Tästä maailmasta ei löydy kuuluisuutta, joka ei jossain vaiheessa elämää olisi tuntenut olevansa muiden yläpuolella. Kun ihminen saa joka paikassa huomiota, kaikkialla osoitetaan kunnioitusta ja kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä, niin ihminen alkaa automaattisesti tuntea olevansa ainutlaatuinen. Jopa yksi ystäväni, joka on tunnettu omalla alallaan on käyttäytynyt viimeiset kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän vittumaisesti. Ja kyseessä on vieläpä nörtti, joka on tunnettu ainoastaan joidenkin nörttien parissa.
Kauniit ja ulkonäöstään tarkat naiset ovat varmasti vähän samassa tilanteessa. Miehet kuolaavat kadulla, kuin nälkäiset koirat. Näiden naisten seurassa he käyttäytyvät epänormaalin huomaavaisesti, hymyilevät jatkuvasti ja yrittävät kaikin keinoin tehdä vaikutuksen. Kyllähän tämä pakosti alkaa vaikuttamaan näiden naisten ajatteluun ja käyttäytymiseen. He ovat niin tottuneita erilaisiin huomionosoituksiin että alkavat vaatia sitä muilta. Heistä tulee ennemmin tai myöhemmin diivailevia idiootteja. Itse asiassa naisen ei välttämättä tarvitse olla superkaunis saadakseen miehiltä huomiota, seksikäs pukeutuminen ja oikeanlainen asenne riittää.
Eräässä työpaikassani oli yksi nuori ja kaunis (älykäskin vielä) sihteeri, joka aluksi hymyili paljon ja yritti tehdä kauneudellaan minuun vaikutuksen. Jossain vaiheessa minäkin ujona miehenä uskalsin välillä hymyillä takaisin ja jopa välillä aloittaa keskustelujakin. Sitten tämä nainen varmaan ajatteli tehneensä minuun vaikutuksen, eikä tarvinnut huomiotani. Hän alkoi välttelemään katseitani ja käyttäytymään välinpitämättömästi. Herkkänä miehenä vaistosin tämän helposti ja minua rupesi tämä pelleily ärsyttämään ja rupesin itsekin välttelemään tätä naista. En edes katsonut tähän päin, vaikka hän olisi kävellyt minua vastaan. Tämä nainen sitten huomasi välttelevän käytökseni ja alkoi taas sen saman keimailevan käytöksen mitä alussakin kohtasin. Minä haluan sujuvaa kanssakäymistä ihmisten kanssa, enkä mitään ylimääräistä teerenpeliä. No, flirttailu on tietysti aina hauskaa, mutta kunhan se on tehty tyylillä.
Onneksi ikä tekee tehtävänsä kaikkien ihmisten kohdalla. Arvokkaimmin ikääntyvät ne joiden nuoruus ei perustu pelkkään omaan ulkonäköön. Onneksi itse kaljuunnuin alle kolmekymppisenä. Parikymppisenä olin komea ja päähäni ei tuntunut muuta mahtuvan, kuin oma ulkonäkö. En nytvieläkään ole ruma, mutta hiusten lähtö oli sen verran radikaali muutos omassa ulkonäössäni, että jouduin pakostakin miettimään asiat uudelleen. Tipuin korkealta, mutta taisin tippua johonkin pehmeään, sillä nyt olen paljon parempi ihminen. Ja silti aika komea.
Kauniit ja ulkonäöstään tarkat naiset ovat varmasti vähän samassa tilanteessa. Miehet kuolaavat kadulla, kuin nälkäiset koirat. Näiden naisten seurassa he käyttäytyvät epänormaalin huomaavaisesti, hymyilevät jatkuvasti ja yrittävät kaikin keinoin tehdä vaikutuksen. Kyllähän tämä pakosti alkaa vaikuttamaan näiden naisten ajatteluun ja käyttäytymiseen. He ovat niin tottuneita erilaisiin huomionosoituksiin että alkavat vaatia sitä muilta. Heistä tulee ennemmin tai myöhemmin diivailevia idiootteja. Itse asiassa naisen ei välttämättä tarvitse olla superkaunis saadakseen miehiltä huomiota, seksikäs pukeutuminen ja oikeanlainen asenne riittää.
Eräässä työpaikassani oli yksi nuori ja kaunis (älykäskin vielä) sihteeri, joka aluksi hymyili paljon ja yritti tehdä kauneudellaan minuun vaikutuksen. Jossain vaiheessa minäkin ujona miehenä uskalsin välillä hymyillä takaisin ja jopa välillä aloittaa keskustelujakin. Sitten tämä nainen varmaan ajatteli tehneensä minuun vaikutuksen, eikä tarvinnut huomiotani. Hän alkoi välttelemään katseitani ja käyttäytymään välinpitämättömästi. Herkkänä miehenä vaistosin tämän helposti ja minua rupesi tämä pelleily ärsyttämään ja rupesin itsekin välttelemään tätä naista. En edes katsonut tähän päin, vaikka hän olisi kävellyt minua vastaan. Tämä nainen sitten huomasi välttelevän käytökseni ja alkoi taas sen saman keimailevan käytöksen mitä alussakin kohtasin. Minä haluan sujuvaa kanssakäymistä ihmisten kanssa, enkä mitään ylimääräistä teerenpeliä. No, flirttailu on tietysti aina hauskaa, mutta kunhan se on tehty tyylillä.
Onneksi ikä tekee tehtävänsä kaikkien ihmisten kohdalla. Arvokkaimmin ikääntyvät ne joiden nuoruus ei perustu pelkkään omaan ulkonäköön. Onneksi itse kaljuunnuin alle kolmekymppisenä. Parikymppisenä olin komea ja päähäni ei tuntunut muuta mahtuvan, kuin oma ulkonäkö. En nytvieläkään ole ruma, mutta hiusten lähtö oli sen verran radikaali muutos omassa ulkonäössäni, että jouduin pakostakin miettimään asiat uudelleen. Tipuin korkealta, mutta taisin tippua johonkin pehmeään, sillä nyt olen paljon parempi ihminen. Ja silti aika komea.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen tuntenut monta kuvankaunista miestä ja naista jotka ovat nuorempana saaneet kaiken helposti komean kuorensa siivellä.
Ihmiset hullaantuvat ja veikkaavat tällaisen puolesta kuin hevosesta.
Ja kun vanhuus koittaa, eikä kunnosta ja ulkonäöstä ole pidetty huolta, alkaa suosio ja ilmaislahjat vähentyä. Ihmisen pitäisikin yhtäkkiä pärjätä taidoillaan, eikä siihen riitä pelkkä hymy.
Olen nähnyt muutaman alkoholisoituneen ex-komistuksen ja ex-kaunokaisen.
Hyvä itsetunto ja sellainen reiluus näkyy ja vaikuttaa kauemmaksi ja pidemällä tähtäimellä. Terveellinen elämäntapa näkyy.
Kauneutta on niin monenlaista. Nuoruuden kauneus on yksi niistä. Eivätkä kaikki nauti saamastaan huomiosta, eikä kaikki halua käyttää sitä.
EIvät tykkääkään.
Joillekin naisille on helpotus, että miesten katseet kääntyvät "iän myötä" myös nuorempiin kanssasisariin. Eniten hämää se, jos kauneudesta tehdään vastapuolen taholta suuri asia. Kaikenlaisia kommentteja tulee, esim, ettei pysty keskittymään siihen mitä nainen sanoo koska hän on niin kaunis. (siis saman sukupuolen heteroedustajalta)
Mutkattominta seuraa ovat itsekin jollain tavalla näyttävät naiset sekä miehet, joilla on esim. kuvankauniita siskoja ja ovat tottuneet ns, kauneuteen, sekä miehet joilla on järkähtämätön, lahjomaton itsetunto eivätkä lähde sössöttämään älyttömyyksiä. Heitä arvostaa.
Ns. kauniilla naisella on aikamoinen kokemuspohja tuntemattomien lähestymisestä, ja siinäkin oppii näkemään puhtaat jauhot likaiset jauhot.
Totta puhut. En ollut nuorena mikään kuvankaunis, mutta varsin nätti kuitenkin. En jäänyt yhtään kaipaamaan silloiselle ulkonäölleni saamaani huomiota.
On mahtavaa, että ikä on tehnyt tehtävänsä, ja huomiota saa lähinnä silloin, kun sanoo jotain fiksua ja/tai mukavaa. Uimarannallakin saa keskittyä rauhassa uimiseen ja oleiluun, kukaan ei kyttää kroppaa. Se on hienoa.
Kuvastaa jotenkin henkilöden sisäistä maailmaa kun jaotellaan ihmset kauniisiin ja komeisiin. Älytöntä hommaa...
Onneksi on niitäkin jotka kohtelevat tasavertaisesti ulkonäöstä riippumatta....
Sukulaisnainen oli sellainen että luuli olevansa muutenkin ihmeellinen kun oli harvinaisen kaunis.
Perin vähän hänen ulkonäöstään, joku sanoi siitä vaikka yleensä olin tavallisen näköinen muiden mielestä. Sitten sanottiin ilkeästi ettei ulkonäöllä pääse hyötymään.
Ulkonäkö on tärkeä siinä mielessä että on huomaamaton ja siisti, ettei kukaan tunne antipatiaa.
Ei vain ole kadehdittava sellaisenkaan kohtalo joka kärsi mielenterveysongelmista liian kauneutensa tähden tai liikojen odotusten?
Vähän tulee mieleen stereotypia että kaunis ihminen on ilman muuta ilkeä muille?
Mistä tiedät vaikka nainen olisi pitänyt sinusta?
Kauneus toki saattaa aiheuttaa sen, että ylpistyy. On kuitenkin paljon kauniita naisia, jotka eivät ole näin ylpistyneet, joten älä kuitenkaan yleistä. Enemmänkin vaikuttaa se kuinka vahvasti oman kauneutensa tiedostaa. Olen törmännyt myös ei kovin kummoisen näköisiin miehiin, jotka kuvittelevat olevan "jumalan lahja kaikille naisille." En silti väitä, että kaikki samannäköiset miehet olisivat yhtälailla itserakkaita.
Kaunis ihminen voi saada joskus enemmän huomiota, mutta kaikki ei ole positiivista. Kyllä siinä on pakkokin vähän kovettua, jos et voi käydä missään ilman, että joku on takamuksessa kiinni/kuolaamassa perässä/huutelemassa perään tai sitten vaan kateellisena panettelemassa (viimeisintä saa osakseen toisilta naisilta). Ja jos hymyilee toiselle ihan vain ollakseen mukava, niin heti toinen on kuolaamassa perään, niin onpa kauniin ihmisen elämä mukavaa. En tiedä sitten kyseisestä naisesta, että mistä mahtaa kiikastaa, mutta älä tee tulkintoja toisen motiiveista ja huutele, että kaikki kaikki naiset ovat yhtälailla ikäviä.
Minäkin arvostaisin, että joku näkisi minussa muutakin kuin sen miltä näytän. Silti perässä juoksee idiootteja, jotka palvovat pelkkää ulkonäköä, eikä kiinnostus riitä pintaa syvemmälle. Enkä edes ole ihan "kauneimpia kaikista" kuitenkaan. Ulkonäölleen ihminen ei voi mitään. Jos voisi keskittyä vähemmän ylipäätään siihen pintaan ja tarkastella enemmänkin ihmistä. Huomaisit, että typeriä ihmisiä on ulkonäöstä riippumatta. Mukavia ja fiksujakin ihmisiä on ulkonäöstä riippumatta.
Kyllä ruma mieskin saa huomiota, negatiivista. Pään ja kasvojen muoto sivusta katsoen on karu kuin päälleen pudonneella vammaisella apinamiehellä luolamiesaikoina vaikka suoraan edestä päin kohtalaisen siedettävän näköinen.
Jo koulussa joutui kiusatuksi ja myöhemminkin muiden asenne on aina automaattisesti se että olen joku kehitysvammainen tai idiootti, jälkeenjäänyt, tms.
Ulkonäkö selvästi ärsyttää ja sen perusteella tehdään kaikinpuolinen tuomio koko ihmisestä vaikka yhtään sanaa en olisi kerennyt sanoa.
Sanomattakin lienee selvää että viihdyn paremmin omissa oloissani enkä hakeudu juttelemaan kenellekään mitään ylimääräistä, korkeintaan välttämättömät työasiat tms.