Kysymys siis kuuluu, menisitkö ensin naimisiin ja sitten lasten hankinta vai hankkisitko lapset ennen avioliittoa?
Kumminpäin itse teit tai tekisit? Valitsisitko jälkeenpäin toisin?
Riippuu siis ihmisestä ja haluisin vain kuulla mikä on toiminut sinulle ja muuttaisitko järjestystä? Asiallisia mielipiteitä siis.
Kumminpäin itse teit tai tekisit? Valitsisitko jälkeenpäin toisin?
Riippuu siis ihmisestä ja haluisin vain kuulla mikä on toiminut sinulle ja muuttaisitko järjestystä? Asiallisia mielipiteitä siis.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuka pöhkö järjellä ajatellen vielä lasten teon jälkeen kuvittelee "pääsevänsä" naimisiin?
No miinustajat, haluan prosentteja siitä, kuinka moni lasten isä vie vihille lasten/lapsen äidin, jos lapsi on jo syntynyt avioliiton ulkopuolisena.
Ette te lapsettomat edes ymmärtäneet mistä kommentissani oli kysymys.
Me varmaan "päästään" mieheni kanssa kumpikin vihille ja jopa toistemme kanssa. Ehkä tossa kolmannen lapsen kastetilaisuuden yhteydessä ettei tartte mitään ylimääräistä hääjuhlaa viettää ja lapsi saa pitää sen juhlakalun aseman. Mielestäni on kiva saada sama sukunimi kun kaikilla muillakin perheessä on.
Mutta aplle jos olisi rikas tai kuuluisa mies niin kai sitä haluais ennen lapsia häitä viettää ja pitää semmoset ison luokan stressihäät. Mutta kyllä mä tosissani oon sitä mieltä että näin olisin muutenkin asiat halunnut että ensin lapset ja sitten nimenvaihto. Oishan se helpompaa kun ei tarttis isyysselvitysten takia maistraatissa hyppiä. Mutta perhe ja parisuhde on mulle tärkeämpi kuin se yksi "ikimuistoinen päivä"
Menimme ensin naimisiin ja elimme kolme vuotta nuoren parin elämää, sitten alkoi meneminen ja elämysten jatkuva hakeminen tympäistä ja halusi oikeaa sisältöä elämään. Olimme onnekkaita ja saimme lapset suht lyhyen yrittämisen jälkeen.
Kolme ihanaa lasta saimme ja olemme heistä ikionnellisia ja siis ensin naimisiin ja sitten lapset.
Muuten täysin sama rytmi, 3-vuotta vilkasta sosiaalista elämää ja matkustelua mutta meillä lasten hankkiminen alkoi kun olin täysin varma, ettei heidän tarvitse varttua yhtä riitaisessa kodissa kuin minä.
Lasten lähdettyä omillen olemme osittain palanneet heidän hankkimista edeltäneeseen elämäntyyliin 19-vuotta sitten.
Joutilaina nyt 17 / 12 vuotta.
Jokainen tehköön miten päin haluaa. Lähinnä minua huvittaa vain isot "prinsessahäät" kun sylissä kiukuttelee jo parikin lasta. Mutta sekin on vain minun ajatukseni. Joku siitäkin selvästi nauttii kun niitä niin paljon järjestetään. Itse olisin mennyt aika hiljaisesti naimisiin jos lapsia olisi sattunut ennen sitä jo ilmaantumaan. Mutta nyt siis tehtiin perinteisemmän järjestyksen mukaan.
Lapsia ei hankita vaan saadaan! Yks hailee mun mielestä kumminpäin tekee kunhan molemmat ovat valmiita vanhemmiksi.
Minulle tuo on ihan sama. En ymmärrä mikä siinä on niin kamalaa että parilla on häiden aikaan jo yksi tai kaksi pientä taaperoa jaloissa. Itse voisin myös harkita tätä "väärää" järjestystä. Haluan suhteellisen isot häät, jotta kaikki tärkeät ihmiset ja sukulaiset voivat tulla niitä juhlistamaan, mutta haluaisin myös jättää nämä järjestelyt tuonnemmaksi..
Lasten teolla on enemmän kiire kuin häiden vietolla. Ei tässä ikuisesti lapsentekoiässä kuitenkaan olla.. Ja lasten saanti ei ole itsestäänselvyys.
Mulla ei ole ikinä ollut varsinaista vauvakuumetta eikä vahvaa tunnetta kumpaankaan suuntaan, että ehdottomasti haluan lapsia tai en halua. Eräs tuttu esim. oli päättttänyt, että haluaa lapsen ennen kuin hän täyttää 29 (tms. ikä) ja teki lapsen kumppanin kanssa jolla oli hyvät geenit, mutta ei ollut sopiva kumppani. Petti häntä jatkuvasti jne. Jotkut voi tehdä lapsen naisen/miehen kanssa, jonka kanssa on seurustellut vain lyhyen aikaa. Kai se riippuu siitä kuinka voimakas halu on saada lapsi ja kuinka tärkeää on saada lapsi tietyn ikäisenä jne. Joillekin tärkeämpää on löytää oikea kumppani ja, että elämäntilanne on sopiva ja kaikille asiat ei tapahdu valitettavasti biologisesti parhaassa lapsen tekoiässä. Ehkä olisin voinut "hankkia" lapsen vaikka parikymppisenä, mutta en ollut silloin vielä valmis äidiksi, eikä seurustelukumppanikaan ollut se "oikea".
Itse hirvitti myös yksinhuoltajaksi joutuminen vaikka avioliittokaan ei mitään takaa ja 100% varma ei voi olla tulevista. Mutta mulla pitää olla suhde joka on vakaalla pohjalla. Ja en halunnut vain lasta vaan lapsen juuri sen tietyn ihmisen kanssa. Täydellistä hetkeähän ei varmaan ikinä ole tai tarvi olla. Ja en halunnut vain lasta vaan lapsen juuri sen tietyn ihmisen kanssa.
Meillä kävi niin, että yritimme saada lasta 2-3 vuotta ja ikääkin alkaa olla sen verran, että toista lasta en halua (ja vaikka haluaisin ei ehkä tulekaan), tosin syitä on muitakin. En kadu mitään. Mutta toki sitä miettii joskus, että lapsi voisi olla jo sen ja sen ikäinen ja hänellä voisi olla sisaruksia jne.
Riippuu vähän tapauksesta, mutta jos syy miksi ei halua naimisiin johtuu siitä, että ei ole vielä valmis sitoutumaan niin en kyllä hankkisi lapsiakaan. Joka on suurempi sitoumus. Jos ei toinen halua koskaan naimisiin, voisin tehdä lapset ennen avioliittoakin. Jokainen tietysti tekee omat ratkaisunsa, mutta itse ihmettelen miksi naimisiin menoa ei haluta kiirehtiä, mutta lasten hankintaa kyllä. Toisaalta jotkut on valmiita saamaan lapsen vaikka "yksin" tai biologinen kello tikittää tms.. Itsellä ei niin kauheata hinkua ollut lasta saada, olisin ehkä voinut olla ilmankin. Tai ainakin silloin tuntui siltä, kun lasta ei vielä ollut.
Meillä mies halusi joskus naimisiin, mutta kesti aikansa, että uskalsi sen askeleen ottaa. Itse tein selväksi, että järjestys on, että ensiksi naimisiin sitten lapsia. Jos et ole varma haluatko kanssani naimisiin niin ei kyllä lapsiakaan vielä voida ajatella... Toki se harmittaa, että ei tullut hankittua lasta/lapsia nuorempana. Mutta toisaalta meillä on nyt kyllä aivan ihana lapsi.
Monet menee naimisiin kyllä lapsen/lasten syntymän jälkeen. Jotkut pitää esim. yhdistää ristiäiset ja vihkimisen.