Rakastan miestäni todella paljon. Meillä on kuitenkin yksi pulma. Hän on muslimi ja minä olen krisitty, emmekä ole päässeet yhteisymmärrykseen mahdollisen lapsen uskonnosta, joten mies ilmoitti, että ei halua lasta kanssani. Mutta hän on lapseton ja arabi. Minä en tiedä, mikä on oikein. Hän sanoo haluavansa elää minun kanssani, koska olen hänen elämänsä rakkaus. Mutta minä koen syyllisyyttä siitä, että riistän häneltä sen kaikkein tärkeimmän eli mahdollisuuden omaan lapseen/omiin lapsiin. Kysyin häneltä, josko hän haluaisi ottaa vaimon omasta uskonnosta, mutta hän sanoi, että rakastaa minua ja että olen niin uskomattoman kaunis ja omalaatuinen tms. että on päättänyt elää kanssani loppuelämän vaikka sitten ilman omia lapsia. No lapsia meillä kyllä on, mutta ei hänen omiaan. Rakastan häntä niin paljon, enkä haluaisi menettää häntä...mutta haluan hänen olevan onnellinen. Voiko mies oikeasti olla onnellinen naisen kanssa ilman omia lapsia vai pilaanko hänen elämänsä?
sydän murskana
onnen pilaaja
51781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
no miks oot muslimin kanssa jos hänen uskontonsa on sinulle noin vaikea asia?
Minä rakastan miestäni. Kyllähän se on miehenikin tehnyt valinnan ottaessaan minut.
Ihminen ja uskonto ovat kaksi täysin eri asiaa. Et selvästi tunne islamilaista kulttuuria kovinkaan paljoa kun noin kysyt.. :)
Jos mies itse sanoo, että on ok olla ilman lapsia, olkaa ihmeessä ilman yhteisiä lapsia - huomio, mies on muslimi ja tuskin kristittyjä lapsia haluaa.
Onko miehellä oleskelulupa suomessa? Ei ole tarkoitus loukata
Hänellä ei ollut oleskelulupaa kun aikoinaan menimme naimisiin mutta nykyisin hänellä on oleskelulupa. Hän on ihmeissään kun hänen mukaansa kaikki kristityt naiset antavat kasvattaa lapsensa muslimeiksi eivätkä välitä kasteasiasta. Kompromissit eivät hänelle käy.
eivät käy hänelle'. Ja sinulleko käy?
mitä ihmeen merkitystä sillä uskonnolla on, kumpi lapsi tulee olemaan? ei kai hänestä jotain fanaattista shiiamuslimia kuitenkaan tule. meillä on tunisialaisen mieheni kanssa 4 lasta...eikä uskonnosta puhuta sen enempää...
ja muslimeille lapset ovat todella tärkeitä.
Minä haluaisin että lapsi kastetaan. Se on minulle tärkeä asia sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Yhtä tärkeä kuin hänelle ympärileikkaus. Ehkä minun pitäisi etsiä hänelle sinun kaltaisesi nainen, koska haluan hänen olevan onnellinen.
Muslimeille lapset ovat tärkeitä. Mutta niin ovat minullekin. Sydämeni itkee verta noin kuvaannollisesti, kun mieheni ilmoitti minulle, että ei halua lasta kanssani ja minun on heitettävä se toive roskakoriin. Olen itkenyt asiaa silmät turvoksiin saakka.
Ja olen käynyt pohdintaa itseni kanssa josko minun sitten pitäisi alistua sterilisaatioon mutta silloin hautaan kaiken toivon ja tuntuu että sieluni kuolee, jos sen teen. Mutta ei kai minun niin väliä. Haluan miehen kuitenkin olevan onnellinen ja sattuu kun ajattelen, että minun pitäisi päästää hänet löytämään itselleen sopivampi vaimo. Hänen sisarensa tosin kielsi minua usuttamasta miestä vaimonetsintään. Mutta en tiedä, mikä olisi oikein...
Niin mitäpä sellaisilla pikkuasioilla kuin sukupuolielinten silpominen. Kukapa vanhempi ei haluaisi altistaa lapsiaan amputaatiolle ilman mitään järkevää syytä.
On se muuten kumma, että nämä heput ovat valmiita tekemään kompromisseja niin monessa asiassa, mm. naistensa pukeutumisessa ja uskonnossa, mutta sitten haluavat pakolla lapsensa muslimeiksi. Jos uskonto olisi alkujaankaan heille niin tärkeää, niin koko tätä keskustelua ei tarvitsisi käydä (=tilannetta ei koskaan pääsisi syntymään).
Miksi haluaisit että lapsi kastetaan? Uskovatko ihmiset todella, että kastamalla lapsi pääsee lähemmäs Jumalaa? Miksi pitäisi olla seurakunnan jäsen - seurakuntahan ei itsekään noudata omia oppejaan? Oletko miettinyt? Lapsihan on viaton vastasyntynyt, ja joka tapauksessa lähellä Jumalaa.
"Ja olen käynyt pohdintaa itseni kanssa josko minun sitten pitäisi alistua sterilisaatioon mutta silloin hautaan kaiken toivon ja tuntuu että sieluni kuolee, jos sen teen. Mutta ei kai minun niin väliä."
Eipä tietenkään sinulla ole mitään väliä, eikä lapsillasi. Come on! Nyt alas sieltä ristiltä ja alat ajatella tätä asiaa rationaalisesti. Miksi sinun pitäisi turvautua sterilisaatioon? Ja jos mies haluaa etsiä itselleen sopivamman vaimon, niin hän varmasti tekee niin, "päästitpä" sinä hänet tai et. Jos mies on tehnyt päätöksen, että hän haluaa olla kanssasi vaikka sitten ilman omia lapsia, niin asiahan on sillä selvä. Hän on vastuussa omasta onnestaan ja omista valinnoistaan, et sinä! Lue edellinen lause vielä uudelleen, ajatuksella.
Ympärileikkaus on vakava pahoinpitely ja se vahingollisena kulttuurisena jäänteenä se pitäisi kieltää.
Ja mitäköhän sinä tiedät shiiamuslimista? Oletkohan tietosi perinyt mieheltäsi, kenites mediasta joka musta maalaa menne tullen?
Voin kertoa sinulle että löytyy shiiamuslimeja joiden naiset eivät pidä edes hunttua.
Mutta todellisuudesta ääripäitä löytyy molemmista sekä shiia että sunneilta wahabisteista puhumattakaan ja sitten löytyyy niitä maalistuneita. Toisin sanoin selvitä faktat ennen kuin mustamaalaat.
sen kun hankkiudut "vahingossa" raskaaksi, saatte molemmat haluamanne. mies saa mukulan ja sinä saat Suomen lain mukaan kastaa lapsokaisen kristinuskoon.
Olipa törkeä ehdotus! Hyiiiiiii!
Itsellänikin on mies eri kulttuurista. Olen huomannut, että monet asiat ratkeavat tai etsiytyvät uomiinsa parhaiten AJAN KANSSA. Näin isoja asioita on mahdoton ratkoa nopeasti ja vain puhumalla. Tunne-elämä rauhoittuu. Hiljaa hyvä tulee... Ehkäpä jos miehesi asuu pitempään Suomessa hän huomaa kokemuksen kautta miten monet muutkin erilaiset asiat ovat tärkeitä, ei ainoastaan uskonto sitä kuitenkaan vähättelemättä? Olen huomannut, että meitä auttaa se, kun mies saa kavereita joiden kanssa puhuessa huomaa, ettei meidän ongelmamme olekaan niin erikoisia. Monenlaisilla ihmisillä on monenlaisia ratkaisuja :)
Ihmettelen kun muslimeilla lapset on tärkeitä,ehkä miehellä on muita ajatuksia,ehkä
Eikä miehelle joka antaa silpoa poikalapsen ,kannata lasta hankkia,
niin juutalaisetkin sitä tekevät. Alunperin niin määrättiin raamatussakin:vanhassa testamentissa.
Eivät muuten kaikki juutalaiset enää tee.
Heilläkin vähitellen järki voittaa.
Toi poikalapsen silpominen on perinne muinaisajoilta, kun ei vielä vettä ollut saatavilla ja ei pystynyt pitämään huolta hygieeniasta. Nyt ymmärttäkseni vettä on, että ne munat voi aivan huoletta pestä. Ei tarvi enään silpoa.
En tiedä miten tästä eteenpäin. Mieheni sanoi, että jos saisin lapsen ja veisin hänet kerran vaikka kirkkoon, niin se olisi suhteemme loppu sillä silmänräpäyksellä. Tai jos antaisin hänen syödä kaupan lihaa/kanaa. Mitään kompromissia hän ei suostu. Ehdotin esim sitä, että lapsi saisi itse valita kun kasvaa. Hän sanoi, että joskin minä uskon "lempeään" uskonnollisuuteen ja tiehen, niin hän ei. Hän käski minun lukea islamista, jotta osaisin kasvattaa mahdollisen lapsen oikein. Ikonini hän määräsi pois kotoa, jos lapsi syntyisi. Ikonit ovat minulle tärkeitä. Ne muistuttavat minua taivaasta ja anteeksiantavasta Jumalasta. Mieheni sanoi, että minun harhaoppinen näkemykseni kolmipersoonaisesta Jumalasta on hänelle aivan tabu, jotain aivan suunnattoman kamalaa.
Mietin, jos lapsi syntyisi, niin miten mieheni suhtautuminen muuttuisi kristittyihin lapsiini...
Olen surun murtama. En tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin.
Ainut oikea ratkaisuhan on avioero.Sun ukkosihan on täysin sairas .Älä hyvä ihminen edes harkitse lapsen hankkimista .Ajattele miten paljon lapsi joutuisi kärsimään sairaan isän touhuista. Ota ero ,miksi pilaat elämäsi hullun takia.
Ihan mielenkiinnosta: miten noin äkkijyrkkä mies suhtautuu sinun lapsiisi?
Hei,
Varmasti tärkeämpi kysymys on se mitä LAPSELLE tapahtuu, siis mitä miehesi haluaa hänen kanssaan tehtävän, jos sinä viet lapsen kerrankin kirkkoon tai hän syö kaverin synttäreillä ei-halal nautaa/lammasta/kanaa, yms lepsuun uskoon kuluvaa tai peräti ateistista?
Siis susta ottaisi ero, mutta jättäisikö lapsen sitten sulle ja häviäisi kokonaan pois? Jättäisikö myös poikalapsensa?
Tuollainen uskovainen ei koskaan jousta pätkääkään. Mä en ainakaan haluaisi olla hänen lapsensa. Olisi varmaan aika tiukkapipoinen isä. Suurin isän rakkaus olisi lakiopillinen uskonkasvatus eikä joustava ymmärtäväisyys ja tuki.
Pelottava mies. Olkoot ilman lapsia, tai hakekoot äidiksi ihmisen, jonka arvot samanmukaiset. Mutta muista, hän on aikuinen ja kantaa siis itse vastuunsa itsestään. Jos kärsii, ettei saa lapsia, niin se on hänen valintansa myös. Jos hän sanoo, että voi elää ilman niitä, niin anna olla, älä pohdi turhaan.
Varmaan tulisi ihan klassien kansansatumainen dikotomia ukon ja akan tytär -tyyliin. Huh huh, mietin tilannetta miten sisaruksilla olisi ihan eri säännöt. Sisarkauteuden siemen olisi kyvetty ja sitä lannoitettaisiin kunnolla.
Mitä lihaa te sitten syötte, jos ette kaupan lihaa? Tiedätkö miten julma teurastustapa muslimeilla on? Ennemmin tai myöhemmin se tullaan julistamaan laittomaksi EU-maissa, se tulee olemaan pitkä ja vaikea prosessi, mutta ei ole mahdollista että uskonnon perusteella saa harjoittaa niin käsittämätöntä eläinrääkkäystä maissa, joissa eläinsuojelu muuten kehittyy koko ajan paremmaksi - onneksi.
En ikinä, en milloinkaan maailmassa voisi kuvitella hankkivani kotiini halal- tai kosher-lihaa. Ajatuskin siitä kärsimyksestä, mikä siihen sisältyy, on sietämätöntä. Miten voit kutsua itseäsi kristityksi ellet välitä tippaakaan luomakunnasta? Katso muutama video halal-teurastuksista, muista että kyseessä ovat viisaat ja tuntevat nisäkkäät joiden tuntema pelko ja kauhu on sanoinkuvaamatonta. Mieti vielä kerran haluatko olla mukana ylläpitämässä sellaista maanpäällistä helvettiä.
(Itse en syö mitään eläinkunnan tuotteita mutta en usko, että ihmiskuntaa voi käännyttää vegaaniksi ja siksi olen tyytyväinen aina kun edes hieman parannetaan eläinten olosuhteita. Muslimin kanssa en voisi kuvitella eläväni, koska tämän kynnyksen yli ei halal-lihaa tule.)
Älä ole surun murtama.
Mieshän on sanonut, että voi elää elämänsä vain sinun kanssasi.
Elä sitten kahden hänen kanssaan jos tahdot ja häntä rakastat, ja haluat pitää rakkaan jyrkän miehen itselläsi.
Voit erota tai jatkaa hänen kanssaan, miten tahdot, eroaminenkin on nyt helpompaa kun ei ole lapsia.
Mutta missään tapauksessa ei lapsia teille kahdelle, jos jo pelkkä keskustelu lapsista aiheuttaa moista erimielisyyttä.
Jos haluatte hoivata, ottakaa vaikka pari kissaa tai jotakin muita otuksia (tuskin kuitenkaan koiria) ...
Lupavaimojen kanssa ei tehdä lapsia, se ukkos katoaa kun luvat pysyvästi kunnossa. Toi selitys on vain valetta, ei muuta. Kertoo vain, ettei halua kanssasi lapsia eikä tulevaisuutta.
Jos ette pääse sopuun mahdollisen lapsen uskonnosta ja kasvatuksesta, älkää yrittäkö lapsia.
Sinä et ole riistämässä mieheltä mitään. Mies sanoo haluavansa elää kanssasi - se on hänen päätöksensä. Ilman lapsia voi hyvinkin elää onnellista ja hyvää elämää. Jos mies ei sitten olekaan onnellinen ilman lapsia, se on hänen asiansa. Et voi päättää miehen puolesta, mikä miehelle on parasta.
Hei, me pääsimme kuin pääsimmekin yhteisymmärrykseen :). Olemme siten molemmat perääntyneet toiveistamme ja päässeet siten kompromissiin. Päädyimme siihen, että lapsi saa itse valita uskontonsa (tai uskonnottomuutensa) sitten kun on päätökseen riittävän kypsä (siis jos lapsi joskus siunaantuu). Näin rauha palasi avioliittoomme.
Älä ole noin sinisilmäinen ja usko kaikkea mitä ukkos sulle lupaa.Kyllä mielipiteet muuttu varsinkin jos pojan saatte. Mieti viellä tarkkaan kannattaako , ei lapsia kannata tehdä jos joutuuvat kärsimään .
Voi lapsiparka toivotaan ettei koskaan synny.
Kuulostaa jokseenkin epäilyttävältä, että aiemmin uskonkasvatusasioissa täysin joustamaton muslimimies yhtäkkiä olisikin kääntänyt kelkkansa! Sinuna en luottaisi moiseen yllättävään kompromissivalmiuteen.
Epäuskottavaa. Lainaus aiemmasta kirjoituksestasi: "Hän sanoi, että joskin minä uskon "lempeään" uskonnollisuuteen ja tiehen, niin hän ei." Itse tiedät miehesi luonteen. Uskonasioissa ihmiset vain tuppaavat olemaan kovin ehdottomia, koska ovat (omasta mielestään) oikeassa ja haluavat lapsilleenkin (omasta mielestään) hyvää.
Sepä kävi äkkiä. Lieneekö viimeinen äkkikäännös?
Ota huomioon, että tämä on vasta alkua - lasta ei ole siis vielä olemassa edes alkiona. Mietipä, mitä seuraa sitten, kun lapsi syntyy, kasvaa ja alkaa ajatella omilla aivoillaan?
Tai jos päädytte siihen, että ette hanki lasta: mies saattaa vielä kypsässäkin iässä muuttaa mieltään, hankkia nuoren vaimon, hankkia lapsia ja kasvattaa ne mielensä mukaan.
Sinä jäät silloin lehdellä soittelemaan.
Mietipä hetki sitä, mitä sinä haluat elämältäsi, ja anna aikuisen miehen tehdä omat valintansa.
Niin, sille minä en tietenkään voi mitään, jos mies haluaa lähteä toisen matkaan, vaikka nuoremman naisen matkaan, joku päivä. Senhän voi tehdä kuka tahansa mies...Valitettavasti minä vanhenen niin kuin kuka tahansa nainen ja tulee päivä, että en enää voi saada lapsia, mutta minut on kuitenkin elämässäni siunattu lapsilla ja pari kohtuun kuollutta "enkelilastakin" minulla on. En minä miestäni omista ja tietenkin hän on vapaa lähtemään, jos tulee onnellisemmaksi jonkun toisen kanssa.
Kehottaisin sinua tutkailemaan sisintäsi ja motiivejasi. Varoitan, että menen nyt henkilökohtaisuuksiin. Miksi haluat lapsen? Lapsen itsensä takia, itsesi takia vai miehesi takia? Ajatteletko ehkä, ettet kelpaa naisena ja vaimona, jos et saa enää lapsia? Ajatteletko, että saisit lapsen avulla miehesi sitoutettua itseesi? Että jos et anna hänelle lasta, pilaat hänen elämänsä? Ja kääntäen: jos annat hänelle lapsen, se muka takaisi jotain? Entä, jos miehesi osoittautuisikin hedelmättömäksi? Kuka silloin olisi pilannut ja mitä?
Lapsen saaminen ei koskaan ole itsestäänselvyys, ja jos raskautesi eivät ole olleet helppoja, ajat miehen aikamoisen prässin läpi. Naisena ajatukset keskittyvät usein niin täydellisesti lapseen, ettei aina tule ajatelleeksi, mitä mies tuumii. Mies saattaa tosissaan pelätä sekä vauvan että vaimonsa hengen puolesta.
Vaikeita kysymyksiä... Miehesi puolesta et kuitenkaan voi päättää.
Tuo on vaarallista :( Haluathan varmistaa lapsenne taivas paikan!
Tuntemani muslimimies sanoi, että kaikki lapset ovat syntyessään muslimeja, mutta kristityt vanhemmat antavat kastaa lapset vääräuskoisiksi. Ovatko kaikki muslimit tätä mieltä? Kuulin sen nimittäin ensimmäisen kerran. Tämä mies sai lapsen kristityn kanssa ja kysyin, kumpi hänestä tulee. No, tietenkin muslimi em. syystä.
Tästä uskontoasiasta saakin aikaan monia kiivaita keskusteluja. Tai keskustelu on tasolla "lue Koraania, niin tiedät, mikä on oikein" :/
Eikös islamin uskoon ylipäätään kuulu se ajatus, että kaikki syntyvät muslimeina. Siitä tulee sekin, että kun joku kääntyy muslimiksi, niin hän ei "käänny" vaan hän "palaa" islamiin. Tosiaan, tuollaisessa ajattelumallissa on monen ristiriidan siemen.
Miksi noin negatiivinen ja synkkä asenne? Minulla ja miehelläni on lapsi, jota emme kastaneet tai liittäneet mihinkään uskontokuntaan virallisesti. En itse usko mihinkään dogmaattiseen uskontoon, vaan yhteen Suureen Henkeen. Valitkoon lapsi itse myöhemmin miten haluaa uskoa. Me ainakin asian kanssa elämme erittäin sopuisasti.
Mutta jos jokin asia jonkun mielestä kuuluu uskontoon eikä asiasta voi keskustella, koska "näin se on, koska näin on sanottu", asian kanssa ei voine elää sopuisasti, ellei itse ajattele samalla tavalla - tai ole välittämättä. Ei ole muuta totuutta, ja omalle lapselleen haluaa parasta. Se ei ole uskovan mielestä negatiivista tai synkkää vaan ainoa oikea totuus. Koska uskonto sanoo niin.
Mikä negatiivinen ja synkkä asenne? Eikö olekaan totta, että islamiin kuuluu ajatus, että kaikki syntyvät muslimeina?
Minä ymmärrän sinua. Olen itse ollut aivan samanlaisessa tilanteessa. Pidä vain kiinni siitä että jos hankitte lapsia niin hankitte kristittyjä... siis vain lasten parasta ajatellen. Kyllä miehesikin voi siihen suostua ajallaan ja jos ei, niin kyllä hän varmasti rakastaa sinunkin lapsiasi kuin omanaan
Minulla on vain yksi huomionarvoinen näkökulma asiaan, koska olen niin kauan seurannut mieheni muslimisukua. Jos asiassa ei päästä kompromissiin, muslimimaailman miehet niinkuin naisetkin pitävät lapsia kuitenkin elämän lopullisena tarkoituksena. Ja jos se ei onnistu vaimon kanssa, mukaan voi tulla sivuvaimo muslimimaailmasta. Olen nähnyt tämän niin monta kertaa esim. laillisen puolison sairastuttua. Jos mies on kosmopoliittinen maailmankansalainen, kuten mieheni, kastamattomuus lienee paras ratkaisu.
No sivuvaimoa ei voi tulla koska silloinhan hän olisi päävaimo. Minä en olisi enää kuvioissa :). En minä mitään sivusuhteita hyväksy. Mieheni ei muuten ole kosmopoliittinen maailmankansalainen...päinvastoin :).
Tuskin sinulta niihin sivusuhteisiin lupaa kysytään, hyväksyt tai et. Mies voi hyvinkin pyöräyttää lapsen sivuvaimon kanssa, jos et kerran suostu lasta islamin uskoon kasvattamaan!
Aloittaja on selvästi fiksu länsimainen nainen ja mieskään ei ole ihan fundamentaalisimmasta päästä, koska on solminut avioliiton kristityn kanssa. Oma tilanteeni on sikäli erilainen, koska mieheni on leski, jolla on jo kolme aikuista lasta. Kuitenkin suku ja lapset kokivat aluksi mieheni menettäneen järkensä solmiessaan uuden avioliiton länsimaisen naisen kanssa. En ollut aluksi mitään, mutta synnytettyäni hänelle kauniin lapsen, kaikki muuttui. Nyt olen arvostettu perheen ja suvun jäsen. Mieheni on ylpeä, että vielä vanhempana miehenä sai lapsen. Hän kasvaa vapaana itse valitsemaan tiensä, tosin mieheni toivoo hänen löytävän puolison aikanaan oman kulttuurinsa piiristä. Ihan totta, mies sanoi, että ei halua lasta k a n s s a s i, mutta ei ilmeisesti maininnut, ettei halua lasta ollenkaan. Ole tarkka, ettei hän kotimaastaan löydä salattua vaimoa, jonka kanssa lapset tehdään, tietämättäsi. Tutustu miehesi kotimaahan ja kulttuuriin ja harkitse vielä, olisiko sittenkään kamalaa jos lapsi kasvaisi muslimina. Aikanaan hän voi tehdä kuitenkin omat ratkaisunsa. Toivon teille kaikkea parasta!