mieheni on jäänyt taas työttömäksi ja on ahdistunut ja voimaton. puhuu kokoajan kaikille siitä kuinka tämä valtio on paska ja korkeasti kiulutettunakaan ei saa töitä. totta mutta minä ns. omaisena en kohta enää jaksa. koen että hän tarvitsee ammattiapua. hän ei ole mikään lusmu joka kammoksuu työnrekoa. hän on korkeasti koulutettu jolle ei ole töitä tällä seudulla tällähetkellä.
ohjaanko hänet psykoterapeutille, psygologille vai tk:hon vai mihin? hän tarvii kuuntelijaa ei lääkkeitä! minä olen jo ihan poikki. kohta tuntuu että minäkin tässä tarvin apua. kiitos fiksuista kommenteista!
ohjaanko hänet psykoterapeutille, psygologille vai tk:hon vai mihin? hän tarvii kuuntelijaa ei lääkkeitä! minä olen jo ihan poikki. kohta tuntuu että minäkin tässä tarvin apua. kiitos fiksuista kommenteista!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Käske miehes ottaa itteään niskasta kiinni, ja lopettaa odottaminen että joku tuo työtä ja leipää suuhun pelkästään sen takia että on "korkeasti koulutettu".
Sano että alkaa kantaa omaa vastuuta, ja jättää elinkeinoilmoituksen sisään.
Itse olen ollut yrittäjänä 35 vuotta, ja pitänyt noita "korkeastikoulutettuja" suhteellisen saamattomina, jotka odottavat valmista. Ihankuin paperit saatua olisi valmis työpöytä ja kansiohylly, että istu siihen ja palkkaa tulee tätä ja tätä.
Noi ajat ovat ohi. Nyky yhteiskunnassa oman vastuun ottaminen tulee koko ajan korostumaan enemmän ja enemmän.
puhut totta. itsekkin olen yrittäjä. mutta se ei ole helppoa sanoa rakastamalleen ihmiselle tuollaista kun nimenomaan kerroin että hän ei ole mikään lusmu joka vaan odottaa valmista. hakee töitä kokoajan ja on tekniikan puolen asuantuntija eli ei mikään paperin pyörittäjä. mut kyse oli että mihin ohjaan hänet ku suhteemme kärsii ku mullakin voimavarat vähissä.
Minkä ikäisiä te olette?
32 ja 38 mä nuorempi.
No miehelläs on just oikea ikä alkaa oma firma. Ei ole enää ihan kakara, ja vakuuttaa ikänsä puolesta jo potentiaaliset sidosryhmä -yhteistyökumppanikandidaatit.
Ei muuta kuin aktiivinen mietintö päälle mitä miehesi vois alkaa vaikka myyntiedustamaan, kun kerran tekniikastakin on tietoa.
Teknisille laitteille haetaan tekniikkaa tuntevia myyntiedustajia koko ajan.
Päivän kovinta huutoa on tällä hetkellä LED valot.
Mun juttusille tuli mieleen että miehes pitäisi tulla, mut tulikin mieleen et ette tainneet olla Helsingistä?
joo no ei olla.
Moi!
Julkiselta puolelta voit ohjata miehesi tervariin ja sieltä pyytää lääkäriä kirjottamaan lähetteen psyk. sairaanhoitajalle.
Tk-lääkärille ja sieltä kautta eteenpäin. Psykoterapeutille mennään vasta kun on käyty psykiatrin arvioinneissa ja saatu ohjeistusta millaiseen terapiaan kannattaa lähteä ja mahdollinen Kelan maksusitoumus. Tähän menee reilut puoli vuotta. Yksityiselle psykiatrille voi toki hankkiutua ihan yksittäistä arviointia varten, mutta sinne mennään siis arviointiin ja todennäköisesti poistutaan lääkepurkin kanssa, koska psykiatri on nimenomaan LÄÄKEtieteen asiantuntija.
Tk-lääkäri osaa ohjata kunnallisiin palveluihin, psyk. sairaanhoitajalle tai kunnalliselle psykologille.
Miehesi kannattaa hakeutua myös TE-toimiston järjestämiin urapalveluihin, sieltä saa apua sekä työnhakuun että työttömyyden käsittelyyn.
Kyllä tää on oikeesti pas.ka valtio ja töitä ei saa vaikka olis mitä kokemusta ja osais vaikka mitä. Olen kans työtön. Ei mikää terapeutti siihen auta. Muakin yritettiin terapeutille mut hais.tatin vi.tut niille. Pitäis melkein muuttaa pois paikkakunnalta et sais töitä mut ei ole varaa muutta.
Kiva lukea näitä juttuja, kun itsellä alkaa työttömyys kohta irtisanomisajan päätyttyä!
Eipä ole ollut mitään juhlaa nämä edeltävät kuukaudetkaan! Yli 70 hakemusta ja yksi haastattelukutsu ja sekin vuokrafirman listoilleotosta.
Käske sen hakea ulkomailta töitä.
Tuo yrittäjyyden hautominen esille voi olla toimivakin homma, mutta ensin pitää olla alastaan tosihyvät tiedot. Ja mahiksia anella rahoitusapua. ja starttirahaakin voi saada- pitää olla vaan yrittäjäkurssi käyty, eikä toimintaa saa aloittaa ennen starttirahapäätöstä.
Tietennin siinä on paperisotaa. Ja y-tunnuksen rekisteröinti maksaa, jne kuluja... Sanoit, ettei pelkää työtä-
Minäkin tiedän masemnnuksen, ja arvottomuuden tuntemukset. Olin jo valumassa yrittäjäksi... Minut koppasi yksi pieni yritys töihin, ja nyt on ns. näpit sidottu, etten omaa voi tehdä sillä alalla... mutta, ainakin duunia. Ei nyt kultakaivos... Mutta jotenkin kitkutellaan.
Minun puoliskoni on niin... ei sitä saisi mukaa mihkään, liiton rahoja vielä nauttii, eikä isoja niitäkään, kun teki matalapalkkatöitä viimeksi. olen muutamiakin kertoja kysynyt, milloinka oikeasti aikoo tehdä asialle jotain, ei saa aikaiseksi. Ei oikeasti ees halua töitä.
Jos työni loppuvat, eikä hänestä minullekaan työ-kamuksi ole- kun ei häntä mikää normityö, kuten ihan perustyöt, kiinnosta.
Sano sille että hiton hienoa kun pääsi oravanpyörästä pois vähäksi aikaa ja nyt on sitten lupa nauttia siitä omasta ajasta. Anna sille joku remonttiprojekti kotio jotta se voi tuntea sitä kautta itsensä tärkeäksi jos se vaatii just sitä fiilistä. Kun se pysähtyisi miettiin mitä kaikkea voisikaan nyt tehdä mitä ei uraputkiohjuksena voisi niin ehkä se oppii olemaan onnellinen tästä hetkestä. Kun niitä töitä taas löytyy niin niitä saakin painaa sitten sata vuotiaaksi. Kannattaisi hyödyntää tämä tilanne ja ehkä sillä on just se tarkoituskin. Kun oppii elään pienemmällä tarvitsee vähemmän ja on vähemmästä onnellisempi. Voisin antaa mun mieheni puhelinnumeron mutta en taida nyt kuitenkaan. Se puhuisi nopeasti miehesi paremmalle fiilikselle.
Mä haluaisin töihin sen takia että pääsisin vähemmällä. Näin työttömänä ei voi lusmuilla niin kuin silloin työelämässä. Kun ympäristö tietää mun tilanteeni ja sen että "aikaa" on niin puhelin soi lakkaamatta ja nakkia napsahtaa sinne sun tänne. Mulle jäi työssä ollessani myös enemmän omaa aikaa.
Itse kokenut samaa....jankutin miehelle sitä, että työ ei ole tärkeintä elämässä. Itsetunto, rakkaus, omanarvontunto ei saa olla siitä kiinni... Kaikkien pitää voida tuntea itsensä tärkeiksi vaikka ei olisi rahaa ikinä. Kaikkein köyhimpienkin... Näin koitin henkisesti voittaa talouden ongelmat. Ja pitää järkätä jotain tekemistä, vaikka miten pientä puuhaa. Ihmisen arvoa ei voi antaa yhteiskunnan määritellä! Tein miehelle selväksi sen, että minulle ei ole väliä vaikka hän olisi aivan rahaton. Nyt yritän muistella omia neuvojani, kun osat ovat toisin päin...
Kyllä psykoterapeutille voi hakeutua ihan itsekin, ilman lähetteitä, joskin joutuu silloin maksamaan käynnistä itse. Terapiasuuntauksella ei sinänsä ole merkitystä, vaan enemmänkin sillä miten "kemiat natsaa". Miehesi voisi hyötyä ratkaisu-ja voimavarasuuntautuneesta terapiasta päästäkseen eteenpäin.
Työttömäksi jääminen nakertaa usein itsetuntoa ja silloin ulkopuolinen keskusteluapu voi avata näkökulmia ja toivoa tulevaisuuteen.
Tottakai psykoterapiaan pääsee ilman lähettetä ja nykyään sen kela-korvauksenkin saa, kunhan vaan se terapaeutti on ihan laillistettu.
Mutta. Toinen juttu: onko teillä muita arvoja kun työ? Miehesi ei ole lusmu, hän etsii töitä okei, mutta nykyään tosiasia on se että työttömiä on paljon ja on ollut jo vuosikausia. Ne ketkä ankarimmin tuomitsee toiset ja syyttelee, ovat itse pulassa jos työttömäksi joutuvat eikä säkä käykään, töitä ei löydy. Mutta vuosien mittaan pulassa alkaa olla nekin, ketkä lannistuu, koska hei, osa hakee ja hakee, etsii ja etsii vaan ei.
Joten. Kannattaisi keskustella jo siitä, mikä työttömyydessä olisi hyvää. Nimittäin hyviäkin puolia on ja jos kerran työttömänä on, on elämä kivempaa kun on kivaa. Työn saantikin saattaa helpottua kun ulospäin jo näkyy tyytyväisyys ja toisaalta, töitä hakee rennommin jne. eli miettikää miten voitte elää tyytväistä ja onnellista elämää töistä riippumatta...
Voitteko saada nyt enemmän aikaa parisuhteelle? Voitteko harrastaa jotain yhdessä ja erikseen, kädentöitä ja muutahan kyllä riittää miehellekin, hän lienee kuitenkin ihan selväjärkinen ja osaava?
Te voisitte keskustella siitä, että nyt olisi aikaa laittaa kotia, lenkkeillä, uimahalliin ja punttikselle pääsee halvalla ja myös harrastuksissa voisi olla tavoite.
Vapaaehtoistöitä voi miettiä sitten jos todella töitä kaipaa ja teillä on edelleen: toisenne! Te voitte siis antaa aikaa toisillenne, te voisitte parantaa kotia, suhdetta, toinenhan on lomalla ja levossa, luulisi että nyt olisi aikaa helliä toista, intoa seksiin, yhteistä aikaa, laittaa ruokaa kun toinen tulee kotiin, nauttia, tehdä, loistaa yhdessä. Siihen ei tarvita rahaa eikä töitä.
Jos taas on lapsia, olisi aikaa heille, perhe ON hieno asia ja kotona olostakin voi saada paljon irti.
Jos tulette toimeen ja teillä on turvaverkko, hän voisi miettiä yrittäjyyttä tai sitten kouluttautua sen verran johonkin spesiaaliuteen että yrittäjyys olisi turvallisempaa: mitenkään suinpäin siihen ei todellakaan kannata ruveta. Mutta se on vaihtoehto.
Omanarvon tunnon ei tarvitse olla 100% työssä eikä onnen vain työtä, kun kuitenkin perusasiat on kunnossa. Teillä on koti, toisenne ja kaikki hyvin, perustoimeentulo ja jos tulot pieneneekin se ei ole maailman loppu.
Miettikää yhdessä miksi se itsetunto heikkenee, jos ei kerran työttömiä arvota huonommiksi ihmisiksi kun muutkaan.
Hän on masentunut koska miettii vaan tuota huonoutta, arvottaa itsensä vain työn mukaan eikä tee mitään muuta. Te olette unohtaneet nyt kaiken sen hyvän ja hänkin vaan katsoo mitä ei ole, sen sijaan että muistaisi sen mitä kaikkea on.
Haaveita on monia tapoja toteuttaa ja usein se keino löytyy paremmin kun ensin hyväksyy oman tilanteensa nyt, tekee siinä parhaansa ja ottaa rennommin, alkaa olla enemmän onnellinen. Silloin se luovuus ja ideat virtaa, uudet tuulet pääsee vaikuttamaan ja saattaa löytää jotain. Korkeasti koulutettu ei tarkoita ettei alaa voisi enää ikinä vaihtaa ja yhden unelman tuhoutuminen ei tarkoita että itse olisi huono ja ettei koskaan löytäisi toista.
Hän tarvitsee myäs muistutuksen siitä, mitä on arvostaa niitä asioita mitä on ja että joskus onni on revittävä muista asioista kun työstä. Hän tarvitsee vähän myös siis potkua persauksille, hän ei ole lusmu työssä, tai työhaluissa, hän onkin lusmu tässä asiassa :)