän niin huomauta vanhemmille ehkä ne on sitä nykyajan uusavuttomia jotka ei osaa olla vanhempia luonnollisesti.
^ Nimimerkki Yarnyarnyarn tuossa toi selkeästi oman kantansa esille väkivallan puolesta puhujana, toisinajattelijat hän näppärästi leimaa naurettaviksi pullan mässääjiksi. Eihän ole kovin pitkä aika siitäkään, kun täällä "tasa-arvoisessa" Suomessa pidettiin asiaankuuluvana naisiin kohdistuvaa väkivaltaakin. Toivon, että lasten keskinäisestä väkivallastakin alettaisiin keskustella enemmän. Kaikki äidit eivät siihen halua puuttua. Latenttia kostoa omista kokemuksista väkivallan kohteena, ehkä? Itse ajattelen, että väkivaltaa ei pidä hyväksyä lasten välillä. Olen tavannut äitejä, jotka ovat ylpeitä omien lastensa väkivaltaisesta käyttäytymisestä. Ehkä se jopa kuuluu kansanperinteeseemme? On osa kansanluonnettamme? "Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa"
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että sisarusten välistä väkivaltaa vähätellään. Meillä vähättelijänä on väkivaltainen nuori itse. Hän on 17-vuotias poika ja saanut jostain päähänsä, että hän voi käyttäytyä 11-vuotiasta pikkuveljeään kohtaan tavalla, joka on selkeästi väkivaltaa. Oireellista on, että näin tapahtuu iltapäivisin koulun jälkeen, kun me aikuiset emme ole paikalla. Kaava menee pikkuveljen mukaan näin: isompi alkaa härnätä vähättelemällä, tökkimällä, nipistelemällä, puristelemalla, istumalla päälle. Hän tulee pienemmän perässä sinne missä tämä on eikä lopeta, vaikka pienempi ensin pyytää, sitten käskee. Kokoeroa pojilla on saman verran kuin lapsella ja aikuisella. Hennolla 150-senttisellä ei ole mitään mahdollisuuksia vastata 190-senttisen isoveljensä käsittelyyn. Isomman tavoite on hiillostaa pienempi raivon partaalle, niin että tämä menettää malttinsa. Hän haluaa, että syntyy tilanne, jossa toinen on "yhtä osallinen riitaan". Siis tilanteeseen, jota ei olisi edes syntynyt, jos hän ei olisi luonut sitä. Kun raivostunut pikkuveli käy päälle, isoveli saa siitä syyn kostaa kovemmalla käsitteyllä. Vanhempana vatsani melkein kääntyi järkytyksestä, kun kuulin miten isoveli hitaasti ja nautisekellen käärii pikkuveljen hihan ylös, ihan hartiaan asti, ennen kuin lataa sellaisen iskun että 11-vuotiaan käsi menee hetkeksi toimintakyvyttömäksi. Tämä on kuulemma hänen itsensä keksimä rangasitus siitä, että pikkuveli käy häneen käsiksi.
Lopputulos on se, että pienempi pelkää veljeään. Hän on sanonut veljelleen: "en suostu siihen, että sä teet mulle näin."
Isomman musta vallankäyttö näkyy myös siinä, että iltapäivisin hän häätää pienemmän omaan huoneeseensa, josta tällä ei ole asiaa tulla ulos.
Isompi ei itse pidä mitään yllä kuvattua vääränä toimintana, koska "se ei edes voi sattua". Meillä ei ole käytetty minkäänlaista fyyistä kuritusta, joten tämä on jostai kaverippiristä tai punttisalilta omaksuttua machopullistelua.
Olen todella kyllästynyt suomalaiseen sokeuteen väkivallan suhteen ja sitä samaa tämä meidänkin lukion toista luokkaa käyvä kolli jauhaa. Hän pillastuu, jos hänen toimintaansa kutsuu väkivallaksi. Se ei sitä kuulemma ole, koska hehän ovat veljeksiä. sehän vähän niin kuin kuuluu asiaan. Mihin helvetin asiaan, kysyn minä.
Vanhempana olen tolaltani: miten turvaan sen, että pienempi ei pelkää omassa kodissaan? Ensiavuksi olen päättäyt olla ne iltapäivät kotona töissä, kun isompi pääse aikaisin koulusta. Niin kuin tänään. Mutta ei tämä ole mikään ratkaisu, pelkkä hätätoimenpide.
Mikä olisi ratkaisu? En tiedä.
Hienoa, että pikkuveli sanoo: "Hän on sanonut veljelleen: "en suostu siihen, että sä teet mulle näin."
Eikö 17-vuotias ole jo rikosoikeudellisestikin vastuussa tekemisistään? Kohta täysi-ikäinenkin jo. En osaa sanoa, miten asia pitää ratkaista, mutta jotenkin kyllä! Olet äitinä vastuussa nuoremman pojan turvallisuudesta ja isompi on vastuussa omasta käytöksestään. Eikö niin? Jotakin on isommalla pielessä, ei ole terveen kuuloista. Mutta vastuu hänellä silti on. Pitäisikö hänen muuttaa pois kotoa? Onko rikosilmoituksen tekeminen kaukaa haettua?
Ymmärrän ahdistuksesi.
... mielestäni osoittaa, että pikkuveljen itsetunto ja omanarvontunto eivät ole vielä ainakaan täysin lamaantuneet. Hän puolustaa itseään sanallisesti, koska fyysisesti ei pysty. Hän myös luottaa sinuun äitinä, koska on kääntynyt puoleesi, vaikka tietää varmaan ettei isoveli siitä ilahdu, vaan todennäköisesti kostaa ja koventaa otteitaan. Traumatisoivaa tuo on, ja järkyttävää että ei saa olla omassa kodissaan turvassa.
Useinhan pikkuhiljaa käy niin, että väkivallan uhriksi joutunut alkaa hävetä itseään, mikä taas puolestaan altistaa kaltoinkohtelulle myös kodin ulkopuolisissa ihmissuhteissa, ja tulevaisuudessa esimerkiksi narsistin uhriksi.
Nyt on aika toimia.
Kiitos tuestasi. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, että 17-vuotias on vastuussa omasta käytöksestään ja teoistaan. Tämä hänelle on sanottu, ja hän sanoo vilpittömästi ymmärtävänsä. Ongelma hänen kanssaan on se, että tällä haavaa hänen puheensa ja tekonsa eivät oikein kohtaa. Hän sanoo niin moneen muuhunkin asiaan, että ymmärtää pointtimme ja on itsekin samaa mieltä. Ja kohta hän taas tekee juuri niin kuin ei pitänyt. Tilannetta on purettu toistaiseksi vain puhumalla, mutta väkivallan suhteen on nyt nollatoleranssi. Olen painostanut miestäni siihen, että jos se kuitenkin jatkuu, lähdemme koko perhe perheterapiaan. Siinä sitten tulisi ammattilaisenkin arvioitavaksi, tarvitseeko poika ihan yksilöllistä apua. Mielestäni pojan käytös kumpuaa siitä, että hän on pahassa jumissa muun muassa oman koulunkäyntinsä suhteen. Ei saa oikein mitään tehdyksi ja kurssit katkeavat, vaikka hän on ollut nyt monta kuukautta aika tiiviissä opon ja vanhempien "vierihoidossa" koulunkäyntinsä suhteen. Se ei ole tuottanut, ainakaan vielä, mitään tulosta. Poika ei ole kypsä asumaan yksin. Sitäkin vaihtoehtoa olen kyllä pyöritellyt mielessäni, mutta se tuntuu tällä haavaa enemmän heittellejätöltä kuin hyvään suuntaan vievältä ratkaisulta.
Kaikkein tärkeintä tässä on kuitenkin se, että yhden pojan ongelmista ei tule toisen pojan ongelma, jota hän saisi sitten terapoida koko aikuisen ikänsä.
Kuulostaa siltä tosiaan, että isoveljellä on ongelmia, joiden kanssa hän ei tällä hetkellä selviä. Hyvä, että yrität puuttua ja näytät molemmille kantasi väkivaltaan. Isovelihän on kohta ikänsä puolesta täysi-ikäinen, joten hänen täytyy pystyä hallitsemaan käytöstä.
Olisiko hänellä jotakin neuropsykologista probleemaa tai tunnepuolen vaikeuksia, tai ehkä molempia? Pikkuveli minua kuitenkin enemmän huolestuttaa, koska isompi poikasi jo koulussakin saa paljon apua ja tukea.
Jättää jäljet ilman muuta väkivallan kohteeksi joutuminen.