Oman kokemukseni pohjalta olisi hyvä kuulla, mistä pettäjän viha puolisoonsa oikein kumpuaa? Taustaksi: takana 20 vuoden avioliitto, murrosikäiset lapset. Raha-asiat ja seksielämä kunnossa, ei riitoja, ei väkivaltaa, ei päihteiden väärinkäyttöä. Ihan normaalia arkielämää yhdessä perheen kanssa. Vaimolla silti vuosien salasuhde, joka kuulemma oli jo ohi, kun käry kävi. Alkoi kertomansa mukaan pettämään, kun ei saanut huomiota mielestään tarpeeksi ja lähti hakemaan sitä muualta. Minulla oli silloin harrastus, joka vaati aikaa 3 krt/vko noin tunnin kerrallaan. Tämä harrastus sitten pani vihaksi ja oikeutti pettämisen. Siihen aikaan huomasin pikku piikittelyä milloin mistäkin, mutta en arvannut silloin, mitä siellä oli taustalla.
Paljastumisen jälkeen ilmoitti katuvansa, tuli anteeksipyyntöjä. Oli kuulemma aina silti rakastanut, ja nyt normaali perhe-elämän arkikin riittäisi oikein hyvin. Erohan siitä silti tuli, tekojen ja puheiden ristiriita oli minulle liikaa.
Tilanne on osaltani jo ohi, mutta olisi hyvä saada pettäjien näkemyksiä siihen, miten tuollainen viha ja pettämisen tarve oikein syntyy. Se on minulle aika käsittämätöntä vieläkin. Siinä ollaan kuitenkin valmiit pistämään roskikseen koko yhteinen perhe-elämä ja avioliitto pelkän lisähuomion saamiseksi.
Paljastumisen jälkeen ilmoitti katuvansa, tuli anteeksipyyntöjä. Oli kuulemma aina silti rakastanut, ja nyt normaali perhe-elämän arkikin riittäisi oikein hyvin. Erohan siitä silti tuli, tekojen ja puheiden ristiriita oli minulle liikaa.
Tilanne on osaltani jo ohi, mutta olisi hyvä saada pettäjien näkemyksiä siihen, miten tuollainen viha ja pettämisen tarve oikein syntyy. Se on minulle aika käsittämätöntä vieläkin. Siinä ollaan kuitenkin valmiit pistämään roskikseen koko yhteinen perhe-elämä ja avioliitto pelkän lisähuomion saamiseksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En ole pettäjä mutta tutkinut omaa exääni. Syitä pettäjän vihaan ja käytökseen mm:
1) puolison haukkuminen ja mollaus johtuu siitä, että pitää keksiä itselleen hyviä (teko)syitä miksi pettää. Kaikki mahdolliset syyt käyvät, 'seksinpuute' ja puolison 'ylipaino' lienee yleisin. Ja aina puolisosta löytyy sanottaavaa, kun etsimällä etsii. Jos ei muuta keksi niin sitten vaikka syyksi tulee puolison harrastus. Minuakin syytettiin kaikesta mahdollisesta, kauppajonossa kortin käytöstä, mitä puhuin ihmisille, miten puhuin, jos siivosin, jos en siivonnut...
2) projektio. Pettäjän mieli hajoaisi, jos hän tunnustaisi itselleen omat väärät omainaisuutensa ja tekonsa. Siksi hän projisoi omat huonot ominaisuutensa toisiin. Hän luulee toisen olevan uskoton, ja siksi on itse mustasukkainen. Hän luulee kaikkien muiden ihmisten valehtelevan jne jne
http://fi.wikipedia.org/wiki/Projektio_(psykologia)
3) "hyökkäys on paras puolustus". Tämä on väärintekevä ja valehtelevan ihmisen normaali käytöstapa, oli vääryys mikä tahansa. Jos häntä epäillään tai syytetään, hän alkaa syyttäätakaisin ja huutaa itse vieläkin kovempaa takaisinpäin. Epäilijä kavahtaa tästä, pelästyy ja jättää koko jutun tonkimisen sitten siihen.
Syitä pettämiseen on satoja, kuulostaa että vaimosi syy on ollut yksinkertaisesti itsekäs oma jännityksen ja nautinnonhalu, pako tavallisesta harmaasta arjesta. Vuosia jatkuneena vaiomosi omatunto oli jo lakannut soimasta, ja pahimmillaan hän ehkä jo ajatteli käryn aikaan, että pettäminen olisi hänelle kuuluva oikeus omaan nautintoon, jotta hän jaksaa sitten arjessa olla hyvä äiti jas vaimo.
Viha on myös pakoa ja nk. kieltämistä (puolustusmekanismi sekin) -vuosia salasuhteillessaan vaimosi on torjunut jo tietoisesta mielestään omat pahat tunteensa pettämiseen liittyen, ja suuttuu jos joku alkaa kaivella niitä alitajunnasta takaisin tietoisuuteen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Defenssimekanismi
Lue kirja "Revitty sydän -voiko uskottomuudesta toipua!" -siellä on hyviä vastauksia petetyn kysymyksiin.
´´ehkä näitä´´ -teksti piti kyllä niin hyvin paikkaansa moni kohta. Kaikki mitä teet tai jätät tekemättä on väärin, saat jatkuvia syytöksiä ja raivon puuskia osaksesi et yksinkertaisesti pysty olemaan ns´´oikein´´ Ja jos kysyy tai ihmettelee jotain asiaa, hyökätään suurinpiirtein silmille. Tällaisilla ihmisillä on niin paha olla itsensä kanssa tai omaatuntoa painaa joku että sitä pahaa oloa puretaan kumppaniin. No kai tämäkin parempi kuin että kylmästi vieraan sylistä suoraan´´oman kullan hoidettavaksi´´ Puistattaa ajatus että oma ihana naiseni josta välitän ja rakastan tulisi vieraat nesteet konttien välistä valuen suoraan petipuuhiin itseni kanssa, Kaikkein paras tietenkin kun tällaista ei tapahtuisi ja ihmisillä olisi moraali ja miettisivät miltä itsestä tuntuisi vastaava teko, toisilla ei tietty missään,sitten vois unohtaa seurustelu hommat kokonaan.
Kosto on kai se yleisin ja lapsellisin tapa hypätä tunteesta suoraan tekoon. Kun kokee, että puolisolla on "vähän liian kivaa muualla", päättää kotiin yksikseen muka jätetty tempasta samalla tavalla kivaa itselleen.
Sun ex oli (on) just niin neuvoton, itsekeskeinen ja tunteellinen yksilö. Syyllisyydentunnossaan sitten syytti sinua siitä, kun et ollut 24/7 hänen kanssaan, joten hänen "oli haettava" huomiota muualta.
Koko asennehan on ihan epäreilu ja kielii vain vastuun pakoilusta.
Kaikenlaisilla selityksillä ja muiden syyttelyllä yritetään vain padota oma syyllisyyden tunne pois kolkuttamasta. Syyllinen kyllä tietää, että teki väärin puolisoaan kohtaan, muttei vaan kykene tunnustamaan sitä itselleen, joten syyttää kaikesta puolisoaan.
Ja sen uuden ihmisen huomioon on totta kai helppoa jäädä koukkuun, koska se huomio palkitsee ja on kivaa. Ei kivasta haluaisi tietenkään luopua, ei ainakaan ennen kuin on pakko - ja sittenpä se onkin yleensä jo liian myöhäistä.
Kiitoksia vastauksista! Sitä Revitty sydän -kirjaa lueskelinkin taannoin. Vaikutti kyllä aika sekavalta keitokselta. Lopussa oleva psykologin yhteenveto oli asiallinen. Siinä uskottomuuden tekijöiksi nähtiin lähinnä pettäjän itsetunto-ongelmat ja puutteelliset elämänhallinnan taidot. Pettäjien omat kertomukset olivat toinen toistaan kummallisempia. Itsepetoksen huippuja olivat näkemykset, joissa Jumala ja Raamattukin saatiin selkänojaksi pettämiselle. Suuresta kirjasta löytyy kyllä kuudes käskykin, mutta sen ajatus oli vieras. Jonkinlainen naksahdus ja hämärtyminen pettäjien pääkopassa on täytynyt tapahtua, näin arvelen. Itsepetoksen laajuutta kuvaa hyvin se, että uskottomuuden paljastuttua pettäjä yllättyy petetyn reaktion voimakkuudesta. Ihan kuin avioliiton harkittu romuttaminen voitaisiin ohittaa olankohautuksella ilman sen kummempia seuraamuksia. Monet portit siinä sulkeutuvat väkisinkin lopullisesti.
Meillä ei miehen pettämiseen liittynyt vihaa minua kohtaan. Joten on varmaan aika tapauskohtainen tuokin juttu.
Ero tuli meilläkin minun halustani.
Meillä taas mieheni juurikin käyttäytyy noin vihaisesti, hyökkäävästi, halveksittavasti minua kohtaan. Aina löytyy syy minusta, oli se sitten mikä tahansa tilanne. Vaikka tiskirätin osto!
Ulkopuolisesta suhteesta ei jäänyt kiinni koskaan, mutta ehkäpä oli joskus jotain säätöä ollut.
Olen ns hyvä, kunnollinen, itsestäni huolta pitävä perheenäiti. Miehelleni vaan en koskaan ole tarpeeksi hyvä. Eroa hän ei ole koskaan halunnut. Kuin suutuspäissään.
Kun tarpeeksi kauan on maahanlyötynä niin kyllä toisen miehen käsivarret alkaa houkuttaa. Ei vain pitänyt rakastua heti ekasta harhduksesta.
Meillä oli myös tuota vihaa...Alkoi ihan pikkuasioista ja kasvoi suunnattomiin mittoihin. Itselläni muutaman vuoden fyysinen sairastelu takana. Yritin puhua sairastumisestani miehen kanssa, mutta hän tuumasi aina, ettei tässä mitään hätää meillä ollut...Ei niin, kun kulki toisen naisen kanssa. Hän on nähnyt sairaalassa minun huonommat vaiheeni leikkauksieni jälkeen: monta vuorokautta oksentelua, vakava tulehdus ja pitkä toipuminen. Silti hän pystyi käyttäytymään minua kohtaan huonosti.
Kunnes...romahti; huusi, että elämämme on yhtä helvettiä. Minä yritin saada kiinni, miksi näin, mutta sain vältteleviä vastauksia ja ylirakastavan miehen. Hän kärsi voimakkaista syyllisyydentunteista ja tämä aiheutti käytöksen.
Nyt olemme välivaiheessa: en tiedä jatkanko liittoani. Miten voin enää luottaa tuollaiseen petturiin, joka iskee, kun toinen on heikoimmillaan?? Toinen nainen ei kuulemma merkinnyt mitään. Oli hetken mielihäiriö ja toisaalta: tämä nainen on meitä vanhempi ja ei pidä huolta itsestään fyysisesti edes sillä tavoin, kuin minä sairaana ollessakin. Seksi kelpasi. Minulle tosin sanotaan, että jäi yritykseksi, kun miehellä ei olis pelittänyt kuitenkaan. Nainen on vielä meidän perheellemme tuttu ihminen. Oli tarjonnut kuulemma empatiaa, kun meillä on niin raskasta tämän sairauteni takia (mikä minulta kiistettiin??). Kuitenkin teen kotityöt yms. lapsiin liittyvät asiat yksin. Näin on aina ollut, lukuunottamatta sairaalajaksojani.
Tuo viha on hämmentävä.
Tuli viimeksi esille pari päivää sitten, kun epäilin, ettei mies olisi jättänyt uskottomuusleikkejään...Hirveä huuto ja mekastus siitä, ettei HÄN enää jaksa. Niin...häntähän tässä on eniten loukattu kai.
Viha on järkyttävä kokemus. Varsinkin sen kohteeksi joutuvalle.