Tapasin unelmieni miehen, tai niin silloin luulin, muutama vuosi sitten. Se oli todella helppoa alusta asti: ei pelejä, ei sitoutumiskammoa vaan alusta asti kumpikin tiesi haluavansa olla toisensa kanssa. Pari vuotta myöhemmin olimme asuneet jo yli vuoden yhdessä, mutta kummanki elämäntilanteet muuttuivat: töiden ja koulun takia yhteistä aikaa jäi todella vähän ja nekin vapaat hetket mies halusi kavereiden kanssa rellestää. Tätä jatkui todella pitkään kunnes sitten minä halusin erota, olin niin väsynyt riitelemään ja se tuntui helpoimmalta ratkaisulta silloin.
Muutama kuukausi eron jälkeen eksäni alkoi soittelemaan (sekä humalassa että selvinpäin) ja kertoi kuinka ikävä on jnejne. Itse olin kovin epäröivä; tunteita oli kyllä vielä paljonkin jäljellä, ei me koskaan lakattu rakastamasta toisia se oli vain liian vaikeaa, mutta silti pelkäsin että ei se tule nytkään toimimaan. Meni ehkä vain pari viikkoa kun varovaisesti otin mieheen yhteyttä että olisin halukas katsomaan asiaa rauhallisesti. Mies kuitenkin ilmoitti, että hän on tavannut muutamankin kiinnostavan naisen ja kattelee hommaa niiden kanssa.
Kuitenkin mies haluaa edelleen nähdä minua, valitettavasti enimmäkseen humalassa. Kuitenkin hän välillä saattaa olla luonani parikin päivää ja sen jälkeen taas katoaa. Emme harrasta seksiä, mutta olemme "lähekkäin" ja kiehnäämme toisissamme. Tiedän kuitenkin, että hän panee näitä muita naisia. Asiasta olen sata kertaa yrittänyt kysyä; mitä hän haluaa. Vastaus on aina sama: en jaksa miettiä näitä asioita kauas, menee niinkuin menee.
Kuulostan omissakin korvissa säälittävältä, kun roikun miehessä ja annan hänen tulla ja mennä niinkuin haluaan, mutta en voi myöskään sille mitään että rakastan häntä vieläkin. Hän on kyllä sanonut välittävän minusta vieläkin, mutta ehkä hän ei koskaan tule enää antamaan sitä mitä haluan. Nykyään tämä kaikki on tälläistä peliä ja kieroutunutta elämää. Onko tässä enää mitään toivoa?
Muutama kuukausi eron jälkeen eksäni alkoi soittelemaan (sekä humalassa että selvinpäin) ja kertoi kuinka ikävä on jnejne. Itse olin kovin epäröivä; tunteita oli kyllä vielä paljonkin jäljellä, ei me koskaan lakattu rakastamasta toisia se oli vain liian vaikeaa, mutta silti pelkäsin että ei se tule nytkään toimimaan. Meni ehkä vain pari viikkoa kun varovaisesti otin mieheen yhteyttä että olisin halukas katsomaan asiaa rauhallisesti. Mies kuitenkin ilmoitti, että hän on tavannut muutamankin kiinnostavan naisen ja kattelee hommaa niiden kanssa.
Kuitenkin mies haluaa edelleen nähdä minua, valitettavasti enimmäkseen humalassa. Kuitenkin hän välillä saattaa olla luonani parikin päivää ja sen jälkeen taas katoaa. Emme harrasta seksiä, mutta olemme "lähekkäin" ja kiehnäämme toisissamme. Tiedän kuitenkin, että hän panee näitä muita naisia. Asiasta olen sata kertaa yrittänyt kysyä; mitä hän haluaa. Vastaus on aina sama: en jaksa miettiä näitä asioita kauas, menee niinkuin menee.
Kuulostan omissakin korvissa säälittävältä, kun roikun miehessä ja annan hänen tulla ja mennä niinkuin haluaan, mutta en voi myöskään sille mitään että rakastan häntä vieläkin. Hän on kyllä sanonut välittävän minusta vieläkin, mutta ehkä hän ei koskaan tule enää antamaan sitä mitä haluan. Nykyään tämä kaikki on tälläistä peliä ja kieroutunutta elämää. Onko tässä enää mitään toivoa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen melkein samassa paikassa, paitsi että meille ei ehtinyt mitään juttua edes alkaa. Tänään aamulla tajusin lopullisesti mitä peliä mies pitää ja että kuinka säälittävä olen kuin roikun, ilman että vaadin mitään. Miehen pillin mukaan on tanssittava, jos haluaa tanssia. Jos minulle ei käy juuri nyt, en näe häntä enkä kuule hänestä mitään. Hän on mustasukkainen minun tekemisistäni, mutta silti ei osoita mitenkään "varausta" minua kohtaan. Olen viikkokausia antanut asian mennä niin että hän saa käyttää valtaansa minuun, sillä rakastuin häneen melkein ensikosketuksella.
En tiedä miten itse aion tästä ohi päästä, mutta yritän kovasti. Yritä sinäkin. Mies ei ole ansainnut sinua ja alennat itsesi tarjoutumalla hänen pelinappulakseen. Nyt voimia ja irroittaudu. Älä anna tehdä itsestäsi enempää pelleä kuin nyt jo olet. Opeta hänelle, että et ole itsestäänselvyys ja että toisten naisten paneminen ei ole hyväksyttävää. Jos et halua sitä, että olet vain kolmas nainen, älä anna hänen tehdä sitä sinulle.
Hän ei todellakaan ole hyvä mies, usko se. Hyvä mies ei pane muita naisia ja käy sinun luonasi hempeilemässä. Ainoa hyvä asia on se, että hän on tehnyt pelin selväksi sinun kanssasi: hän haluaa kanssasi suhteen, mutta myös luvan panna muita naisia. Olet hänelle sen luvan antanut. Hän on varmasti tyytyväinen, mutta oletko sinä? Ehkä silloin kun hän on sinun kanssasi, mutta entäs sitten muut ajat? Et vissiin, kun tänne asiasta kirjoitit.
Otan osaa haavekuvasi särkymisestä. Tiedän tasan miltä se tuntuu.
Ymmärrän täysin rakkauden voiman. Nyt tarvitset vain hitusen järkeä nähdäksesi miten asiat oikeasti ovat. Tsemppiä!
Päästä irti vaikka se sattuukin.
Käsittele asia itseksesi ja tee asioita, joista nautit.
Pikkuhiljaa tuntuu paremmalta ja saat etäisyyttä asiaan ja mietit ehkä miksi halusit miehen, joka naiskentelee toisten kanssa.
En huolisi enää vaikka rakastaisin. En voisi luottaa.
Anna ajan kulua ja saatat jonain päivänä tavata erilaisen mukavan miehen.
Kertokaas mistä löytää teidänlaisianne ripustautuja naisia? Haluan sellaisen koska aina kun minut jätetään ei heistä kuulu sen jälkeen mitään vaikka viestillä yms kyselisinkin. Miks mut on helppo jättää mutta toisia ei vaikka en edes ole väkivaltainen narsisti?