Olen kuvitellut että haluan elää yksin ja elämäni on sellaista kuin sen pitääkin olla. Aiemmin tuo kuvitelma oli helpompi pitää kasassa, kun minulla oli rakas lemmikkini jota sain hoitaa ja silittää niin paljon kuin jaksoin. Mutta jouduin nukututtamaan pikkuiseni vakavan sairauden vuoksi. :( Elämässäni ei ole ketään läheistä, en ole enää tärkeä kenellekään. :(
Ihastuin työpaikalla yhteen mieheen. Eihän siinä mitään muuta ole ollutkaan, joskus jopa olen kuvitellut että hänelläkin on jotakin kiinnostusta minua kohtaan. Ehkä olen erehtynyt. Olen kai tehnyt itseni naurettavaksi yrittäessäni jollakin tapaa osoittaa kiinnostustani. Nyt minusta tuntuu siltä, että olen loukannut ihastustani pienellä viattomalla flirtillä, jonka luulin olevan hauskaa. Viimeksi kun näin hänet, hän vaikutti loukkaantuneelle ja vältteli minua.
Ehkä tuo mies ajattelee että työpaikalla pitää olla kuolemanvakava ja koko ajan täytyy miettiä mitä muut ihmiset ajattelevat. Jos ja kun tutustuttaisiin lähemmin niin mitä siitä sitten seuraisi - aina ei välttämättä mitään hyvää. Tässä ei ole vielä tehty eikä sanottu mitään niin kovin merkittävää että siitä olisi aiheita meheviin juoruihin.
Minulle on tullut se mielikuva, että tuo mies on myös kiinnostunut minusta, mutta hän ei halua itse tehdä mitään koko asian eteen vaan odottaa että kaikki aloite tulisi minulta. Nyt vaan tuntuu siltä, että ei kiinnosta vaivautua kun saan vaan välinpitämätöntä käytöstä osakseni.
Aamuyöstä kun ei nukuttanut niin märehdin vanhoissa muistoissa, joissa olin hirveän rakastunut ja rakkauden kohde nauroi tunteilleni. Tuosta jäi haava sisimpääni eikä se ole parantunut vieläkään. En usko että minua kukaan voi koskaan rakastaakaan. Yritän torjua mahdollisuudet tutustua kehenkään lähemmin koska haluan suojella itseäni. Kuitenkin sisimmässäni on kaipaus olla tärkeä jollekin. Kunpa saisin pian elämäni järjestykseen niin, että voisin ottaa taas uuden lemmikin.
Ihastuin työpaikalla yhteen mieheen. Eihän siinä mitään muuta ole ollutkaan, joskus jopa olen kuvitellut että hänelläkin on jotakin kiinnostusta minua kohtaan. Ehkä olen erehtynyt. Olen kai tehnyt itseni naurettavaksi yrittäessäni jollakin tapaa osoittaa kiinnostustani. Nyt minusta tuntuu siltä, että olen loukannut ihastustani pienellä viattomalla flirtillä, jonka luulin olevan hauskaa. Viimeksi kun näin hänet, hän vaikutti loukkaantuneelle ja vältteli minua.
Ehkä tuo mies ajattelee että työpaikalla pitää olla kuolemanvakava ja koko ajan täytyy miettiä mitä muut ihmiset ajattelevat. Jos ja kun tutustuttaisiin lähemmin niin mitä siitä sitten seuraisi - aina ei välttämättä mitään hyvää. Tässä ei ole vielä tehty eikä sanottu mitään niin kovin merkittävää että siitä olisi aiheita meheviin juoruihin.
Minulle on tullut se mielikuva, että tuo mies on myös kiinnostunut minusta, mutta hän ei halua itse tehdä mitään koko asian eteen vaan odottaa että kaikki aloite tulisi minulta. Nyt vaan tuntuu siltä, että ei kiinnosta vaivautua kun saan vaan välinpitämätöntä käytöstä osakseni.
Aamuyöstä kun ei nukuttanut niin märehdin vanhoissa muistoissa, joissa olin hirveän rakastunut ja rakkauden kohde nauroi tunteilleni. Tuosta jäi haava sisimpääni eikä se ole parantunut vieläkään. En usko että minua kukaan voi koskaan rakastaakaan. Yritän torjua mahdollisuudet tutustua kehenkään lähemmin koska haluan suojella itseäni. Kuitenkin sisimmässäni on kaipaus olla tärkeä jollekin. Kunpa saisin pian elämäni järjestykseen niin, että voisin ottaa taas uuden lemmikin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet tärkeä minulle. Sain lukea tekstisi, siitä siitä. Mennyttä et voi muuttaa mutt tulevan kyllä. Hanki lemmikki, koot olisi hyvä. Sellainen koira joko kanssa paitsi ulkoilet menet myös mukaan koiraharrastajien kasvatus_agility jne tilaisuuksiin. Näet toisia ihmisiä, jotka myös osaavat rakastaa, kuten sinä. Lämmintä kevättä sinulle!
Kiitos kauniista ajatuksista. Mikä on koot? Olen paremminkin kissa- kuin koiraihminen. Kyllä tykkään koiristakin, mutta kissa on tutumpi ja sitä ei tarvitse yhtenään juoksuttaa ulkona. Elämäni ei ole aina niin säännöllistä että voisin ottaa koiran. Rahatilanteeni on vähän heikonlainen enkä uskalla kissaakaan tähän hetkeen ottaa, koska pitää olla varaa esim. eläinlääkärin laskuihin jos ottaa lemmikin. Hyvää Pääsiäistä ja kaunista kevättä Sinullekin!
Jos joku loukkaantuu pienestä flirtistä tai kiinnostuksen osoituksesta, niin se on hänen häpeänsä,ei sinun.
Itsetuntosi ei kuitenkaan tunnu tällä hetkellä olevan kovin korkealla. Sellaiseen henkilöön ei yleensä kukaan ihastu, joten sitä puolta sinun pitäisi jotenkin saada parannetuksi. Helppoa se ei ole, tiedän kyllä.
Niin ajattelen itsekin, että jos noin vähästä se tyyppi loukkaantuu niin ihan vapaasti. Omapa on ongelmansa. Itsetuntoani aion lopun elämäni ajan kohentaa, eiköhän se siitä pikkuhiljaa...
Tuo aloittaja on ihan omituinen. Puhuu lemmikistää "pikkunen", minua ihan karmaisi. Ihan kuin olisi lapsensa tapattanut. Ei ihme jos on yksinäinen kun on niin outo.
Kannattaako pyöriä oma napansa ympärillä, kun maailamssa on paljon muutakin kuin minä itse.
Märehtii muistoissaan. Ala aloittaja jatkaa elämääsi tästä päivästä. Eileiselle et voi mitään, mutta tulevaisuuteesi voit vaikuttaa.
Sinä itse olet omituinen kun et ymmärrä että lemmikki voi olla tosi rakas. Ei lemmikki ole lapsi eikä se korvaa lasta, mutta rakas lemmikki on - tai ainakin pitäisi olla jos kerran lemmikin ottaa. Toivottavasti sinä et ikinä ota lemmikkiä kun et siitä ilmeisesti välittäisikään. Kyllä muistoja pitää läpikäydä ainakin jonkin aikaa, ennen kuin niistä pääsee. Ei tietenkään loppuelämän ajan jatkuvasti, mutta ei sitä voi tiettyjä ajatuksia vaan napista painamalla katkaista. Surutyö on käytävä myös lemmikin kuollessa. Sitten kun surut on surtu, voi suuntautua tulevaisuuteen avoimemmin mielin.
Miksi kirjoitat tänne palautteen toivossa, kun tyrmäät palautteen, jos se ei ole mieleesi?
Taidan olla ollut vähän samanlaisessa tilanteessa työpaikallani. Muutama viime vuosi on mennyt selvitessä vanhoista asioista, vaihdoin työpaikkaa ja erosin. Kummatkin asiat ottivat koville. Työpaikallani oli mies, jolla ei mielestäni ollut sormusta ja johon sitten taisin ihastua. Tulkitsin hänen elekieltään virheellisesti, hän ei ollutkaan minusta kiinnostunut. Näin hänen kävelevän käsi kädessä vaimon/tyttöystävän kanssa. Hauskaa tuntui olevan. Pahalta tuntui. Nyt olen päättänyt, etten kiinnitä tuohon mieheen enää mitään huomiota, huolehdin työni ja vapaa-ajalla koitan tehdä jotain mukavaa. Minusta myös tuntui, että tuo mies pilkkasi minua kavereilleen. Paras on, kun tollaisten hyypiöden ohi menee vain selkä suorana ohi. Tsemppiä vaan aloittajallekin
mistäpäin suomea olette hyvinyksinäinen ja fighter9?
Miksi kysyt tuollaista? Miksi olet utelias?
aivan,olen utelias..onko paha??