Olen siis 21-vuotias ja asun olosuhteiden pakosta kotona. Tarkoitus on siis muuttaa kuukauden päästä kotoa, kun valmistun vihdoin ja viimein ammattiin. Myönnän, että olen saanut enemmän, mitä muut lapset saivat nuorempana, mutta silti olen käynyt nuoresta saakka töissä. Äiti on silti ostanut minulle vaatteita yms. jos olen tarvinnut. Kotitöitä myös teen kuin käsketään.
Sairastin viime vuoden puolella silmätulehduksen, joka kesti aika lailla kaksi kuukautta. Äiti maksoi lääkäri -ja lääkekulut. Milloin käytiin yksityisellä, milloin käytiin julkisella puolella. Sitten vasta riemu repesi, kun silmätulehduksen syy oli klamydiassa. Äidin mukaan oon rietastellu kylillä kaikkien jätkien kanssa ilman kondomia, vaikka totuus on se, että kondomi puhkesi yhen illan jutun kanssa. Pari viikkoa sen jälkeen minulle tuli keskenmenon oireita keskellä yötä, mutta en halunnut mennä herättämään äitiä. Heittäydyin sängyltä lattialle ja yritin sikiö/konttausasennossa mennä vessaan hakemaan särkylääkettä ja siivoamaan sottaisia yövaatteitani. Soitin seuraavana päivänä asiasta ystävälleni, ja riemu repesi jälleen, kun äiti kuuli puhelun... Olen taas pannu kaikkien jätkien kanssa ilman kondomia! Jos ehkäisy pettää, sehän on minun vikani!
Aloitin sitten pillerit jälleen ja löysin elämääni aivan mahtavan miehen. Äitikin sanoi minulle, että tosta kannattaa pitää kiinni. Jatkuvien vuotohäiriöiden takia äiti passitti minut yksityiselle gynekologille, ja ultraäänen kautta selvisi että olen raskaana. Istuin parkkipaikalla pitäen auton ratista kiinni hokien voi vittua. Päätin, että en kerro äidille, koska hän suuttuisi tästä ikihyviksi. Hän kuitenkin ihmetteli, miksi olin varannut ajan lääkärille seuraavaksi aamupäiväksi. Tarvitsin hänen autoaan mennäkseni terveyskeskukseen -jossa hän on siis töissä... Äiti loukkaantui siitä minulle. Soitin kuitenkin iltapäivällä hänelle ja kerroin asian. Siitä jälleen riemu repesi.
"Mitähän työkaverit mahtavat minusta ja sinusta ajatella, kun papereissa lukee klamydia, epäilty keskenmeno ja todettu raskaus?!?!?"
"Jos ehkäisy pettää, niin se on sinun vikasi"
"Miksi sua pitää lohduttaa? Etkö tajua että tässä muutkin kärsivät tai ovat joskus joutuneet kärsimään"
"Kyllähän asia minulle kuuluu, jos maksan kalliita lääkärilaskuja!"
"Ethän sä täällä mitään tee! Tuut töistä kotiin ja menet nukkumaan"
Ymmärrän, että äiti on loukkaantunut siitä, etten kertonut hänelle heti tapahtuneesta. Tapahtumasta on siis viikko, ja hän on edelleen vihainen minulle. Olin nyt koko pääsiäisloman poikaystävän perheen kanssa, ja meillä oli sairaan hauskaa keskenämme. Emme siis ole kertoneet poikaystävän perheelle mitään, koska emme koe sitä tarpeelliseksi kertoa. Äiti sitten totesi kun tulin kotiin, että "silittikö poikaystäväs vanhemmat koko loman sun päätäs, kun niin paljon muka kärsit?".
Tää loukkas mua ihan sairaasti. Mitä voisin tehdä, että äiti "leppyisi" asiasta? Yritin kertoa, että ei ole helppoa kertoa tällainen raskas asia ja että olen pahoillani. Äiti totes, että hänen on lähdettävä töihin...
Suuttuukohan äiti, jos haen apua paikkakunnan terveyskeskuksesta eli hänen työpaikaltaan? Olen päättänyt huomenna soittaa psykologille ja kysyä ja purkaa hänelle tätä asiaa. Mua jo vähän hävettää poikaystävän puolesta äidin käytös, koska ei oikeesti äiti ole tommonen. Äiti on tärkeä mulle, mutta käytöksellään hän vain työntää minua pois.
Sairastin viime vuoden puolella silmätulehduksen, joka kesti aika lailla kaksi kuukautta. Äiti maksoi lääkäri -ja lääkekulut. Milloin käytiin yksityisellä, milloin käytiin julkisella puolella. Sitten vasta riemu repesi, kun silmätulehduksen syy oli klamydiassa. Äidin mukaan oon rietastellu kylillä kaikkien jätkien kanssa ilman kondomia, vaikka totuus on se, että kondomi puhkesi yhen illan jutun kanssa. Pari viikkoa sen jälkeen minulle tuli keskenmenon oireita keskellä yötä, mutta en halunnut mennä herättämään äitiä. Heittäydyin sängyltä lattialle ja yritin sikiö/konttausasennossa mennä vessaan hakemaan särkylääkettä ja siivoamaan sottaisia yövaatteitani. Soitin seuraavana päivänä asiasta ystävälleni, ja riemu repesi jälleen, kun äiti kuuli puhelun... Olen taas pannu kaikkien jätkien kanssa ilman kondomia! Jos ehkäisy pettää, sehän on minun vikani!
Aloitin sitten pillerit jälleen ja löysin elämääni aivan mahtavan miehen. Äitikin sanoi minulle, että tosta kannattaa pitää kiinni. Jatkuvien vuotohäiriöiden takia äiti passitti minut yksityiselle gynekologille, ja ultraäänen kautta selvisi että olen raskaana. Istuin parkkipaikalla pitäen auton ratista kiinni hokien voi vittua. Päätin, että en kerro äidille, koska hän suuttuisi tästä ikihyviksi. Hän kuitenkin ihmetteli, miksi olin varannut ajan lääkärille seuraavaksi aamupäiväksi. Tarvitsin hänen autoaan mennäkseni terveyskeskukseen -jossa hän on siis töissä... Äiti loukkaantui siitä minulle. Soitin kuitenkin iltapäivällä hänelle ja kerroin asian. Siitä jälleen riemu repesi.
"Mitähän työkaverit mahtavat minusta ja sinusta ajatella, kun papereissa lukee klamydia, epäilty keskenmeno ja todettu raskaus?!?!?"
"Jos ehkäisy pettää, niin se on sinun vikasi"
"Miksi sua pitää lohduttaa? Etkö tajua että tässä muutkin kärsivät tai ovat joskus joutuneet kärsimään"
"Kyllähän asia minulle kuuluu, jos maksan kalliita lääkärilaskuja!"
"Ethän sä täällä mitään tee! Tuut töistä kotiin ja menet nukkumaan"
Ymmärrän, että äiti on loukkaantunut siitä, etten kertonut hänelle heti tapahtuneesta. Tapahtumasta on siis viikko, ja hän on edelleen vihainen minulle. Olin nyt koko pääsiäisloman poikaystävän perheen kanssa, ja meillä oli sairaan hauskaa keskenämme. Emme siis ole kertoneet poikaystävän perheelle mitään, koska emme koe sitä tarpeelliseksi kertoa. Äiti sitten totesi kun tulin kotiin, että "silittikö poikaystäväs vanhemmat koko loman sun päätäs, kun niin paljon muka kärsit?".
Tää loukkas mua ihan sairaasti. Mitä voisin tehdä, että äiti "leppyisi" asiasta? Yritin kertoa, että ei ole helppoa kertoa tällainen raskas asia ja että olen pahoillani. Äiti totes, että hänen on lähdettävä töihin...
Suuttuukohan äiti, jos haen apua paikkakunnan terveyskeskuksesta eli hänen työpaikaltaan? Olen päättänyt huomenna soittaa psykologille ja kysyä ja purkaa hänelle tätä asiaa. Mua jo vähän hävettää poikaystävän puolesta äidin käytös, koska ei oikeesti äiti ole tommonen. Äiti on tärkeä mulle, mutta käytöksellään hän vain työntää minua pois.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Psykologille meno on hyvä idea. Aikuisen ei kuulu kertoa seksiasioitaan äidille, ei klamydioita tai mitään muutakaan, vaikka hän olisi maksajakin. Olette ilmeisen läheisiä ja äitisi on huolissaan, mutta kun olet jo aikuinen, pitäisi molempien löytää intimiteetin rajat suhteessa toisiinsa. Voit sanoa äidillesi, ettei kenelläkään työpaikalla ole oikeutta katsoa tietojasi ja puhua niistä, ei myöskään äidillä itsellään. Äidin ei myöskään tarvitse tietää käytkö psykologilla vai et. Äitiäsi ei tarvitse mitenkään lepytellä, vaan hänen pitäisi ymmärtää, että kannat itse vastuun sairauksistasi ja teoistasi ja hän on sinua puheillaan loukannut. Jos hän antaa rahaa, hän antaa, mutta se ei anna oikeutta moralisoida eikä myöskään tarvitse kertoa miksi lääkäriin menee. Et ole enää lapsi, vaanaikuinen nainen. Kotoa muuttaminen tulee auttamaan napanuoran katkaisemisessa, molemmat alkavat ymmärtää uuden asemansa kahtena aikuisena, ei äitinä ja lapsena. Äidilläsi on sinusta huoli, se on hänen käytäksensä takana, siksi hän ei pysty asettumaan asemaasi, vaan koettaa suuttumalla suojata sinua (niin kuin pikkulasta, jolle vanhempi asettaa rajat).