Olette ehkä pistäneet merkille että elokuvissa ja tv-sarjoissa kun esitetään ns. vahva ja itsenäinen nainen, vaikkapa joku määrätietoinen uranainen, kun tämä vahva nainen pyritään saattamaan yhteen jonkun miehen kanssa, niin tämä vahva nainen esitetään lähes aina aggressiivisena, sanavalmiina eli piikikkäänä naisena, joka kuittailee ja tylyilee miehelle ja torjuu hänen lähestymisyrityksensä olivat ne sitten kuinka hyväntahtoisia hyvänsä ja mies ottaa vastaan vahvan naisen sanallisia pistoja ja torjuntaliikkeitä ja nolauksia, kunnes saa vihdoin lunastettua naisen luottamuksen ja rakkauden, kun paljastuu että mies vapaa-aikanaan harrastaa kodittomien kissojen suojelua ja soittaa kitaraa lastensairaalan potilaille.
Minusta tämä elokuvissa ja tv-sarjoissa luotu vahvan naisen tyyppi on omituinen. Miksi vahva ja itsenäinen nainen pyritään kuvaamaan aggressiivisena miehiä kohtaan? Naisten aggressiivisuus esitetään ikään kuin hyvänä juttuna ("onpas siinä pippurinen pimu") ja miesten tulee jotenkin hyväntahtoisesti kestää kun "vahvan naisen" vittuilut.
Minusta tuollainen perustelematon hyökkäävyys ei ole vahvuutta laisinkaan. Vahvuus ja itsenäisyys ei ole sitä, että uskaltaa tai osaa olla tympeä ja hyökkäävä miehiä kohtaan tai jotenkin automaattisesti pitää aina torjua piikikkäästi heidän vilpittömätkin tutustumisyrityksensä. Aito vahvuus on sitä, että on aggressiivinen vain silloin kun on tarvetta siihen, esim. jos joku humalainen mies puristaa perseestä tai on muuten tökerö, mutta osaa olla asiallinen ja muita (myös miehiä) kunnioittava silloin kun ei ole mitään syytä olla tympeä ja hyökkäävä.
Tämänkin havainnollistamiseksi voi kuvittela sukupuolet päinvastaiseksi. Naisvaltaiselle työpaikalla saapuu uusi miestyöntekijä, joka herättää elokuvan hyväntahtoisen mutta kömpelön sankarittaren mielenkiinnon veistoksellisilla piirteillään ja pitkällä "ansioluettelollaan". Nainen haluaa tutustua tähän mieheen ja ehdottaa tälle tapaamista työpäivänpäätteeksi lasillisen merkeissä paikallisessa pubissa. Mies torjuu lähestymisyrityksen jollain koppavan ylpeällä kuitilla ja ohimennen naurahtaen naisen rintojensa koolle. Sama kuvio toistuu jonkin aikaa. Nainen yrittää tehdä kömpelön sympaattisia lähestymisiä, jotka itsenäinen ja vahva mies torjuu aina yhtä nokkavasti ja omaa ylemmyyttään korostaen kopsutellen design-nahkakengissään naisen luota ylpeänä ja valloittamattomana usein nolaten naisen torjunnoillaan. Tilanne muuttuu kun mies törmää naiseen lastensairaalan vuodeosastolla vetämässä tarinatuokiota potilaille kun mies on tapaamassa leukemiaa sairastavaa siskonpoikaansa. Hän ei olekaan kuten muut naiset! Rakkaustarina voi alkaa.
Elokuvat ja tv-sarjat näyttävät vääränlaista naisen mallia. Miehille tylyily ei ole mikään vahvuuden ja itsenäisyyden merkki, vaan silkkaa ajattelemattomuutta ja epäkohteliaisuutta.
Minusta tämä elokuvissa ja tv-sarjoissa luotu vahvan naisen tyyppi on omituinen. Miksi vahva ja itsenäinen nainen pyritään kuvaamaan aggressiivisena miehiä kohtaan? Naisten aggressiivisuus esitetään ikään kuin hyvänä juttuna ("onpas siinä pippurinen pimu") ja miesten tulee jotenkin hyväntahtoisesti kestää kun "vahvan naisen" vittuilut.
Minusta tuollainen perustelematon hyökkäävyys ei ole vahvuutta laisinkaan. Vahvuus ja itsenäisyys ei ole sitä, että uskaltaa tai osaa olla tympeä ja hyökkäävä miehiä kohtaan tai jotenkin automaattisesti pitää aina torjua piikikkäästi heidän vilpittömätkin tutustumisyrityksensä. Aito vahvuus on sitä, että on aggressiivinen vain silloin kun on tarvetta siihen, esim. jos joku humalainen mies puristaa perseestä tai on muuten tökerö, mutta osaa olla asiallinen ja muita (myös miehiä) kunnioittava silloin kun ei ole mitään syytä olla tympeä ja hyökkäävä.
Tämänkin havainnollistamiseksi voi kuvittela sukupuolet päinvastaiseksi. Naisvaltaiselle työpaikalla saapuu uusi miestyöntekijä, joka herättää elokuvan hyväntahtoisen mutta kömpelön sankarittaren mielenkiinnon veistoksellisilla piirteillään ja pitkällä "ansioluettelollaan". Nainen haluaa tutustua tähän mieheen ja ehdottaa tälle tapaamista työpäivänpäätteeksi lasillisen merkeissä paikallisessa pubissa. Mies torjuu lähestymisyrityksen jollain koppavan ylpeällä kuitilla ja ohimennen naurahtaen naisen rintojensa koolle. Sama kuvio toistuu jonkin aikaa. Nainen yrittää tehdä kömpelön sympaattisia lähestymisiä, jotka itsenäinen ja vahva mies torjuu aina yhtä nokkavasti ja omaa ylemmyyttään korostaen kopsutellen design-nahkakengissään naisen luota ylpeänä ja valloittamattomana usein nolaten naisen torjunnoillaan. Tilanne muuttuu kun mies törmää naiseen lastensairaalan vuodeosastolla vetämässä tarinatuokiota potilaille kun mies on tapaamassa leukemiaa sairastavaa siskonpoikaansa. Hän ei olekaan kuten muut naiset! Rakkaustarina voi alkaa.
Elokuvat ja tv-sarjat näyttävät vääränlaista naisen mallia. Miehille tylyily ei ole mikään vahvuuden ja itsenäisyyden merkki, vaan silkkaa ajattelemattomuutta ja epäkohteliaisuutta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.