Olen mieheni kanssa seurustellut 2,5 vuotta ja asumme yhdessä. Hän on nyt ainakin vuoden verran käyttäytynyt silloin tällöin väkivaltaisesti.
Miten teillä, jotka olette eläneet väkivaltaisessa suhteessa, on alkanut väkivallan kierre ja millaista väkivalta on ollut?
Mies on aika äkkipikainen luonne ja joskus selvinpäin olemme hänen kanssaan painineet, mutta nyrkkejään hän ei ole koskaan käyttänyt, muuten kyllä satuttanut.Raahannut ovesta ulos ja riepotellut, hajottanut paikkoja.Kännissä hän käyttäytyy vielä aggressiivisemmin: esimerkkinä viikonloppuna, kun hän hajotti lapsen sängyn ja oli aikeissa heittää sen minun päälleni. Lisäksi hän otti seinästä sellaisen metallisen painavan lampun, jolla uhkasi heittää minua. Sain kuitenkin estettyä molemmat, kun huusin, että tajuatko mitä mulle tapahtuu, jos sä noilla isket mua ja itkin hysteerisesti.
Toisaalta ajattelen, ettei hän koskaan vahingoittaisi minua oikeasti. ei hän minua nyrkeillä koskaan löisi, pelottelee vaan. Ja toisaalta, mitään tällaista ei tapahtuisi, jos mä en suuttuisi sille, kun se on humalassa. Mä sitä aikani ärsytän, niin onkos se toisaalta ihme, jos toisella menee hermot?!
Yhtenä kertana mies taas alkoi kännissä ohjata autoa ojaan kesken kaiken, kun olimme liikkeellä ja minä ajoin.
Näihin riitoihin on useimmin syynä luottamuksen puute. Mieheni ei ole pätkääkään mustasukkainen, mutta pettänyt minua kerran. Usein minä olen se, joka riidat alottaa, jos hän sanoo jotain väärää ja alan epäillä,että hän on tehnyt jotain. Silti tuntuu pahalta, että emmekö me voisi ennemmin puhua asiasta, miksi hänen täytyy alkaa riehumaan?
En halua mitenkään puolustella häntä, mutta ihan tosissaan mietin, että onko syy vain minussa? Ei hän kenenkään toisen kanssa ole ollut väkivaltainen ja minä olen hänet aina itse suututtanut, ei hän ilman syytä ole alkanut riehumaan...
Kuinka teillä muilla? Onko kellään samanlaista?
Miten teillä, jotka olette eläneet väkivaltaisessa suhteessa, on alkanut väkivallan kierre ja millaista väkivalta on ollut?
Mies on aika äkkipikainen luonne ja joskus selvinpäin olemme hänen kanssaan painineet, mutta nyrkkejään hän ei ole koskaan käyttänyt, muuten kyllä satuttanut.Raahannut ovesta ulos ja riepotellut, hajottanut paikkoja.Kännissä hän käyttäytyy vielä aggressiivisemmin: esimerkkinä viikonloppuna, kun hän hajotti lapsen sängyn ja oli aikeissa heittää sen minun päälleni. Lisäksi hän otti seinästä sellaisen metallisen painavan lampun, jolla uhkasi heittää minua. Sain kuitenkin estettyä molemmat, kun huusin, että tajuatko mitä mulle tapahtuu, jos sä noilla isket mua ja itkin hysteerisesti.
Toisaalta ajattelen, ettei hän koskaan vahingoittaisi minua oikeasti. ei hän minua nyrkeillä koskaan löisi, pelottelee vaan. Ja toisaalta, mitään tällaista ei tapahtuisi, jos mä en suuttuisi sille, kun se on humalassa. Mä sitä aikani ärsytän, niin onkos se toisaalta ihme, jos toisella menee hermot?!
Yhtenä kertana mies taas alkoi kännissä ohjata autoa ojaan kesken kaiken, kun olimme liikkeellä ja minä ajoin.
Näihin riitoihin on useimmin syynä luottamuksen puute. Mieheni ei ole pätkääkään mustasukkainen, mutta pettänyt minua kerran. Usein minä olen se, joka riidat alottaa, jos hän sanoo jotain väärää ja alan epäillä,että hän on tehnyt jotain. Silti tuntuu pahalta, että emmekö me voisi ennemmin puhua asiasta, miksi hänen täytyy alkaa riehumaan?
En halua mitenkään puolustella häntä, mutta ihan tosissaan mietin, että onko syy vain minussa? Ei hän kenenkään toisen kanssa ole ollut väkivaltainen ja minä olen hänet aina itse suututtanut, ei hän ilman syytä ole alkanut riehumaan...
Kuinka teillä muilla? Onko kellään samanlaista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin ja sen halusin myös tietää, että kuulostaako tuo hänen käyttäytymisensä siltä, että hän voisi joskus tosissaan vahingoittaa minua vai onko pelkkää pelottelua?
Mies on ihan aidosti ollut pahoillaan viime viikonlopusta ja itkikin, kun aamulla näki, mitä oli tehnyt.Hän kysyi, että pelkäänkö minä nyt häntä. Hän ei itse muista näistä tapauksista mitään, on ollut niin sekaisin.
Tarvitsisitte molemmat ulkopuolista apua ja asennemuutosta ja yhteistä aikaa ja työtä suhteenne ja molemminpuolisen luottamuksen vahvistamiseksi.
Eihän se nyt ole normaalia, että pitää miettiä mitä uskaltaa tehdä ja sanoa omassa kodissa. Kaikenlainen väkivalta on väärin, ja eihän sitä koskaan tiedä mitä jatkossa voi tapahtua. Suosittelen, että molemmat yritätte selvinpäin keskustella rakentavasti asioistanne ja hakekaa vaikka ammattiapua. Kannattaisi jättää alkoholin käyttö.
ex-mieheni väkivaltaisuus alkoi siitä yhdestä "viattomasta" läppäsystä humalapäissään, ja annoin tyhmänä anteeksi ja uskoin miehen anteeksi pyyntöihin ja sanoihin: ei koskaan enään...niin ei käynyt,tilanne paheni viimein kun exäni oli yrittänyt lähes tappaa minut lähdin.
Minun neuvo lähde vielä kun voit.