Tässä taasen Pääsiäisen aikaan tuli tietoon, kuinka eronnut äiti oli saanut lapselle ex:lle ja lähti vapaalle uusikkonsa kanssa, joka myös karkuri jo usemmasta perheestä.
Tämä laittoi miettimään, että monestiko eron jälkeen elämä on mennyt niin sekaisin, että enää ei ole ketään entistä tuttavaa, ystävää, jonka kutsuisi kylään ja käyttäysi vapaan ajan näin laajempaan ihmisten tapaamiseen kuin ripaustautua vain tuohon uuteen suhteeseen.
Tuntuu oikein pahalta ajatella, että elämä muiden ihmisten kanssa kuihtuu. Miten käy kun enää ei tämä uusikaan suhde vierellä kulje joka minuuttii ja toinen ihminen tulee aivopestyksi, eikä enää pysty näkemään elämän kokonaiskuvaa, kun kaikki muut ihmiset poistuvat ja nimenomaan oman sukupuolen ihmiset.
Muuten tässäkin oli lasten osa sellainen, että siellä ex:ä asustelee uuden kanssa, jolla lapsia, lapset iällisesti eivät sovellu toistensa seuraan, joten lapsilla ei olut oikein minkäänlaista Pääsiäistä, kuten lapsilla pitäisi olla, lapsi ilmoitti pahasta olostaan kesken Pääsiäisen vieton ja toivoi pääsevänsä pian leikkikavereidensa luokse.
Taitaa olla monen äidin ja isän ajatusmaailma täysin pihalla eron jälkeen. Kyllä tässä vanhempana ihmisenä odottaisin sen elämättömän elämän jo pian tulleen eletyksi moneen kertaan ja palautusta normaaliin lasten kanssa olevaan elämään.
Lapsenne todella kaipaavat tasapainoisempaa elämää.
Tässäkin moni sanoisi, että ilmoitus lastensuojeluun, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että lastensuojelu Suomessa on täysin alkukantaista. Viranomaisten mielestä lastensuojelu on siirtää lapset sijoitukseen ja sitä ei pitäisi tehdä kuin vain niissä harvoissa tapauksissa, joissa lapsen turvallisuus ja henki on vaarassa. Kyllä se apau pitää antaa lapsen vanhemmille, jotta he kasvavat ottamaan vastuun lapsiensa kanssa elämisestä.
Eroasian yhdeydessä tulisi aina olla yhdeydessä perheeseen ja saada lapset puhumaan pelotta kaikesta, miten heitä kohdellaan, mitä päivittäin tapahtuu, jotta se apau saataisiin ja vältettäisiin jakuvat erot näillä ihmisillä ja eri paljot lapset eri suhteista.
Tämä laittoi miettimään, että monestiko eron jälkeen elämä on mennyt niin sekaisin, että enää ei ole ketään entistä tuttavaa, ystävää, jonka kutsuisi kylään ja käyttäysi vapaan ajan näin laajempaan ihmisten tapaamiseen kuin ripaustautua vain tuohon uuteen suhteeseen.
Tuntuu oikein pahalta ajatella, että elämä muiden ihmisten kanssa kuihtuu. Miten käy kun enää ei tämä uusikaan suhde vierellä kulje joka minuuttii ja toinen ihminen tulee aivopestyksi, eikä enää pysty näkemään elämän kokonaiskuvaa, kun kaikki muut ihmiset poistuvat ja nimenomaan oman sukupuolen ihmiset.
Muuten tässäkin oli lasten osa sellainen, että siellä ex:ä asustelee uuden kanssa, jolla lapsia, lapset iällisesti eivät sovellu toistensa seuraan, joten lapsilla ei olut oikein minkäänlaista Pääsiäistä, kuten lapsilla pitäisi olla, lapsi ilmoitti pahasta olostaan kesken Pääsiäisen vieton ja toivoi pääsevänsä pian leikkikavereidensa luokse.
Taitaa olla monen äidin ja isän ajatusmaailma täysin pihalla eron jälkeen. Kyllä tässä vanhempana ihmisenä odottaisin sen elämättömän elämän jo pian tulleen eletyksi moneen kertaan ja palautusta normaaliin lasten kanssa olevaan elämään.
Lapsenne todella kaipaavat tasapainoisempaa elämää.
Tässäkin moni sanoisi, että ilmoitus lastensuojeluun, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että lastensuojelu Suomessa on täysin alkukantaista. Viranomaisten mielestä lastensuojelu on siirtää lapset sijoitukseen ja sitä ei pitäisi tehdä kuin vain niissä harvoissa tapauksissa, joissa lapsen turvallisuus ja henki on vaarassa. Kyllä se apau pitää antaa lapsen vanhemmille, jotta he kasvavat ottamaan vastuun lapsiensa kanssa elämisestä.
Eroasian yhdeydessä tulisi aina olla yhdeydessä perheeseen ja saada lapset puhumaan pelotta kaikesta, miten heitä kohdellaan, mitä päivittäin tapahtuu, jotta se apau saataisiin ja vältettäisiin jakuvat erot näillä ihmisillä ja eri paljot lapset eri suhteista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, eronnut vanhempi, missä sinä olit pääsiäisen, lastesi kanssa vai poissa heidän luotansa? Tiedätkö edes missä lapsesi oli?
100 alaikäistä alkaen 10v vietti ihan omaa pääsiäistä neljä päivää Kampissa, ja tuskin mukana oli yhtään normaalin ydinperheen lasta:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288552818974.html
"poliisin tiukka puuttuminen on viesti nuorten vanhemmille miettiä, missä ja mihin aikaan vuorokaudesta heidän jälkikasvunsa aikaa viettää."
Poliisi saa siis kasvattaa niin lapsia kuin näiden vanhempiakin!
Tuossa jutussa mainittiin pari koulukotikarkuria ja sä vedit tietysti sen johtopäätöksen, että kaikki riehujat oli eroperheiden lapsia. Voin lyödä sun kanssasi vetoa, että joukossa oli myös ns. ydinperheen kullannuppuja. Koulukotikarkureillakin saattoi olla avioliitossa olevat vanhemmat, joiden keinot selviytyä lapsen kanssa olivat jostain syystä lopussa ja lapset oli viety koulukotiin. Vai eikö? Ydinperheisiinkin mahtuu monenlaista tarinaa, niistä vain ei kukaan uskalla huudella. Väkivaltaa, alkoholismia yms. Vai eikö?
Mä olen eronnut ja vietin pääsiäisen, samoin kuin muutkin juhlapäivät lasteni kanssa omassa kotona ihan rauhassa. Mua vaan niin vihastuttaa, että aina oletetaan asialla olevan eroperheen lapset, jos jotain tapahtuu. Uskon, että moni eronnut vanhempi pitää lapsistaan paljon parempaa huolta kuin ydinperheessä elävät. Sä vaan oletat, että kaikki eronneet vanhemmat on täysin vastuuttomia. Harmi, jos et tiedä, mitä todellisuus on.
Naulan kantaan!
Ottaa myöskin päähän ja lujaa, että "kaikkitietävät lähimmäiset" leimaavat eroperheiden lapset yhteiskunnan luusereiksi ja kaikin puolin kelvottomiksi!
Koulussa, jota lapseni käyvät, alettiin selvitellä sotkuista kiusaamisjuttua. Ilmeni, että nimenomaan kaksi ydinperheen lasta terrorisoivat puolta luokkaa ominen "erikoisine" tapoineen. Kiusauksen kohteet tuntuivat valikoituneen sattumalta porukan hiljaisemmista.
Että ehkä kannattaisi ydinperheissäkin katsoa peiliin ja puhua lasten/nuorten kanssa, että onko henkinen hyvinvointi niin kohdillaan kuin päällepäin halutaan näyttää vai korvataanko henkisesti köyhät eväät merkkivaatteilla ja uusilla teknisillä vempaimmilla?!
Jos oli isän vuoro huolehtia lapsista pääsiäisen aikaan, niin äidin tekemiset ei kyllä kuulu kellekään. Jokainen tekee vapaa-aikanaan juuri sitä mitä haluaa. Tuokin äiti aivan varmasti huolehtii lapsistaan parhaansa mukaan silloin kun on hänen vuoronsa. Jos isä otti hyvää hyvyyttään lapset luokseen äidin vuorolla, niin siltikään ei asia ulkopuolisille kuulu.
"Jos oli isän vuoro huolehtia lapsista pääsiäisen aikaan, niin äidin tekemiset ei kyllä kuulu kellekään"
Joskus äidin tekemiset kuuluvat muille, ei ulkopuolisille mutta hänen lapsille ne merkitsevät todella paljon!
NTunnen yhden hienon yh-äidin, jonka exmies saa ja haluaa lapset viikonloppuisin, mutta äiti ei voi luottaa tuon miehen kasvatuskykyihin, isä käyttää alkoholiakin aika paljon. Omalla vapaallaankin hän on aina valmiudessa ja selvinpäin, jotta voi vastata jos lapset soittavat ja voi hakea heidät heti pois isän luota, jos lapset itkevät puhelimessa että isä on liian juovuksissa tai muuta pahaa sattuu.
En syytä miehiä, naisetkin osaavat. Aika usein avioeroissa toinen puolisoista on ollut ja avioliitossa alivastuullinen eikä kantanut vanhemmanvastuutaan kuten pitäisi. Ei alivastuullisuus eron jälkeen mihinkään muutu, pelkästään pahenee.
Eikö lapsillekaan, eikö heiltä kysytä yhtään mitään????
Olet vain kateellinen, kun eronnut lasten äiti pääsee vapaalle lasten ollessa isänsä huomassa. Mitä jos perustaisit esim. lasten pääsiäiskerhon, jossa antaisit lapsille niin paljon virikkeitä, seuraa, hoivaa, että saisivat kerrankin kyllikseen?
Kerroit kodista, joiden lapset eivät iällisesti soveltuneet toistensa seuraan. Höpöhöpö. Suurimmalla osalla lapsista ei ole koskaan lähestulkoonkaan iällistä seuraa. Monella ei ole sisaruksia ollenkaan. Monella on täysin eri-ikäinen sisarpuoli. Asutaan paikassa, jossa ei ole naapureita. Tai pari vanhaa mummoa. Silti vaan eletään perheessä saman katon alla ja vietetään aikaa, kuka mitenkin. Suurin osa katsoo tv:tä, on tietsikalla, kuuntelee musiikkia. Lapsella on usein "mitä mä tekisin" -kausi. Tai "vitskit kun meillä on tylsääääää" -kausi. Etenkin loma-aikoina kaverit ovat poissa maisemista, se se vasta on tylsää. Mutta ei ollenkaan vakavaa. Kuten ei sekään, että lapsi "ilmoittaa pahasta olostaan" kesken pääsiäisen. Ihan oikeasti lapselle tekee hyvää, ettei aina tapaakaan kavereitaan.
Vanhemmat eivät koskaan voi eikä heidän pidäkään voida pomppia lasten mielen mukaan. Aivan käsittämättömän hölmö ehdotus, että lapset tarinoisivat päiväkirjaa sossutädeille. Siinä ei ihan monta sataakaan sossua riittäisi. Jos se sinua yhtään lohduttaa,. niin tarhalapset ovat varsin tasa-arvoisia. He kyllä kertovat tarhan tädeille, asuivat ydin- tai uusperheessä, ihan oma-aloitteisesti tarinoita kotielämästään. Jotkut tarinoista pitää paikkansa, jotkut eivät ollenkaan.
Huolehdit ja hössötät kovasti asioista, jotka eivät sinulle mitenkään kuulu ja joihin et voi mitenkään vaikuttaa.
Vai elämätön elämä... Mitäköhän tapahtuisi, jos eläisit ja antaisit toistenkin elää?
Tekstistäsi ei saa mitään selkoa. Hoida pääsi kuntoon.
Keskusteluun tulleista viesteistä voi hyvin todeta, että kalikka on kapsahtanut aivan, toivottavasti panee ajattelemaan omaakin järkevyyttään.