Mistä sen saan??? Lähetään siitä että mut jätetään aina. Olen varmaan jonkun epävirallisen suomen ennätyksen saanut tuossa pakkien määrässä sillä yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Saan naisen helposti mutta sen tietää jo lähteissä suhteeseen että alle kolmessa kuukaudessa kumppani lähtee. Se että voisin oppia mahd tekemistäni virheistä pitäisi mun kuulla syy miksi jätetään mutta kukaan ei sitä ikinä kerro vaikka olenkin kysynyt. "Olet ihan kiva mutta, Oli tosi kivaa mutta" Ja noistako pitäis löytää syy miksi jätetään?
Tänä vuonna jätetty jo kahdesti ja tavoitteena olis alle kymmenellä sydämen särkymisellä selvitä tää vuosi.
Kuka liian tosikko mielellä lukee tämän avauksen niin on ehkä parempi ettet vastaa mitään sillä osaan nauraa omalle kohtalolleni naisasioissa ja jos joka pettymyksen jälkeen olisin vetänyt narun kaulaan niin yhden kissankaan elämät ei riittäisi siihen pelkästään viime vuotta ajatellen.
Mutta se miksi kyselen "ripustautuja" naisen perään perustuu siihen että tiedän kaveripiirissäni naisia jotka roikkuu huonoissa suhteissa ja itkee ukkoaan mutta silti vaan jatkaa. Mun kainalosta nainen lähtee itkemättä ja rutisematta ja niin helposti että pidän sen asian jo täysin varmana että mua ei koskaan kukaan nainen ole edes rakastanut sillä rakasta ei jätetä helposti. Kuka toista väittää valehtelee. "Tapaat vääriä naisia" Tuohonkin vastaisin että näissä kumppani määrissä se on jo tilastollinen mahdottomuus tai sitten lottovoittokin tulis useammin kun kerran elämässä.
En ole väkivaltainen, narsisti, alkoholisti joten onko se niin että turpiin vetämällä se nainen pysyy suhteessa kanssani? Sitäkö pitäis kokeilla vai? Minusta ei ole ketään lyömään mutta jos se on suhteen perusta niin kai se pitäis opetella sillä lapsi ja pysyvä parisuhde on ollut hakusessa jo kymmenisen vuotta. Kumpaakaan en ole saanu ja aika alkaa iän suhteen tuleen kohta vastaan. Joo tiedän että mies voi saada lapsen vaikka kasikymppisenä mut oma tavoitteeni olis se saada alle nelikymppisenä.
En ole mikään koko kansan pelle jos se on naisten mielenkiinnon tavoite elää jonkun kaiken naurattajan kanssa niin sellaiseen minusta hivenen hiljaisesta ja toisinaan ujohkosta miehestä ei ole.
Joku sanoo kuitenkin että "olet tyhmä" No jos tyhmä olisin niin tuskin tulisin omillani toimeen ja tuskin olisin työllistänyt itseäni heti koulujen jälkeen ja maksanut autoni ja asuntoni sekä elämiseni kanssa. Ja kaverini kyllä pitävät minusta ja huumorintajustani ja tuskin ne kpää ystävän kanssa vapaa aikojaan viettäis joten kysymys teille naiset. Miten saan ripustautuja naisen loppuelämäkseni rinnalleni joka ei lähde eka erimielisyyden jälkeen tai ennenkään niitä erimielisyyksiä, joka rakastaa ja kaipaa silloinkin kun olemme erossa tai sanois vaikka joskus että "älä jätä mua" ja osoittaisi edes jotenkin rakkautta??? Ja ennenkun kukaan lukee vaan tuon viimeisen lauseen ja kommentoi sitä niin se on ääri esimerkki enkä suhteissani hae tuota tilaa vaan vertasin sitä ympärilläni olevaan.
Tänä vuonna jätetty jo kahdesti ja tavoitteena olis alle kymmenellä sydämen särkymisellä selvitä tää vuosi.
Kuka liian tosikko mielellä lukee tämän avauksen niin on ehkä parempi ettet vastaa mitään sillä osaan nauraa omalle kohtalolleni naisasioissa ja jos joka pettymyksen jälkeen olisin vetänyt narun kaulaan niin yhden kissankaan elämät ei riittäisi siihen pelkästään viime vuotta ajatellen.
Mutta se miksi kyselen "ripustautuja" naisen perään perustuu siihen että tiedän kaveripiirissäni naisia jotka roikkuu huonoissa suhteissa ja itkee ukkoaan mutta silti vaan jatkaa. Mun kainalosta nainen lähtee itkemättä ja rutisematta ja niin helposti että pidän sen asian jo täysin varmana että mua ei koskaan kukaan nainen ole edes rakastanut sillä rakasta ei jätetä helposti. Kuka toista väittää valehtelee. "Tapaat vääriä naisia" Tuohonkin vastaisin että näissä kumppani määrissä se on jo tilastollinen mahdottomuus tai sitten lottovoittokin tulis useammin kun kerran elämässä.
En ole väkivaltainen, narsisti, alkoholisti joten onko se niin että turpiin vetämällä se nainen pysyy suhteessa kanssani? Sitäkö pitäis kokeilla vai? Minusta ei ole ketään lyömään mutta jos se on suhteen perusta niin kai se pitäis opetella sillä lapsi ja pysyvä parisuhde on ollut hakusessa jo kymmenisen vuotta. Kumpaakaan en ole saanu ja aika alkaa iän suhteen tuleen kohta vastaan. Joo tiedän että mies voi saada lapsen vaikka kasikymppisenä mut oma tavoitteeni olis se saada alle nelikymppisenä.
En ole mikään koko kansan pelle jos se on naisten mielenkiinnon tavoite elää jonkun kaiken naurattajan kanssa niin sellaiseen minusta hivenen hiljaisesta ja toisinaan ujohkosta miehestä ei ole.
Joku sanoo kuitenkin että "olet tyhmä" No jos tyhmä olisin niin tuskin tulisin omillani toimeen ja tuskin olisin työllistänyt itseäni heti koulujen jälkeen ja maksanut autoni ja asuntoni sekä elämiseni kanssa. Ja kaverini kyllä pitävät minusta ja huumorintajustani ja tuskin ne kpää ystävän kanssa vapaa aikojaan viettäis joten kysymys teille naiset. Miten saan ripustautuja naisen loppuelämäkseni rinnalleni joka ei lähde eka erimielisyyden jälkeen tai ennenkään niitä erimielisyyksiä, joka rakastaa ja kaipaa silloinkin kun olemme erossa tai sanois vaikka joskus että "älä jätä mua" ja osoittaisi edes jotenkin rakkautta??? Ja ennenkun kukaan lukee vaan tuon viimeisen lauseen ja kommentoi sitä niin se on ääri esimerkki enkä suhteissani hae tuota tilaa vaan vertasin sitä ympärilläni olevaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Analyysini: olet tosikko ja takertuja. Etsit epätoivoisesti, ei kukaan edes tapaa kuukausittain sellaisia ihmisiä, joihin voisi ihastua saati rakastua! Useimmat ovat sinkkuna kuukausikaupalla, jopa vuosia (allekirjoittanut seitsemättä vuotta tällä hetkellä) ennen kuin seuraavan kerran tulee vastaan ihminen, johon ihastuu. Eli et oikeasti ihastu niihin naisiin vaan haluat JONKUN, ihan kenet tahansa joka suunnilleen täyttää kriteerisi. Ja se näkyy, voi pojat kuinka selvästi se näkyy. Siihen päälle kun vielä alat heti puhua sitoutumisesta ja alle kolmessa kuukaudessa rakentelet suhdetta niin ihan varmasti jokainen juoksee henkensä edestä pakoon.
Relax! Tapaile ihmisiä, deittaile, flirttaile, älä ala heti puhua sitoutumisesta, opettele nauramaan ja pitämään hauskaa. Hanki elämääsi muuta sisältöä kuin perheestä haaveilu, ala harrastaa uusia asioita, matkustele. Jos nainen on elämäsi ainoa sisältö niin sekin näkyy hyvin nopeasti ja saa juoksemaan pakoon.
Älä ota sitä niin vakavasti.
Tosikko?
"Jos nainen on elämäsi ainoa sisältö niin sekin näkyy hyvin nopeasti ja saa juoksemaan pakoon."
I´m sorry mutta toiset meistä haluavat parisuhteelta vain enemmän esim. syvää ystävyyttä josta tulee rakkautta, tai sitten ei, mitä järkeä leikkiä parisuhteessa kissaa ja hiirtä kun kerta voi vaihtaa kumppania niin helposti, eihän suhde syvene jos ei anna toiselle mahdollisuutta yhtään "takertua" ja olla lähellä.
Ehkä sinusta vain paistaa läpi se, että olet niin kovin haku päällä..?
Sellainen saattaa aiheuttaa naisessa vastareaktion... Jospa käytöksestiäsi tulee jotenkin ilmi, että olet PÄÄTTÄNYT saada sen parisuhteen ja lapsen - mutta käykö ilmi myös se, että haluat ne juuri tämän tietyn naisen kanssa siksi, että rakastat häntä ja vain häntä palavasti?
En minä itse ainakaan halua parisuhdetta sellaisen miehen kanssa, jonka mielestä olen ok ja ns vaimoainesta! Haluan, että kanssani ollaan siksi, että olen just sellainen kuin olen - enkä mikään tuleva "hautomakone". Kaikki muu tulee aikanaan, kun rakkaus OIKEASTI roihahtaa.
No sitten toinen juttu... Tuttavapiirissäni on eräs mies, joka ei ole susiruma, ei ole juoppo, ei väkivaltainen ja taloudelliset asiat kunnossa. Mielestäni älykkäältä vaikuttava kaveri, ikää neljissä kymmenissä eikä sitä elämän naista ole vain löytynyt. Totesi taannoin, että "yritykset" menee niin, että kun hän on hyvin kiinnostunut / ihastunut, nainen haluaa olla "vain kaveri" ja kun häntä ei kovin "nappaa", nainen on kiinni kuin takiainen ja hänen pitää sanoa, ettei halua sen enempää kuin kaveruutta.
Tasan ei käy onnen lahjat... Itselläni on sen verran paha "miesallargia", että pidän tällä hetkellä kaikki "kakslahkeiset" enemmän kuin käsivarren mitan päässä itsestäni, koska en halua antaa vääriä käsityksiä. Aiemman parisuhteen päätyttyä - ei edes kovin vaikeasti - olen päättänyt rauhoittaa elämäni joksikin aikaa.
Kysymys aloittajalle: Mitä jos tutustuisit ihanaan naiseen, ihastuisitte molemmin puolin, rakastuisittekin, mutta siinä vaiheessa kun alkaisit puhua sitoutumisesta niin hän kertoisi ettei voi saada lapsia. Loppuisiko rakkautesi siihen?
Kiitos vastauksistanne ja vastaan sinullekin kysymykseesi! Ei loppuisi rakkaus siihen sillä sen ainoan kerran kun olen naimisissa ollut niin juuri henkilön kanssa joka ei tietyistä syistä voinut enään lapsia saada. Siitä huolimatta menimme naimisiin ja elettiin useampi vuosi yhdessä. Eron syyt oli muut asiat kun lapsettomuutemme.
Korostin ehkä liikaa tuota lapsi asiaa enkä sitä suhteissa esille ole heti tuomassa mutta haaveeni olisi hyvään suhteeseen saada lapsi.
Haaveita tuskin kukaan kieltää!
Osasin odottaa tuota läheisriippuvuus korttia ja jos sen elämän on pääosin rakentanut yksin ja pärjää yksinkin niin eikai sitä läheisriippuvainen silloin ole. Onko kaikki parisuhteessa elävät läheisriippuvaisia ja yksinäiset sinkut erakkoja?
Minkä ikäinen tää aloittaja on? Näen kristallipallostani, että elämäsi naisella on kolme lasta, kahdelle eri miehelle. Yhdessä olette siihen asti kunnes kävelylenkit köpötellään rollaattoriavusteisesti.
Että ehkäpä leikkipuistosta tai lastentapahtumasta löytyy hän : )
Mielummin nainen jolla on kolme lasta kolmelle eri isälle kun kolme lasta yhdelle isälle sillä edellä mainittu on katkera päättyneestä pitkästä parisuhteestaan exään ja tämän uusista naisista. Kokemusta on ja toista samaa en ikinä halua kohdata.
Itseasiassa olen ollut myös suhteessa tuon kolme lasta ja kaksi isää tapauksen kanssa ja suhde elämä oli exätöntä ja helppoa. Elämän tyylimme oli hivenen erilaiset joten päädyimme erillemme mutta silti olemme säilyneet hyvinä ystävinä edelleen ja nähdään tai viestitellään säännöllisesti.
Hänelle pystyn puhumaan myös elämäni kipeimmistä asioista luottamuksellisesti ja saan tukea ja päinvastoin. Joku voisi kuvitella että ystävyytemme ja toistemme tukeminen olisi jotenkin seksuaalista mutta näin se ei todellakaan ole.
Täällä se kristallipallotäti taas. Jahas sä itse töpeksit elämäsi naisen kanssa. Ei liene yllättävää että ikuisen poikamiehen ja kolmen lapsen äidin elämäntyylit olivat erilaisia. Et saanut seuraa kapakkaan ja karaokeen, ja piti siis erota, vai?
Fiksuna jannuna ymmärtäisit katua eroanne. Rakkaudella ja sinnikkäällä yrittämisellä eri elämäntyylit voi nautinnollisesti yhdistää, mut oo sit yksin jos kerran haluat.
Turhaa tuo sinun kiukuttelusi on henkilöille joita et edes tunne ja puhut asioista muka faktana. Tyylistäsi huokuu oma syvä katkeruutesi jota puretaan toisiin.
Myös yh olkoon isä tai äiti voi olla yhtälailla ala arvoisen haukkumisen kohde tyyliin ikuinen poikamiestyttö. Se lapsien määrä mikä on tehty yhdelle tai useammalle kumppanille ei todellakaan kerro vastuullisesta ihmisestä. Yhtälailla tällainen vaikkapa nainen voi olla ikuinen poikamiestyttö joka höylää jokaista jolta saa ja osan kanssa aiheuttaa vahinko lapsia edellisten lisäksi. Kumpiko on järjellä ajatellen fiksumpi yh niin äiti kun isä joka on tehnyt lapsia yhdelle tai useammalle ja eronneena koluaa suurenmäärän uusia kumppaneita läpi tai tämä sinun haukkumasi poikamies tai poikamiestyttö joka treffaa suuren määrän kumppaneita mutta on ollut sentään senverran fiksu ettei ole tehnyt erosuhteisiin kersoja???
Se että puolustelet ennemmin yh henkilöä tai lapsetonta henkilöä kertoo että itselläsi on suuria ongelmia ilmeisesti eronneena ja jätettynä yh.a ja purat katkeruuttasi muille. Kaikki kunnia perheille joissa isä ja äiti elävät onnellisesti yhteistä elämää lastaan kasvattaen elämänsä loppuun saakka. Edellä mainitut on todella arvostettavia ihmisiä.
Aloittaja poraa kauniiden sinkkunaisten sinkkuelämää, ja on jättänyt taakseen myös ihan fiksun äiti-ihmisen "suhde kaatui blaa blaa" ilmeisesti itse? Voi olla että tuo äiti-ihminen on ihan tyytyväinen elämäänsä sinkkuäitinä, sitähän me emme tiedä. Mutta jos he muutama vuosi sitten sopivat henkisesti hyvin yhteen, niin sopinevat vieläkin. Toinen asia sitten on, jos ap katsoo ansaitsevansa tasokkaampaa kumppania kuin em. kolmen äiti.
Minulla on kolme lasta ja fiksu (eronnut) miesystävä, kiitos kysymästä. Lapsistani olen rajattoman iloinen ja kiitollinen. Miehiä voi mennä ja tulla, mutta vanhemmuus/äitiys on loputtoman ilon lähde.
Vuodatuksistasi päätellen joko tunnet ap.n ja kärsit jätetyn katkeruutta tai sitten itselläsi on todella suuria ongelmia mitä purat toisten elämään.
Normaali ihminen ei vedä hernettä nokkaan joistain suomi24.n mielipide kirjoituksista ellei se todella osu omaan nilkkaan.
Kun kerran puhut ap.sta muka jotain tietäen niin faktaa sitten sinusta. Sinulla on kolme lasta samalle isälle joka on jättänyt sinut ja haikailet hänen perään ja pyrit tekemään häntä mustasukkaiseksi pyörittelemällä mies haaremia ja samalla särjet näiden reppanoiden sydämiä vaikka tiedät että exä ei palaa kun hän on löytänyt jotain parempaa:) Miälenvikasta läpändeerust saa käyttää mut ei oo pakko hei:))
Koita jaksaa kyllä se elämä sullekin vielä hymyilee!!!
Anna tulla vaan. Eiköhän joku provosointiisi vielä takerru kertoo Turun sanomat ja jatkaa....
googleta "läheisyysriippuvaisuus" ja katso, löytyykö sieltä jotain sulle.
Olet tyypillinen kunnon mies. Mihin muuten edes tarvitset parisuhteita kerta saat naisia aina uusia? Kohtele naisia kuin saisit helposti uusia. Suomeksi: älä kunnioita, riko lupauksia, ole arvaamaton, älä soita.. Kohtele kuin roskaa niin ennen pitkää joku ripustautuu.
Ei tuollaista miestä olekaan, mitä kuvailit. Tosin en tiedä oletko sellaista tyyppiä jonka kanssa voi yhdessä tehdä asioita. Itse etsin aikoinani miestä johon voisi takertua turvallisesti, ilman että jää ns. vähemmälle parisuhteessa. Ei sellaista uroota tullut vastaan ja kauniina naisena sain tietysti menevän ja komean miehen. Parisuhteessa on yksinäistä, kun mies ei ole samalla aaltopituudella, vaan tykkää mennä eikä paljoa piittaa olenko vierellä vai en.
Perheestä haaveilu on tärkeää. Itsellenikin se oli tärkein perusta deittailulle, eikä se sulje pois hauskuutta. Nykyinen polygamia, länsimainen deittailukulttuuri jne. ovat yliampuvia ja vieraannuttavat naiset ja miehet sitoutumis- ja empatiakyvyttömiksi. Kaikkea on liikaa, joten miksi tyytyä tavalliseen elämään. Mitä hauskaa perheen perustamisessa on, kun saa tanssia ja leikkiä hautaan saakka ja yhteiskunta kustantaa kaiken. Jos perheen perustaminen tuntuu oikealta, niin olet etsinyt vaan seuraa väärästä paikasta. Jos ikä tulee vastaan, niin etsi itsellesi joku ihana yksinhuoltaja, jonka joku pelle on hylännyt. Varmasti rakkaus kelpaa.
joku seksiongelma?
Onko sinulla millaisia odotuksia naisesi suhteen? Minkälaiset eettiset, moraaliset yms. arvot toivoisit hänen omaavan, millaiset omaat itse? Mistä toivoidit voivasi käydä intohimoisia keskusteluja hänen kanssaan? Mikä tekisi hänestä, joka olusi Nainen juuri sinulle, aivan erityisen? Erikoislaatuisen muiden joukossa, sellaisen josta vain ja ainoastaan haluaisit ottaa selvää? Ja niin edelleen..
Tuntuu että olet vähän hajuton ja mauton -kuvaannoillisesti-, henkinen velttoilija. Ihan kiva joo, mutta syvällisyyttä ja intohimoista suhtautumusta eloon ja olemiseen ei taida olla? Tuntuu että sulle kelpais ihan kuka vaan, kunhan olis vaan - ihan kiva. Tämmöinen ei riitä parisuhteen säilyttämiseen.
En lukenut muita vastauksia.
Minä olen tarraajanainen. Kukaan ei uskoisi, koska ulkoa näytän kauniilta, itsevarmalta ja säteilevältä. Suhteessa olen kuin pikkutyttö joka kaipaan huolenpitoa ja rakkautta :D En siis mikään itsenäinen kypsä supernainen.
Olen huomannut, että miehet useammin tykkäävät tällaisesta... Mutta epäonnekseni tarraudun yleensä juurikin menevään ja itsenäiseen mieheen, ehkä liian lähellä kokoajan kiinni pitävässä miehessä ei ole mitään tarrattavaa, kun se roikkuu siinä tarraamattakin? :)
Koskaan ei saisi olla itsestäänselvyys... Pitää tietenkin osoittaa rakkautta täysillä, mutta välillä myös olla itsenäinen ja olla omaakin elämää, jotta saa takertujanaisen takertumaan.
Itseasiassa monissa naisissa asuu takertuja, se on biologiaan koodattu, joillakin enemmän, joillakin vähemmän.
Vaikutat vähän pakkomielteiseltä. Se, että vaimokokelaita tulee ja menee tuolla vauhdilla kuulosta aika erikoiselta. Eli sinulle näyttää kelpaavan kaikki ja siksi saat pakit, koska ilmeisesti kemiat ei vain toimi.
Jos se oikea tulee vastaan niin sitten hän tulee. Ehkäpä olet deittailut niin paljon ettet näe enää metsää puilta. Pidä pieni tauko ja keskity johonkin muuhun kuin naisen etsimiseen.
Olet varmasti hyvä tyyppi, mutta ilmeisesti olet nyt liian innokas seukkaamaan kenenkään kanssa. Cool down.
Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä logiikkaa että useita ihmisiä tapaillessa "kelpaa kuka vaan"
Uskon että edes ap.lle ei kelpaa kuka vaan. Siksi toisekseen miksi jättää deittailematta jos on kysyntää? Kukaan ei tule kotoo hakemaan jos vain siellä yksin murjottaa. Onko olemassa joku sääntö että kun tulee ero on joku kahden vuoden karenssi ettei saa tapailla muita?
Niinpä sellaista sääntöä ei ole. Todennäköisesti jos ap torjuisi lähestyvät naiset tekisi tämä taasen hänestä vaan krantun ja kas kummaa se yksi torjuttu olisikin ollut ehkä se elämän nainen mutta kun olet eronnut, deittaillut, tapaillut sinulla "pitää olla karenssi aika koska sinulle kelpaa kuka vaan"
Anteeksi vaan mutta typerää ajattelua tuollainen.
Deittailun totaalinen lopettaminen ei ainakaan paranna hänen haluamaansa "ripustautuja naisen" löytämistä se on fakta.
Ehkä voit kokeilla oikeanlaista, uutta psykologista suhtautumistapaa neitoon. Lue ja kysy jostain vinkkejä. Toki niin ettei vahingoita naisia. Aluksi pitää muutenkin rakastuminen tulla naisella, että kestää ja "roikkuu". Ei kannata kuitenkaan turhaan rakastuttaa itseensä, ellei itsekin ole aidosti kiinnostunut. Tai voi olla, ettei oikea ole vielä osunut kohdalle. Jos on, ikävää että menetti.
T. roikkunut nainen