Tarinani menee niin, että tapasin kyseisin miehen 1,5 vuotta sitten ja aloitimme kaukosuhteen. Itse olen 22 ja hän 21... Tapasimme hänen 20 vuotis synttäreillä ja silloin itse olin juuri täyttämässä 21.
Nyt n puoli vuotta sitten, muutin Osloon puoliksi hänen takiaan. (olen kyllästynyt suomeen ja olen aina rakastanut Norjaan, nyt tapasin miehen ja oli hyvät tsäänsit lähteä). Kysyin häneltä monta kertaa ennen tuloani, onko hän aivan varma muutostani. Vastaus: "kyllä! tekisit minusta maailman onnellisen miehen!" (tämä suhde on/oli hänen ensimmäinen)
Muutin sitten ja olin laittanut suomessa säästöön rahaa, koska ei ollut vielä työpaikkaa ja täällä on vaikea saada duuni jos ei puhu kieltä. Olin yrittänyt jo aikasemmin saada duunia, mutta se oli aika vaikeaa, kun tulin tänne vain max viikoksi vierailemaan.
Meillä oli diili, että asun hänen ja veljensä kanssa niin kauan, kun löydän töitä. Noh siinä sitten meni se 5 kk. Kävin joka päivä kysymyssä töitä ja jakamassa cv,täni. (olen hammashoitaja) Laskeskelin, että olen käynyt yli 30 hammasklinikassa tarjoamassa cv. Ja myös kaikenmaailman kuntosaleilla, kaupoissa etc. Se on TODELLA turhauduttavaa ja stressavaa ja kun pelkää, että rahat loppuu, vaikka hän aina sanoi, että jos loppuvat niin hänellä on rahaa ja dont worry. Mutta en ole sellainen ihminen joka pystyy elämään toisten rahoista. Olin tosi maassa, ja surullinen ja pelotti aivan kamalasti, sillä työnjahtaus kesti 5 kk!!! Ihmiset lupailivat joskus ja ottivat cv, mutta silti mitään ei kuulunut. (norjalaiset)
Hän oli töissä ja aina, kun tuli kotiin olin häntä odottamassa ja halusin tehdä jotain, ja hänhän oli väsynyt töistä ja ei aina halunnu tehdä mitään. (ymmärrettävää, väsynyt jne) Hän myös treenaa, syö kaikenmaailman juttuja, pillereitä, proteiiniä ja hänellä on tietty dieetti, 6 krt/salilla. Nohh.. joskus oli fiilis, että olin se kakkonen salin jälkeen. En oikein pitänyt hänet harrastuksesta, koska pelotti jotenkin, että jos hän nyt treenaa (halusi fitness malliksi) niin jään todellakin kakkoseksi ja löytää jonkun kauniiman ja timmimän naisen. (itse treenaan myös melkein joka pv, mutta silti)
Joten kannustus jäi vähiin, ja kun hänellä oli hyvä päivä, minulla huono (kaiken sen työnhankinnan ja pelon keskellä), saatoin sanoa jotain huonosti ja olin tosi negatiivinen monessa asiassa, joka en yleensä ole. Se sitten tarttui häneen ja hän voi pahoin siitä. (kertoi myöhemmin) Sitten hän jossain vaiheessa muuttui todella kylmäksi kohtaani, kohteli minua kuin ilmaa tai paskaa. Yritin kysyä monta kuukautta mikä on häntä vaivaa, kerran suljin hänet wc itkien, mutta EI SANAAKAA tullut suusta. Uskomatonta! Hän ei kertonut rakastavansa mua enään, halannut, kutsunut hellyttely nimillä, halunnut olla kanssani, ei halunnut seksiä. Se tuntui todella paskalta! Kerran hän sitten avautui ja kertoi, että ei ole varma jos rakastaa minua enään, olihan se shokki. Sitten kertoi syyksi, että olen negatiivinen, en usko hänen "goaleihin", olen muuttanut hänet, ettei hän usko enään itseensä, nyt hänkin on ruvennut stressamaan. Jnejne. Lupasin muuttaa itseäni ja olin hyvin pahoillani. (samalla viikolla sain töitä) Joten muutin itseäni todella paljon, pääsin arkeen. Duuni, reenit, kaverit, koti jne. Olin se 3viikkoa, kuin unelma tyttöystävä, tein kaiken että hän tuntisin olonsa hyväksi. Annoin hänen treenata, kannustin häntä (vaikka se tuntui pahalta sisältä päin, siivosin, en nipottanut jos hän oli epäsiisti, annoin hänen pelata pelejä...itkin melkein joka päivä, koska hän kohteli minua kuin olisi halunnut minun vihaavan häntä tai että jättäisin hänet. Sitten 1 päivä itkin aivan kamalasti taas jostain jutusta... ja hänen "piti" mennä treeneihin ja jättää minut itkemään, sanoen "katso nyt, mä oon iha täys kusipää, jätän sut vaan tänne itkemään" (hän on ihmisen sellainen, joka ei KOSKAAN sano pahaa kenestäkään, eikä puhu pahaa mistää ja ottaa kaikki huomioon). Suljin vain tuon päästäni ja mitein, että hän on oikeasti hyvä. Tiedän, että meillä on ollut niiiiiin ihanaa keskenään ja minun puolestani voisi olla vieläkin. Rakastan häntä niin paljon! Meillä on hauskaa ja nauretaan asioille.
Sitten kerran sanoin hänelle että "sinun kanssa oleminen satuttaa mua enemmän, ku ilman sinua oleminen". Hän otti sen sen sillä tavalla että nyt jätin hänet.
Joten.... pakkasin kamat kaikki mitä tartesin nyt tälle hetkelle ja en asu hänen luonaan enää. Ikävöin häntä nii paljon! Ja nyt on tasan 2 viikkoa erostamme. Olen kuullut, että hän ei sanonut suoraan, ettei ikävöi minua, mutta että nyt on hyvä vaan olla yksi jne.
Mitä mun pitää tehdä?? Se vaan dumppasi mut, eikä antanut edes mahiksia aloittaa töitä täällä ja elämää! Olen muuttamassa omaan kämppään ensi kuussa luultavasti... auttakaa mua, mä haluisin hänet ymmärtämään, että ei noin vaan voi luovuttaa. Mulla oli paha olla ja toisessa maassa ja saatoin tehdä/sano asioita ... mutta hänen täytyisi ymmärtää se! Mä haluan hänet takaisin.. :( Me ei olla nyt nähty ja puhuttu 2 viikkoon!
Nyt n puoli vuotta sitten, muutin Osloon puoliksi hänen takiaan. (olen kyllästynyt suomeen ja olen aina rakastanut Norjaan, nyt tapasin miehen ja oli hyvät tsäänsit lähteä). Kysyin häneltä monta kertaa ennen tuloani, onko hän aivan varma muutostani. Vastaus: "kyllä! tekisit minusta maailman onnellisen miehen!" (tämä suhde on/oli hänen ensimmäinen)
Muutin sitten ja olin laittanut suomessa säästöön rahaa, koska ei ollut vielä työpaikkaa ja täällä on vaikea saada duuni jos ei puhu kieltä. Olin yrittänyt jo aikasemmin saada duunia, mutta se oli aika vaikeaa, kun tulin tänne vain max viikoksi vierailemaan.
Meillä oli diili, että asun hänen ja veljensä kanssa niin kauan, kun löydän töitä. Noh siinä sitten meni se 5 kk. Kävin joka päivä kysymyssä töitä ja jakamassa cv,täni. (olen hammashoitaja) Laskeskelin, että olen käynyt yli 30 hammasklinikassa tarjoamassa cv. Ja myös kaikenmaailman kuntosaleilla, kaupoissa etc. Se on TODELLA turhauduttavaa ja stressavaa ja kun pelkää, että rahat loppuu, vaikka hän aina sanoi, että jos loppuvat niin hänellä on rahaa ja dont worry. Mutta en ole sellainen ihminen joka pystyy elämään toisten rahoista. Olin tosi maassa, ja surullinen ja pelotti aivan kamalasti, sillä työnjahtaus kesti 5 kk!!! Ihmiset lupailivat joskus ja ottivat cv, mutta silti mitään ei kuulunut. (norjalaiset)
Hän oli töissä ja aina, kun tuli kotiin olin häntä odottamassa ja halusin tehdä jotain, ja hänhän oli väsynyt töistä ja ei aina halunnu tehdä mitään. (ymmärrettävää, väsynyt jne) Hän myös treenaa, syö kaikenmaailman juttuja, pillereitä, proteiiniä ja hänellä on tietty dieetti, 6 krt/salilla. Nohh.. joskus oli fiilis, että olin se kakkonen salin jälkeen. En oikein pitänyt hänet harrastuksesta, koska pelotti jotenkin, että jos hän nyt treenaa (halusi fitness malliksi) niin jään todellakin kakkoseksi ja löytää jonkun kauniiman ja timmimän naisen. (itse treenaan myös melkein joka pv, mutta silti)
Joten kannustus jäi vähiin, ja kun hänellä oli hyvä päivä, minulla huono (kaiken sen työnhankinnan ja pelon keskellä), saatoin sanoa jotain huonosti ja olin tosi negatiivinen monessa asiassa, joka en yleensä ole. Se sitten tarttui häneen ja hän voi pahoin siitä. (kertoi myöhemmin) Sitten hän jossain vaiheessa muuttui todella kylmäksi kohtaani, kohteli minua kuin ilmaa tai paskaa. Yritin kysyä monta kuukautta mikä on häntä vaivaa, kerran suljin hänet wc itkien, mutta EI SANAAKAA tullut suusta. Uskomatonta! Hän ei kertonut rakastavansa mua enään, halannut, kutsunut hellyttely nimillä, halunnut olla kanssani, ei halunnut seksiä. Se tuntui todella paskalta! Kerran hän sitten avautui ja kertoi, että ei ole varma jos rakastaa minua enään, olihan se shokki. Sitten kertoi syyksi, että olen negatiivinen, en usko hänen "goaleihin", olen muuttanut hänet, ettei hän usko enään itseensä, nyt hänkin on ruvennut stressamaan. Jnejne. Lupasin muuttaa itseäni ja olin hyvin pahoillani. (samalla viikolla sain töitä) Joten muutin itseäni todella paljon, pääsin arkeen. Duuni, reenit, kaverit, koti jne. Olin se 3viikkoa, kuin unelma tyttöystävä, tein kaiken että hän tuntisin olonsa hyväksi. Annoin hänen treenata, kannustin häntä (vaikka se tuntui pahalta sisältä päin, siivosin, en nipottanut jos hän oli epäsiisti, annoin hänen pelata pelejä...itkin melkein joka päivä, koska hän kohteli minua kuin olisi halunnut minun vihaavan häntä tai että jättäisin hänet. Sitten 1 päivä itkin aivan kamalasti taas jostain jutusta... ja hänen "piti" mennä treeneihin ja jättää minut itkemään, sanoen "katso nyt, mä oon iha täys kusipää, jätän sut vaan tänne itkemään" (hän on ihmisen sellainen, joka ei KOSKAAN sano pahaa kenestäkään, eikä puhu pahaa mistää ja ottaa kaikki huomioon). Suljin vain tuon päästäni ja mitein, että hän on oikeasti hyvä. Tiedän, että meillä on ollut niiiiiin ihanaa keskenään ja minun puolestani voisi olla vieläkin. Rakastan häntä niin paljon! Meillä on hauskaa ja nauretaan asioille.
Sitten kerran sanoin hänelle että "sinun kanssa oleminen satuttaa mua enemmän, ku ilman sinua oleminen". Hän otti sen sen sillä tavalla että nyt jätin hänet.
Joten.... pakkasin kamat kaikki mitä tartesin nyt tälle hetkelle ja en asu hänen luonaan enää. Ikävöin häntä nii paljon! Ja nyt on tasan 2 viikkoa erostamme. Olen kuullut, että hän ei sanonut suoraan, ettei ikävöi minua, mutta että nyt on hyvä vaan olla yksi jne.
Mitä mun pitää tehdä?? Se vaan dumppasi mut, eikä antanut edes mahiksia aloittaa töitä täällä ja elämää! Olen muuttamassa omaan kämppään ensi kuussa luultavasti... auttakaa mua, mä haluisin hänet ymmärtämään, että ei noin vaan voi luovuttaa. Mulla oli paha olla ja toisessa maassa ja saatoin tehdä/sano asioita ... mutta hänen täytyisi ymmärtää se! Mä haluan hänet takaisin.. :( Me ei olla nyt nähty ja puhuttu 2 viikkoon!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Monet sanovat hänen olevan vielä lapsi, ja että ei ymmärrä... ja nyt tuli arki vastaan ja juoksi pois. Ja ei edes odottanut, että muuttaisin pois ja duuni alkaisi luistamaan.. :(((Tuntuu niin pahalta, kun on tullut tänne jonkun takia, joka on sun perhettä ja sitten se ei vaan halua sua enää. Kavereitakaan en ole kauheasti hankkinut, koska halusin olla hänen kanssa ja oli fiilis, etten edes tartte niitä montaa. Mulla on ollut suhteita ennenkin, mutten olisi KOSKAAN muuttanut jonkun takia ulkomaille. Hän oli ensimmäinen ketä rakastin.
Nyt oon melkein yksin...
Et edes tuntenut mistä kunnolla ja siltin muutit norjaan miehen luokse. ja miehellä ei ollut aikaa edes seurustella sun kanssa koska treenaa joka päivä. Taidat olla hölmö joka uskoo kaiken mitä mies sanoo. Toivon että otat opiksi ja seuraavalla kerralla tutustu mieheen kunnolla vaikka mies pyytäisi muuttamaan sun luokse vuoden tuntemisen jälken. Tää on aika hyvä esimerkki siitä et nainen tapaa unelmiensa miehen joka sitten osottautuu tunteettomaksi vätykseksi joka ei pysty sitoutumaan suhteeseen.
Tiedät itsekkin jo että tuo mies ei ole sellainen jonka kanssa eläisit loppu elämäsi mut et tahdo sitä vaan uskoa. Teidän suhde on ohi. Sil miehellä ei ole aikaa panostaa suhteeseen, eikä se tullut jo selväksi kun aina treenaa ja jätti sut aina itkemään.
Jos se rakastais sua niin se tukisi sua, kehuisi, auttais kotitöissä, pussaisi ja halaisi, pitäisi lähellä, viettäisi aikaa sun kanssa ja kuuntelisi jos sulla on paha olo. Mut se jätti sut itkemään ja lähti treenaamaan. Aika kylmä mies ja se jo kertoo että ei se susta välitä. Itse en olisi ikinä niin kylmä.
Niiin olen hölmö! Mutta en olisi jäänyt asumaan hänen luokseen loppu elämäksi... asia oli vain niin, että halusin pois ja hän oli sielä ja se olisi ollut väliaikainen ratkaisu.. Nyt hän sitten ei antanut edes mahiksia aloittaa "elämää" :( Sanoi, että ansaitsen paljon parempaa... Mutta ehkä hän tarvitsee aikaa? Jos hän tulee joskus järkiinsä, eikä ymmärrä mitä menettää. Sillä hän on jossain asiassa todella lapsellinen, toisissa asioissa taas aikuinen... Hän rakastui minuun, koska olin niin nainen ja itsenäinen (joka oikeasti olen, mutta silloin oli vain heikko hetki, työtön, toisessa maassa jne), ja ihmetteli miten minunlaiseni nainen on tuollaisen nuoren "pojan" kanssa. Ihmettelin sitä itsekin, mutta hänessä vain oli jotain... :(
Olen muuttamassa kesän jälkeen pois Oslosta opiskelemaan 3 vuotta (ei suomeen) ja siinä hän saisi sitä aikaa taas, kun olisimme kaukosuhteessa.
(Tulisin tekemään maisterin tutkinnon osloon, koska se on melkein ainoa maa euroopassa jossa kyseista voi tehdä)
Rakastan häntä vaan niiin paljon, että vituttaa!!
ei se sua rakastanut kun ei se sua tukenut edes . Kuten sanottu treenit sille oli tärkeempi juttu. Sinä ansaitset paremman miehen kun tuo, joten suosittelen siirtymään eteenpäin- Löydät vielä miehen joka osaa sitoutua.