Minulla on sisareni kanssa ikäeroa reilut kymmenen vuotta. Hänen pienenä ollessaan kelpasin kyllä hoitajaksi kun oli vauva iän ohittanut. Kovin syvät eivät välimme ole koska hän oli vasta alle kymmenen kun itse muutin pois kotoa. Meillä on sama äiti mutta eri isä. Tätä hellanterttua ei koskaan saanut eikä ole kielletty mistään. Perheemme sisällä oli väkivaltaa rankimmin minua kohtaan- siihen ei äiti koskaan puuttunut. Kun olen asiasta jälkeenpäin kysynyt on vastannut ettei kuulemma uskaltanut. Sisko kertoo kärsineensä tilanteesta minuakin enemmän kun joutui sivusta katsomaan. On tosin häntäkin "käsitelty" muistan mustelmia nähneenä. Nyt aikuisiällä hänellä on kuitenkin hyvät välit isäänsä- vaikka tuo mies oli se joka teki meidän muiden elämästä perhehelvetin. Itse en voi asioita unohtaa ja vaikuttavat varmaan vieläkin jollain tavoin. Minun oma äitini on sittemmin kääntänyt kokonaan selkänsä minulle ja ainoa mitä kuuntelee ja uskoo on sisareni. Rankka tilanne näin aikuisenakin kun ennen oli isätön ja nyt myös äiditön. Olen paljon pohtinut miksi lapsi niin kovasti kaipaa perheyhteyden pariin vaikka vastaanottoa ei edes ole. Nyt vasta aikuisena olen sen itse hahmottanut ja harmitellut miksen ole aiemmin tajunnut. Olisi pitänyt katkaista välit jo kotoa lähtiessä- olisi säästynyt lapsenikin moiselta ylisukupolven rasitteen kokemiselta. Onko muilla vastaavia kokemuksia- ja miten olet selvinnyt asian kanssa?
Eri arvoiset sisarukset
Ilman vanhempia siis
0153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.